Lauri Vartiainen kirjoittaa, että vuoden 1986 ponsi naisten pappeutta koskevaan päätökseen oli vedätystä, jota ei ollut tarkoituskaan ottaa vakavasti. Hän myös ounastelee, että samoin kävisi parisuhdekiistassa, ja että hyvään tahtoon perustuva kahden näkemyksen rinnakkaiselo ei tulisi onnistumaan.
Minusta Laurin viesti kannattaa kuunnella erityisen tarkasti kirkon liberaalimmassa päässä. Tämä nimittäin on juuri se pelko, joka on ajautunut kirkolliskokouksen ja koko kirkon kaiken uudistustoiminnan halvaannuttavaan takalukkoon.
Kyse on siis pelosta ja epäluottamuksesta. Kyse ei ole pahantahtoisuudesta tai änkyröinnistä. Äärikonservatiivitkaan eivät ole pahoja. Tai ainakaan sen pahempia kuin liberaalit. Niinkin on joitakin kirkon johtajien kannanottoja voinut epähuomiossa tulkita.
Kun konservatiivien pelko on kuultu ja otettu tosissaan, ollaan jo askeleen lähempänä sopua. Nimittäin väitän, että ratkaisun avain kirkon pääkiistaan on nyt liberaalin siiven käsissä. He voivat jatkaa uhriutumistaan ja julistaa ääni murtuen, että ”ihmisoikeudet eivät ole kauppatavaraa”. Tai sitten he voivat nöyrtyä ja tehdä konservatiiveille tarjouksen, josta ei kannata kieltäytyä. He voivat tarjota heille aidon kotipaikkaoikeuden kirkkoon. Tarjous voisi pitää sisällään nämä neljä kohtaa:
* Hyväksytään kaksi rinnakkaista avioliittonäkemystä (perinteinen ja sukupuolineutraali).
* Taataan molempien näkemysten edustajille täysi omantunnonvapaus (joka näkyy mm. siten että kanta ei voi koskaan olla este pappisvihkimykselle eikä peruste virantäytössä).
* Annetaan mahdollisuus perustaa itsenäisiä yhteisöseurakuntia, jotka voivat valita jomman kumman avioliittokäsityksen sekä opettaa ja toimia sen mukaisesti.
* Sovitaan erityisehdosta, että kahden pykälän muuttamiseen tarvitaan kirkolliskokouksessa 5/6 määräenemmistö.
Uskoisin, että näillä takuilla konservatiivien pelot alkaisivat helpottaa ja he voisivat suostua hyväksymään tuon ensimmäisen pykälän. Eivät toki kaikki mutta niin moni, että määräenemmistö avioliitto-opetuksen muuttamiseksi täyttyisi.
—
Myöhempi lisäys:
Augsburgin tunnustuksen mukaan kirkon todelliseen ykseyteen riittää yksimielisyys evankeliumin opista ja sakramenttien toimittamisesta. Siihen ei siis kuulu käsitys avioliitosta. Se on toki tärkeä asia mutta ei ole välttämätöntä, että siitä oltaisiin kaikkialla samaa mieltä. Itse olen konservatiivina valmis sietämään liberaalimpaa kantaa ja käytäntöä, kunhan itse saan pitäytyä ja opettaa ns. perinteisen kannan mukaan. Luulen, että ellemme me konservatiivit nyt kykene sopuratkaisuun, meille ei myöhemmässä vaiheessa jätetä enää tilaa – käy juuri niin kuin Lauri pelkää. Neuvottelujen aika on nyt!
Tässä kohti ollaan samalla viivalla!
Timo kirjoitit blogisi ajatukseksi:
Mä muuten haluan etsiä kirkkoon sopua…”
Kuka sanoikaan tämän: ”Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan.”
Jeesus Kristus, joka on Raamatun mukaan Rauhanruhtinas sanoo, ettei totuus ja valhe voi tehdä keskenään rauhaa. Minun ajatukseni on s.iinä, ettei meidänkään tule tätä yrittää silloin, kun on tästä kysymys.
Taisipa hän sanoa tämänkin: ”Autuaita rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen.”
