Ajassamme on paljon kiellettyjä sanoja, harmitteli Helsingin Sanomien toimittaja Anna-Stina Nykänen Kirkkopäivillä lauantaina.
– On paljon alueita, joista on vaikea kirjoittaa, kun mitkään sanat eivät tunnu olevan kaikkien mielestä hyviä. Nämä liittyvät erityisesti sukupuoleen.
Huolipuheesta, toivon sanoista, vallasta ja vaikenemisesta keskustelivat Nykäsen lisäksi piispa emerita Irja Askola, koulutuksen asiantuntija, KT Kimmo Kosonen ja Suomen Pipliaseuran seurakuntapalvelun johtaja Antti Siukonen.
Runoilijanakin tunnettu Irja Askola kertoi rakastavansa sanoja, kirjaimia ja kirjoja.
– Ajattelen, että kirjat ovat silta itseeni ja siihen todellisuuteen, jota en tunne. Sitä siltaa pitkin kuljen outoihin maisemiin. Kirkollisista kirjaimista muodostuu ihania virsiä, syvällisiä psalmeja. Ne ovat silta tuonpuoleisuuteen, Jumalan kanssa käytävään keskusteluun.
Anna-Stina Nykäsen sanankäytössä tärkeitä elementtejä ovat lämmin huumori ja nokkeluus.
– Pidän sanoista, jotka herättävät tunteita ja jotka eivät ole ihan tavanomaisia. Täytyy löytää uusia sanoja, jotta pystyy koskettamaan.
Nykäsen mukaan monien sanojen kohdalla täytyy miettiä, kuka niissä käyttää valtaa. Kenen lanseeraamia ne ovat ja kuvastavatko ne todella niitä asioita, joita ovat kuvaavinaan.
– Tällaiset sanat tulevat yleiseen käyttöön ilman, että välttämättä huomaamme niissä piilevää arvolatausta. Tämä tulee esiin esimerkiksi maahanmuuttajakysymyksissä ja ilmastonmuutoksessa. Guardian-lehdessä kysyttiin juuri, olisiko parempi puhua ilmastokatastrofista, Nykänen kuvasi.
”Joku kundi tuli sanomaan, että inhoan sinun juttuja, mutta luen ne kaikki”
Nykäselle olennaista kirjoittamisessa on se, että hän saa viedä viestiä jostain tärkeästä asiasta. Kun 1980-luvulla kukaan ei halunnut tietää feminismistä, hän päätti kirjoittaa siitä niin hyvin, että lukijat pyytävät lisää.
– Kirjoitin sillä ajatuksella, että ne haluavat nuolla lautasenkin. Joku kundi tuli joskus sanomaan, että minä inhoan sinun juttuja, mutta luen ne kaikki.
Pitkään ulkomailla asunut Kimmo Kosonen pohti sanankäyttöä äidinkielestä käsin. Äidinkielen määritteleminen ei ole yksiselitteistä.
– Suomessa me ajattelemme, että se on kieli, jonka me opimme ensimmäisenä, mutta iso osa maailman ihmisistä voi nähdä sen kielenä, jota käytetään eniten, jota osataan parhaiten tai johon ihminen identifioi itsensä.
Kosonen oli huolissaan lukemisen vähenemisestä Suomessa.
– Jos katsoo metrossa ihmisiä, kuinka moni enää nykyisin lukee kirjaa.
Nykäsen mielestä ei pidä paheksua sitä, että ihmiset ovat paljon puhelimella.
– Sitä ei voi tietää, mitä he kuuntelevat tai katselevat puhelimeltaan. Tärkeää on tiedonjano ja tekstintaju, Nykänen vastasi.
– Mutta niska särkyy, kuittasi Kosonen.
”Meillä on kirkossa runsaspuheisuuden tautia”
Irja Askolan mielestä jokaisen sanankäyttäjän tulisi kantaa vastuuta siitä, miten ja mihin sanoja käyttää. Hän kehotti pohtimaan sitä, mitä asioita omat sanat tai vaikeneminen tuottavat lähipiirissä.
– Meillä on kirkossa runsaspuheisuuden tautia liikkeellä. Puheen tulva vieraannuttaa arjen todellisuudesta, jossa Jumala on meidän kanssamme. Meidän tulisi kysyä sanaripuliin sairastuneilta, oliko sinulla joku viesti.
Nykänen muistutti myös, että sanat liittyvät vahvasti turvallisuudentunteeseen.
– Kaikki lähtee siitä, miten me puhumme toisillemme. On tärkeää lausua sanoja ääneen, katsoa toisiamme silmiin ja viestiä, että olemme tässä yhdessä.
Kuva: Heikki Kynsijärvi. Kuvassa Anna-Stina Nykänen (vas.) ja Irja Askola.
Lue myös muita juttuja Kirkkopäiviltä:
Uusi ilmiö: Seurakuntia pyydetään järjestämään myös koulukirkot korvaavia uskonnottomia tilaisuuksia
Keskiluokkainen kirkko sai pyyhkeitä Kirkkopäivien imagokeskustelussa – ”Elitismikehitys uhkaa”
Paneelikeskustelu Kirkkopäivillä: Totuuden jälkeisestä ajasta on siirrytty häpeän jälkeiseen aikaan
Piispa Jari Jolkkonen kirjoitti kirjan, jossa hän tunnustaa kaipaavansa totuutta etsiviä ateisteja
Piispat Hintikka ja Åstrand: Kirkon ja ääriliikkeiden keskusteluissa kynnyskysymys on ihmisarvo
Köyhyyskeskustelu toi poliitikot kirkon alttarille: Jokainen euro budjetissa on arvovalinta
Björn Wahlroos Jyväskylän Kirkkopäivillä: Ehdoton armo ei ehkä ole hyvä idea
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.