Olen seurannut keskustelua hiljattain julkaistusta kirjasta Sensuroitu. Se on herättänyt yllättävänkin vahvoja reaktioita. Kyse on siis siitä, miten Raamattua on ”editoitu” ensimmäisinä kristillisinä vuosisatoina ja miten Raamattua tutkitaan. Nyt hieman tuosta ja toisaalta kirkkovuoden ajankohdasta tuli mieleeni pohdiskella ylösnousemusta. Siitäkin näytti olleen kahden teologin väittely jollakin foorumilla.
Aloitan muistelemalla rippikouluani, jonka kävin kesällä 1975, siis jo viime vuosituhannella! Meillä oli kesäteologi, mutta suurimman vastuun opetuksesta hoiti kotiseurakuntamme mainio kirkkoherra Ismo Törrönen. Muistan häntä lämmöllä, hän lähti jokin aika sitten tästä elämästä.
Jo rippikoulussa opin ylösnousemuksen todisteet. Niitä taisi olla neljä tai viisi, mutta ainakin nämä: 1)Hauta oli tyhjä. 2)Jeesus ilmestyi Uuden testamentin mukaan suurelle joukolle ihmisiä. 3)Pelokkaista opetuslapsista tuli rohkeita todistajia eli he muuttuivat. 4)Kristillisen uskon ja kirkon olemassaolo. En muista, oliko tuossa rippikouluopetuksen listauksessa vielä maininta marttyyreista. Saattoi ollakin ja heistä muistan jossakin oppineeni lauseen:”Marttyyrien veri on kirkon siemen”.
Kun opiskelin lähes kuusi vuotta teologiaa ja nyt kun ole ollut lähes 40 vuotta kirkon töissä (jos kesähommat lasketaan mukaan), niin tuo listaus ylösnousemuksen todisteista on edelleen ”lähes tyhjentävä”. En ole tuosta asiasta oppinut paljoakaan uutta tai ainakaan sellaista mullistavaa, joka toisi asiaan jotakin erityistä lisää. Olen elämän ja pappeuteni matkalla pohtinut ylösnousemusta, sen mahdollisuutta ja mahdottomuutta sekä noita todisteita.
En tiedä, miten hyvin nuo mainitut ylösnousemuksen todisteet kestävät kaikkein kriittisimmän tieteellisen argumentaation tai siis vasta-argumentaation. Eivät ne kaikki ole epäilevien mielestä kestäviä, mutta samalla moni asia noista on vaikea ymmärtää muuten kuin jonkin erityisen tapahtuman tai asian kautta. Meille kristityille ja ”kirkon ihmisille” se erityinen asia on se, että Jeesus nousi kuolleista ja että hänen seuraajansa vakuuttuivat siitä ja että edelleen tämä vakuuttuneisuuden viesti jatkoi edelleen sukupolvelta toisille kristillisenä todistuksena.
Kaiken edellisen kirjoitettuani tiedän ja myös ajattelen, että ihmisen kuolleen ruumiin tai kehon herääminen henkiin ja ”elpyminen” alkavasta hajoamisesta on biologinen mahdottomuus. Ei sitä voi selittää. Hurskaimmat puhuvat Jumalan ”salamaniskusta” ja voimavirroista ja vastaavista. Ne voivat olla kaunista selitystä, mutta minusta ne menevät liian pitkälle. Ne pyrkivät selittämään sitä, mitä ei voi selittää.
Paavali alkoi jo aikoinaan saman teeman pohdinnan, kun hän kirjoittaa kristittyjen ylösnousemuksen mahdollisuuksista liittäen sen Jeesuksen ylösnousemukseen (1. Kor 15). Hänen ajatuskulkunsa on viiltävän yksinkertainen: Jos Jeesusta ei ole herätetty, uskomme on turha, olemme synneissämme eikä myöskään ruumiin ylösnousemusta ole. Ja edelleen: Jos Jeesus nousi kuolleista, kaikki tuo edellinen on mahdollinen ja voi toteutua myös meidän kohdallamme.
