Kiitos olkoon Herra sun,
et soit sä jäädä tänne mun,
siks’ kunnes pääsin uskohon,
sain luottamuksen armohon.
Ole ylistetty tästä, Herra, ikuisesti.
Kiittäen taivahan kunniaan kuljen,
itseni Jeesuksen haavoihin suljen.
Heikkokin lammas se turvassa kulkee,
Paimen kun hellästi helmaansa sulkee.
Jeesuksein, sua ylistän,
Jeesuksein, sua kiitän näin,
Jeesuksein, sua palvoa tahdon.
Annoit syntini anteeksi.
Puhdistit sydämeni.
Kahleet kaikki mursit sä,
nyt voin kiittää vapaasti.
Aamen
Missä evankeliumi käsitetään väärin, siellä se tekee ihmiset suruttomiksi, mutta missä se ymmärretään oikein, siellä se tekee heidät hurskaiksi ja jumalisiksi.
Joka tahtoo olla Kristuksen veli ja kanssaperillinen, hän valmistautukoon kärsimään hänen kanssaan.
Martti Luther, Hengellinen aarreaitta, s. 216 ja s. 218, Aurinko Kustannus ja Arkki-kirjat, 2016.
Mika
Kiitos kauniista runosta ja selkeästä selityksestä
Kiitos Jumalalle.
1. Golgatan veressä voima on,
voima niin siunattu verraton.
Pyhässä veressä Jeesuksen
voima on suuri ja ihmeellinen.
Golgatan veressä voima on,
voima niin siunattu verraton.
2. Veri voi puhdistaa syntisen,
veri voi uudistaa jokaisen.
Pyhässä veressä Jeesuksen
voima on suuri ja ihmeellinen.
Veri voi puhdistaa syntisen,
veri voi uudistaa jokaisen.
3. Väsyneet kulkijat tulla saa,
sairaat ja heikot hän parantaa.
Pyhässä veressä Jeesuksen
voima on suuri ja ihmeellinen.
Väsyneet kulkijat tulla saa,
sairaat ja heikot hän parantaa.
4. Karitsan häihin jo kutsu soi,
Karitsan häät kohta alkaa voi.
Pyhässä veressä Jeesuksen
voima on suuri ja ihmeellinen.
Karitsan häihin jo kutsu soi,
Karitsan häät kohta alkaa voi.
SINÄ VASTAAT AJALLAAN
Me odotamme hartaasti Herraa, hän on meidän turvamme ja kilpemme. Ps. 33:20
Sinä tunnet minun elämäni salatuimpaan saakka. Kaikki kipuni ja ahdistukseni, kaikki huoleni ja vaikeat kysymykseni, kaikki pelkoni ja salaiset murheeni. On lohduttavaa tietää, että sinä, Jeesus, tiedät todella kaiken. Koska silloin sinä, minun Herrani ja Vapahtajani, tiedät myös sen, mitä minä juuri nyt elämässäni tarvitsen. Tuo minulle jälleen elämänilo ja lahjoita sydämeeni toivo, joka sinussa on minullekin varattu. Anna johdatuksesi toteutua kohdallani tänään ja joka päivä aina siihen asti, kunnes kutsut minut luoksesi kotiin. Anna kärsivällisyyttä odottaa sinun apuasi omaan ja läheistäni elämään. Kärsivällisyyttä luottaa siihen, että olet rukoukseni varmasti kuullut ja vastaat siihen ajallaan.
Juha Vähäsarja, Joka päivä elävää vettä, tämän päivän teksti, Symbolum Oy, 2021.