Olen Manun kanssa samaa mieltä siitä, että totuus ja valhe ovat ristiriidassa tässä maailmassa sen loppuun saakka. Entä mitkä ovat teologiset perusteet spn-parien vihkimiselle? Yritän sanoa mahdollisimman kohteliaasti, ettei niitä löydy mikäli pysytään Raamatun tekstissä. Niitä ei löydy luomisen teologiasta, eikä Kristuksen toiminnasta. Ainut millä ko. asiaa teologisesti perustellaan on tuo ”rakkauden kori.” Spn-parien osalta tuo kori teologisesti valitettavasti pahasti vuotaa, kun ainuttakaan esimerkkiä toisenlaisesta vihkimisestä ei löydy, kuin mitä Kaanaan häissä tapahtui ja jossa Kristus itse oli henkilökohtaisesti läsnä.
”Mitä Kaanaan häissä tapahtui ja jossa Kristus itse oli henkilökohtaisesti läsnä.” Kaanan hääparista ei taida olla mitään mainintaa. Sen sijaan Jeesus muutti noin sata litraa vettä laadukkaaksi viiniksi.
Niin, Raamatun aikana ja Raamatun maissa häät alkoivat häälaululla. Naiset lauloivat morsiamen kotona ja miehet sulhasen kotona.
Tuo samalla viivalla oleminen tarkoitti Timoa. Koen kutsumuksen yhteyttä hänen kanssaan. Ihminen kerrallaan Jeesus pelastaa,mutta julistuksessa suuret massat tavoitetaan evlut kirkon kautta. Kuulijalle on tärkeää että sitä todellista evankeliumia kuulee vaikka harvoinkin. Jyvät ja akanat erottuvat ihmisten sydämissä Pyhän Hengen vaikutuksesta.Meidän on oltava ovelia ja viekkaita, ymmärrettävä aika ja tilanne, nähtävä väylät ja mahdollisuudet. Tässä Timo.on Suomen huippua. Ei hän ylpisty vaikka tämän tunnustuksen näin julkisesti annan.
Mukavasti sanottu, Jouko! Syötellään toisillemme ja tehdään maaleja. Yhdessä nää pelit voitetaan.
Minä kiitän puolestani Karia, Saria, Markoa, Kostia ja Samia Raamatun sanan mukaisen kristinuskon esillä pitämisestä tätä aikana, jolloin on suuri kiusaus hypätä yli sellaisia Raamatun periaatteita, mitä vallitseva ilmapiiri ei sulata.
Lisään vielä tähän joukkoon Ismon ja Riitan.
Kiitos Manu Raamatun totuuden esilläpitämisestä tällä palstalla. Minuun on voimakkaasti vaikuttanut eräs jo edesmennyt Suomeen muuttanut inkeriläinen nainen, jonka sain tuntea vuosien ajan. (Voinen sanoa, toinen Maria Kajava). Myös tämä nainen joutui vaeltamaan Stalinin leireillä yli 20 vuotta. Hän säilyi hengissä, kun miljoonat kuolivat hänen ympäriltään tällä ristin tiellä. Hän totesi kerran: ”Minulle on tapahtunut niin paljon Jumalan ihmeitä, etten jaksa edes kertoa kaikista niistä.” Niin, onko Jumalalle mikään mahdotonta?
Tämä on Kosti hyvä muistutus. Inkerin kirkon historia muistuttaa pakkosiirtoineenn hieman juutalaisen kansan Babylonian aikaa. Vaikea aika puhdisti ja vahvisti seurakuntaa, mutta valheen kanssa ei kannattanut silloinkaan tehdä kompromisseja. Jumala antoi uuden alun, vaikka välillä varmasti näytti, että Jumalan omien kohdalla ”se juna meni jo”… Jumala ei anna omilleen helppoa tietä, mutta silti uskollisuus Raamatun sanalle on lopulta parasta.
Inkerin kirkon vaikeista vuosista täytyy toki vielä mainita, että kooltaan väkirikas Inkerinmaa kärsi suunnattomia tappioita. Siten on Jumalan ihme, että kristillinen seurakunta jäi eloon.
