Päivö Parviainen oli viimeinen länsimainen lähetyssaarnaaja Maon Kiinassa. Sain kunnian tutustua häneen 1960-luvulla. Viimeksi kävin hänen kotonaan vuonna 2005. Olimme tavanneet Pyhän Sydämen kappelin messussa Coletten kanssa käydessämme. Oli ilo käydä yli satavuotiaan Päivön luona ja kuulla ajankohtaisia uutisia kirkon tilanteesta noilla alueilla, missä hän oli työskennellyt. Aikoinaan työ oli ollut hyvin vaikeaa. Nyt hän oli kuullut, että herätyksen ajat olivat koittaneet tuossa osassa Kiinaa. Moni oli kääntynyt kristinuskoon.
Kuva otettu hänen kotonaan käydessämme vuonna 2005.
Pääsiäinen on kristikunnan suurin juhla.
Kristus nousi kuolleista
Kuolemalla kuoleman voitti
ja haudoissa oleville elämän antoi.
Mikään ei ole enää sama kuin ennen tuota. Jumalan työ sai täyttymyksensä. Koko maailma on sovitettu ja Kuoleman valta on murrettu.
Kaikki henkivallat, mitkä ovat nousseet Jumalaa ja hänen tuntemistaan vastaan, ovat joutuneet häpeään. Epäjumalien voima on murrettu, ja keinotekoisten rakenteiden kahleet on katkaistu. Mikään valta maailmankaikkeudessa ei voi tehdä tyhjäksi Jumalan työtä.
Jeesus on mennyt edellä, ja me tulemme hänen perässään. Kuten Roomalaiskirjeen kuudes luku kertoo, niin jo kasteessa meidät on liitetty tähän ylösnousemuksen voimaan. Ilmestyskirjan luku seitsemän kertoo, miten taivaan iloon päässeet ovat pyhän kasteen pesussa valkaisseet vaatteensa. Kastepuvun sanoma vanhurskauden vaatteena kertoo, että Jumala vanhurskauttaa meidät yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Kristuksen ansiosta.
Pääsiäispäivästä alkaa pääsiäisviikko eli valkoinen viikko. Nimitys valkoinen viikko on peräisin ajoilta, jolloin kokonaisia kyläkuntia kastettiin Kristuksen yhteyteen ja nämä kastetut kantoivat uuden uskonsa todistukseksi valkoista kastepukuaan kokonaisen viikon. Näin he rohkeasti tunnustautuivat kirkon jäseniksi ja siis Kristuksen seuraajiksi.
SUNNUNTAI 9.4.2023
Pääsiäispäivä
Kristus on ylösnoussut!
Juhlapäivän apokryfiteksti Viis. 5:1–7, 15
Silloin oikeamielinen vähääkään pelkäämättä
kohtaa ne, jotka ahdistivat häntä
ja halveksivat hänen ponnistuksiaan.
Hänet nähdessään nuo jumalattomat pelästyvät,
kauhun vallassa he hämmästyvät
hänen odottamatonta pelastumistaan.
He haukkovat henkeä järkytyksestä
ja sanovat katuvina toisilleen:
”Häntä me ennen pidimme pilkkanamme,
häntä me herjasimme, me hullut!
Me pidimme hänen elämäänsä mielettömänä
ja hänen kuolemaansa kunniattomana.
Kuinka hänet nyt luetaan Jumalan poikien joukkoon,
kuinka hän on päässyt pyhien pariin?
Kävikin siis niin,
että juuri me eksyimme oikealta tieltä!
Vanhurskauden valo ei loistanut meille,
aurinko ei meille noussut.
Me sotkeuduimme turmion ja laittomuuden ohdakkeisiin,
vaelsimme tiettömiä autiomaita.
Herran tietä me emme tunteneet.”
Mutta oikeamieliset elävät ikuisesti.
Herran luona he saavat palkkansa,
ja Korkein pitää heistä huolen.
Juhlapäivää esitellään ja tekstit näytetään täällä
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-9-4-2023/
Muistaakseni Päivö Parviainen on kertonut seuraavanlaisen tapauksen Kiinasta. Kommunistit tulivat hänen luokseen kuolleen sotilaan kanssa ja sanoivat, että saatte jatkaa messujen pitämistä, jos se sotilas herää eloon. Päivö rukoili ja sanoi tietyt sanat. Ja sotilas todella heräsi eloon. Ja niin messut jatkuivat siinä kirkossa.
