Unkarin Kőszegissä 14.—18.10. pidetyssä XV Suomalais-ugrilaisessa pappeinkokouksessa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Inkerin kirkon pappi Juha Saari pysäytti kuulijansa Inkerin kirkon historiaa ja tilannetta koskevan esityksensä päätteeksi.
— Miten te johdatte kirkkoa, jos vainot alkavat? Juha Saari kysyi retorisesti.
Hän kertoi kysymyksen taustalla olleen viime vuonna Inkerin kirkossa rovastien kanssa pidetyn kokouksen ja siinä käytyjen keskustelujen. Yhdessä etsittiin vastauksia kysymyksiin, ”Miten johdat rovastikuntaa, jos meillä alkaa seitsemän vuoden kuluttua avoin vaino? Miten johdat seurakuntaasi, jos alkaa avoin vaino, jos toimintamahdollisuukset vedetään kuraan?”
— Se on tänä päivänä ihan todellinen kysymys. Jos maailmantilanne muuttuu.
Toinen Saaren kysymys Suomen, Unkarin, Romanian ja Viron luterilaisten kirkkojen papeista ja eräistä muista henkilöistä koostuvalle kuulijakunnalle oli se, miten eri kirkoissa ajatellaan tavoitettaman, opetettaman ja valtuutettaman tulevat sukupolvet.
— Se on strateginen kysymys.
Kolmas kysymys liittyi kirkon henkilöstöön.
— Miten varmistatte sen, että kirkon työntekijöillä on oikea asenne? Ei pelkästään tietoa ja taitoa vaan niin, että työ palvelee paikallisia seurakuntia ja kirkon missiota.
Martti Luther oli jo julistettu harhaoppiseksi. Wormsissa hänet julistettiin myös rikolliseksi.
PITKÄSSÄ LUENNOSSAAN Saari käsitteli ensin Martti Lutherin tilannetta Wormsin valtiopäivillä, jossa hänen kerrotaan sanoneen kuuluisat sanasi: ”Tässä seison, enkä muuta voi.” Suomalais-ugrilaisen pappeinkokouksen teemaksi oli valittu juuri nuo sanat, pienellä lisäyksellä: ”Tässä seison, enkä muuta voi — vai voinko?”
Keisari Kaarle V oli Lutheria syyttäessään huolissaan harhaoppien kansan keskuudessa herättämästä levottomuudesta ja kapinamielestä. Miten Wormsissa sitten kävi?
— Martti Luther oli jo julistettu harhaoppiseksi. Wormsissa hänet julistettiin myös rikolliseksi. Rovioita alettiin sytyttämään.
Keisari oli Saaren mukaan oikeassa: seurasi kapinoita, uskonsodat, valtavasti kärsimystä, kirkon hajaantumista, lahkoja ja lukematon määrä tunnustuskuntia.
— Uskonpuhdistuksen kannattajat eivät kuitenkaan Saaren mukaan luopuneet Raamatusta auktoriteettinaan. Pakkovallalla evankelista oppia ei saatu hävitettyä.
Saari pohdiskeli puheenvuorossaan sitä, että moni ajattelee tänään: olisiko ollut parempi antaa periksi?
— Kunnioitetaan esivaltaa. Olisiko rauha säilynyt, vaikka sitten valheellisesti? Otsikkomme näkökulmasta luterilainen kirkkomme kantaa hurmahenkisen hereetikon, kapinaa lietsovan rikollisen ja kuolemankin uhalla Raamattuun sitoutuvan fundamentalistin nimeä.
Neuvostoliiton vallanpitäjien harjoittama terrori tuhosi kirkon instituution, mutta kirkkoa se ei pystynyt tuhoamaan.
INKERIN KIRKKO vaihtoi hiljattain nimensä Venäjän luterilaiseksi kirkoksi. Nimenvaihtoon liittyi Saaren mukaan pitkä keskustelu kirkon tunnustuksesta ja identiteetistä.
— Venäjällä Inkeri-nimi oli ja on lähtökohtaisesti käsittämätön. Voiko Inkeri, Inkerinmaa, Ingermanland -termejä ymmärtää tutustumatta 1600-luvun Ruotsin kartastoon? Voiko suomalaisia, virolaisia, lättejä tai karjalaisia kutsua inkeriläisiksi? Entä mordvalaisia, mareja, komeja tai muita suomalais-ugrilaisia ja Venäjän muita kansoja? Saari pohdiskeli.
Vanhasta nimestä luovuttiin hänen mukaansa siksi, että Jeesus käski julistaa Hänen valtakuntansa evankeliumia kaikille kansoille.
— Me tunnustamme, että Inkerin kirkko on ja haluaa olla monikansallinen, monikielinen, tunnustukseltaan evankelinen, luterilainen kirkko. Vaihdoimme kirkon nimen, ettei se olisi esteenä kirkon missiolle ja tarkoitukselle.
Venäjäksi kirkon nimi on nyt virallisesti Venäjän luterilainen kirkko. Kirkko päättää myöhemmin, mikä sen virallinen nimi on muilla kielillä.