Inkerin kirkon vaiheissa tulee esille myös ongelma, miksi syytön saa kärsiä ja miksi tämä seulonta tapahtui. Ei myöskään Job saanut siihen suoraa vastausta. Se on kuitenkin Raamatussa koettu totuus, että uskoa seuraa välttämättä risti. Usko ei voi pysyä eikä myöskään kasvaa, ellei usko joudu koetukseen. Siitä on Paavali hyvänä esimerkkinä. Inkeriläisille nuo koetukset ovat olleet varsin tuskallista. Sen voi ymmärtää vain ne, jotka ovat sen kokeneet. Tämä nainen, jonka tunsin oli ammatiltaan opettaja. Hänen oli vaikea kertoa, miten häntä painostettiin ilmiantoihin yhden vuoden aikana, jolloin hän oli Pietarissa vangittuna. Hänellä oli kuitenkin valoisa luonne ja kärsimyksissä koeteltu vahva usko ja luottamus Jumalaan.
Raamatun sanan mukaista sananmukaista kristinuskoa ei ole absoluuttisena olemassakaan. Raamatussa on 846000 sanaa, joista voi saada melkein millaisia oppeja hyvänsä.
> Raamatun sanan mukaista sananmukaista kristinuskoa ei ole absoluuttisena olemassakaan
Kun on riittävän itsekäs, toki Raamatun voi omia itselleen.
Seppo H.
Raamatussa on Asia ja ne ilmaistaan sanoilla! Asia avautuu ….
Reijo: Tuolle ’Asialle’ voidaan antaa tuhat ja yksi sisältöä ja merkitystä. Ja on annettukin ja tuhat ja yksi kolehtikuppikuntaa on synnytetty.
Reijo, sinulla on asiaa, joka ei välttämättä avaudu samalla tavalla kuin kristillinen kirkko on ymmärtänyt Herramme täytetystä tehtävästä jo ennen kuin taivaat ja maat olivat luodut?
Reijo, ”Raamatussa on Asia ja ne ilmaistaan sanoilla! Asia avautuu ….”
Toiselle avautuu eri tavoin kuin toiselle. Uusia kuppikuntia perustetaan edelleen.
Kun seurakuntaneuvosto valitsee henkilöitä kirkon virkaan, etusijalle tulee yleensä sellainen henkilö, joka on todettu ansiovertailussa pätevimmäksi. Valitsijoiden äänestyskäyttäytymiseen vaikuttaa kuitenkin myös heidän raamattunäkemys, sillä kirkon olemassaolo perustuu Raamattuun. Jos valitsijoiden enemmistöllä on sen sanomasta erilainen käsitys kuin ehdokkaalla, voi käydä niin, että vähemmän ansioitunut saa enemmän ääniä. Jos pätevin ohitetaan ja hän valittaa tästä hallinto-oikeuteen, siellä tehtävään päätökseen eivät vaikuta hengelliset näkökohdat.
Sen jälkeen kun sukupuolineutraali avioliittolaki tuli voimaan, Korkein hallinto-oikeus linjasi, että perustuslaki turvaa kirkon sisäistä autonomiaa, jolloin kaikilla uskonnollisilla yhdyskunnilla on itsenäinen oikeus päättää, vihkivätkö ne avioliittoon samaa sukupuolta olevia pareja. Tällöin tuomiokapitulin antamat varoitukset papeille, jotka vihkivät samaa sukupuolta olevat parit avioliittoon, jäivät voimaan. Jostain syystä hallinto-oikeuden mukaan virantäytön perusteista päättäminen ei kuulu kirkon autonomian piiriin.
Jos hengelliset näkökohdat joudutaan ohittamaan valintatilanteessa, tämä avaa mahdollisuuden monenlaisten näkemysten omaavien viranhaltijoiden määrän lisääntymiseen kirkossa. Maallinen virantäyttölaki toimii silloin Troijan hevosena, jonka avulla liberaalien aatteiden kannattajien vaikutus kirkossa kasvaa.
Hei, hyvä blogi ja avaus, kiitos siitä.
