Suomen vanhimman tunnetun kirkon paikan löytyminen ja sitä ympäröivän kalmiston tutkimukset ovat tuoneet paljon uutta tietoa kristinuskon saapumisesta Suomeen. Kaivausten yhteydessä Ravattulan Ristimäellä löydettiin myös poikkeuksellisen hienosti pukeutuneen naisen hauta.

Elokuun lopussa vuonna 2013 Turun yliopiston arkeologian oppilaitos teki kaivauksia Kaarinassa, Ravattulan kylässä arkeologi Juha Ruohosen johdolla. Kylä sijaitsee Aurajoen varrella noin neljä kilometriä Turun keskustasta koilliseen.

Kaivausten tarkempi paikka Ristimäki on pieni metsäsaareke peltorinteessä joen lähellä. Kalmistoon viittaava nimi oli herättänyt Ruohosen mielenkiinnon. Alueella oli jo aikaisemmin havaittu painanteita, jotka viittasivat hautoihin.

Kaivausten kolmantena päivänä paljastui rakennuksen kivijalka.

– Kun pintamaa saatiin poistettua ja rakennuksen ulkomuoto esille, havaitsin, että se oli kaksiosainen rakennus. Kyseessä oli malliesimerkki kapeakuorisesta kirkkorakennuksesta, jossa lännessä on runkohuone ja idässä tätä pienempi kuoriosa. Samana päivänä löysimme vielä 1100-luvulta peräisin olleita hopearahoja, jotka olivat rakennuksen sisällä, Ruohonen kertoo.

Arkeologin työminä otti vallan. Ruohosen ensisijaisena ajatuksena oli, että nyt ainakin tiedämme, mitä tutkinnan kohteena on, ja että työ täytyy tehdä pieteetillä.

– Vasta myöhemmin iski tajuntaan, että tällainen löytö ei osu ihan joka tutkijan kohdalle, ja että se tulee muuttamaan käsitystä Suomen historian tärkeistä vaiheista.

Yleensä on ajateltu, että ensimmäiset seurakunnat perustettiin Suomeen vasta 1220-luvulla piispa Tuomaan aikana. Ajateltiin, että sitä ennen olisi ollut vain mahtimiesten yksityiskirkkoja, mutta niitä ei ole Suomesta löytynyt.

Ruohosen mukaan Suomeen ei niinkään tehty ristiretkiä, vaan kristillistyminen oli pidemmän kehityksen tulos. Varsinaissuomalaiset ovat olleet kristittyjä jo 1000-luvulta lähtien.

Seurakunnat Aurajoen varrella

Ravattulan kirkko ja sitä ympäröivä hautausmaa osoittavat, että kristinusko on omaksuttu Suomessa aiemmin ja syvällisemmin kuin oli oletettu. Aurajoen varteen perustettiin seurakunnat jo 1150-luvun jälkeen.

Suomalainen tiedeyhteisö suhtautui aluksi hieman epäillen löytöön.

– Sattui hyvin, että juuri samoihin aikoihin Turussa järjestettiin pohjoismainen kirkkoarkeologian symposiumi, ja vein osallistujia katsomaan kaivauksia. Tanskalaiset arkeologit tulivat onnittelemaan kädestä pitäen, että vau.

– Suomalaiset taas suhtautuivat hieman skeptisesti. Tieteen näkemysten omaksuminen vie aikansa, ja toki tässä tulee myös todistustaakka. Aineisto kuitenkin puhuu puolestaan ja luonnontieteelliset analyysit ovat selkeitä: olemme pystyneet ajoittamaan rakennuksen ja sen käytön.

Radiohiiliajoitusten perusteella kirkko rakennettiin pian 1100-luvun puolivälin jälkeen, viimeistään 1170-luvulla. Ruohonen arvioi, että Ravattulan kirkkoa käytti viisi kylää, joissa oli yhteensä 12–15 taloa.

Kirkon käyttö sijoittui noin sata vuotta kestäneen aikajakson sisään vähintään 1230-luvulle asti. Kun kirkko aikanaan hylättiin, pystytettiin sen alttarin paikalle muistoristi. Ilmeisesti siitä syntyi nimi Ristimäki.

Ravattulan kirkon paikallistamisesta alkoi intensiivinen tutkimustyö paikan päällä ja muun muassa laboratorioissa.

Historia kuuluu kaikille

Arkeologiassa yllätysten mahdollisuus on aina läsnä, sillä koskaan ei voi tietää, mitä löytää. Juha Ruohonen kiinnostui menneisyyden jäljistä jo pikkupoikana. Ennen kouluikää hän keräili muoviseen siirappipurkkiin aarteita pelloilta, löydöt olivat lähinnä liitupiippujen katkelmia ja ruostuneita rautanauloja.

Lukioiässä Ruohonen päätti lähteä yliopistoon opiskelemaan arkeologiaa ja Suomen historiaa. Hänen väitöskirjansa Ravattulan Ristimäen tutkimuksista julkaistiin viime vuonna.

– Kesti näin kauan saada aineisto pakettiin. Tutkittavaa riittää edelleen, mikäli vain olisi resursseja jatkaa. Esimerkiksi kirkkomaan aidan muuri on yhä osittain tutkimatta, samoin kellotapulin perusta tai soittokellon teline on löytämättä.

– Ongelmana on, että aiemmin ei ole tutkittu näin varhaista löytöä, joten emme tiedä, mitä siellä voisi olla, Ruohonen huomauttaa.