Olen itse pohtinut paljon taivasta edelliseen liittyen. Minun on vaikea liittyä sellaisiin ”taivastelijoihin”, joille taivaan ihanuus on kuin kirkas postikorttimaisena ja jotka tietävät, millaisen olot taivaassa odottavat ja millaisia kultakatuja siellä kuljetaan. Enkä kirjoita tätä ivatakseni vaan todetakseni, että taivas ja ylösnousemuksemme ovat minulle samalla tavalla käsittämättömiä kuin Jeesuksen ylösnousemus. Ne ovat käsittämättömiä, mutta se ei tarkoita, että ne ovat mahdottomia.
Ne ovat uskon ja toivon kysymyksiä. En tiedä, miten asiat ovat, mutta tiedän, mitä Raamattu niistä sanoo ja miten uskomme. Minulla pappina ja kristittynä on tärkeää, että uusi elämä ja taivaan valtakunta on todellisuutta jo tämän elämän keskellä ja että kannamme niitä sydämissämme.
Kaiken oppimani ohella ja ehkä jopa sen ohi minulle taivaan ”mahdollisuudesta” ja toivosta puhuvat vahvasti isäni kuolinvuoteellaan raihnaisena minulle lausumat jäähyväissanat: ”Taivaassa tavataan”. Hän uskoi siihen joten minäkin ehkä voin uskoa siihen.
Toivo Loikkanen
Kiitos Toivo Loikkanen.
Itse katson maapalloamme paratiisina koska ihanampaa paikkaa ei lähiavaruudessa ole, ja tuskin kauempanakaan. Elämme kylmässä avaruudessa kasvihuoneessa auringon syleilyssä.
Itse olen hiukan lukeneena löytänyt lähelle tulevan odotuksen viimeisten hetkien lähetessä, ”vihdoinkin saan nähdä”.
Kiitos, Pekka! Onhan tämä maailmamme tosiaan paratiisi ja varsinkin ihana isänmaamme Suomi! Ainakin jos loka- ja marraskuu jätetään laskuista! 🙂
Suoraa puhetta
Ylösnousemus on hauska asia, koska siitä voi kertoa tarinaa ruumiillisesti ja henkisesti. Kristinoppi sanoo olevansa hengellinen, ei siis ruumiillinen, lihallinen, mutta se on kuitenkin erityisen kiinnostunut juuri lihallisista asioista, ruumiista. Sana ruumis tarkoittaa meillä sekä elävää, että kuollutta. Jos puhuttaisiin kehollisesta kuoleman jälkeisestä, asia muuttusi kokonaan toiseksi. Jokainen kysyisi: SIIS MIKÄ, syväjäädytyskö. ?
Meille ei ole opetettu, että tapahtuisi ruumiillinen ylönousemus tänne maailmaan, kuten jeesuksella, vaan jonnekin muualle, jossa vietetään ikuisia häitä, tavataan sukulaisia, vaikka kaikki eivät edes haluaisi nähdä yhtäkään sukulaista. Paavalin mukaan ”me muutumme.” Todellakin ihminen muuttuu, kun kuolee, koska aika ei lopu ruumiin osalta, se loppuu vain mielen tasolla, siihen painetaan sinetti. Mutta aika käsittelee ajallista hajottaen sen olematomiin.
Ei ole ollenkaan lohdullista ajatella, että voisin kokea ja tuntea sekä ajatella, kun olen haudassa, odottamassa viimeistä päivää ja jeesuksen tuloa herättämään. Arkku kiinni naulattuna ja kaksi metriä multaa päällä ja ahtaanpaikan kammo kolmantena kauhuna.
On tietysti vähän eri asia jos kysmymyksessä on kalliohauta ja kaverit voivat tulla hakemaan pois, ilman että pitää tarttua lapioon, tai kaivaa multaa noudettavan suusta. Ei puhuta tässä mitään ateriasta, eli Jeesuksen kehoituksesta, syökää minun jne…..se on liian brutaalia, kallon paistaessa ei mieleen tule ensimmäisenä hääilo.