”He voivat jatkaa uhriutumistaan ja julistaa ääni murtuen…”. Onkohan tämä kuitenkaan kaikkein toimivinta retoriikka, jos pyritään yhteyttä rakentamaan? Kuka milloinkin uhriutuu ääni murtuen, se riippunee siitä, kuka tarinaa kertoo.
Kirkollisen vihkimisen laajentaminen koskemaan kaikkia pareja tuskin onnistuu ilman pappien omantunnonvapautta vihkimisissä. Mutta tämä ei liene käytännössä mikään iso ongelma, ottaen huomioon vihkimisten määrän ja myönteisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin suhtautuvien pappien määrän.
Laajemmin ajatellen henkilöseurakunnat erilaisine avioliittokäsityksineen (jopa virkakäsityksineen?) on mielestäni vähän arveluttava suunta. Minusta ihmisten pitäisi voida luottaa koko kirkkoon ja seurakuntiin siinä, että he eivät tule kohtaamaan syrjintää esimerkiksi sukupuolensa tai seksuaalisen suuntautumisensa suhteen. Ei ole hyvä, jos seurakuntalainen joutuu näissä asioissa arpomaan yhä enemmän.
Ja lisäksi, onko meillä kaikilla löydettävissä yksimielisyys myös sakramenttien jakamisen suhteen? Tänäkin päivänä ilmenee yhä ongelmia liittyen virkakäsitykseen ja ehtoollisen jakamiseen. Pohdin tässä nyt sitä, että onko tällaisen sateenvarjokirkon luominen todella mielekästä. Esimerkiksi Lähetyshiippakunnassa on selkeät systeemit, eikä kenelläkään liene epäselvyyttä siitä, miten siellä ajatellaan ratkaisevissa erottavissa kysymyksissä. Mikä siis on lopulta se yhteys, joka sateenvarjokirkossa jää jäljelle, jos eri henkilöseurakunnat eivät esimerkiksi voisi viettää yhteisiä ehtoollisia keskenään, ja jos ihmiskäsitys ja Jumalakäsitys ja raamattukäsitys eroavat hyvinkin paljon toisistaan? Erimielisyys avioliitostahan johtaa juuri näihin perustaviin kysymyksiin.
Juna kulkee ja aika tekee tehtävänsä. Kirkolla ei ole mahdollisuutta pitäytyä Raamatun sanassa (eikä missään muussakaan tunnustuskirjassa) ja puolustella syrjintää. On uskallettava luoda uusi kirkko, jonka sisältö ei pohjaa vanhoihin kirjoituksiin ja uskomuksiin. Tehtävä voi olla mahdoton.
Se vain ei sitten ole enää kirkko, vaan jotain ihan muuta.
Onko kirkon puolustettava syrjintää? Kysymys ei ole Raamatun sanojen hylkäämisestä vaan oikeiden sanojen valitsemisesta. Minä aloittaisin Jeesuksen ’ohjelmanjulistuksesta: ”Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta.”
Martti pentti eikö Jeesus tullut kutsumaan syntisiä parannukseen? Siis synnin orjat saavat vapautuksen.
Kaikki synnin orjat eivät ole oman syntinsä orjia vaan heitä vahvempien ihmisten ja yhteisöjen orjuuttamia.
Seppo Heinola
11.11 23:45
”Reijo: Tuolle ’Asialle’ voidaan antaa tuhat ja yksi sisältöä ja merkitystä. Ja on annettukin ja tuhat ja yksi kolehtikuppikuntaa on synnytetty.”
Sana avautuu, sulautuu uskossa.
Ehkä selkeimpiä kohtia asiasta on Hebr. 4:2.
Jos Sana ei sulaudu, niin ne mainitsemasi ”tuhat ja yksi merkitystä” alkavat ”toimia”.
Jumala avaa Sanansa aina samoin kaikille sitä lukeville ja sitä noudattaville. Siksi on Helluntaipäivän Kastajaliike on tänään yksi yhteen, suhteessa Apostolien Tekojen toiseen lukuun.
Reijo Mänttäri pidätkö nykyistä helluntai srk.ta yks yhteen ensimmäisen helluntain seurakunnan kanssa? kastoivatko ensimmäisenä helluntaina myös lapsia siis niitä jotka eivät tehneet parannusta ja luopuneet kaikesta mm isistä ja äideistä?
