Iisalmen seurakunnassa tehtiin jokin aika sitten päätös siirtyä ehtoollisella käyttämään pelkästään alkoholitonta viiniä. Siihen iisalmelaisia oli rohkaissut Lapinlahden-Varpaisjärven seurakunnan hyvä ja jo pitkä kokemus alkoholittomasta viinistä.
Kotimaan Facebook-sivuilla Iisalmen päätöksen uutisoinnista seurasi tiukka teologinen keskustelu. Joidenkin mielestä tässä leikitään nyt kirkkomme ydinasioilla. Esiin nousi sellainenkin näkemys, että alkoholilla on merkitystä sakramentin kannalta. Alkoholittoman viinin käyttäminen puolestaan symboloi kirkon jatkuvaa laimentumista. Piispaakin huudettiin apuun.
Tarkistinpa siis, missä ja milloin piispat ovat ehtoollisaineista jotain sanoneet. Voimassa olevat ohjeet löytyvät vanhasta jumalanpalveluksen Palvelkaa Herraa iloiten -oppaasta. Oppaassa todetaan piispojen antaneen aiheesta päätöksen 1997 ja vahvistaneen sen vielä 1999. Sen mukaisesti ehtoollisviininä kirkkojen tradition mukaisesti käytetään viinirypäleistä valmistettua viiniä. Se voi olla punaviiniä tai valkoviiniä ja se voi olla myös alkoholitonta. Alkoholi siis ei ole sakramentin olennaisin osa, vaan rypäle.
Surullinen pieni mehunekka tapaa jäädä liturgilta alttarin reunaan kukkalaitteen varjoon, kun ehtoollista asetetaan.
TOKI ON niin, että siemaus tuhtia Malagaa alttarikaiteen ääressä nostaa mieleen ristintyön ihan toisella tavalla kuin ”sokeriliemi”, joksi jotkut alkoholitonta viiniä nimittävät. Toisaalta tämä on tottumuskysymys, tuumin kerran, kun Lontoossa Southwarkin katedraalin ehtoollisella sain kulauksen vedellä lantrattua valkoviiniä.
Makua tärkeämpää on, että pelkän alkoholittoman viinin käyttäminen ehtoollisella ratkaisee unohtuneen mehunekan ongelman. Surullinen pieni mehunekka tapaa jäädä liturgilta alttarin reunaan kukkalaitteen varjoon, kun ehtoollista asetetaan. Avustavana pappina olen varovasti työnnellyt sitä lähemmäs liturgia, koska pelkään penkissä istuvien miettivän, onko kannussa sittenkään täyttä sakramentin ainesta. Kun messun päätteeksi olen joskus joutunut juomaan viinimaljan tyhjäksi, tunnustan, etten itsekään ole muistanut kysyä, mihin mehu lopulta päätyi. Eikö senkin pyhä olemus ja jälkikäsittely pitäisi ottaa vakavasti?
Kirkollinen korporaaliteologinen osasto toteaa tähän tietenkin, että asian ratkaisee korporaaliliina, jonka päälle kaikki ehtoollisaineet kerätään toimitusta varten. Näin ei jää kenellekään epäilystä, mitä on siunattu ja mitä ei. Mutta ratkaiseepa sen myös osaltaan alkoholiton viini.
Alkoholiton viini sopii aikaan, jolloin etenkin nuorten alkoholinkulutus on vähenemässä. Sen käyttö tarkoittaa myös, ettei ehtoollisvieraan tarvitse erikseen pyytää alkoholitonta vaihtoehtoa tai epäillä saaneensa vain puolinaisen ehtoollisen, vaan hän voi keskittyä pyhään hetkeen. Sillä tavalla alkoholittoman viinin käyttö lisää yhteyttä ja yhdenvertaisuutta. Niinpä sitä voi suositella.
Lue myös:
Kolumni: Aikamme kaipaa sivistynyttä uskontokeskustelua
Ilmoita asiavirheestä