Ilmeisesti joku jo aikoinaan on kysellyt samaa asiaa odotuksesta, ja siihen on vastaukseksi keksitty nukkuminen, ” Jeesus oli ensimmäinen kuoloon nukkuneista”, olet siis unessa samalla, kun madot jyrsivät leukaluita. Siitä pitäisi herätä viimeisenä päivänä. Jeesus heräsi kolmantena päivänä, miksi muiden pitää odottaa viimeiseen päivään?
Vertailun vuoksi kerron teille, että myös monet faaraoiden haudoista olivat tyhjiä, kuka vei ruumiit ja minne? Mitä sillä haluttiin kertoa, sitäkö, että kaikki sisuskalut ja aivot poistettuina, ruumiit kuitenkin menevät jonnekin.
Eräs dokumentti kertoi, että muumioita kuskattiin, myytiin Eurooppaan, ja niistä tehtiin täällä lääkkeitä, Kun taas satoja tuhansia kissojen muumioita jauhettiin ja käytettiin lannoitteina, eli kylvettiin pelloille.
Tarja, kiitos kommentistasi, jossa on hengellisesti hyviä ”nostoja”. Tuo Paavalin ajatus siitä, että ”muutumme” on mielenkiintoinen. Järjellä on taas vaikea ymmärtää, miten haudassa oleva sieltä nousee. Jossakin on kuvauksia ”hautojen avautumisesta”. Jotenkin toisin se tapahtuu, en tiedä miten.
Toivo,
Todistat, että elät uskosta, etkä näkemisestä. Näin oli jo Aabrahamilla. Tuo usko on meihin laitettua, Hengestä syntynyttä. Jos uskoa ei ole, siirrytään ajalliseen sääntöön, ”ei voi ottaa, täytyy lainata”, mikä ei toimi Uskon suhteen.
Kaikki ”tieto” kuolemanjälkeisestä tiivistyy tai tyssääntyy Jeesuksen fariseuksille ja papistolle, heidän edessään, antamaan kertomukseen, Lk. 16:19-31.
Tämän kertomuksen sanoma on:
26 Ja kaiken tämän lisäksi on meidän välillemme ja teidän vahvistettu suuri juopa, että ne, jotka tahtovat mennä täältä teidän luoksenne, eivät voisi, eivätkä ne, jotka siellä ovat, pääsisi yli meidän luoksemme.
Taivaan ihanuuden kuvailua en sanoisi ”taivasteluksi”, vaikket sillä mitään väheksyvää tarkoittaisikaan. Ihminen kurottautuu taivaallisiin kun Jumala Henkensä kautta häntä koskettaa sekä kun ahdistus on läsnä, jolloin kuolema edustaisi kaikkeen täydelliseen siirtymistä.
Jumalan Valtakunnan raja kulkee sydämeltä sydämelle, vt. Lk. 17:
21 eikä voida sanoa: ’Katso, täällä se on’, tahi: ’Tuolla’; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä”.
Reijo, Kiitos hyvästä ja hengellisesti vahvasta kommentistasi! Näin tosiaan on uskon laita, myös ylösnousemuksen ja taivaan osalta. Ehkä kirjoitin joidenkin taivasnäkymistä turhankin kriittisesti. Niissäkin olemme erilaisia. Tarkoitin lähinnä sitä, että ihmisen kuva ja ”toive” taivaasta on tosiaan vain kuva ja toive, ei tietoa tai sellaista, minkä voisi Raamatun pohjalta sanoa ”lopullisena totuutena” siitä, millainen taivas on.
”1)Hauta oli tyhjä. 2)Jeesus ilmestyi Uuden testamentin mukaan suurelle joukolle ihmisiä. 3)Pelokkaista opetuslapsista tuli rohkeita todistajia eli he muuttuivat. 4)Kristillisen uskon ja kirkon olemassaolo.”
