Osallistuin keväällä kulttuurilehden järjestämään keskustelutilaisuuteen Helsingin Kalliossa. Olin lausumassa mikrofoniin jotain syvää, kun ravintolasaliin ryntäsi sekava mies. Hän kouristeli lattialla, päästi mylvähdyksiä eikä osannut kertoa, mitä oli ottanut. Ensihoitajat tarvitsivat avukseen poliisia.

Amfetamiinin ja kokaiinin käytön kasvu näkyy kotimaisissa jätevesitutkimuksissa. Erityisen jyrkässä nousussa on muuntohuume alfa-pvp:n eli ”peukun” kulutus. Aine aiheuttaa psykoottisuutta, aggressiota ja unettomuutta. Vieroittumaan onnistunut palveluohjaaja Marko Virtanen kertoo Ylen haastattelussa, kuinka peukun käyttäjät eivät itse ymmärrä toimintaansa. ”Tunne siitä, että olet hyökkäämässä ihmisen päälle, katoaa”, Virtanen kuvaa.

”Köyhät teillä on luonanne aina”, Jeesus kommentoi Matteuksen evankeliumissa. Arvoasuntojatkoillaan kokaiiniviivoja ryystävä kasvuyrittäjä rahoittaa samoja rikollisia, jotka vievät Sörnäisissä horjuvan moniongelmaisen elämän. Päähän potkitut aikapommit meillä on luonamme. Samoin sivulliset uhrit.

Jouko Turkka pitää ”pultsareita” nykyihmisen klaavapuolena teoksessaan Aiheita (1982): ”Minusta kaikki ne alttaritaulut joissa Jeesusta nostetaan ristiltä pitäisi korvata valokuvalla jossa poliisit nostavat puliukkoa autoon.” Turkan juoppoanalyysi rienaa kekseliäästi: ”He ovat meidän lunastajamme.”

1980-luvun arkkityyppejä oli vielä sodan nähnyt tai sodan nähneen isän hylkäämä ”rantojen mies”. Alkoholiongelmaiset ovat edelleen täällä, mutta totisemman lunastajan paikan on ottanut arvaamattomampi narkomaani. Keskustelutilaisuutemme taustalta ambulanssiin nostettu mies on jo alttaritaulu. Hän on ristiinnaulitun varjo, Haavoittunut enkeli jota ei mielellään katsoisi. Peilikin hän on.

”Olisi kiva, jos maailma olisi oman mielen mukainen, mutta emme voi ottaa todellisuutta pehmustettuna.”

ALKUVUODESTA EDUSKUNTA hylkäsi kansalaisaloitteen huumeiden käyttöhuonekokeilusta. Kansanedustajien enemmistön mielestä on miellyttävämpää, jos piikitys tapahtuu julkisissa vessoissa tai jonkun muun rappukäytävässä.

Sininauhasäätiössä päihdeongelmaisten parissa pappina työskentelevältä Jenni Tuulensuulta irtoaa käyttöhuoneiden vastustajille erityisen vähän ymmärrystä: ”Olisi kiva, jos maailma olisi oman mielen mukainen, mutta emme voi ottaa todellisuutta pehmustettuna”, Tuulensuu toteaa Helsingin Sanomien haastattelussa maaliskuussa 2024.

Armo kurkottaa pelkoa pidemmälle. Jos kirkko haluaisi olla päihdekysymyksessä kristillinen, se ilmoittaisi avaavansa käyttöhuoneita seurakuntataloille. Kunhan lainsäätäjä ensin ymmärtäisi, että maton alle lakaisusta seuraa kupruja.

Kirjoittaja on kirjailija.