Jeesus opetti meitä rakastamaan myös vihollisia.
”Minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat, että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin.” (Matt. 5:45 / FB38)
Miksi on tärkeää erottaa esivallan toiminta meidän omasta toiminnasta?
Minkälaista on oikea rakkaus?
Miksi Jumalaa on rakastettava yli kaiken muun?
Rakkauden kolmoiskäsky opettaa meille sen miten on mahdollista rakastaa lähimmäistä, niin kuin itseä.
Lähimmäisiä kun on liian paljon. Emme voi mitenkään osoittaa rakastavamme kaikkia. Edes niitäkään, jotka ovat suurimmassa avun tarpeessa. Jotta osaisimme kohdistaa huolenpitomme oikeaan paikkaan ja säilyttää samalla tasapaino itsestä ja muista huolehtimisen välillä niin tarvitsemme Jumalan apua. Jos meillä on rakkaus Jumalaan, niin silloin etsimme hänen johdatustaan ja hän oikein hyvin tietää, mihin rakkauden tehtäviin meitä johdattaa.
Mikäli rakastamme Jumalaa kaikesta sydämestämme, niin on aivan helppo rakastaa lähimmäistä, niin kuin itseä. Jumala kun on luvannut valmistaa meidän eteemme ne hyvät teot, joita meidän tulee tehdä. Jumala on luonut meidät jo sellaisilla ominaisuuksilla varustetuiksi, ett ä kykenemme ne
tehtävät aivan hyvin hoitamaan. Jumala on luonut meidät hyviä tekoja varten juuri tämmöisiksi.
Enää yksi kysymys kaipaa vastausta. Rakastammeko Jumalaa oikeasti? Emme tietenkään, joten tehtävä lähimmäisen rakastamisesta tulee mahdottomaksi. Onneksi tämänkin puutteen Jumala on huomioinut. Hän vuodattaa Pyhän Henkensä kautta oman rakkautensa meidän sydämeen. Silloin, kun saamme syntyä uudesti ylhäältä. Näin Jumalan rakkaus vaikuttaa meissä uudestisyntyneissä. Se ei ole meistä itsestämme lähtöisin eikä patistamalla syntyvää, vaan se on Jumalan lahja ja vaikutus hänen omissaan.
Pekka nyt sanoitat tuossa lopussa sen mitä uudestisyntymässä tapahtuu, siis Jumalan rakkaus vuodatetaan uskovaan eli ei enää olekkaan mahdotonta rakastaa lähimmäistä.
Miten tämä JUMALAN rakkaus sitten näkyy uskovissa, näkyykö se keskinäisessä rakkaudessa(kin)?
Pekka, kiitos erinomaisesta kommentista. Heijastamme Jumalan rakkautta ympäristöömme, mutta miten paljon?
Ari, hyvä kysymys, kiitos hyvästä kommentista. Uskovaisista Jumalan rakkaus heijastuu kaikkiin ihmisiin, etenkin kaikista lähimpiin.
Tiedähän Ari että tämä suunnattoman suuri aarre ei ole meistä lähtöisin. Se joka rakastaa Jumalaa tunnistaa toisen jolla on sama rakkaus. Tämä rakkaus yhdistää rakkauden siteellä heidät keskinäiseen rakkauteen.
Pekka siis kuinka tämä rakkaus todella näkyy, voiko tämän rakkauden omaava ”lyödä” ketään, sanoilla tai vaikkapa nyrkillä tai muulla?
Ari, ihan en ymmärrä mitä tarkoitat. Viha ja rakkaus ovat eri asia. Jos rakastaa jotain ihmistä, niin ei tee heille mitään väkivaltaa ei henkistä eikä fyysistä. Voit pohtia, ketkä ihmiset voivat kiittää Jumalaa sinun rakkaudesta heihin.
Kristinuso onkin rikollisten uskonto.
Eihän armoa ja anteeksiantoakaan tarvitse normaali, rikoksia välttävä ihminen, ainoastaan ne, jotka ovat pahaa tehneet. Ja mikäli rikokset tulevat teidänkin päälle, rohkenen sanoa, että mitään armoa ja anteeksiantoa ei tule käytännössä tapahtumaan, rakkaudesta puhumattakaan. Kyllä teistäkin jokainen kääntyy lain puoleen vaatien korvauksia ja rangaistusta rikolliselle.
