Ne järkyttävät aina: Arjen turvallisuuden ja rutiinin, luottamuksen työnantajaan, uskon ja toivon tulevaisuuteen.
Ne tuovat pelkoa, epäluuloisuutta, huhuja ja tärkeimmän kysymyksen: Kuinka minun käy? Yhteistoimintaneuvottelut tuovat sietämättömän, jopa helvetillisen epävarmuuden koteihimme ja työyhteisöihimme.
Kuinka tällaisessa tilanteessa voisi johtaa niin, ettei koko työpaikka olisi riekaleina. Omaan työkalupakkiini olen kerännyt muistilistaa itselleni:
- Ole nöyrä ja suoraselkäinen.
- Tiedottaminen helpottaa kaikkien odottavien tuskaa.
- Kun ei ole mitään tiedotettavaa, tiedota se. Aina voit olla läsnä.
- Ymmärrä tuotannollisuus – käsite konkreettisesti. Mitä se tarkoittaa meillä?
- Talous: jos kotona tarvitsee laittaa suu säkkiä myöden rahan vähetessä, mitä tämä tarkoittaa työpaikalla. Onko viisasta myydä kiinteää omaisuutta toiminnan rahoittamiseksi. Onko tällaisessa taloudenpidossa järkeä? Vai onko yksinkertaisesti pakko leikata menoja? Entä jos ihmisestä välittäminen ja talouden hoito eivät olekaan toistensa vihollisia?
- Henkilöstömenot ovat taloudessa suurin menoerä näillä aloilla. Valitettavasti.
- Koulutusmenoista leikkaaminen olisi helppoa. Entä jos henkilöstön kehittäminen onkin investointi tulevaisuuteen, sellaiseen, joka kannattelee meitä myös taloudellisesti.
- Jos joudut irtisanomaan, kuinka tehdä pahaa toiselle ihmiselle mahdollisimman hyvin eli vähän? Juuri siinä hetkessä; Kuka huolehtii hänen turvallisuudestaan kotimatkalla ja kotona. Kuka on kotona odottavia lapsia varten? Miten kohtaan hänet seuraavan kerran tavatessamme? Hänellä on oikeus vihata minua, minun on se kestettävä. Jne.
- Hänelle, joka irtisanotaan, irtisanominen on pahinta. Vasta sen jälkeen tulee muiden tuska. Tämä ei tarkoita ettei kaikkien henkilöiden pahaolo olisi totta ja aiheellista.
- Työyhteisön jälkihoito, muista ettei työpaikka ole entisensä. Jokainen irtisanottu elää keskuudessamme, muistoisamme.
- Muista, tämä lista on hyvin puutteellinen. Keskustele siis kollegoittesi ja alaistesi kanssa.
- Ja kun aika on; Katso tulevaisuuteen. Ennakoi sitä. Vaikuta siihen.
Johtamisen merkitys korostuu ja pelkistyy YT-neuvottelujen ja niiden jälkeisenä aikana. Jotta voit huolehtia sinulle uskotuista, huolehdi itsestäsi.
Asteri Saarikkomäki
Koulutusjohtaja
Työelämäpalvelut
Seurakuntaopisto
Asteri Sarikkomäki :”Henkilöstömenot ovat taloudessa suurin menoerä näillä aloilla. Valitettavasti.”
Kun kysymys on julkisen sektorin arvo-organisaatiosta niin sanoisin, että onneksi on niin. Kirkon tehtävä on pitää huolta mm. heistä, jotka ”tuottavuuden ja vallankäytön maksimointiyhteiskunnassa” on syrjäytetty elämään vain ”tuottaviksi” katsottujen työyhteisöön jääneiden ”muistoissa”. Maallisen regimentin puolella olen puolueisiin sitoutumattomana ja kykyjeni mukaan pyrkinyt tukemaan myös näitä syrjäytettyjä ja voin sanoa, että ”tehokkuuden ja tuottavuuden” vaatimusten heidän sieluihinsa jättämä jälki kertoo vain ja ainoastaan henkisestä vä’kivallasta.
Hei Tuula Hölttä, olen kanssasi samaa mieltä siitä, että onneksi on ihmiset ihmisille. Kun edustan yksityistä, mutta valtionavuilla työtä tekevää työpaikkaa, joudun myös sen kanssa silmätysten, kun valtio leikkaa tuntuvasti antamiaan koulutusavustuksia. Tämä verovaroin logiikkahan toimii myös kirkossa. Kun joudumme leikkaamaan tuntuvasti kuluja, ensi sijaisesti ei siksi, että maksimoisimme tulosta, vaan siksi, että valtionavustukset vähenevät, olemme sen tosiasian edessä, johon blogissani henkilöstön osalta viittasin.
