Varo huijareita.

On kaksi tapaa tulla huijatuksi : uskoa sellaista mikä ei ole totta ja toinen, olla uskomatta sellaista mikä on totta. (S. Kierkeagaard). Tuo kielipeli on pyörinyt mielessäni viimepäivinä. Sen pohjalta on jotain kirjoitettava. Harvemmin ajatellaan petetyksi tulemisen vaaraa, silloin, kun on päätetty olla uskomatta jotain, mikä on totta. Silti se on ihan yhtä yleinen, kuin ensimmäinen syy.
Saattohoidossa on vielä aikaa kohdata elämän kovia realiteetteja. Kuoleman lähestyessä moni kova ateisti alkaa miettiä: ”jospa rajan takana onkin elämää.” Kaikki se, mihin aiemmin hän oli perustanut kielteisen kantansa romahtaa, majesteetti kuoleman edessä. Omaa valintaa ei enää koeta ainoa oikeana. Toinenkin mahdollisuus on otettava huomioon. Silloin korjaavaa päätöstä ei voi siirtää kovin pitkälle.
Nuorelle kuolema on kaukainen asia. Hänen on helppo siirtää päätöstään vanhuuteen. Elämä on elettävä ensin. Elämä vain tuo tuolle päätökselle monia esteitä. Vanhuudessa niitä on usein jo aivan liikaa. Esteitä on, kuin tielle sikinsokin myrskyn kaatamia puita. Nuori tulee helposti petetyksi, koska uskoo voivansa hoitaa asian, sitten joskus.
Nuori aikuinen etsii onnea. Harva oivaltaa siinä vaiheessa tasapainoisen elämän tuovan onnellisuuden mukanaan. Elämä on tasapainossa, jos kaikki elämänalueet ovat sulassa sovussa keskenään. Niihin kuuluu myös usko Jumalaan. Päätös olla uskomatta antaa tilaa monelle harmille.
Sitten on kirkossammekin opetusta, että me emme voi tehdä mitään, saadaksemme armon ja anteeksiannon. Niinpä moni jää passiiviseksi ja uskonelämän ulkopuolelle. Saa syyn olla uskomatta. Eikä ota uskolla vastaan Jumalan lahjoja elämäänsä. Ei pääse omistamaan syntien anteeksisaamisen iloa ja rauhaa, eikä elämää Jumalan yhteydessä.
Pelastuaksemme emme voi mitään tehdä, mutta kyllä meidän on pelastus otettava henkilökohtaisesti vastaan. Sydän on avattava Jeesukselle. Tämän yksinkertaisen asian tekeminen on ilmeisesti kaikkein vaikeinta. Päättää vain uskoa. Siitäkin huolimatta että havaitsee oman uskonsa horjuvan.
On monia syitä tulla petetyksi, vain siksi, että on päättänyt olla uskomatta, sellaista mikä on totta. Kuten; Jumala on.

  1. Pekka on syntejä jotka ovat kuolemaksi, Sanoohan Jeesus Ilmestyskirjassa seuraavasti:

    14 Autuaat ne, jotka pesevät vaatteensa, että heillä olisi valta syödä elämän puusta ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin!
    15 Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka valhetta rakastavat ja tekevät.(Ilm.22)

  2. Keskustelu näköjään jatkuu… Ei siinä mitään. Kuinka me saisimme tehdä syntiä, kun se on kerran laissa kielletty? En ole lukenut Raamatusta yhtään riviä missä sallitaan tehdä mitään vääryyttä. Voimmeko elää synnittä, jos olemme Kristittyjä?

    ”Kaikki vääryys on syntiä. Ja on syntiä, joka ei ole kuolemaksi.” 1.Joh.5:17

    Emme voi elää tekemättä vääryyttä, itsellemme ja toisillemme, se lienee selvää kaikille, jotka tuntevat itsensä, edes pinnallisesti, saati syvällisesti…

    Me voimme pyrkiä elämään aina oikein, mutta se ei ole sen synnin (huomaa yksikkö) merkitys Raamatun kontekstissa, josta puhutaan ”synti kuolemaksi” joka on perisynnin, eli kadotuksen tuovan synnin olemus meissä.

    Ensimäinen asia minkä Pyhä Henki paljastaa ihmisessä Sanan kautta on epäusko, joka on juuri se ”synti” joka kadottaa ihmisen. Ihminen ei luonnostaan usko Jumalaan ja kaikki synnin teot ovat tuon synnin seurausta, eli epäuskon seurausta.

    Jos joku näkee veljensä tekevän syntiä, joka ei ole kuolemaksi, niin rukoilkoon, ja hän on antava hänelle elämän, niille nimittäin, jotka eivät tee syntiä kuolemaksi. On syntiä, joka on kuolemaksi; siitä minä en sano, että olisi rukoiltava.1.Joh.5:16

    Epäusko, joka ei usko Jumalan sovitusta Kristuksessa, on Raamatun Sanan mukaan
    Kuolemaksi ja tällä tarkoitetaan kadotusta.