Kirkkoa ympäröivät sadat haudat voivat tuoda valtavasti lisätietoa yhteisöstä, yksilöistä sekä kirkollisesta kulttuurista.

Muualla maailmassa oman menneisyyden tutkimista pidetään kunnia-asiana, Suomessa se saatetaan nähdä lähes rasitteena, joka nielee varoja. Mikäli maamme menneisyyttä ei tutkita paikallisin voimin, ei sitä tutki kukaan muukaan.

– Olen ajoittain tuntenut voimattomuutta, sillä meillä ei ole mahdollisuutta tehdä niin hyvää työtä, kuin pitäisi.

Arkeologia on luonnontieteen ja humanististen tieteiden välimaastossa.

– Luonnontieteelliset tutkimukset ovat kalliita, esimerkiksi yksi radiohiiliajoitus maksaa 400 euroa. Ne tuovat kuitenkin tärkeää todistusaineistoa, Ruohonen painottaa.

– Omassa työssäni on aina keskeisenä ajatus, että tieto kuuluu yleisölle tuoreeltaan. Olen vuosien varrella pitänyt runsaasti yleisöluentoja, esiintynyt medioissa ja aloin myös vetää kävelykierroksia Ristimäelle.

Merkittävä pukuhauta

Ravattulan kirkon ympärillä on noin 400 hautaa, joista 61 on tutkittu. Vainajat on haudattu kristillisen perinteen mukaisesti kasvot itään päin.

Kalmistosta on saatu uutta tietoa elämästä rautakauden ja keskiajan taitteessa. Erityisesti yksi hauta osoittautui merkittäväksi.

– Loppusyksystä 2016 olimme lopettelemassa kaivauksia ennen maan jäätymistä. Lokakuun lopussa päätimme kuitenkin avata vielä yhden, kirkon kivijalan tuntumassa sijainneen haudan, joka tunnetaan numerolla 41. Kävi ilmi, että haudassa oli säilynyt poikkeuksellisen paljon materiaalia, tekstiileihin perehtynyt arkeologi Jaana Riikonen kertoo.

Hautapaakku nostettiin ylös osissa ja pakastettiin odottamaan laboratoriotutkimuksia Turun museokeskuksen konservointilaboratoriossa.

Suomen happamassa maaperässä luut säilyvät heikosti, mutta vainajan hammaskiillettä oli tallella. Siitä mitattu alkuaine strontiumin pitoisuus paljasti, että vainaja oli syntyjään paikallisia. Maanäytteistä tehty siitepölyanalyysi taas kertoi, että Ravattulassa on tuolloin ollut viljelystä ja laidunmaata. Samalla saatiin tieto, että vainaja oli haudattu alkukesästä, jolloin ruis heilimöi.

Uutta muotia 800 vuoden takaa

Villan kannalta maaperän happamuus on pikemminkin suotuisa tekijä. Haudasta 41 tunnistettiin tekstiilejä, joiden kaltaisia ei ollut aiemmin tavattu Suomesta.

– Mekko oli tehty kuudesta kappaleesta ja siten se edusti jo uudempaa, keskiaikaista tyyliä. Varsinainen erikoisuus löytyi jalkopäästä. Naisella oli ollut jalassaan polven päälle ulottuvat, vanutetusta villakankaasta valmistetut kangassukat, jotka oli kiinnitetty polven alapuolelta kuviollisilla villanauhoilla.

”Vaatteiden perusteella nainen oli hyvin muotitietoinen.”

Aiemmin rautakaudella sääret yleensä suojattiin kietomalla pitkät, kapeat kangaskaitaleet jalan ja säären ympärille.

– Kävi ilmi, että sukkakankaan värjäykseen käytetty punainen väri oli värimatarasta, josta saatiin kallisarvoista krappi-nimistä väriainetta. Se oli meillä tuontitavaraa ja sen käyttö vaati tietotaitoa. Pukuhaudan vainajan sukat oli valmistettu suomalaisesta lampaanvillasta. Krappia oli siis ollut myynnissä Turun seudulla jo 1200-luvun alussa ja villan värjäys oli tehty täällä.

Vaatteiden perusteella voisi sanoa, että haudan nainen oli hyvin muotitietoinen. Hienosta vaatetuksestaan päätellen hänellä oli ollut myös varallisuutta.

On tietysti mahdotonta tietää, kuka näin hienosti pukeutunut nainen oli. Asu kuitenkin kertoo laajemmin yhteyksistä Eurooppaan. Riikosen mukaan naisen on täytynyt olla yhteisössään merkittävässä asemassa, sillä hauta on sijainnut aivan kirkon lähellä.

– Samoihin aikoihin kirkon lähelle oli myös haudattu lapsi. Lapsivainajan ylle oli taiteltu viitta samanlaisella tavalla pitkittäin, ja myös siinä oli osittain samanlaisia spiraalikoristeita kuin haudan 41 naisella.

Hautalöytöjen perusteella tehtiin muinaispuku, joka julkistettiin syksyllä 2021. Ravattulan muinaispuvun teko-ohjeet julkaistiin kirjana, ja eri puolilla Suomea on järjestetty muinaispukukursseja.

Juttu on julkaistu Askel-lehdessä 7–8/ 2025.

Lue myös:

Suomen varhaisin kirkko pystytettiin viimeistään 1170-luvulla

Ilmoita asiavirheestä