On tapana hakea vastaus Raamatusta tai ainakin perustella omaa kantaa Raamatulla. ”Raamattu sanoo” tai ”Raamatun mukaan”. Kirjasta haetaan elämänohjeita tai vastauksia moraalikysymyksiin, joskus jopa tietoa historiankin tapahtumista.
Herättäjä-Yhdistyksen toiminnanjohtaja Kalle Hiltusen Seinäjoen herättäjäjuhlilla äskettäin pitämä raamattutunti osui minusta aivan siihen ytimeen, jossa jatkuvasti käydään keskustelua Raamatusta ja sen teksteihin suhtautumisesta.
Hiltusen aihe oli ajankohtainen, vaikka se lähti 1. Mooseksen kirjasta, siis Vanhan testamentin puolelta. Kyse oli siitä, kun Jumala vaati Abrahamia uhraamaan poikansa Iisakin.
Moni lukija on aikojen saatossa varmaan pohtinut, miten Jumala voi olla noin raaka. Jeesuksen kohtalo oli tuohon verrattava: Jumala uhrasi ainoan poikansa. Hiltunen osoittaa, jos ymmärsin oikein, että kyse ei ollut Jumalan vaan ihmisen raakuudesta, ihmisen moraalittomuudesta.
Raamatun käytössä Hiltunen näki haasteita. Kun ihmisten moraalikäsitykset vaihtelevat, on tapana etsiä perustelut omalle kannalle Raamatusta, ja ajatella olevansa yksin oikeassa. Mutta sieltä voikin löytää perusteluja hyvin erilaisille käsityksille samastakin asiasta.
Itsekseni pohdin, että voisiko Raamattua käyttää yksin oikeassa olemisen perustelemisen sijaan sillanrakentajana? Raamattu voisi olla uskon, toivon ja rakkauden lähde erilaisille ihmisille, kaikille meille?
Pari sitaattia Hiltuselta tähän päivään: ”Mitä suuremmalla äänellä kristittyinä tuomme esiin Raamatullisia perusteita elämäntavalliseen keskusteluun, sitä enemmän kristinusko näyttäytyy Raamattuun eri tavalla suhtautuvien näkökulmasta toisia moralisoivalta ylimielisten paremmintietäjien porukalta ja sitä helpommin useammat irtautuvat kirkon yhteydestä.”
Ja vielä ajankohtaisesta keskustelun aiheesta: ”Yhteiskunnan pitää pystyä määrittämään rasismi vältettäväksi asiaksi ja jokaisen jakamaton ihmisarvo hyväksi asiaksi pelkästään Jumalan luoman järjen ja omantunnon avulla, vaikka Raamatustakin näihin asioihin löytyy kelpo perusteet.”
Hiltunen sanoi maailman olevan täynnä kohtaloita, missä ihmisiä yhä raahataan Iisakin tavoin sidottavaksi puiden päälle, kohotetun veitsen alle tai ristiin naulittavaksi. Se kertoo ihmisen, ei Jumalan raakuudesta.
”Sami Paajanen 25.07.2023 13:49
Risto, kirjoittaa; ” johtaa sylttytehtaalle”. Ei johda. Jos helluntailaisesta, ei ole mukava kuulla, että varhaisemmissa käsikirjoituksissa jaetta 37 ei ole, vaan se on myöhempi lisäys ja nyt on menty vanhimman mukaan, niin ongelma on helluntailaisessa, ei Raamatun tekstissä.
”Johtaa sylttytehtaalle on teologisesti latautunut lapsikasteen ja sakramenttien vastustamiseen tarkoitettu lause, vailla perusteita.”
———————-
Sami,
Kirjoitan minuna ja olen tehnyt sen tällä foorumillavuodesta 2009 lähtien. Taustani olen kertonut niinkuin moni muukin, niissä rajoissa ja yhteyksissä kuin tarve.
Lopeta tuo helluntalais-haukuskelu., minun nimeni riittää. Helluntalaisuus on muitten nimitys, joka sopii, jos jonkinlaisen tunnistuksen haluaa tehdä. Ilmoitat kuluvasi johonkin suureen, muttet voi tai uskalla sitä sanoa. Toisaalta siihen sinulla on oikeus.
On totta, että kaikkea en ilmaise esim. sinun ehdottamilla ilmaisuilla, mutta tarkoitukseni ei ole konstailla, tai mutkitella. Turvaudu tietoosi ja käsityskykyysi, ajan kanssa, jos vertaus ei avaudu heti.
Nk. helluntalaisilla ei ole katto-organisatiota, eikä tunnustuskirjoja. On VAIN RAAMATTU, joka sekin sulautuu tarpeen ja Jumal’suhteen mukaan. Näin Raamattu asian ilmaisee.
Reijo, kyllä Suomessa on helluntai kirkko ja heillä oma tunnustus https://suomenhelluntaikirkko.fi/
Sitten on niitä jotka eivät kuulu tuohon koalitioon. Hekin tunnustavat jotakin oppiansa. Joten tunnustusta löytyy. Helluntailaisten oppia voidaan siksi tutkia ja arvioida, koska he julkisesti sen kertovat ja dokumentoivat. Joten pelkkää Raamattua heillä ei ole, vaan löytyy myös muita dokumentteja.
Maailmalla helluntailaisten kirjo saattaa monimuotoinen ja painopisteet erilaisia. Joten saamme kattavasti tietoa helluntailaisten uskosta ja oppipohjasta.