Vastustetaanko kirkkoa sen vanhojen syntien vuoksi?
Kun kirkkoa halutaan työntää pois julkisista tiloista kuten kouluista, ihmettelen, mikä kirkossa ja sen sanomassa on niin pahaa ja vaarallista, että sitä suurella tunteella vastustetaan ja torjutaan? Miksi kirkon läsnäolo herättää suorastaan aggressioita?
Joulu- tai kevätvirren veisaaminen, Raamatun kertomuksiin tutustuminen ja kristilliset tunnukset halutaan pois lasten ulottuvilta. Seurakunnan lehteä ei haluta kannettavan postilaatikkoon, vaikka nippu kaupallisia mainoksia sallittaisiin. Radiotoimittajat voivat korkeintaan sanoa, että kevätvirsi kuuluu suomalaiseen kulttuuriin, mutta se on jo iso myönnytys.
Ei pidä yleistää. Monet myös haluavat ottaa tuon sanoman vastaan ja tarjota sen myös lapsilleen. Mutta pieni äänekäs vastustajien joukko saa helposti julkisuutta ja sen myötä seuraajia. Siitä seuraa vähän vinksallaan oleva käsitys oikeudenmukaisuudesta ja tasapuolisuudesta, jonka mukaan kirkon usko ei saisi näkyä tai kuulua.
Eduskunnassa tasapainoilevat valiokunta ja oikeusasiamiehet sen kanssa, mikä on sallittua, mikä ei.
Jos ajattelee kristinuskon historiaa, on kristinusko tuonut paljon hyvää: humaani ihmiskäsitys ja ihmisarvo ovat suuresti vahvistuneet sen myötä. Kristilliset arvot ovat elintasomme nousun ja talouden perusteita, kuten talousasiantuntija Sixten Korkman korostaa uusimmassa kirjassaan Talous ja humanismi (Otava 2022).
Kristinusko on tuonut yhteiskuntaamme lähimmäisenrakkauden, toisiimme luottamisen ja monet muut arvot, joita yleisesti pidetään hyvinä. Kirkko on opettanut ihmiset lukemaan ja lapsille hyviä tapoja. Kirkko auttaa köyhiä ja opettaa meitä kaikkia niin tekemään.
Kirkko tekee hyvää, ei pahaa. Tuohon joutuu tekemään varauksen, mikä saattaa selittää myös kirkkokritiikin. Kirkon piirissä ei aina ole tehty vain hyvää.
Ovatko syytökset kirkkoa kohtaan seurausta sen vanhoista synneistä, jotka ovat säilyneet ihmisten alitajunnassa läpi sukupolvien?
Kirkko ei ole aina edistänyt pelkästään hyvää. Historia kertoo uskonsodista ja muitakin sotia on perusteltu uskonnolla. Kirkossakin on käyty valtataisteluita ja vääräuskoisia on vainottu. Kirkkokuri oli aikoinaan ankara ja vaikutti tapakulttuuriin. Vähemmistöjä on sorrettu viime päiviin asti. Rotuerotteluakin perusteltiin Raamatulla, jota on käytetty lyömäaseena. On ajateltu, että ”tarkoitus pyhittää keinot”. Syntilista on pitkä.
Valtaa ja loistoakin on kirkossa tavoiteltu, vaikka jouluvirressä toisin vakuutetaan.
Kirkko koostuu meistä ihmisistä ja me olemme vajavaisia. Kun kirkossakaan ei ole aina oltu ihanteiden mittaisia, eikä olla vieläkään, leimaako se kaikkea uskontoon viittaavaakin? Mutta minkälaista olisi ilman kirkkoa ja kristinuskoa? Uskon, että ilman kirkkoa ihmisten asiat olisivat paljon huonommin.
Vai kumpuaako kritiikki juuri siitä, kun ihanteisiin ei kyetä?
61 kommenttia
SEPPO. Huomaatko, että myönnät tuon persoonan וְהַשָּׂטָ֛ן olemassaolon itse epäsuorasti. Mistä Babylonian kuningas mahtoi saada päähänsä tuon itsensä ylentämisen? Ei kai Babylonian kuningas sentään niin typerä ollut, että kuvitteli nousevansa taivaaseen, korkeammalle Jumalan tähtiä. Eihän tuossa tekstissä sanota, että – ”kuningas romahti alas” – vaan אֵ֛יךְ נָפַ֥לְתָּ מִשָּׁמַ֖יִם , kuinka putosit taivaalta. Tuskinpa Baabelin kuningas sentään nyt taivaalta putosi.
