Rovasti Lauha Lemmikki Peltola (o.s. Kovanen) kuoli Helsingissä 22. maaliskuuta 2026. Hän oli 95-vuotias, syntynyt Tampereella 8. elokuuta 1930.
Lauha kuului 1970- ja 1980-luvulla kirkon uudistajiin. Erityisesti hänen panoksensa näkyi uskonnonopetuksen alalla. Koko työuransa hän teki Tampereella.
Lauha oli sota-ajan lapsi, joka menetti lapsuusvuosinaan kaksi sisartaan. Hän oli myös vaurastuvan liikennöitsijän tytär, jonka isä teki tilausmatkoja Keski-Eurooppaan jo 1930-luvulla.
Päästyään ylioppilaaksi Lauha lähti opiskelemaan teologiaa Helsingin yliopistossa. Maisteriksi hän valmistui 1956. Opiskeluvuosinaan hän tapasi toisen tamperelaisen, suomen kielen maisteriksi opiskelevan Reijo Peltolan. Pari avioitui vuonna 1955 ja asettui Tampereelle. Perheeseen syntyi kolme tytärtä.
Työuransa alkupuolen 1970-luvun alkuun saakka Lauha Peltola toimi uskonnonopettajana. Kun Tampereen evankelis-luterilaiset seurakunnat kehittivät keskitettyä toimintamalliaan, jossa seurakuntien nuorisotyöntekijät ja kasvatuksen asiantuntijat toimivat yhteisen johdon alaisina, Lauha Peltola valittiin vuonna 1971 kouluasioiden lehtoriksi tukemaan oppikoulujen ja kansalaiskoulujen uskonnonopetusta.
Uudessa työssään Lauha Peltola näki työnsä painopisteeksi aineistojen tuottamisen opetusta ja aamuhartauksia varten. Peruskoulu-uudistus 1970-luvulla edellytti uusia aineistoja ja opettajien ohjausta. Pian Tampereelle perustettiin materiaalipalvelu seurakuntatyötä ja koulujen uskonnonopetusta varten.
Peruskoulun aatepohja ei ollut samalla tavoin kristillinen kuin kansa- ja oppikoulun oli ollut. Uskonnonopetus oli muuttunut tiedolliseen ja älylliseen suuntaan. Se sopi Lauha Peltolalle, joka oli valmis auttamaan tässä uskonnonopettajia. Lauha alkoi myös johtaa ja koordinoida Tampereen koulupastoreita, seurakuntien työntekijöitä, jotka ottivat vastuulleen yhteydenpidon yhteen nimikkokouluun. Opettajien työnohjauksen kehittäjänä Lauha oli yksi edelläkävijöistä.
LAUHA PELTOLA oli mukana lukuisissa työryhmissä, jotka laativat uskonnon oppikirjoja. Niitä käännettiin myös viron kielelle. Lauha Peltola oli myös uranuurtaja kuntakohtaisen uskonnon oppikirjan tekemisessä. Tampereeseen sovitettu Oppipoikia ja enkeleitä ilmestyi vuonna 1988. Samana vuonna Lauha vihittiin papiksi. Rovastin arvon hän sai vuonna 1997.
Yhdessä miehensä Reijon kanssa Lauha Peltola edusti Suomen kirkkoa DDR:ssä Dresdenissä pidetyillä kirkkopäivillä vuonna 1983. Lauha Peltola toimi kirkon jumalanpalvelus- ja musiikkitoimikunnan jäsenenä vuosina 1974–1985. Hän toimi Kotiliesi-lehden kolumnistina 1981–1983. Virsikirjan virsi 720 Jeesus, meidän veljemme on hänen kirjoittamansa.
Lauha ja Reijo kuuluivat tamperelaisten nuorten pappien ystäväpiiriin, jossa harrastettiin perheiden yhdessäoloa ja kirkkoa uudistavaa keskustelua. Rooman klubin Kasvun rajat -raportin innoittamana syntyi Elämän laadun ystävät, jonka keskushenkilö oli väitöskirjaansa valmisteleva Martti Lindqvist. Tampereella toiminut Pihkalan piiriksi kutsuttu keskusteluryhmä oli myöhemmin tärkeä. Nimensä mukaisesti piispa Juha Pihkala oli sen vetäjä, ja mukana oli esimerkiksi tamperelaista yliopistoväkeä. Eläkeiässä vanhat ystävät kokosivat voimansa ja toisensa ja perustivat runopiirin, joka toimi vuosikaudet ja saatteli toinen toisensa hautaan.
Työstä Lauha Peltola jäi eläkkeelle vuonna 1993. Sitten hänellä oli aikaa tytärtensä perheille, joihin hän riensi auttajaksi aina kun tarvittiin apua. Viimeiset kymmenen vuottaan Lauha vietti Helsingin Veräjämäessä, ensin Reijon omaishoitajana. Elämänsä lopulla Lauha alkoi käydä naapurissaan Helsingin Rauhanyhdistyksessä seuroissa, mistä hän löysi uusia ystäviä.
Mikko Malkavaara
Kirjoittaja on elämänikäinen perheystävä.