Kesäkuun valo, päivän pituus ja yöttömän yön hämy huumaavat Pohjolassa kasvaneen ihmisen uudelleen ja uudelleen. Kauniisti asiaa hengellistää reformaattorimme Mikael Agricola Rukouskirjansa (1544) kalenteriosassa latinankielisellä virkkeellä: ”Vitus, sinä tuot Auringon hevoset taivaanlaen korkeimmalle kohdalle.”

Humanistisesti ja teologisesti syvästi sivistynyt Turun katedraalikoulun rehtori viittaa tässä sekä hieman ennen juhannusta muistopäiväänsä viettäneeseen Pyhään Vitukseen, että kreikkalaisen mytologian hevosten vetämillä aurinkovaunuillaan yli taivaankannen kiitävään Heliokseen, Auringon henkilöitymään.

Kun asiat hallitsee, voi eri kategorioilla leikitelläkin. Näin on myös meidän hengellisessä elämässämme. Kristitty elää samanaikaisesti maailmassa ja taivaan perillisenä. Täällä ajassa ovat virren sanoin vielä ”sota, kilvoitus, vaiva ja työ”. Vasta taivaassa koittaa ikuinen yötön yö.

Mutta Agricola ei jätä lukijaansa pyhien ja mytologioiden yläpilviin. Päin vastoin, hän taivuttaa latinansa myös kohti jokaista ihmissielua koskevaa pelastuksen asiaa: ”Johannes Kastaja osoittaa sinulle, Pietari, Karitsan kärsimystyön.” Ovathan juhannus sekä Pietarin päivä melkein peräkkäin.

Kesäkuun vihreyttä ja valoa uhkuvan, alkuvoimaisen myyttisen ja raikkauden lomassa kulkee kalenterissamme myös kristinuskon pelastushistorian kavalkadi. Johannes Kastaja – edelläkävijä ja profeetta. Pietari – apostolien johtaja, ensimmäinen Rooman piispa ja veritodistaja.

No entä sitten? voit kysyä.

Kuvittele itsesi kesäkuisen ihanuuden keskelle, vaikkapa valoisaan yöhön (kenties ilman hyttysiä?). Kaiken Luojan suoman kauneuden keskellä luonnon huumaavien tuoksujen keskellä kulkevalle vaeltajalle muistutetaan näiden pyhien muiston voimalla, että oman maallisen polkunsa lisäksi hän käy koko ajan myös taivastietään. Sen tien päässä kilvoittelijan edessä on ikuinen kesä.

Tämän Pohjolan ihmisen hyvin ymmärtämän kielikuvan kiteyttää myös virsikirjan lasten virsi 498 viidennessä säkeistössään: ”Lämmössä armon auringon jo linnut visertää, vaan sitten suvi aina on, kun matka taakse jää.”