Helsingin Lauttasaaressa, Seurakuntien Lapsityön Keskuksen toimiston käytävällä reippain askelin kävelevä Mari Torri-Tuominen heläyttää iloisen tervehdyksen. SLK:n kouluttajana työskentelevä Torri-Tuominen kertoo, että virsiä saattaa karata ilmoille pitkin päivää.
– Kanttorivuosilta jäi tavaksi pitää virsikirjaa aina mukana, hän nauraa.
– Tiedätkö mitä tarkoittaa muusisuus? Se ei ole sama asia kuin musikaalisuus. Kyse on rytmistä ja liikkeestä. Jostain mikä on kaikin aistein koettavissa riippumatta musikaalisesta lahjakkuudesta, Torri-Tuominen avaa työnsä peruskäsitettä.
– Esimerkiksi virret antavat lapselle mahdollisuuden omaksua kirkon hengellistä perintöä. Virsi tulee eläväksi laulamalla, mutta myös aistimalla ja kokemalla. Musiikin ilo ja lumo on lapselle tärkeää.
Virsikirjan lisävihkon virsi 922 Kuuntelen on Mari Torri-Tuomisen ja Annika Koivulan yhteistyössä syntynyt rukouslaulu. Alun perin laulu on julkaistu Helmeilyä-laulukirjassa.
Laulu syntyi Raamatun ajatuksesta: Sydämen hiljaisuudessa Jumala puhuu.
– Vain kahdesta toistettavasta lauseesta muodostuva kappale kätkee sisäänsä ajatuksen, että Jumala ei katoa vaikka on hiljaista.
Torri-Tuominen kuvailee laulua eräällä tavalla tyhjäksi, jonka hiljaisuuteen voi peittää koko elämänsä.
– Rukous voi olla äänekästä, mutta tämä laulu ohjaa yhteiseen sydämen rukoukseen. Virsihän on osa seurakunnan yhteistä ilmaisua vaikka se samalla koetaan myös henkilökohtaisesti.
Kuuntelen-laululla on lisäksi fyysinen ulottuvuus. Sitä voi käyttää sylittely- ja rauhoittumislauluna vauvankin kanssa.
Työssään lasten hengellisten laulujen parissa Torri-Tuominen on oivaltanut, että virressä täytyy säilyttää tietty mysteeri.
– Usein ajattelemme, että lasten virren täytyy olla erityisen yksinkertainen. Silti vaikeampikin virsi voi koskettaa lasta tunnelmallaan ja poljennollaan.
Omasta lapsuudestaan hän muistaa kuinka virret On riemu kun saan tulla ja Vieraalla maalla kaukana koskettivat jyhkeydellään.
– Meillä aikuisilla on suuri vastuu siitä, miten välitämme turvallista kuvaa Jumalasta. Lapsuuden hengellisistä lauluista ja siitä, miten puhumme uskosta, voi tulla koko elämää kannattelevia asioita.
Virrentekijän titteli tuntuu Torri-Tuomisesta hieman liian juhlalliselta.
– Ennemmin olen sellainen pienten tuntojen sanoittaja, Mari Torri-Tuominen hymyilee.
Kuva: Jukka Granström
Lue myös:
Tytti Issakainen: Virret ovat superfoodia
Jyrki Linjama: Virren ei pidä olla väistelevä
Pekka Kosonen: Virsi on suomalaisen bluesia
Pirjo Vahtola: Virret ovat uskon kieltä
Olli Kortekangas: Ehtoollisvirsi ilman tunnevetoista mollia
Virrentekijä Jukka Salminen: Lepään vanhoissa virsissä
Joonatan Rautio: Virsi ei ole kertakäyttötavaraa
Sirkku Rintamäki: Virsi humahduttaa toiseen todellisuuteen
Timo Alakotila: Virren säveltäminen oli kuin sudokun tekoa
Sheldon Ylioja: Virttä ei saa tappaa huonolla säestyksellä
Vuokko Kortekangas ja aran ehtoollisvieraan virsi: ”Ehtoollinen on herkkä ja vaikea asia”