Kotimaan Uutisissa kerrotaan että Raamattua voi lukea väärin, mutta minua askarruttaa kysymys siitä, luenko itse Raamattua oikein. Asiantuntijana kun en voi esiintyä, niin pohdiskelemaan asiaa ryhdyn ihan omin päin.
Raamatun lukemisen aloitin alusta, keskeltä , sekä UT:n alusta. Kuusi lukua päivässä lukien. saan luettua kirjan läpi vuodessa. Sitten voin aloittaa alusta.
Raamatun lukemisessa on se erityinen ominaisuus, että joka lukukerralla voin löytää ihan uusia ja aiemmin huomiotta jääneitä kohtia ja asioita. Otan silloin avukseni ”asiantuntijoiden” kirjoittamia selitysteoksia ja muita käännöksiä. Alleviivaan ja väritän tärkeitä kohtia, jotta löydän ne myöhemmin. Lainausmerkit laitoin, koska Raamatun asiantuntijoita ei oikeasti ole olemassa.
Siitä kuitenkaan en voi olla varma, luenko Raamattua oikein. Haenko sieltä vain lisää tietoa ja nautinko vain siitä, että taas sain luettua tämän päivän läksyt. Vain etsinkö lukiessani Jumalaa ja Hänen tahtoaan. Pyydänkö olla Jumalan puhuttelussa hänen tahtoaan lukiessani?
Sitten on vielä tuo laki ja evankeliumi, joiden keskenään sotkeminen saa aikaan valtavasti vääriä tulkintoja. Rippikoulussa nuori opettelee käskyt ja saattaa tosissaan sen jälkeen yrittää niiden täyttämistä, koska sehän on Jumalan tahto. Käskyt on sitä lakia, mutta Raamatussa on paljon muutakin lakia. Jopa suurin osa . Harmittava asia on, ettei riparilaisille kerrota sitä, että
Raamattu määrittelee myös sen miten lakiin tulee suhtautua. Laille tulee antaa sen oikea merkitys ja antaa sen tehdä sydämissämme se tehtävä , jonka tähden se on meille annettu.
Muutoin käy yrityksellemme köpelösti. Huomaamme varsin pian, ettemme kykene kaikkeen mitä laki meiltä vaatii. Kyse ei olekaan pelkästään tekemisistämme , vaan myös siitä mitä on mielessämme. Tällöin moni riparilainen kokee, ettei usko ole häntä varten. Joku toinen taas luottaa Jumalan armoon ja tekee sen mitä voi. Joku ajattelee, ettei Jumala voi vaatia mahdottomia. Kuka keksii mitäkin selitystä sille, ettei täytä mittaa.
Lain tarkoitus on saattaa meidän omat yrityksemme epätoivoon. Näyttää se tosiasia , ettemme täytä mittaa, vaikka kuinka ponnistelemme. Silloin alamme selittää ja etsiä omia ratkaisuja ja helposti Jumalan meitä varten nimenomaan suunnittelema ratkaisu jää havaitsematta. Näin syntyy lukemattomia erilaisia tulkintoja siitä, mitä Jumala oikeastaan haluaa sanassaan meille sanoa. Mielemme kiinnittyy kaikenlaiseen epäolennaiseen. Alamme etsiä itsestämme kaikkea hyvää, jota meistä voi löytyä vain, jos suljemme silmämme. emmekä katso sitä ilkeyttä ja todellista pahuutta, mitä sisimmässämme on loputtomiin.
Voisinpa lukea Raamattua oikein ja aina etsiä sieltä lääkettä, jota en mistään muualta voi löytää. Etsiä sieltä Armahtavaa Jumalaa, joka on antanut poikansa kuolemaan puolestani
Golgatan keskimmäisellä ristillä ja uskoa , että Hän teki sen minun puolestani. Samalla oppia tuntemaan Jumalaa yhä paremmin ja hänen hyvää tahtoaan meitä kohtaan.
Huomasin nyt AP. miten kyselet tuota lapsenkaltaisuutta meiltä. Mitä se oikein tarkoittaa? Voisitko kertoa miten itse sen asian käsität, niin olisi helpompi vastata kysymykseesi. Lapsenkaltaisuus voidaan käsittää monella tavalla. Jollemme tiedä miten AP sen käsittää, niin emme voi asiasta keskustella.