Mikään näistä ei välttämättä edellytä kuolleista heräämistä, vaan luultua kuolleista heräämistä, koska on myös aivan realistinen mahdollisuus että kyseessä ei ole ollut kuolema eikä valekuolema vaan tajuttomuus. Huomaa että mirha ja aloe olivat tuon ajan haavanhoitolääkkeitä.
Josefus kertoo kolmesta ristiinnaulitusta, joista yksi selvisi hänen avullaan hengissä.
Seppo, Tämä on ollut kautta aikojen yksi tapa ”selittää pois” ylösnousemuksen ihme eli se, että Jeesus ei ollutkaan oikeasti kuollut. Sitä on vaikea uskoa kaiken sen jälkeen, mitä Jeesukselle tehtiin. Evankeliumi myös todistaa kuinka sotilas puhkaisi keihäällä Jeesuksen kyljen. Siitä vuoti verta ja vettä. KYllä Jeesus kuoli kidutuskuoleman.
Minusta ei yhtään vaikeaa. Pilatus ihmeteli nuorehkon (n 30 v)
Jeesuksen menehtymistä vain 6 tunnin jälkeen kun naulitut saattoivat kestää elossa jopa 1-2 vrk:ta.
Kuollut ei vuoda verta. Haastattelin erästä keuhkolääkäriä, joka totesi että keuhkopussissa keuhkoa painavan veren ja veden poisto saattoi helpottaa hengittämistä. Keihään ei tarvinnut osua sydämeen.
Ja se mirha ja aloe kysymys! Olisivatko naiset levittäneet niitä lisää jo kuolonkangistuneen käärinliinojen päälle? Tuskinpa. Naiset saattoivat olla menossa hoitamaan. Ja naiset puhuivat kuin elossa olevasta henkilöstä (soma), eivät ruumiista.
Seppon kannattaisi tutustua ristiin-naulitsemistapaan Rooman hallitsemassa Jerusalemissa. Toiseksi Jeesuksen hautaaminen oli äärimmäisen poikkeuksellinen , näin ei yleensä toimittu. Rooman alueella oli monimuotoisia tapoja naulita. Kaikkia ei edes naulittu vaan köytettiin, epäinhimillisiin asentoihin jossa kuolivat muutamassa päivässä.
Eiköhän luonnollisin selitys Jeesuksen nopeaan kuolemaan ole läpivalvottu yö, ruoskinnan aiheuttamat vammat ja tuskallinen kidutus. Empiiristä tutkimusta aiheesta taitaa olla tutkimuseettisistä syistä mahdoton tehdä.
Paajanen, olen tutustunut kuten varmaan oli tehnyt Josefus Flavoiuskin, joka kertoo yhden kolmesta tietämästään ristiinnaulitusta selvinneen hengissä. Lisäksi perhet saattoivat lahjoa roomalsia salliman heidän ottaa sukulaisaa risteiltä hengissä pois.
Ja tutustupa sinä Paajanen aloen ja mirhan tuolloisiin käyttötarkoituksiin.
”Eiköhän luonnollisin selitys Jeesuksen nopeaan kuolemaan ole läpivalvottu yö, ruoskinnan aiheuttamat vammat ja tuskallinen kidutus.”
Ei,sillä kun ko rangaistuksen tarkoitus oli kiduttaa tuomittua mahdollisimman pitkään,ei olut syytä ruoskia liikaa, Jeesus oli nuori ja hyväkuntoinen päätellen matkoista joita oli kyennyt kävelemään. Ja edelleen on vastaamatta kysymyksiin aloen ja mirhan (3o kiloa!) käyttötarkoituksista, vuotavasta verestä (kuollut ei vuoda) ja naisten motiiveista haudalla.
Tarja Parkkila toteaa alla kaiken olennaisen ristiinnaulitsemisesta teloitusmuotona. Tästä on tarpeetonta jatkaa. Riittää, että todetaan itsestäänselvyys: toiset kuolevat nopeammin ja toiset hitaammin.
