Pohjoismaiden katoliset piispat julkaisivat sunnuntaina yhteisen paimenkirjeensä Vastakkainasettelusta yhteyteen. Kirjeessä keskitytään reformaation merkkivuoden 2017 mukanaan tuomiin kysymyksiin.
Paimenkirjeellä on sama nimi kuin neljän vuoden takaisella Luterilaisen maailmanliiton ja katolisen kirkon asettaman ykseyskomission raportilla.
Katolisten piispojen paimenkirjeessä todetaan asiallisesti, miten ”Martti Luther aloitti prosessin, joka tuli tunnetuksi reformaationa ja on erityisesti luterilaisille kanssakristityillemme tärkeä vaihe heidän kirkollisen traditionsa ja identiteettinsä rakentumisen kannalta”.
Toisaalta kirjeessä tiedostetaan myös se, että kirkon jakautuminenhan reformaatiosta myös seurasi.
Mielenkiintoista kirjeessä on sekin, että siinä nostetaan erikseen esille neljä luterilaiseen itseymmärrykseen liittyvää iskulausetta: sola fide (yksin uskosta), sola scriptura (yksin Raamattu), sola gratia (yksin armo) ja simul iustus et peccator (samalla kertaa vanhurskas ja syntinen).
Piispojen kirjeessä todetaan näistä luterilaisista oppilauseista, että ”on myös katolilaisille hedelmällistä keskustella niistä rakentavasti”.
Juuri näissä muuten sävyisän paimenkirjeen kohdissa kiinnittyy kuitenkin huomio eräisiin seikkoihin.
Yksin Raamattu -periaatteen kohdalla kirjeen vastaanottajia muistutetaan siitä, että ”katolilaisille kirkko, opetusvirka, traditio ja Raamattu kuuluvat yhteen. Kirkossa ja kirkon kanssa Raamattu avautuu meille. Jo jonkin aikaa on kasvanut niiden luterilaisten kristittyjen määrä, jotka ovat yhtä mieltä kanssamme ja uskovat, että Raamattu ja kirkon traditio ovat läheisesti sidoksissa toisiinsa”.
Samankaltaista hienosäätöä on myös armosta puhuttaessa: ”Armo voi todella muuttaa meidät, mutta meidän on myös vastattava tähän armoon ja toimittava yhteistyössä sen kanssa.” Mariaankin tässä viitataan. Kirje toteaa, että monien luterilaisten on ”yhä vaikea hyväksyä tätä totuutta”.
Vaikeista asioista ei pidä vaieta. Mutta tuntuu myös erikoiselta, että vielä vuoden 1999 Yhteinen julistus vanhurskauttamisesta -asiakirjan jälkeenkin näissä asioissa luterilainen traditio nähdään piilevänä ongelmana.
Kuva: Olli Seppälä. Pyhän Henrikin katedraali vuonna 2013.
Lue myös:
Kolumni: Messias tulee meitä vastaan populaarikulttuurissakin
Kolumni: Kirkko kantaa kansan synnit
Kolumni: Piispuuden vai pappeuden kriisi?
Kolumni: Orjuudesta on tullut digitaalista