Mika
Kiitos sinulle kommentistasi.
Olen kuullut saman.
Aikoinaan 1970 -luvulla tapasin miehen, joka oli ehtinyt kokea elämässään yhtä ja toista, jopa kuolla kerran. Vaimonsa oli ollut paikalla todeten tilanteen, sairaanhoitaja. Olivat rukoilleet miehen puolestaan, ja niinpä: saattoivat myöhemmin käydä luonamme ja kertoa taphtuneen.
Tässä kuulen ikään kuin ateistien ja uskonnottomien puheen ja ajatuksen, että kummassakaan tapauksessa henkilöt eivät olleet todella kuolleita. Näin he koettavat selittää nämä ihmeet.
Mika
Sen jälkeen kun saavuimme Suomeen kuulimme, että eräs tuntemamme invalidi oli kuollut. Omaiset olivat alkaneet hautajaisten järjestelyjä. Yksi invalidin läheinen oli matkustanut Doualasta Yaoundeen päin. Sinä aikanana kaksi seurakuntamme jäsentä rukoili tuon edesmenneen puolesta. Ennen kuin tuo 240 km matkan tehnyt oli päässyt perille surutaloon, niin tuo kuollut oli rukousvastauksena herännyt eloon.
Mika
Viittaat ateisteihin ja uskonnottomiin.
Ihmiselle on tyypillistä tulkita tapahtumia omien katsomustensa läpi. Näin tekevät myös maitsemasi ryhmät, vaikka itse saattavat uskotella itselleen olevansa ennakkoluuloista vapaita.
Yhteen aikaan pidin tapanani Bromarvin kirkossa kertoa yhden rukousvastauksen siellä messua toimittaesani. Joka kerralle riitti jotain kerrottavaa. Lopetin vasta, kun ajattelin olevan viisasta lopettaa, ettei tule vaaraksi mestyksen teologian salaa mukaan hiipiminen.
Aikoinaan kirkkoisä Orinenes kirjoitti noin pari vuosistaa jKr., että hänen aikoinaan useimmat kirkkoon liittyneet pakanat olivat kääntyneet, kun heidän lähellään joku oli parantunut sairaudestaan uskon rukouksen vastauksena.
Kiinaan menneestä ensimmäisestä lähetyssaarnaajasta 21-vuotiaasta Hudson Taylorista kerrotaan tarinaa vuodelta 1853 (Taylor syntyi 1832): Matka kesti laivalla 5 kk. Jossain vaiheessa tuuli tyyntyi niin pitkäksi aikaa, että ruoka ja juoma loppuivat laivalla. Kapteeni kuuli Hudsonin uskosta ja meni pyytämään, että Taylor rukoilisi Jumalaansa, että alkaisi tuulla. Tovin jälkeen, kun mitään ei tapahtunut, kapteeni meni uudestaan muistuttamaan rukouksesta. Siihen Taylor vastasi: ” En voi rukoilla, koska purjeita ei ole nostettu!” Epäillen kapteeni hädissään käski nostaa purjeet – ja hups! (Tuli vieraita)- jatkan!
jatkuu:….Kun Hudson Taylor kävi polvilleen, niin puhalsi sellainen tuuli, että hullusti olisi käynyt jos purjeita ei olisi nostettu. Sitten mentiin. Taylor teki vaimonsa kanssa lääkärintyötä Kiinassa monta kymmentä vuotta.
Kun Uudestiheräys erkani vanhoillislestadiolaisuudesta 1900-luvun vaihteessa, se aloitti työn Kiinaassa. Maon aikana kristityt lähetyssaarnaajat saivat lähtökäskyn 1948. Maanalaisena kirkko kuitenkin eli ja nousi heti kun vapaus koitti.
Valma
Kiitos tekstistäsi
Todella valaiseva kertomus siitä miten usko toimii hädän hetkellä.
Rukous on voimallinen silloin, kun Jumala toimii tilanteeseen apunsa tuoden.
Päivö jäi kuitenkin Kiinaan moneksi vuodeksi, mutta käytännössä hänen työnsä oli rajattu hyvin pieniin puitteisiin.
