Kotimaassa julkaistussa haastattelussa esille nostamani näkökulma on herättänyt sosiaalisessa mediassa paljon keskustelua. Kirkon kannalta on välttämätöntä, että jatkamme rohkeasti ja sinnikkäästi avioliittokeskustelua, vaikka se on vaikeaa ja raskasta. Kestävät ratkaisut voidaan saavuttaa vain keskustelemalla.

Joitakin esille nostamiani näkökohtia voi tarkentaa. Kehotukseni sietää kirkossa erilaisia mielipiteitä on eri asia kuin hyväksyä ne. Kirkossa on alusta asti ollut erilaisia vakaumuksia. Keskusteluyhteyden saavuttamiseksi ensimmäinen taso on tunnustaa, että niitä on. Vaikka lausumme saman uskontunnustuksen, uskomme kovin monin eri tavoin ja näkemyksemme erilaisiin moraalikysymyksiin voivat poiketa saman kirkon sisällä paljon toisistaan. Puhumattakaan eri uskontokuntien näkemyksistä. Uskonnonvapautta pidetään kuitenkin oikeusvaltiossa tärkeässä arvossa, ja ajassamme sen merkitys on taas uudella tapaa korostunut.

Ei ole kenellekään uutinen, että ihmisillä saattaa olla kauhistuttavia näkemyksiä eri asioista niin kirkon sisällä kuin muuallakin yhteiskunnassa. Rasistiset ja syrjivät näkemykset eivät kuitenkaan häviä kieltämällä ne tai tekemällä niistä laittomia.

Halventavaan ja loukkaavaan puheeseen on puututtava ja sen perusteet on jaksettava kyseenalaistaa. On oikeutettua vaatia, ettei ketään halvenneta eikä loukata. Asia mutkistuu, kun loukkaavia puheenvuoroja käyttävä sanoo puolustavansa itselleen tärkeää vakaumusta.

Kaikki vakaumukset muotoutuvat ja muuttuvat. Myös se, mitä pidetään kauhistuttavana. Emme enää pidä avioeroa kristillisen perhe-elämän loppuna, emmekä hyväksy aiemmin itsestään selvyyksinä uskottuja käsityksiä naisten ja lasten vähemmästä arvosta miehiin nähden ja isän oikeudesta käyttää kuritusväkivaltaa vaimoonsa ja lapsiinsa.

AVIOLIITTOKYSYMYKSESSÄ ON mielestäni tunnustettava vallitseva tilanne ja tutkittava, mikä on mahdollista tällä hetkellä. Näin toimimalla emme ota kantaa siihen, millaista lopputulosta toivomme.

Avioliittokeskustelusta tekee loukkaavaa muun muassa se, että ihmisiä määritellään yhden ominaisuuden perusteella ja tekemällä sen varassa heidän läheissuhteitaan, elämäänsä ja vakaumustaan koskevia, totuudenvastaisia päätelmiä. Keskustelun pohjana ei ole yhteinen jumalankuvaisuus ja lähimmäisyys, vaan toiset opillisen tulkinnan varassa leimaava tuomitseva ja hylkäävä puhe. Sen keskeinen osa on käsitys oikeanlaiseksi uskotusta perheestä: oma elämänmuoto esitetään pyhänä. Perhe-elämää suojaavat oikeudet halutaan rajata oman käsityksen mukaisille ja kieltää muilta.

Suhteessa perhe-elämän suojaan suomalainen lainsäädäntö ja yhteiskunnan perusarvot edustavat kristillistä lähimmäisenrakkautta paremmin kuin kirkon nykykäytännöt. Piispojen yritys päivittää kirkon avioliittokäsitystä edustaa mielestäni mahdollisuutta jatkaa keskustelua ja päästä eteenpäin lukkiutuneesta tilanteesta.

Liisa Björklund
TT

Lue myös:

Kirkko on sisäisesti erimielinen ja nyt sitä pitäisi oppia sietämään

***

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!