Vihollisen rakastaminen ei toteutunut Jeesuksenkaan kohdalla, koska hän jätti kuolemastaan syyn kansan päälle ja Juudaksen päälle, vaikka varmasti tiesi, ja näki, että ristiinnaulitseminen oli roomalainen rangaistustapa.
Hän siis kylvi vihan omaa kansaa kohtaan ja kaikenlisäksi ilman todellista syytä.
Tarja Parkkila toteat:””Eihän armoa ja anteeksiantoakaan tarvitse normaali, rikoksia välttävä ihminen, ainoastaan ne, jotka ovat pahaa tehneet. ””
Ajatteletko nyt Raamatun kautta tuota vai kuinka?
Kyllä evankeliumin sanoma on selkeästi että kaikki (aikuiset) tarvitsevat armoa ja anteeksiantoa Jumalalta.
Tarja, kiitos hyvästä pohdinnasta, josta osittain ole eri mieltä.
Jokainen ihminen on tehnyt elämänsä aikana väärin, vaikka salaa. Kristittyjen ei tarvitse lahjoa tai tehdä hyvitystekoja Jumalalle saadakseen armon. Muissa uskonnoissa yritetään pitää Jumala tyytyväisenä ja tehdä ties mitä.
En tunne ketään ihmistä, joka olisi elänyt ilman syntiä. Ainoastaan Herra Jeesus Kristus on siihen pystynyt. Hän oli tosi ihminen ja tosi Jumala.
Sinun käsityksesi Jeesuksesta ei ole oikea. En tiedä mikä katkeruus ja viha sinulla on Jumalaa kohtaan.
Minkälaista on oikea rakkaus?
Meidän kykymme rakastaa jää aina puolitiehen, sillä meidän pitäisi kyetä rakastamaa niitäkin, jotka vihaavat meitä ja vieläkin vaikeampaa on rakastaa vihollisiamme. Tämän meille todistavat parhaillaan käyvvät sodat Euroopassa ja lähi -idässä. Kuinka epäonnistuneita ovat ihmiset rakkauden kaksoiskäskyn noudattamisessa. Mutta 1. Joh.4:10 luvussa on meille osoitettu täydellisen rakkauden kohde, ja sen täyttäjä Jeesus.”Siinä on rakkaus -ei siinä,että me rakastimme Jumalaa,vaan siinä,että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovittajaksi”.
Hyvä kommentti, kiitos Martti. Ajattelen samoin. Sodat on kauhea asia. Naapurikansojen on vaikea elää sovussa keskenään. Mielestäni omaa maata pitää puolustaa, jos joku tänne hyökkää. Samoin esivallan on suojeltava kansalaisiaan ja antaa lainmukaiset rangaistukset rikollisille.
Tuskinpa Jeesus Herodesta rakasti, jota haukkui ketuksi. Todennäköisesti Jeesus tarkoittti ebioni-liikeen sisäisiä vihollisia, joita tuli rakastaa, jottei liikkeen yhtenäisyys kärsisi.
Seppo, kiitos kommentista. Minusta ei Jeesus vihannut Herodesta. Fariseukset halusivat Jeesuksen luopuvan tehtävästään. Kettu sanan käyttö osoitti, että Jeesus rakasti Isää Jumalaa yli kaiken.
Samalla hetkellä tuli hänen luoksensa muutamia fariseuksia, ja he sanoivat hänelle: ”Lähde ja mene täältä pois, sillä Herodes tahtoo tappaa sinut”. Niin hän sanoi heille: ”Menkää ja sanokaa sille ketulle: ’Katso, minä ajan ulos riivaajia ja parannan sairaita tänään ja huomenna, ja kolmantena päivänä minä pääsen määräni päähän’. Kuitenkin minun pitää vaeltaman tänään ja huomenna ja ylihuomenna, sillä ei sovi, että profeetta saa surmansa muualla kuin Jerusalemissa. (Luuk. 13:31-33 / FB38)
Lisäksi Jeesus käski ihmisiä vihaamaan vanhempiaan.
Seppo, meidän tulee rakastaa Jumalaa yli kaiken muun. Jos rakastamme omaa elämäämme tai jotain ihmistä enemmän kuin Jumalaa emme ole Jeesuksen oppilaita. Mikään maan päällä ei ole hyvä tekosyy esteeksi tekemään Jumalan tahdon mukaisesti. Hyvä luku tuo Luukas 14.
Niin Jeesus sanoi hänelle: ”’Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi’. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän vertainen, on: ’Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi’. Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat.”