Jumalan sanan ydin on ilosanoma Jeesuksesta Kristuksesta Vapahtajana. Jumalan sana kohtaa omantuntomme lakina, Jumalan ehdottomana vaatimuksena, joka on täytettävä halukkaasti, vapaasti, sydämen sisintä myöten. Kun ihminen ei tähän kykene, koska hän on itsekkyyden vallassa, hän joutuu omantunnon hätään: laki, Jumalan viha, rangaistuksen pelko ja tuomion uhka ahdistavat häntä. Mutta silloin evankeliumi tarjoaa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi! Kristus on voittanut synnin, kuoleman ja perkeleen ja pyhällä, kalliilla verellään ja viattomalla kärsimisellään ja kuolemallaan sovittanut meidät Jumalan kanssa. Kristuksen koko elämä on eletty meidän edestämme. Hän kärsi meidän syntiemme rangaistuksen ja sovitti meidän syntiemme syyllisyyden ja lauhdutti Jumalan vihan, kun hän Jumalan hylkäämänä ja kiroamana huusi ristiltä: “Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit!” Kun sanomaa tästä Vapahtajasta julistetaan, se synnyttää ihmissydämessä uskon eli nöyrän ja samalla rohkean luottamuksen: “Tämä tapahtui minun tähteni, minun syntieni tähden.” Uskossa ihmiselle avautuu uusi suhde Jumalaan: Jumala antaa synnit anteeksi, ottaa lapsekseen ja antaa rauhan sydämeen.
Piispa Eino Sormunen (1893-1972), Uskon Mies, Martti Lutherin Elämä, s. 38, Concordia ry, 2017.
USKOSTA
Mikä on se välikappale, jonka kautta minä otan vastaan sen aarteen, jonka Jumala minulle kasteessa lahjoitti ja evankeliumissa ilmoitti?
Totinen kristillinen usko.
Minkälainen on se usko?
Totinen usko, jota Jumala meiltä vaatii, on sydämellinen luottamus Herraan Kristukseen, että Hän on elävän Jumalan Poika ja rakas Vapahtajamme, joka suuresta rakkaudestaan meidän synteimme (syntiemme) tähden kuoli ristillä ja vanhurskautemme tähden nousi ylös kuolleista. (Ks. Room. 4:25)
Mitä Luther sanoo tästä uskosta?
Kirkkopostillansa Puolipaastosunnuntain epistolassa hän sanoo: Usko on se, että ihminen vastaanottaa Herran Kristuksen ja Hänen vanhurskautensa itselleen kuuluvana omaisuutena ja luottaa siihen. (Ks. esim. Joh. 1:12, 2. Kor. 6:1) Ken siten uskoo Kristukseen, hän pukee Hänet päällensä. (Ks. Gal. 3:26, 27) Mutta kenellä ei ole tällaista uskoa, hänen uskonsa ei ole oikea, hän ei ole mikään kristitty, eikä hänen sydämensäkään voi iloita; sillä ainoastaan tällainen suloinen usko tekee totiset kristityt iloisiksi, suruttomiksi ja autuaiksi, ja juuri heissä täytyy Pyhän Hengen asua.
Todista minulle, että se on totinen usko.
Sen todistaa meille: 1) Matt. 16:15.
Että se on totinen usko, voit päättää Kristuksen ja Pietarin keskinäisestä puheesta; sillä kun Herra Jeesus kysyi Pietarilta, keneksi tämä Häntä luuli, vastasi Pietari: “Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika”, Matt. 16:16: Siitä huomasi Herra, että hänellä oli se oikea ja totinen usko, johon Hän tahtoi perustaa oman seurakuntansa, niin lujan, etteivät helvetin portit eikä voimallinen perkelekään voi sitä voittaa.
Sillä kirkolla, Jumalan seurakunnalla ja pyhällä kansalla ei ole mitään muuta perustusta eikä alkua kuin ainoastaan se sydämellinen, totinen usko, että Kristus on Jumalan siunattu Poika. Ken uskoo Jumalan Poikaan, hän on jo uudestisyntynyt, ja hänellä on jalo todistus ja sinetti siitä, että Hän on Jumalan oma, kuuluu Hänen pyhään seurakuntaansa, on Jumalan lapsi ja osallinen Hänen valtakunnastaan, se on: Hänen taivaallisista aarteistaan, ja hän on hyvin varustettu perkelettä voittamaan.
