Omenapuu istutettiin uuden omakotitalon pihaan, talon länsipuolelle, puoleen väliin talon seinästä tontinrajalle, pyykkinarujen viereen. Sitten se jatkoi kasvamistaan siinä paikassa. Aikanaan se alkoi tuottaa hedelmää, sellaista syyslajikkeen vihreänkeltaista suurta omenaa.

Sen oksista saattoi poimia viimeiset omenat vielä talven tullessa, ja niistä sai maukasta, kirpeää sosetta. Sosetta oli hyvä syödä kaurapuuron päällä aamuisin tai kropsun kanssa iltapäivisin tai iltaisin. Kropsu on vähän niin kuin pannukakkua, mutta aivan eri asia. Esiäitien kropsussa on pitsinohut, rapea reuna.

Tuli keväitä ja kesiä ja syksyjä ja talvia. Silmuja, kukkia, vaaleanvihreitä lehtiä, tummanvihreitä lehtiä, raakileita, hedelmiä, keltaisia ja ruskeita lehtiä, paljaita käppyräoksia, joiden kuoressa seuraavan kauden silmut nukkuivat. Runko paksuni.

JOSSAIN VAIHEESSA puuta ei ehtinyt enää entiseen malliin hoitaa ja leikata. Suuren puun latvuksiin versoja ja vesioksia leikkaamaan päästäkseen olisi pitänyt kiivetä korkeille tikkaille.

Vaivihkaa ilmestyi muumiotauti. Se on sienitauti, joka leviää tuulen mukana itiöissä pihasta ja puusta toiseen. Muumiotauti menestyy tuuheassa lehvästössä kosteina kesinä. Se tarttuu omeniin kuoren vaurioiden kautta.

Sinne tänne ilmestyy ruskeaa, joka valtaa koko hedelmän. Itiöt kertyvät pienten rupihelmien nauhoiksi mädän hedelmän pintaan. Viikoissa omenasta lähtee mehut. Omena pienenee ja muuttuu tummemmaksi ja tummemmaksi, kunnes se on pieni musta kivikova muumio.

Keskikesällä tehtiin raakileiden harvennus. Jäljelle jääneet saivat kasvaa ilmavasti.

TAPAHTUI SITTEN, että omenapuun viereisessä talossa vaihdettiin sukupolvea. Uudet asukkaat pitivät vanhasta omenapuusta siitä huolimatta, että se oli sankka ja muumiotaudin riivaama. Sen laajalle levittäytyvät oksat loivat lehtimajan tuntua.

Keväällä omenapuuta leikattiin reilusti mutta kohtuudella. Noudatettiin neuvoa, että omenapuu on hyvä, kun sen oksiston läpi voi heittää karvalakin. Taivaita kohti kurottavia vesioksia sai leikata vain muutaman kustakin ryppäästä, ettei puu säikähtäisi ja kasvattaisi niitä kesällä kahta kauheammin.

Keskikesällä tehtiin raakileiden harvennus. Jäljelle jääneet saivat kasvaa ilmavasti. Sinne tänne puuhun ilmestyi taas muumiotautia.

Käytettiin pitkävartista kolehtihaavia muistuttavaa, omenoiden puusta poimimiseen suunniteltua työkalua, jotta tautiset hedelmät saisi pois hyviä pilaamasta. Joskus sitä käytellessä saattoi tippua ohessa myös hyviä hedelmiä alas puusta. Halkaisemalla, siementen väriä katsoen ja kirpeyttä maistellen pudonneista hyvistä hedelmistä arvioitiin, että vielä on syytä antaa omenoiden kypsyä, ennen kuin on sadonkorjuun aika.

***

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!