No ei avaa samoin.
Ari Pasanen, Martti Pentti esittelee Vapautuksen teologiaa. Se on poliittinen liike naamioituna muka Raamatusta lähtöisin olevaan sanomaan. Evankeliumi ei siinä ole Raamatun ilmoittama ilosanoma, vaan se on muutettu poliittiseksi vasemmistolaiseksi manifestiksi. Suosittu on juuri tämä Raamatun kohta samoin kuin Vuorisaarna.
Jeesus oli jyrkästi rikkaita ja ahneita vastaan ja yksi aidoimpia evankeliumeita oli myös varhaisin eli ebionien eli köyhien evankeliumi. Suosittelen Sistosen lisäsivistämään itseään esim. lukemalla: Sakari Häkkisen ”Köyhät kerettiläiset. Ebionit kirkkoisien teksteissä.”
Suomalainen Teologinen Kirjallisuusseura
Suomalaisen Teologisen Kirjallisuusseuran Julkaisuja 223
Seppo Heinola jospa pidättäydytään pelkästään Raamattuihin eli ei oteta ulkopuolelta mitään kirjoituksia niin voiko esittämääsi ”Jeesus oli jyrkästi rikkaita ja ahneita vastaan” löytää niistä?
Herää heti kysymys mitä varten esille tuomasi ”evankeliumi” olisi niin ristiriidassa meidän Raamatun kanssa, voitko ajatella että joku muu taho olisi halunnut turhentaa Jumalan sanaa ja saada ns ”kristityt” toimimaan haluamallaan tavalla kuten tässä rikkaita vastaan?
Martti P., mitä ihmettä! En tietenkään, vaan ymmärtämään Jeesuksen sanat evankeliumin valossa. Sen yhden ainoan oikean evankeliumin.
Tiedän kyllä mitä Vapautuksen teologia on. Tutustuin siihen 70- luvulla. Se ideologia lietsoo vihaa. Evankeliumia on kautta vuosisatojen yritetty vääntää ja väärentää vaikka miksi. Se ihminen, joka on tullut tuntemaan sen ainoan oikean evankeliumin, joka antaa ilon ja rauhan sydämeen, ei sekoa kaiken maailman ideologioihin ajan tuulien heiteltäväksi.
”En tietenkään, vaan ymmärtämään Jeesuksen sanat evankeliumin valossa. Sen yhden ainoan oikean evankeliumin.” Mitä mahdat tarkoittaa tuolla ’evankeliumin valossa’ -ymmärtämisellä? Et kai vaan jotain tämänsuunaista: ”Näyttää siltä, että Jeesus opettaa yhteiskunnallista vastuuta ja oikeudenmukaisia uudistuksia, mutta evankeliumin valossa Hänen tarkoituksensa on ainoastaan kehottaa meitä henkilökohtaiseen parannuksentekoon ja uskonratkaisun tekemiseen.” Mitä se parannuksenteko sitten on? eikö se ole heräämistä vastuuseen oikeudenmukaisuuden toteutumisesta? ”Oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus kuin ehtymätön puro. ”
Riitta Sistonen toteat:”” Se ihminen, joka on tullut tuntemaan sen ainoan oikean evankeliumin,””
Kuinka tullaan tuntemaan se ainoa oikea evankeliumi?
Martti P., Raamatusta voit lukea sen oikean evankeliumin. Se ei ole yhtä kuin poliittinen, yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus. Hengellinen todellisuus ja elämä Kristuksen yhteydessä ei ole politiikkaa, vaan uskoa syntien Sovittajaan.
Ihminen, joka pyrkii noudattamaan elämässään Jumalan lakia, Kymmentä käskyä, elää myös yhteiskunnallisesti oikein ja kunnioittaa lähimmäisiään ja heidän oikeuksiaan. Hän tekee niin kuin toivoisi, että muutkin häntä kohtelisivat. Vai haluatko Martti P. , että sinulta varastetaan, sinusta valehdellaan ja sinua panetellaan, kumppanisi pettää sinut, sinut uhataan tappaa tai läheisesi tapetaan, läheisesi himoitsee omaisuuttasi? Ovatko nämä Martti P. hyvät nämä 2. taulun lait?
