Viron evankelis-luterilaisen kirkon (EELK) jäsenmäärä ja kirkollisveron — käytännössä kyseessä vapaaehtoinen jäsenmaksu — maksajien määrä ovat 2000-luvulla olleet laskusuunnassa.
Kun ”kirkollisveroa” eli jäsenmaksua maksoi seurakuntien tilastojen mukaan vuonna 1991 vielä 76 132 henkeä, oli määrä vuonna 2001 enää 45 172 henkeä.
Vuonna 2015 maksavia jäseniä oli kirkolla 29 011 ja vuonna 2025 vain 20 180. Kirkkoa rahoittavien jäsenten lukumäärä on jatkuvasti pienentynyt, kuten monessa muussakin maassa.
Tilastoista ja kyselytutkimuksista on voitu päätellä, että nykyisin Virossa uskovaiseksi määrittelee itsensä maan 1,3-miljoonaisesta väestöstä vain 16 prosenttia, eli 1/6. Viron evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluu vuonna 2026 ihmisten oman ilmoituksen perusteella arvioituna 4,40 prosenttia väestöstä, ortodoksiseen kirkkoon taas 1,90 prosenttia. Kahden suurimman kirkon jäsenmäärän lasku on ollut 2020-luvulla nopeaa, sillä vuonna 2020 samat luvut olivat 8,70 prosenttia ja 7,10 prosenttia.
Näitä ja muita Viron kirkkoon ja virolaisten uskonnollisuuteen liittyviä uusia tietoja esitteli viime viikolla Unkarissa pidetyssä XV Suomalais-ugrilaisessa pappeinkokouksessa Tarton yliopiston käytännöllisen teologian lehtori ja EELK:n pastori Kaido Soom. Hänen tutkimustuloksensa julkaistaan Virossa lähiaikoina.
Soom huomautti esityksessään, että hänen numerotietonsa perustuvat vastaajien itsemäärittelyyn: luvuissa ovat mukana vain ne, jotka luokittelivat itsensä kirkon jäseneksi: Soomen mukaan on olemassa myös suurempia ”kuulumislukuja” osoittavia tilastotietoja, joissa luvuissa ovat mukana myös sellaiset, jotka identifioivat kyselyissä itsensä kristityiksi, olematta kuitenkaan todellisuudessa minkään seurakunnan jäseniä.
VIROSSA ASUVISTA on Soomin esittelemien tutkimustuloksien mukaan kastettu noin 55 prosenttia. Kastamattomia on siis huomattava määrä, missä näkynee ennen kaikkea puoli vuosisataa kestäneen ateistisen neuvostovallan vaikutus. Viro oli Neuvostoliiton miehittämänä 1940—1941 ja uudelleen 1944—1991.
Suurin kastettujen suhteellinen osuus on vanhimmissa ikäluokissa, pienin taas alle 20-vuotiaissa. Jälkimmäisistä vain vajaat 29 prosenttia on kastettu.
Toisaalta ateistiksi tunnustautuu Soomin mukaan vain kymmenen prosenttia Viron asukkaista. Tähän liittyy Soomin mukaan mielenkiintoinen havainto.
— Virolainen ateismi ei ole niin taistelevaa, kuin se on Suomessa, jossa 60-vuotiaat miehet ovat usein aktiiviateisteja. Virossa sen ikäiset yhdistävät ateismin Neuvostoliittoon, Kaido Soom sanoi.
Neuvostoliitto-konnotaatiot taas vetävät virolaisten ajattelussa usein maton monien asioiden alta.
Ateisteja on Soomin lukujen mukaan eniten nuorissa alle 20-vuotiaissa — noin neljäsosa. Vähiten ateistiksi tunnustautuvia on vanhimmissa ikäluokissa, vain muutamia prosentteja.
TOIMITUKSIEN MÄÄRÄ Viron kirkossa on Soomin mukaan viimeksi kuluneina vuosina romahtanut. Tämä koskee myös kristillisistä toimituksista sitkeintä, hautaan siunaamista.
— Kyse Viron siunauskappeleissa ei oikeastaan enää ole se, tuleeko paikalle uskonnoton hautauspuhuja vai kirkon pappi, vaan se, sanooko joku tilaisuudessa ylipäätään yhtään mitöön, Soom kertoi.
Kyselytutkimuksien perusteella selviää Soomin mukaan myös, että virolaiset rukoilevat melko vähän.
— Jumalanpalvelusten ulkopuolella väestöstä rukoilee noin kymmenen prosenttia. Mutta rukousvastauksia on kokenut saavansa jopa 18 prosenttia.
Jumalanpalveluksiin osallistuminen on suhteellisen vähäistä — kuten Suomessakin.
— Viikoittain jumalanpalveluksiin osallistuu neljä prosenttia ihmisistä. Lisäksi pari—kolme kertaa kuukaudessa osallistuu kolme prosenttia, Soom sanoi.
Viron evankelis-luterilainen kirkko on historiassaan kehittynyt eri tavalla, kuin esimerkiksi Suomen kirkko. Soom huomautti esityksessään, että 1900-luvun alkuun saakka baltiansaksalaisen papiston johtama kirkko ei noina menneinä aikoina ollut kansankirkko. Lisäksi herätysliikkeiden vaikutus on Virossa ollut suhteellisen vähäinen. Virossa maallistumiskehitys alkoi jo 1900-luvun alussa. Sen taustalla oli Soomin mukaan koulujen materialistinen maailmankatsomus, johon liittyi poliittisen vasemmiston vahvuus.