Kaikissa suhteissa emme voi olla lasten kaltaisia, eikä Vapahtaja ole sitä voinut tarkoittaa. Emme voi muuttua jälleen lapsiksi. Paavali sanoi ” kun olin lapsi, minulla oli lapsen mieli. Kun tulin mieheksi hylkäsin sen, mikä lapsen on.”
Jumala on meitä rakastava Isä ja pyrkii kaikessa meidän parhaaksemme. ”Kakki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat”. Jos nyt Jumalan lapsina saamme kokea tätä, niin mielellämme sanaa luemme ja siitä etsimme Hänen hyvää tahtoaan ja sitä mielellämme noudatamme.
Oikein rakkaaksi Jumala tulee meille siinä että, hän ottaa meidät rakkaudellisesti syliin, juuri silloin, kun olemme rikkoneet hänen tahtoaan vastaan. Siinä Hän osoittaa Vaphtajan kärsimystä ja kuolemaa ja kertoo, että näin on sovitettu sinun rikkomuksesi kokonaan. Myös sinun syntinen olemuksesi on sovitettu ristillä. Sitten taivaallinen Isä sanoo lapselleen: olethan jatkossa varovaisempi.
Pekka lapsenkaltaisuus on helposti määriteltävissä, lapsi ei tiedä yhtään mitään vaan on tyhjä taulu eli hänen täytyy saada vanhemmiltaan opetusta tai kokemuksen kautta oppia, eikö näin ole?
Ei lapsi ”tiedä” vanhempien ymmärtävän paremmin kuin hän vaan tämäkin lapsen on opittava kokemuksen kautta.
Mitä sitten tulee tuohon Jumala suhteeseen, onko kaikki pienet lapset Jumalan lapsia, siis miten tullaan Jumalan lapsiksi?
Ottamalla Jumalan valtakunta vastaan niinkuin lapsi, siis tyhjänä tauluna, kaikki vanha on pyyhittävä pois.
Mark. 10:15
Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle.”
Tässä tulee esille juuri uudestisyntyminen eli palaaminen lapseksi-
Lapsi on tarkoittamassasi mielessä ’tyhjä taulu’ häviävän lyhyen ajan, jos lainkaan. Oppimiskyky on huikea. Vuoden vanhana lapsella on jo paljon eri tavoin saatuja tietoja ja taitoja. Kymmenen vanha on vielä lapsi, mutta omaa usein hyvin selkeän ja monipuolisen käsityksen maailmasta ja elämästä ympärillään. Ajatuksesi, että Jeesuksen tarkoittama lapsenmielisyys olisi ’tyhjäksi tauluksi’ pyyhkiytymistä, on mielestäni väärä. Pidän parempana tulkintaa, että se on riippuvuutta vanhempien huolenpidosta, Jumalan lapsella Isän hyvyydestä.
Martti Pentti ohitat asian ytimen kun takerrut sivuseikkaan, siis tietääkö kymmenvuotias todella asioita siis paremmin kuin vanhemmat, miksi sitten kymmen vuotias menee vaikka heikoille jäille ja hukkuu?
Koko jutun pointti on luonnollisen ihmisen kyky olla kuuliainen sille jolle kuuluu, ensin omille vanhemmilleen ja sitten Jumalalle, tietääkö pienet lapset paremmin kuin bvanhempansa ja tietääkö aikuinen paremmin kuin Jumala?
Tapaus, jonka heti muistin, on isän ja lapsen hukkuminen yhdessä heikkoihin jäihin. Olisiko lapsi jäänyt henkiin ja kasvanut isoksi, jos ei olisi uskonut isän tietävän paremmin? Sitä ei kukaan tiedä. Potkurin jäljet päätyivät nyt sulaan, jonne molemmat jäivät.
Kirjoitin äsken pitkä vastauksen, mutta kone väitti että saman tekstin olisi laittanut aiemmin. Eikä suostunut sitä laittamaan eteenpäin.
Varaukseton rakkaus tarkoittaa lapsen kokemusta. Lapsi kun joutuu pulaan. on se sitten miten pieni, tai suuri niin hän tietää, että vanhemmat hänet siitä auttaa pois. Lapsi oppii tällöin luottamaan siihen, että saa aina varauksettoman rakkauden ja avun.
Jos lapsi ei saa apua aina, eikä hän ei voi tietää milloin hän sen saa ja milloin ei.
Silloin lapsi ei koe saavansa varauksetonta rakkautta. Hän kokee rakkuden silloin ehdolliseksi. Lapsi kokee, että hänen on täytettävä jotkin ehdot, ennenkuin hän saa apua ja vanhemman hyväksynnän ja rakkauden.