Olet oikeassa, että irtisanominen jättää ihmiseen lähtemättömän jäljen, mustelman. Tämä on yksi syy, miksi tartuin johtamisen näkökulmasta tähän aiheeseen.
Ystävällisin terveisin
asteri saarikkomäki
Eikö meillä ole kukaan niin rehellinen ja viisas, että kertoisi tälle kansalle, että mennyt hyvä ei enää palaa? Menneet ovat, kuten kesän 1939 helteiset päivät.
En haluaisi syyllistää ainuttakaan ”syrjäyttäjää”, ulkoistajaa tai tuottavuuden vaatijaa, koska olen itse osallinen tässä prosessissa omine pyhine etuineni tilipussini kanssa – kuten kaikki muutkin.
Ainakin koulutusta saaneiden ihmisten luulisi jo jotain ymmärtävän.
Mainio blogi, johon tekisin yhden tarkennuksen. Puhuttaessa tiedotuksesta erottaisin erikseen sisäisen ja ulkoisen. On erikoista kuvitella, etteivätkö myös monet organisaation ulkopuolella odottaisi neuvottelujen tuloksia. Niinkin näyttää kuitenkin tapahtuvan, ettei ulos muisteta tai välitetä kertoa.
Kiitos. Lista karttuu.
terveisin asteri saarikkomäki
Raimo Turunen :”Puhuttaessa tiedotuksesta erottaisin erikseen sisäisen ja ulkoisen.”
Miksi?
Tuula Hölttä. Kommentissanihan perustelin sen: ”Niinkin näyttää kuitenkin tapahtuvan, ettei ulos muisteta tai välitetä kertoa.” Yksikään organisaatio ei elä itseään ja vielä vähemmän omia sisäisiä toimintojaan vaan ennen kaikkea toimintaympäristöään varten. Toimintaympäristöstä tulevat virikkeet, tehtäväksiannot ja pääsääntöisesti rahoituskin. On yliolkaista kuvitella, ettei toimintaympäristö ole kiinnostunut myös uudelleen järjestelyistä. Kyllä on ja joskus jopa reagoikin niihin. (Tämän alustan oikeinkirjoitus herjaa ettei tehtäväksianto muka olisi yhdyssana ja minä puolestani herjaan sellaista.)
Raimo Turunen ::Yksikään organisaatio ei elä itseään ja vielä vähemmän omia sisäisiä toimintojaan vaan ennen kaikkea toimintaympäristöään varten. Toimintaympäristöstä tulevat virikkeet, tehtäväksiannot ja pääsääntöisesti rahoituskin.”
Olen samaa mieltä ja mielestäni tämä näkyy selvimmin yksityisen sektorin piilo- tai muilla veroilla tukemattomien yksityisen sektorin organisaatioiden toiminnassa: vain tuotteita/palveluja tarvitsevat maksavat asiakkaat kustantavat organisaation toiminnan ja jos asiakkaat eivät ole tyytyväisiä, he ”äänestävät kantapäillään” ja valitsevat toisen organisaation.
Tämän vuoksi on mielestäni aivan kohtuutonta, jos kaikenlaiset jatkuvasti siivellämme elävät vasemmiston aggressiiviset ”kiakkojoukkueet” yms.levittävät materialistisen sanansa mukaisesti ”porvarivihaa” jopa saarnastuoleista ”maailman loppuun asti” välittämättä siitä tuhosta, mitä heidän materialistinen, totalitaristinen ja vain puoluediktatuuria tavoitteleva ”sanansa” saa yhteiskunnassa aikaan.
jorma ojala :”En haluaisi syyllistää ainuttakaan “syrjäyttäjää”, ulkoistajaa tai tuottavuuden vaatijaa”
Yksityinen yritys saa oikeutuksensa siitä, että sillä on maksavia asiakkaita ja että se on taloudellisesti tuottava. Julkinen sektori saa oikeutuksensa siitä, että kansalaisilta kerätyillä verovaroilla edistetään yhteiskunnan hyvinvointia. Julkisen sektorin asiakkaita eivät ole palvelujen käyttäjät vaan veronmaksajat, ja tästä johtuen julkisen sektorin organisaatioita ei voi johtaa kuten liikeyrityksiä. Valitettavasti niin näyttää kuitenkin tapahtuvan, ja jos yksittäinen veronmaksaja saa toivoa tässä asiassa jotakin, niin toivomus on, että irtisanomiset eivät kohdistu asiakasrajapinnoilla työskenteleviin.