Tuleepa tästä Valman kertomasta mieleeni, mitä kerotaan Kronstadtin Johanneksesta, miehestä, joka toimi hyvin vaatimattomissa puitteissa yli puolentoista vuosikymmentä. Sitten syntyi Jumalan synnyttämä herätys.
Kerrotaan myös muutamista valtavista rukousvastauksista.
Kerron yhden näistä.
Johannes näki erään laivan alkavan upota. Hän keskittyi rukoukseen. Laiva alkoi nousta.
Pääsiäisterveiseksi kirjoitan Blogiisi vanhan BIBLIAN käännöksen tuosta Viisauden kirjan kohdasta, koska se on niin selvää tekstiä:(1) ”Silloin vanhurskas seisoo suurella rohkeudella niitä vastaan, jotka häntä ovat ahdistaneet , ja hänen työnsä hyljänneet ovat.(2) Koska he sen näkevät, niin he hämmästyvät sangen hirmuisesti, ja tyhmistyvät sitä autuutta, jota ei he toivoneet.(3)Puhuvat toinen toisellensa, ja katuvat, ja huokaavat henkensä ahdistuksesta, ja sanovat: tämä on se, jonka me ennen pidimme nauruna ja pilkka-sananlaskuna.(4)Me hullut pidimme hänen elämänsä tyhmänä ja hänen loppunsa häpiänä.(5)Kuinka hän nyt on luettu Jumalan lasten sekaan, ja hänen perintönsä pyhäin sekaan!(6)Sentähden olemme eksyneet oikialta tieltä, ja vanhurskauden kynttilä ei ole meitä valistanut, eikä vanhurskauden aurinko meille koittanut.(7)Me olemme kaikki käyneet vääriä ja vahingollisia teitä, ja olemme vaeltaneet harhoja retkiä, mutta Herran teitä emme ole tietäneet.(8)Mitä autti meitä koreutemme?, mitä hyödytti meitä rikkaus ja ylpeys?(9)Kaikki ovat menneet ohitse niinkuin varjo, ja niinkuin sanansaattaja, joka juosten menee.(10) Niinkuin laiva, joka aalloissa juoksee, jonka jälkeä ja vanaa, sittekuin se on mennyt ohitse, ei löydetä aalloissa,(11) Eli niinkuin lintu, joka tuulessa lentää, jonka rataa ei enään löydetä, sillä hän laukuilee ja pieksää tuulta, ajaa ja eroittaa sitä liehuvaisilla siivillänsä, ja sitte ei löydetä merkkiä senkaltaisesta lennosta.(12) Eli niinkuin nuoli, joka jotakuta kohden lasketaan, hajoittaa tuulen, joka kohta kokoontuu jälleen, ettei tuta taideta, kusta se mennyt on;(13)Niin myös me, kohta kuin me syntyneet olimme, saimme lopun, ja emme mitään hyvää työtä ole tehneet.(14) Vaan me kulutetut olemme pahuudessamme.(15) Sillä jumalattoman toivo on kuin tomu() tuulelta hajoitettu, ja niinkuin vetelä vaahto, joka myrskyltä on ajettu, ja niinkuin savu, joka tuulelta on puhallettu pois, ja niinkuin se kohta unhotetaan, joka ainoastaan päivän vieraana on ollut.” ()= ristinmerkki.
Valma
Kiitos sinulle Biblian tekstimuodon esiin tuomisesta.
Vanhastaan Raamatut ovat sisältäneet apokryfikirjat jokaiseen painokseen. Sitten kustannussyistä alettiin julkaista lyhyempiä Raamatun painoksia. Näin Vanhan testamentin apokryifkirjat jäivät syrjään.
Kiitos Valma tästä kommentistasi!
Tänään TORSTAIna 6.4.2023 vietämme kiirastorstaita.
Päivän aiheena on Pyhä ehtoollinen
Päivän apokryfiteksti on Barukin kirjasta
Bar. 4:21–29
– Rohkeutta, lapseni!
Huutakaa avuksi Jumalaa,
niin hän vapauttaa teidät vihollisen vallasta,
tuo pois vieraiden herruudesta.
Minä panen toivoni ikiaikojen Jumalaan,
hän pelastaa teidät,
minä iloitsen jo siitä armosta,
jota teille kohta osoittaa
Pyhä, Ikiaikainen, teidän pelastajanne.
Itkien ja surren minä erosin teistä,
mutta Jumala tuo teidät takaisin
ja meille koittaa ikuinen ilon ja riemun aika.