(Matteus 22:37-40 / FB38)
”Seppo, meidän tulee rakastaa Jumalaa yli kaiken muun.”
Ja tämäkö tarkoittaa siis sitä että pitää vihata vanhempiaan?
Seppo, eipä tietenkään tarkoita. Toki pitää rakastaa omia vanhempia, mutta Jumalaa enemmän. Itselläni tärkeysjärjestyksessä Jumala on ensimmäisenä ja sitten aviopuolisoni, lapsemme, vanhempani. Sitten voimme arvottaa kaikki muukin. Työ, harrastukset, kaverit, hengellinen työ jne.
Jeesus: ”6.”Jos joku tulee minun tyköni eikä v i h a a isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni.”
Jommalla kummala taitaa olla lukihäiriö. Kreikan sana miseo kun merkitsee juuri ’vihata’ eli suomennos on aivan oikea.
Seppo, tässä kohdassa μισεῖ (misei) tarkoittaa rakastaa vähemmän. Muu ymmärtäminen on Raamatun kokonaisilmoituksen vastainen.
Raamatusa kun ei välttämättä ole mitään jokakohdin johdonmukasita ’kokonaisimoitusta’, (Eduard Loshe: Uuden testamentyin synty ja selitys) joka onkin paljolti kirkolliskokousten päättämä inhimillinen tulkinta Raamatusta. Ilmoituksen pitäminen väkisin ’kokonaisena’ vaatiikin ns. ’rusinat pulasta’ teologiaa, missä tulkitaan kirjaimelisesti silloin kun se omaan oppiin sopii ja muunnetan tarkoitusta kun se on oman opin varjelemiseksi pakko tehdä.
Seppo, ajattelemme aivan erilailla. Hyvät jatkot sinulle.
Synti on käytännössä Rakkauden puutetta… Me Kristityt olemme jumalattomia, jotka Jumala on tehnyt oikeamieliseksi (vanhurskaaksi) Poikansa Armon ja Totuuden kautta, Lahjana! ”Lahjaksi olette saaneet lahjaksi antakaa” (Matt.10:8)
Kuinka tämä tulisi ymmärtää?
Olemme saaneet rauhan ja anteeksiannon Kristuksessa, niin emmekö jakaisi juuri tuota rauhaa ja anteeksiantoa Kristuksen kautta lähimmäisille? Lähimmäinen tarkoittaa niitä ihmisiä, jotka ovat päivittäin lähellämme. Jokaisella ihmisellä ympäri maailmaa on omat lähimmäiset, lapset, vanhemmat, puolisot, ystävät ja ne vieraat, joita kohtaamme päivittäin. Meidän on vaikea olla lähimmäinen, niille, joita emme koskaan tapaa. Voimme korkeintaan jakaa almuja ja kolehtia, niille veljille ja sisaruksille joita pidämme pyhinä. Sanotaahan meille: ”Pitäkää pyhien tarpeet ominanne; harrastakaa vieraanvaraisuutta.” (Room.12:13)
Vihollisen rakastaminen on sitä, ettemme tahto kenellekään mitään pahaa, vaan hyvää. Näin myös Jumala tekee, eihän Jumala ole Lähettänyt Poikaansa tuomitsemaan (rankaisemaan), vaan, että ihminen saisi kääntymyksen ja Kristuksen Lahjan, Evankeliumin kautta, jossa on Jumalan Voima täydellisenä.
Näin tulee meidän edistää rauhaa ja rakkautta maailmassa kaikille ihmisille, sillä Jumala ei katso henkilöön, miksi me toimitimme tosin… Vainolta ja halveksunnalta emme voi välttyä, mutta luotamme silti Jumalaan kaikessa, sillä Hän tuntee meidät tomuksi ja tietää kaiken, myös heikkoutemme ihmisten edessä…
Hyvä kommentti, kiitos Ismo. Rakkauden puutetta omaava on sokea. Hänelle oma napa on tärkeämpi kuin lähimmäiset. Tällainen ei tiedä rakkaudesta mitään.
Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi. Ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi. Nämä sanat, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, painukoot sydämeesi. (5. Moos. 6:4-6 / FB38)
Siunattua messua tai hyvää jumalanpalvelusta kaikille, jotka menevät tänään kristilliseen seurakuntaan.
Meillä luterilaisilla on tänään uskonpuhdistuksen muistopäivä.