2) Room. 10:9.
Paavali todistaa myös, että tämä on ainoa, totinen, autuaaksi tekevä usko, sanoessaan, Room. 10:9: “Jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on Hänet herättänyt kuolleista, niin sinä pelastut.”
3) Apostoli Johannes.
Samoin todistaa Johannes, 1 Ep. 4:15 ja 5:1: “Jokainen, joka uskoo ja tunnustaa, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, hän on Jumalasta syntynyt; hänessä Jumala pysyy, ja hän Jumalassa.”
Stefan (Stephan) Prätorius, Hengellinen Aarre-aitta, s. 249-250, SLEY, vuoden 1925 painos, sulut ovat allekirjoittaneen lisäys.
Ensimmäisillä kristityillä oli kaikki muu yhteistä, paitsi vaimot.
Kasvakaa Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. 2. Piet. 3:18
Kasvaminen armossa tapahtuu siten, että yhä lujemmin kiintyy Vapahtajaansa, (Joh. 3:30, Ef. 4:15, Kol. 2:6-7, 2. Tess. 1: 3) että Jeesus lujittuu meissä, ja me taas luotamme ja tutustumme yhä läheisemmin häneen ja saamme yhä enemmän valoa evankeliumista ja opimme sekä näkemään että estämään perkeleen kavalat hyökkäykset. Tässä voi kyllä täydellinen mies Kristuksen täyteyden täyden iän määrän mukaan saada aikaan mainiompia asioita ja töitä kuin äsken kääntynyt, (1. Tim. 3:6) jota Paavali ei tahdo asettaa opettajaksi, koskapa tällä ei ole sitä ymmärtämystä Jeesuksen Kristuksen evankeliumissa ja taloudenhoidossa kuin vanhemmalla.
Anders Carl Rutström, Armoa armosta, s. 115, SLEY, 1966. Sulut ovat allekirjoittaneen lisäys.
Herra, Herra on minun voimani. Habakuk 3:19
Kiitos Mika. Hienoa kun olet laittanut blogillesi pyhän Lutherin tekstejä!
Niin kuin suutari tekee kenkiä ja räätäli takkeja, niin on kristitynkin rukoiltava. Rukoileminen on kristityn käsityötä. Ja kirkon rukous saa aikaan suuria ihmeitä. Se on meidän aikanamme herättänyt kolme ihmistä kuolleista: minut, joka olen usein ollut kuolemansairaana; vaimoni Käthen, joka oli myös kuolemansairas; ja maisteri Philipp Melanchthonin, joka Herran vuonna 1540 makasi kuolemansairaana Weimarissa; vaikka vapautuminen taudista ja ruumiiseen kohdistuvista vaaroista ei kyllä olekaan mikään erinomainen ihme, on kuitenkin syytä huomata se uskossa heikkojen tähden. Minulle ovat näet paljon suurempia ihmeitä ne, että Herra, meidän Jumalamme joka päivä kirkossa kastaa, ojentaa alttarin sakramentin, antaa synninpäästön ja vapauttaa synnistä, kuolemasta ja iankaikkisesta kadotuksesta. Nämä ovat minusta suuria ihmeitä.
Martti Luther, En minä kuole-vaan elän, Aurinko Kustannus ja Arkki-kirja, 2016, TR, 6, 6751.
Omassa gradussani on vielä kerrottu kuolemansairaasta Friedrich Mykoniuksesta. Luther kirjoitti ystävälleen: ”Käsken sinua Jumalan nimessä elämään, koska olet minulle hyvin tarpeen kirkon parantamiseksi.” Kun kirje luettiin, Mykonius tervehtyi ja eli vielä kuusi vuotta.
Markku Särelä, Vähä katekismus sekä Kristinoppi, s. 282, STLK, 1990.