Mänttäri
”Sisäisesti teissä.”
Tarkoitatko, että ihminen sukeltaa oman itsensä sisälle, kun kuolee ja löytää sieltä valtakunnan ?
Eikö sisäisesti teissä ole kuin ruumiin vankila, josta ei pääse ulos?
Tarja,
Sanoilla ilmaistaan asia ja tässä se Asia on uskoontulo
Käsittänet, miksi kirjoitin isolla alkukirjaimella.
Käsittänet myös, miksi Hebrealaiskirjeessä määritellään sisäinen, näkymätön , vrt. Hebr. 4:2 Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niinkuin heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat.
Uskomaton, jumalaton ihminen voi korkeintaan kokea, tuntea Jumalan kutsun, Isän vedon, parannukseen eli kääntymykseen/metanoia. Sen enempää näkymätön ei häntä hyödytä. Siitä voi puhua ja jopa opiskella oppia jumaluuksista, teologiaa, vuosien ajan, mutta koska Pyhän Hengen kautta Jumalan esittämä kutsu torjutaan, niin saarnattu sana ei hyödytä, ei, vaikka tekisi väikkärin.
On olemassa myös hyvin vanha teoria siitä, että sielu voi irtautua ruumiista. Ja sitä onkin käytetty apokryfeissa, kun on kerrottu, että varsinainen Jeesus nauroi ristin takana, koska hän ei ollut ruumiissaan silloin, kun se kärsi ja kuoli.
Sielu voi myös palautua ruumiseen, kuten tapahtui silloin, kun Elia herätti Lesken ainokaisen pojan. Kristillisesti ei voida puhua sielusta, koska henkiopin piti syrjäyttää sieluoppi.
Jeesus tarinaan on lisätty aikansa hyvin tuntema puhe kuolleista herättämisestä. Hinduketomukset kertovat, että eläimiä jopa tapettiin, että voitiin yrittää sen henkiin herättämistä.
Nykyisin tekohengitys palauttaa monta sielua takaisin ruumiseen.
Olen kuulut tarinoita, kuinka tytöt voivat irtautua itsestään esim. raiskauken aikana, he voivat siis olla poissa hetken aikaa, ja joskus jopa unohtaa sen mitä tapahtui.
Tarja Parikka tarvitsisi jonkun tiekartan kristinuskoon. Vai onko Tarja tarkoitus toistuvasti tuoda mitä mieleen juolahtaa? Tätä sanotaan trollaukseksi. Tosin täällä lukijat osaavat erottaa hindulaisuuden, kioskikirjallisuuden ja juutalaiset mielikuvitus tekstit.
Itse en moittisi Tarja Parkkilan osaamista.
Hän on hyvin tutustunut niin Uuteen kuin Vanhaan Testamenttiin viittauksissa.
Toivo
Kiitos tasapuolisesti esitetystä selkeästä tekstistäsi.
Tyhjän haudan perustelun muistan myös professori Teinosen eräästä artikkelista.
Kaikkein pyhin oli tyhjä
Mielenkiintoisia yhteyksiä temppelin tuhoutumisen ja Jeesuksen tarinan kesken löytyy paljon.
Temppelissä oli valtavan suuri ja painava ovi, sen avaamiseen ja sulkemiseen tarvittiin monta miestä. Enteistä, joita Josefuksen mukaan ilmeni ennen temppelin tuhoutumista, yksi oli se, että tuo ovi avautui itsestään, vaikka se oli suljettu paksulla lattiaan upotetulla rautapalkilla. Toiset pitivät sitä hyvänä merkkinä, toiset huonona.
Ja mehän tiedämme, että temppelin kaikkein pyhimmässä ei ollut Jumalan kuvia, ei patsaita, ei petipaikkoja, käärinliinoja, eikä kultaisia aasinpäitä. Se oli TYHJÄ. Sen totesi aikoinaan jo Pompeius, joka tunkeutui uteliaisuuttaan kaikkein pyhinpään, mutta havaitsi siellä vain hiljaisen Pyhyyden leijailun.
