Martti Lutherin kerrotaan joskus todenneen kiireestä:
”Työtä, työtä, työtä aamusta iltaan. Tosi asiassa minulla on niin paljon töitä, että aion viettää kolme ensimmäistä tuntia rukouksessa.”
Neuvo on viisas, eikä ainoastaan rukouselämän kannalta. Kiireen tunteella on nimittäin aika usein taipumus temmata kaikki oleminen ja tekeminen sumeaan otteeseensa, jonka vuoksi tulee hätiköityä. Joskus kiireessä on syytä panostaa juuri rauhallisuuteen. Köyhällä ei ole varaa halpaan, eikä kiireessä ole varaa hätiköidä.
Koska koko elämäni olen kärsinyt jonkin sorttisesta ADHD-taipumuksesta, pystyn keskittymään vasta kiireessä. Silloin olen jokseenkin superkeskittynyt. Siksi ymmärrän erittäin hyvin ihmisiä, jotka vaativat jonkinlaisen flow-tilan asioiden tekemiseen. Itse saatan olla testi- ja koetilanteessa joko erittäin hyvä tai erittäin huono suhteessa edellytyksiini. Tämän tietäen pyrin toki työssä eri keinoin toimimaan normaalisti huolimatta neurotyypillistä erityispiirteistäni.
Rukoushetket ja hiljaiset hetket voivat olla hermolepoa eli sellaista neurologista harjoitusta, jonka myötä keskittymiskyky ja motivaatiotaso paranee. Erityisesti se on kuitenkin Jumalan ja Hänen sanansa hoidossa olemista.
Lappilaisessa kodissani arvostettiin työn tekemistä rivakasti pois. Heinänteossa tai metsätöissä talvella oli tärkeää, että työssä oltiin ahkeria ja sitten vapaalla sai olla selvästi vapaalla. Tämä merkitsi myös järkevää työn ja levon jakaantumista niillekin, jotka olivat mukana työssä kullakin työmaalla.
Tämä kaikki liittyy Raamatun kymmenen käskyn kolmanteen eli lepopäivän pyhittämiseen. Työn ja levon järkevä erottaminen on edelleen ihmiselle siunaukseksi. Lepopäivä on syytä ottaa vastaan Jumalan säädöksenä ja toisaalta lahjana.
Pentti Tepsa
Hyvä blogi, kiitos Pentti.
Pieni stressi ja hyvä aikataulu auttaa saamaan aikaan parempia tuloksia. Liian tiukan tai sekava aikataulun tai multitaskauksen seurauksena tulee huonoa tulosta. Samoin jos ei olle mitään aikataulua. Mainitsemasi lepopäivä on tärkeää vaikka siihen ei olisi aikaa. Työpäivänä on säännöllisin väliajoin pidettävä lyhyitä taukoja, niin keskittyminen on helpompaa. Yöuni olisi hyvä olla noin 7,5h.
Aiheeseen liittyvä laulu:
https://youtu.be/MK1bZzyCplc
.
Ajattoman työajan haltijoita seurakunnassa ovat papit ja kanttorit.
Olen ymmärtänyt pappien kokouksen nuorille antavan hyviä ohjeita vapaittensa ymmärtämiseen.
Kanttori voi hyvin joutua venymään kun oikeuksistaan ponnekkaasti ei tohdi puhua.
Papit useampipappisessa seurakunnassa usein keskenään katsovat tehtävät ja vapaitten menetykset korvaavina eteenpäin ohi yleisen työntekijäkokouksen ettei hierarkian ero liian kovasti puske päälle.
Herätysliikkeisessä seurakunnassa kanttori samoin tunnustavana saa asianmukaista kohtelua.
Pentti
Ihana lukea tekstiä, missä tolkun annetaan puhua selkeällä äänellä.