Neuvostoaikana kirkkoa vainottiin. Soomin mukaan sen rippikoulu- ja pyhäkoulutyö kiellettiin 1950-luvulla. Jäi vain jumalanpalvelus, ja sekin rajoitettuna. Kirkko kärsi neuvostoaikana jatkuvasti pappispulasta.
Viron uudelleen itsenäistymiseen johtaneessa positiivisessa ilmapiirissä 1980-luvun lopulta alkaen Viron kirkko koki noususuhdanteen. Uskonnon ajateltiin Soomin mukaan tekevän ihmisestä paremman, julkinen joulunvietto palasi, samoin erilaiset vihki- ja siunaustilaisuudet sekä kirkon ja koulun yhteiset tapahtumat. Soom kysyi kuitenkin retorisesti, oliko pitkään marginaalissa elänyt kirkko siihen valmis?
Uskonnonopetuksen tulevaisuutta Viron kouluissa voi pitää heikkona
HIEMAN YLLÄTTÄEN kaikesta huolimatta kyselytutkimuksessa 34 prosenttia kansasta on Soomin mukaan sitä mieltä, että kirkolla pitää olla yhteiskunnassa rooli. 16 prosenttia on täysin samaa mieltä väitteen kanssa siitä, että uskonnonopetuksen kouluissa pitäisi olla pakollista. Melko samaa mieltä asiasta oli 34 prosenttia.
— Puolet Viron asukkaista siis kannattaa vapaaehtoisen uskonnonopetuksen muuttamista pakolliseksi, Soom kertoi.
Vaikka edellä kuvatulla tavalla ajateltaisiinkin, käytännössä vanhemmat ja nuoret valintatilanteessa kuitenkin haluavat kouluihin mieluummin esimerkiksi lisää tietotekniikan opetusta, eivät uskonnonopetusta.
— Siksi uskonnonopetuksen tulevaisuutta Viron kouluissa voi pitää heikkona, Soom arvioi.
Kirkosta puhuttaessa puhutaan usein myös papeista. Tilanne ei Soomin mukaan ole pappienkaan suhteen Virossa ongelmaton, sillä uusia pappeja saadaan luterilaiseen kirkkoon hyvin heikosti.
Pappien koulutuspaikkoja on kaksi, Tarton yliopisto ja Tallinnassa sijaitseva kirkon Teologinen instituutti.
— Tarton yliopiston teologisesta tiedekunnasta saadaan kirkkoon töihin vuosittain vain muutamia nuoria. Pappien palkkatilanne on heikko, Soom tietää.
Teologisesta instituutista tulee Soomin mukaan papeiksi hieman enemmän ihmisiä.
— Monet heistä ovat kuitenkin hieman iäkkäistä alanvaihtajia. Nuoria vieraannuttaa se, että Viron evankelis-luterilainen kirkko on hyvin riitainen ja siksi papin uralle ei usein oikein uskalleta lähteä.
Pappien lukumäärä kirkossa on Soomin mukaan viime vuosina pienetynyt. Näin ei kuitenkaan välttämättä jatku.
— Kyllä se muutos tässäkin asiassa aikanaan tulee, Kaido Soom sanoi.
Tavoitteena on julkaista vuoteen 2039 mennessä uusi kattava vironkielinen Raamattu.
UNKARIN KŐSZEGISSÄ viime viikolla pidetyssä suomalais-ugrilaisessa pappeinkokouksessa mukana ollut virolainen piispa Anti Toplaan kommentoi Soomin aiheesta käydyissä keskusteluissa asiaa. Piispan mukaan pappien rekrytointi ja urapolut ovat nykyisin muutoksessa.
— Virossa on myös paljon sellaisia, jotka hankkivat ensin yliopistossa jonkun aivan muun koulutuksen, sen jälkeen he hakeutuvat sitten opiskelemaan teologiaa. Jos he ryhtyvät papeiksi, pääosa tuloista saadaan sitten muualta, kuin kirkosta, Anti Toplaan sanoi.
Tämä tarkoittaa sitä, että Virossa jo nyt melko tavallinen järjestely yleistyy jatkossa entistä enemmän. Toisaalta monesta seurakunnasta vastaava tai osan viikosta aivan muuta työtä tekevä pappi on tietenkin vähemmän läsnä seurakuntatyössä jossakin seurakunnassa tai papin työssä ylipäätään, kuin täysaikaisesti yhtä seurakuntaa hoitava pappi.
Viron kirkossa on tällä hetkellä menossa myös merkittäviä uusia projekteja. Valmisteilla on uusi virsikirja, johon Kaido Soomin mukaan otetaan mukaan perinteisten luterilaisten koraalien lisäksi sekä vanhoja että uusia virolaista alkuperää olevia lauluja.
— Joukkoon mahtuu siis ulkomaisia koraaleja, nuorten lauluja, runolauluja sekä kansanoraaleja.
Vähintään yhtä suuri projekti on uusi vironkielinen raamatunkäännös.
— Tavoitteena on julkaista vuoteen 2039 mennessä uusi kattava vironkielinen Raamattu. Käännöstyön toteuttavat Viron ekumeeninen neuvosto, Tarton yliopisto, Viron raamattuseura ja sisäasiainministeriö, Soom kertoi.
Käännöstyöryhmä perustettiin Soomin mukaan vuonna 2025.
— Osa aloittamiseen tarvittavasta rahoituksesta on jo saatu. Tarton yliopisto tarjoaa käännöstyöhön infrastruktuurin ja osan työntekijöidensä työajasta, Kaido Soom kertoi.
Lue lisää XV Suomalais-ugrilaisesta pappeinkokouksesta:
Piispa Mari Parkkinen Unkarissa: ”Olisiko nyt uuden reformaation aika?”
Ilmoita asiavirheestä