Jeesuksen haudan ovitarinassa kerrotaan, että hauta oli suljettu hyvin suurella ja raskaalla kivellä, tuo kivi oli kuitenkin vieritetty pois paikoiltaan, mystisesti, ilman ihmiskäsiä. Hauta oli TYHJÄ.
Temppelin yhteydessä kuului myös ääniä ja ihmeellinen kirkkaus loisti kaiken yllä muutaman hetken. Ihmiset kulivat sanoja, ”me olemme lähdössä pois.”
Jeesus sanoo useaan kertaan, että hänen pitää mennä pois, hän myös puhuu ihmisen pojan kirkastamisesta.
Toinen enne oli miekan muotoinen tähti, joka ilmaantui kaupungin yläpuolelle ja komeetta. joka pysyi paikoillaan pitkään.
Muistamme myös Betlehemin tähden ja Konstantinuksen tähden, sitten myöhemmin. Sanon myöhemmin, koska pidän Josefuksen kirjoituksia akaisemmin kirjotettuna.
Seuraava enne olivat pilvimuodostelmat, jotka vaikuttivat ratsujen selässä kiitäviltä sotajoukoilta.
Evankeliumissa luemme taivaallisista sotajoukoista, jotka ratsastavat taivaasta alas Jeesus etummaisena, lopun ajan viimeisessä taistelussa. Aiheesta on olemassa myös maalauksia, joissa pilvet ovat tulleet ihmisiksi.
Lisäksi Josefuksella on kertomus Jeesus Ananiaan pojasta, joka tuli Temppeliin juhlan aikana huutamaan varoitushuutoja, joita hän huusi seitsemän vuotta, yötä päivää ympäri kaupunkia: ” Ääni kuuluu idästä ja ääni kuuluu lännestä, ääni neljältä ilmansuunnalta, ääni kaupunkia ja temppeliä vastaan. ” Hänet vietiin roomalaisen prokuraattorin eteen, jossa häntä ruoskittiin luita myösten, mutta hän ei syyttänyt ketään, huokaili vain; ’ Voi sinua Jerusalem.’
Hänet todettiin mielenvikaiseksi ja päästettiin menemään. Sodan syttyessä, hän nousi muurin harjalle ja kivi roomalaisesta heittokoneesta osui häneen, hän putosi alas ja kuoli.
Jeesus Ananiaan poika ei syyttänyt ketään, Jeesus Joosefin poika jätti syyn kansan päälle, ja Juudaksen päälle, ja ne syytökset ovat edelleen voimassa.
Tarja,
Vaikka ei tässä kommentissasi, niin yleensä ilmaiset asioita helluntailaisiksi tunnistettavilla määritelmillä, sanoilla. Olemmeko ehkä estäneet sinun henkis-hengellisen kehityksesi?
Sami Paajanen
Samin kannattaisi tutustua ristiinnaulitsemisen tapoihin Rooman valtakunnassa.
Nauloja ei koskaan hakattu kämmenen läpi, vaan ranteiden, koska kämmenet eivät olisi kestaneet ruumiin painoa.
Ristiinnaulitsemisen tekniikka
”Tuomitun kädet kiinnitettiin ristin poikkipuuhun hartialinjan yläpuolelta. Ranteet joko sidottiin tai naulattiin kiinni. Kämmeniä ei lävistetty, sillä ne eivät olisi kestäneet ruumiin painoa. Yhteen liitetyt jalat naulattiin yleensä toisen tai kolmannen jalkapöydänluun välistä. Jalat olivat koukussa pienen istumatuen varassa, jolloin teloitettavan oli helpompi hengittää. Tämä pitkitti kuolemaa, sillä ilman tukea vaakasuora käsiin kohdistuva veto olisi salvannut hengityksen melko nopeasti.”
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ristiinnaulitseminen