Siionin naapurit näkivät,
kuinka teidät vietiin vankeuteen,
mutta pian he myös näkevät,
kuinka Jumala pelastaa teidät,
kuinka Ikiaikainen tulee avuksenne
suuressa loistossaan ja kirkkaudessaan.
Kärsivällisyyttä, lapseni!
Jumalan viha on kohdannut teitä.
Vihollisesi on vainonnut sinua,
mutta pian sinä näet hänen kärsivän tappion
ja saat laskea jalkasi hänen niskalleen.
Lapsiparkani joutuivat kivisille teille,
vihollinen vei heidät pois
kuin ryöstämänsä lammaslauman.
Pysykää rohkeina, lapseni,
ja huutakaa avuksenne Jumalaa.
Hän tämän kaiken sai aikaan,
mutta hän myös muistaa teidät.
Teidän mielenne harhautui pois Jumalasta –
kääntykää siis! Etsikää häntä
kymmenen kertaa innokkaammin kuin ennen.
Hän, joka toi teille onnettomuudet,
hän tuo myös pelastuksen ja ikuisen riemun.
Tästä osoitteesta saa tietoa päivän aiheesta ehtoollisen asettamisesta ja voi lukea myös päivän kaikki tekstit
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/torstai-6-4-2023/
Koska keskustelussa on tullut esille kertomuksia ihmeistä, niin kiirastorstain virsi 778 sopii hyvin tämän keskustelun yhteyteen. Veisasimme sen tänä iltana Someron kirkossa pidetyssä kiirastorstai-illan tilaisuudessa.
Iäti muistettavia ovat ihmeet,
jotka Herra on tehnyt.
Sävelmä yhdessä tämän virren kanssa on nähtävissä virsikirjassamme
https://virsikirja.fi/laulu-778-iati-muistettavia-ovat-ihmeet/
Tänään PERJANTAIna 7.4.2023 vietämme pitkäperjantaita
Kolme eri tekstistöä on kirkkokäsikirjassamme
Pitkäperjantai
Jeesuksen kuolinhetki
ja Pitkänperjantain ilta
Pelastajamme Jeesuksen kuolinpäivän apokryfiteksti sisältyy Viisauden kirjaan
Viis. 2:1, 12–21
Kieroutuneella tavallaan he järkeilevät näin:
– Lyhyt ja kurja on meidän elämämme,
ja kun loppu lähenee, ei lääkettä löydy,
eikä kenenkään tiedetä palanneen tuonelasta.
Asetutaan väijyksiin, vaanitaan vanhurskasta!
Hän on niin rasittava.
Hän vastustaa tekojamme,
syyttää meitä lain rikkomisesta
ja väittää, että emme piittaa
kasvatuksesta, jonka olemme saaneet.
Hän kehuu tuntevansa Jumalan
ja nimittää itseään Herran lapseksi.
Hänestä on tullut elävä syytös meitä vastaan,
ajattelumme ei hänelle kelpaa.
Jo hänen näkemisensä masentaa.
Ei hän elä toisten tapaan,
hän kulkee outoja polkujaan.
Me olemme hänelle kuin väärää rahaa,
hän karttaa meidän elämäntapaamme kuin saastaa.
”Autuas on vanhurskaiden loppu”, hän sanoo,
ja vielä hän kerskuu sillä,
että hänen isänsä on Jumala!
Katsotaanpa, puhuuko hän totta,
otetaan selville, millaisen lopun hän saa.
Jos tuo vanhurskas on Jumalan poika,
tottahan Jumala pitää hänestä huolen
ja pelastaa hänet vastustajien käsistä.
Koetellaan häntä, solvataan ja piestään,
niin saamme tietää, kuinka tyyni hän on,
ja näemme, mitä kaikkea hän sietää.
Tuomitaan hänet häpeälliseen kuolemaan!
Hänelle kyllä tulee ylhäältä apu –
itse hän on sanonut niin.
Näin he ajattelevat, mutta erehtyvät,
sillä heidän pahuutensa on sokaissut heidät.
Jeesuksen kuolema on koko maailman sovitus Jumalan ja ihmisen välillä. Meidän syntimme ovat anteeksiannetut ja näin meidät on vapautettu synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta.
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/perjantai-7-4-2023/