Tuo sana שָׂטָן hebrean tekstissä esiintyy tarpeeksi monta kertaa, että mielestäni voidaan selvästi huomata mistä on kysymys. Lisäksi (Sak3:1) toteaa: ”Ja hän näytti minulle ylimmäisen papin Joosuan seisomassa Herran enkelin edessä ja saatanan seisomassa hänen oikealla puolellaan, häntä syyttämässä.” Tuo שָׂטָן seisoo kyllä aivan omilla jaloillaan ”yleisenä” syyttäjänä, pimeyden enkelinä vaikkakin täysin Adonaille alisteisena.
Kirkkoa vastustetaan, koska se pidättää laittomuuden ihmisen nousua jumalaksi.
Nykyisin on valtava määrä opetusta, joka pitää ihmistä kaiken herrana, ihmistä ja ihmiskuntaa ohjataan kohti sellaista maailmaa, missä ei Jumalalle jää mitään sijaa.
Mikä sitten vielä pidättää, ettei maailman henki pääse näennäiseen valtaan? Eikö Kristillinen Kirkko ole vielä keskuudessamme. Itse Kristus? Seurakunta on Kristuksen ruumis maanpäällä, mutta kuinka kauan? Seuraavaa Tess.kirjeen paikkaa olen monesti miettinyt… Mikä vielä pidättää, että se vasta ajallaan ilmestyy?
Jos Kirkko otetaan pois, niin mikä silloin enää pidättää? Jo nyt ihmiset valtoimenaan uskovat, että ihminen on sattumalta tähtipölystä syntynyt, eikä siis ole millekään Jumalalle vastuussa… Syntiä (kaikki vääryys on syntiä) ei enää tunnusteta, varsinkaan ihmisen syntistä luontoa, joka on vääryyttä täynnä. Synnistä voi pelastua vain Jumalan Vanhurskauden kautta, jonka Hän on lahjoittanut Kristuksessa, joka uskoo, on lunastettu pois synnistä.
”Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen ja meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä, niin me pyydämme teitä, veljet, ettette anna minkään hengen ettekä sanan ettekä minkään muka meidän lähettämämme kirjeen heti järkyttää itseänne, niin että menetätte mielenne maltin, ettekä anna niiden itseänne peljästyttää, ikäänkuin Herran päivä jo olisi käsissä. Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala. Ettekö muista, että minä, kun vielä olin teidän tykönänne, sanoin tämän teille? Ja nyt te tiedätte, mikä pidättää, niin että hän vasta ajallansa ilmestyy. Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää, niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä, tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua. Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen. 2.Tess.2: 1-12
Kirjoittaja
Markku Jalava
Olen kirkosta, historiasta, kulttuurista ja yhteiskunnasta (muun muassa) kiinnostunut toimittaja-viestintäpäällikkö. Virasta irti, mutta luottamustehtävissä jatkan innolla, ja kirjoittamista. Olen kirkkovaltuutettu Nurmijärven seurakunnassa ja kirkolliskokouksen jäsen. Kokemusta on suntionkin tehtävästä.
Tarvitseeko kirkko valtaa? Näkisin, että Jumalalla on se valta. Se on nähty tässä parin vuosituhannen aikana, mitä se kirkon valta on ollut. Aika diktatorista, sanoisin. Ihminen kun ottaa jumalallisen vallan omiin käsiinsä, vaikka sitten kirkon nimissä, niin aina tulee kärsimystä.
Olisiko niin, että kirkon ja sen jäsenien tulisi lähinnä palvella ja tuoda Jeesuksen armoa ja rakkautta esiin eikä käyttää jotain valtaa? Demokraattinen, vapaa yhteiskunta on nykyaikoina selkeästi vapautunut monista kahleista, jonka voi nähdä ehdottomasti hyvänä asiana ja kirkon on hyvä osoittaa tietä tuossa vapautumisessa eikä kietoa ihmisiä takaisin vanhoihin ajatuksiin ja tapoihin. Ennen ei ollut monikaan asia paremmin kuin nyt.
Tietysti paha on aina keskuudessamme yhä edelleen ja se pitää tunnistaa eikä nähdä sitä siellä, missä sitä ei ole.
Ilmoita asiaton kommentti