Viimekesäisellä Keski-Suomen reissullaan muusikko ja musiikin lehtori Camilla Cederholm yhtäkkiä tajusi, että hänen säveltämäänsä virttä tultaisiin laulamaan koko maassa.
– Jostain syystä asia konkretisoitui minulle juuri Viitasaaren kirkolla. Seuraavana päivänä tapasin vielä Leppävirran kirkolla kaksi naista, jotka innostuivat kovasti, kun saivat selville, että olen yksi lisävihkon virsisäveltäjistä.
Uudessakaarlepyyssä asuva musiikin ammattilainen viihtyy pianon ääressä improvisoiden, ”luovassa virrassa Herran edessä”.
Vuonna 2013 hän väitteli tohtoriksi Åbo Akademista aiheenaan yhteisen lauluperinteen synty ja sen ylläpitäminen. Väitöskirjassa tarkasteltiin suomenruotsalaisia perinnelauluja.
– Työni on niin musiikkipainotteista, että vapaa-ajalla kaipaan raitista ilmaa. Geokätköily on ykkösharrastukseni.
Cederholm liittyi viitisentoista vuotta sitten Anna Maria Böckermanin perustamaan ryhmään, jossa työstettiin uutta jumalanpalvelusmusiikkia.
– Kirjoitimme tekstejä ja teimme sävellyksiä. Tuolta ajalta on peräisin sävellys Lena Frilundin tekstiin Niin vähän pieni siemen kaipaa, joka nyt on valittu virsikirjan lisävihkoon Tytti Issakaisen suomentamana.
Sävellys syntyi nopeassa aikataulussa.
– Pohjamelodia hahmottuu yleensä vartissa. Pyrin siihen, että melodia vahvistaisi tekstin sisältöä, mutta kuitenkin niin, että syntyy kokonaisuus. Erityisesti minua ilahduttaa se, että Issakaisen suomennos on niin uskollinen alkutekstille. Toivon, että virrestä 947 tulee myös suomenkielisten suosikki!
Virsien ja jumalanpalvelusmusiikin uudistamiseen Cederholm suhtautuu avoimesti.
– Liturgian sisällä täytyy olla tilaa uudelle ilmaisulle, melodioille ja sanoituksille, niin että ihmiset tuntevat itsensä osallisiksi sisällöstä. Elävä virsi on laulettu virsi!
Cederholmia liikuttaa yhtä lailla niin ortodoksiliturgian Herra armahda kuin Vapaakirkon ylistystilanne.
– Tarvitaan monenlaista musiikkia erilaisiin tilanteisiin, syvyyttä ja leveyttä. Itse toivoisin, että luterilainen kirkko avautuisi entistä rohkeammin esimerkiksi ylistysmusiikille.
Kuva: Maria Stratton
Lue myös:
Tytti Issakainen: Virret ovat superfoodia
Jyrki Linjama: Virren ei pidä olla väistelevä
Pekka Kosonen: Virsi on suomalaisen bluesia
Pirjo Vahtola: Virret ovat uskon kieltä
Olli Kortekangas: Ehtoollisvirsi ilman tunnevetoista mollia
Virrentekijä Jukka Salminen: Lepään vanhoissa virsissä
Joonatan Rautio: Virsi ei ole kertakäyttötavaraa
Sirkku Rintamäki: Virsi humahduttaa toiseen todellisuuteen
Mari Torri-Tuominen: Virsi eletään kaikilla aisteilla
Säde Bartling: Virret ovat kirkon suurinta pääomaa
Timo Alakotila: Virren säveltäminen oli kuin sudokun tekoa
Sheldon Ylioja: Virttä ei saa tappaa huonolla säestyksellä
Vuokko Kortekangas ja aran ehtoollisvieraan virsi: ”Ehtoollinen on herkkä ja vaikea asia”
Markku Kilpiö: ”Virsi ei ole mikään kepeä rallatus”
Toivo Hyyryläinen: Virsi luo yhteyttä
Tuomo Nikkola: Talvivirsi kertoo talvesta lahjana
Annika Kukkonen: Yksinkertaiseen on piilotettu paljon, virressä ja viestinnässä