Olisiko ihmisten syytä tehdä parannus, että yhteiselo sujuisi? Tämä kaikki sekä 1. Taulun käskyt nyt puretaan ja on purettu kovaa vauhtia, kun tällainen on niin vanhanaikaista.
”Haluatko Martti P. , että sinulta varastetaan, sinusta valehdellaan ja sinua panetellaan, kumppanisi pettää sinut, sinut uhataan tappaa tai läheisesi tapetaan, läheisesi himoitsee omaisuuttasi?” Unelmoin maailmasta, jossa kukaan ei varasta keneltäkään, ei panettele tai petä ketään, ei tapa tai edes vihaa ketään. Katson, että meidät kristityt on kutsuttu maailaman valoksi ja suolaksi, muuttamaan maailmaa tähän suuntaan. Suren sitä, että länsimainen hyvinvointimme on rakennettu minun tahtomattani varastamiselle, valheelle, petokselle ja tappamiselle.
”Tiedän kyllä mitä vapautuksen teologia on. Tutustuin siihen 70- luvulla. Se ideologia lietsoo vihaa.” Tämä väite jäi vaivaamaan. Mistä syntyy kokemus, että vapautuksen teologia lietsoisi vihaa? Tuleeko se sitä, että ymmärtää vapautuksen vaatimuksen kohdistuvan itseensä tai johonkin, jota itse edustaa? Tuleeko se siitä, että kokee olevansa uhattu, vihattu? Tämän voi ikeastaan ymmärtää, kyseenalaistaahan vapautuksen teologia monet hyvinvointiamme tukevat valtarakenteet, vaatii meitä luopumaan paljosta, jotta ne vapautuisivat, joilla ei mitään ole.
Po: ’oikeastaan’; ei ollut tarkoitus hyökätä erityisesti Ikeaa vastaan.
Manu Ryösö kirjoittaa:””Sateenvarjokirkon valhe on aivan kyseisen kirkkokäsityksen itseymmärryksessä. Kun Raamatun mukaan seurakunnan tulee toimia tässä maailmassa valona ja suolana, sateenvarjokirkossa luodaan rakenne, jossa Raamatun sanan kirpeä suola ei saa koskettaa esim. homoseksuaalisuuden syntiin kietoutuneita, eikä siten myöskään evankeliumin valo heitä valaise, sillä sateenvarjokirkko on tyhjennetty kaikille yhteisestä Raamatun moraalista. Sen tilalle on sen sijaan luotu ihmisten itse laatimia moralistisia ohjelmia, joita em. rakenteen ns. seurakunnat sitten moninaisissa identiteeteissään heijastelevat.””
Nyt kysyn miten Ryösö itse on ottanut ”malkan” omasta silmästä?
1 ”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi;
2 sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan.
3 Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi?
4 Taikka kuinka saatat sanoa veljellesi: ’Annas, minä otan rikan silmästäsi’, ja katso, malka on omassa silmässäsi?
5 Sinä ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmästäsi, ja sitten sinä näet ottaa rikan veljesi silmästä.(Matt.7)
Tähän ko. aiheeseen liittyen tämä käänne tapahtui teologian opiskelujeni loppusuoralla. Se onkin sitten välittänyt nykyistä elämääni varsin paljon, kuten seurakuntalaiset täällä voivat havainnoida…
välittänyt=värittänyt
Onko olemassa ’Raamatun moraali’? Kirjoitukset kattavat niin pitkän kulttuurillisen kehityksen, että moraalikin on eri patriarkkojen aikana, erämaavaeluuksessa, tuomarien ja kuninkaiden eri kausina tai pakkosiirtolaisuudessa. Jeesuksen eläessä moraali taisi olla osittain yhteistä koko välimerelliselle alueelle. Kristillinen etiikka onkin eri asia. Sekin on tosin saanut historian aikana monenlaisia sävyjä ja vivahteita.
Onko evankeliumilla ja moraalilla tekemistä keskenään? Vapauttaako hyvä sanoma ainakin moralismin siteistä?