Saari kävi esityksessään läpi myös Inkerin kirkon historiaa, sen vaikeita vaiheita unohtamatta. Neuvostoliiton vallanpitäjien harjoittama terrori 1920- ja 1930-luvuilla tuhosi kirkon instituution, mutta kirkkoa se ei pystynyt tuhoamaan. Pitkän historian omaava kirkko on kuitenkin maksanut uskostaan kovan hinnan.
— Meillä on täysi oikeus olemassaoloomme ja itsenäisyyteemme niin viranomaisten kuin toisten uskontojen ja tunnustuskuntien edessä.
1900-luvun loppupuolella Inkerin kirkko oli Saaren mukaan pääosin suomalaiskansallinen, kärsimyksissä traumatisoitunut, mutta hengellisesti elävä kirkko. Luterilaista uskoa oli siirretty myös uusille sukupolville. Tässä työssä tärkeässä roolissa olivat Saaren mukaan kirkon toistasataa maallikkosaarnaajaa, joista suurin osa oli naisia.
Venäjän kirkkokuntien meressä Inkerin kirkko haluaa Saaren mukaan profiloituia Raamattua opettavana kirkkona.
SAAREN MUKAAN Inkerin kirkko eli Venäjän luterilainen kirkko on tunnustuksellinen luterilainen kirkko ja haluaa olla sellainen.
— Tunnustus ei ole sille vain kokoelma ihmismielipiteitä, vaan Jumalan sanan oikea tulkinta. Kirkon tulee myös korjata toimintaansa Raamatun ja tunnustuksen pohjalta.
Tähän tunnustuspohjaan sitoutuu Saaren mukaan jokainen Inkerin kirkon virkaan vihittävä pastori tai diakoni.
Venäjän kirkkokuntien meressä Inkerin kirkko haluaa Saaren mukaan profiloitua Raamattua opettavana kirkkona. Luterilaisuuden ulkopuolelta muista kirkoista tai materialistisesta taustasta tulevien uusien jäsenien kohdalla voi Saaren mukaan olla niin, että tulijat tuovat mukanaan omat paradigmansa.
— Tämä saattaa haastaa kirkon tunnustuksellisuuden. Usein pois oppiminen on haastavampaa, kuin uuden oppiminen: sydämen kulttuuri ei muutu hetkessä.
Tällä hetkellä kirkko ei enää elä Saaren mukaan samassa vapauden huumassa kuin 1990-luvulla. Uusia lakeja ja säädöksiä julkaistaan ja varsinkin suhteita ulkomaihin rajoitetaan.
— Vuonna 2016 säädetty ns. antiterroristilaki rajoitti voimakkaasti myös kirkon lähetystyötä. Tavat muokataan, mutta kirkko ei voi luopua missiostaan.
Inkerin kirkko oli ennen sotaa hyvin riippuvainen Suomesta ja länsimaista saadusta avusta.
COVID-EPIDEMIA JA sitä seurannut sota Ukrainassa ovat Saaren mukaan haastaneet venäjänkielisen maailman ennennäkemättömällä tavalla. Hengellinen etsintä on kasvanut Venäjällä ja venäjänkielisten keskuudessa muuallakin. Internetin mahdollisuudet on oivallettu ja se tukee seurakunnissa tehtävää perustyötä.
Verkon kautta tavoitetaan Saaren mukaan useita miljoonia ihmisiä: kirkon verkkosivuilla on käyty jopa 42 miljoonaa kertaa. Onko kirkko siis onnistunut? kysyi Saari retorisesti ja vastasi: ei suinkaan. Kirkko tavoittaa valtavasti ihmisiä, mutta lopulta vain pieni prosentti heistä löytää Herran Jeesuksen Kristuksen.
— Tähän työhön, ihmisten tavoittamiseen, tarvitsemme kaikkia kirkkomme jäseniä. Jos Pyhä Henki saa herättää uskoa ja vaikuttaa näin uudistuneeseen elämään, olen varma siitä, että Inkerin kirkolla tulee olemaan suuri vaikutus venäjänkielisessä maailmassa, Juha Saari sanoi.
Inkerin kirkko oli ennen sotaa hyvin riippuvainen Suomesta ja länsimaista saadusta avusta. Nyt taloudellinen tuki on Saaren mukaan lähes loppunut.
— Saamme olla kiitollisia kaikesta, mitä olemme saaneet. Käytössämme on koulutuskeskus ja useita historiallisia kirkkoja, jotka mahdollistavat tehokkaan mission Jumalan Sanan ja sakramenttien äärelle. Kun Venäjän uskontolainsääsäntö on tiukentunut, nimenomaan pyhäköt mahdollistavat tämän lähetystehtävämme, Juha Saari sanoi.
Lue lisää Inkerin kirkosta ja Suomalais-ugrilaisesta pappeinkokouksesta:
Piispa Mari Parkkinen Unkarissa: ”Olisiko nyt uuden reformaation aika?”
”Ei muuta käytännössä mitään” – suomalaiset Inkerin kirkon papit reagoivat nimimuutokseen
Artikkelia on korjattu 21.10. klo 16.52 lisäämällä, että Juha Saari on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappi.
Ilmoita asiavirheestä