Jollei lapsi saa ollenkaan rakkautta, vaan vanhemmat kohtelevat tätä vihamielisesti, niin lapsessa syntyy kapina vanhempia kohtaa ja ja kaikkia muitakin kohtaan. Jolloin hän kokee ettei varauksetonta rakkautta ole edes olemassa. Eikä kykene sitä osoittamaan kenellekkään.
Pekka pystyykö ihminen antamaan lapselleen varauksetonta rakkautta?
Kuka määrittelee ”pulan” josta vanhemmat auttavat aina lapsen pois?
Lapsenlapseni kirjoitti: isä tietää paljon, mutta isosisä tietää kaiken.
Miten niin tyhjä sivu? Mitä tarkoitat?
Sitä että kaikki ennen opetettu on pyyhittävä pois kun se on ristiriidassa Jumalan Sanan kanssa.
Se vaan on ymmärrettävä ettei itse ole viisaampi kuin Jumala eli on nöyrryttävä alkamaan alusta niinkuin lapsikin oman elämänsä alkaa, tyhjänä ”tiedosta”.
Pula on vaikka kakat housussa. Tai ei osaa pitää kynää oikein kädessä. Tai miten banaani kuoritaan.Vanhemmat auttaa kaikessa pienessä ja suuressa ”pulassa” lapsen on tärkeä titää, että vahemmilta saa aina avun. On pula mitä tahansa.
Entäpä kun pula onkin etteivät vanhemmat anna tehdäkkään sitä mitä lapsi haluaa eli kieltävät jotain, eikö se voi olla lapselle todellinen ongelma?
Lapset ei väitä olevansa Jumalaa viisaampia. Eikä aikuisetkaan niin sano.
Yksi ystäväni kertoi miten hänen tyttärensä oli sanonut opettajalle, kun tämä oli näyttänyt oppilailleen seksiä käsittelevän filmin. Tyttö sanoi, että tuollaiset filmit eivät kuulu vielä heidän ikäisilleen, eikä sellaisia pitäisi näyttää meille. Sille tytölle seksuaalisuus ei ollut ongelma. Eikä hän halunnut kiirehtiä asian edelle.
Pekka :””Lapset ei väitä olevansa Jumalaa viisaampia. Eikä aikuisetkaan niin sano.””
Ohitat pointtini eli kun ei tehdä vanhempien sanan mukaan niin mitä silloin voi ajatella, pitääkö lapsi itseään ”vanhempia viisaampana” vai miksi tekee niin?
Aikuinen taasen kyllä ns ”osaa lukea” evankeliumia mutta kun ei tee sen Sanan mukaan niin miksi, pitääkö itseään Jumalaa viisaampana vai mitä?
Pointti on kuitenkin kun lapsi ei kykene olemaan kuuliainen vanhemmilleen niin samoin ei aikuinenkaan Jumalalle, tää on fakta.
Siis aikuisen tulisi nöyrtyä ottamaan Jumalan Sana sellaisena kuin se on kirjoitettu ja olla kuuliainen sille.
Jumalan Sana ei ole kirjoitettua sanaa vaan elävä, ihmiseksi tullut Kristus. Montako kertaa on kehotettava sinua, Ari Pasanen, lukemaan huolellisesti Johanneksen evankeliumin ensimmäinen luku?
Martti Pentti olen sinulle vissiinkin vastannu yht mont kertoo että minulle se Sana jota Jeesus puhuu on niin tärkiä että kirjoitan sen ISOLLA.
Miten ohitan pointtisi? Luin tekstin moneen kertaan . En löydä siitä mitään, mikä oikeuttaisi väitteen.
Voit toki luoda omat oikeinkirjoitussääntösi, Ari Pasanen. Siitä kuitenkin seuraa, ettei viestejäsi ymmärretä oikein. Vaikka tarkoituksesi on painottaa sinulle merkittäviä sanoja, lopputulos näyttäytyy pelkkänä erikoisuutta tavoittelevana kikkailuna. Lainaat usein itsellesi tärkeitä kohtia evankeliumeista. Selkeyden vuoksi voisit omassa tekstissäsi noudattaa samaa kirjoitustapaa.
Koetetaan nyt olla hyökkäämättä toisen iholle.
Jos pyrimme välttämään sanaa ” sinä” niin ehkä onnistumme välttämään hyökkäyksiä. Koetetaan puhua asioista, eikä toisistamme.