    Kaikki me kuolemme kerran ja sen jälkeen nousemme ylös Herran luokse. Tämä ei tarkoita myöskään sitä, että Kristitty ihminen ei olisi välillä epäileväinen ja monin tavoin kompuroiva, mutta meidän tulisi vahvistua juuri Kristuksessa, että meidän luontainen epäuskomme hälvenisi.

    Ne ihmiset, jotka eivät usko Jumalaan ja Kristukseen ovat niitä, joista Ari kirjoittaa 16:09 viestissä (Ilm.22) Ne jotka valhetta rakastavat, eivät ole Kristittyjä, vaan niitä, jotka kieltävät Jumalan ja uskovat omiin tekoihinsa ja rakastavat valhetta, eli sitä, ettei ole mitään Jumalaa ja Kristuksen kertakaikkista sovitusta.

    Nuo ihmiset tekevät Jumalasta valehtelijan. Ne taas jotka Kristuksen tunnustavat Herrakseen ovat uskoneet Totuuden ja rakastavat sitä.

    Syntien tekeminen on sellainen käsite, josta ei pitäisi edes puhua siinä mielessä, että vääryyden tekemättä jättäminen olisi ihmiselle mahdollista. Jos joku vaatii ihmiseltä synnittömyyttä, niin en voi käsittää asiaa, muuten kuin siten, että sellaisen vaatija on tekopyhä.

    Ihminen voi olla synnitön vain Kristuksessa, mutta silloin ihminen on itselleen ja omille teoilleen kuollut. Laki ei enää hallitse, sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.

    Jeesus sanoi: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Joh.11:25

  3. Pekka kun Pietari sanoo:

    1. Piet. 2:2
    ja halatkaa niinkuin vastasyntyneet lapset sanan väärentämätöntä maitoa, että te sen kautta kasvaisitte pelastukseen,

    Siis Sana on se jota tulee janota, ei ihmisen mielipidettä, Sana ohjaa parannukseen ja pelastukseen.

    Huomaa mitä Pietari sanoo, ei vastasynynyt valikoi kun juo maitoa vaan todella halajaa sitä, mikä sitten on ”Sanan väärentämätöntä maitoa”, se mikä Raamatussa lukee.

  4. Ari, miten ymmärrät ajatuksen: ”Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä” Joh.3:30

    Näetkö asian siten, että Kristus kasvaa, kun sinä teet parannusta synneistä, vai näetkö, niin, että Pyhä Henki näyttää syntisi yhä syvemmin ja Kristuksen merkitys kasvaa.

    Kasvatko pelastukseen sen kautta, että yhä paremmin pystyt noudattamaan Jumalan määräyksiä ja lakia? Vai kasvatko siitä Armon sanasta, mistä 1.Piet.2:2 puhuu? (KommenttiSi 7:26)

    Miten ymmärrät seuraavan:

    ”Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä, hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee.
    Puhu tätä ja kehoita ja nuhtele kaikella käskyvallalla. Älköön kukaan sinua halveksiko.” Tiit.2:11-15

    Näetkö tuon edellä kirjoitetun Lupauksena, vai luetko sen vaatimuksena. Tutki itseäsi rehellisesti. Olet puhunut, että olet saanut Jumalan Voiman että voit elää Hänen tahtonsa mukaan, mutta onko tuo sinun voimasi lain voimaa, vai armon?

    Näetkö tuon siten, että sinun tulee ahkeroida ja elää moitteettomasti pyrkien saavuttamaan jotakin lihallista pyhitystä, Jumalan Voiman avulla?

    Vai näetkö tuon kaiken, mistä tuossa puhutaan Jumalan Armon kasvatuksena ja Lupauksena, niin, että elät niiden kautta ja tulisit näin Jumallisesta luonnosta osalliseksi, niin, että et enää eläisi jumalattomasti (epäuskoisesti) ja maailmalliset himot (ahneus ja oman voiton pyynti) hyläten ja siveästi (valehtelematta ja vääristelemättä totuutta) ja vanhurskaasti ja jumallisesti (Totuuden tunnustaen ja Jumalaan luottaen) nykyisessä maailmanajassa?

    Tuossa sanotaan myös, että Jumala on lunastanut meidät laittomuudesta ja puhdistava meidät itselleen omaisuudeksi ja kansaksi, joka hyviä tekoja ahkeroitsee. Siis Jumala tekee meissä tämän kaiken Lahjoittamansa uskon kautta Kristukseen. Pietari siis opettaa näin.

    Olemmeko ymmärtäneet toisemme oikein vai väärin? Olen siis Raamatun Sanalla todistanut, että Jumala vaikuttaa uskovissaan kaikken sen hyvän, mitä ihmisessä tapahtuu, mutta sen lisäksi ja ennenkaikkea Jumala on Lunastanut meidät oman Lupauksensa tähden, eikä niin, että Hän pelastaisi meidät sen vaelluksen mukaan, minkä me vielä lihassa elettävän ajan kärsimme ja vaellamme. Sen tähden sanotaan:

    ”Sillä parempi on hyvää tehden kärsiä, jos niin on Jumalan tahto, kuin pahaa tehden.” 1.Piet.3:17 (jossa puhuu myös siitä, kuinka meidät on kuoletettu lihassa ja tehty eläväksi Hengessä Kristuksen esikuvan mukaan.)

    ”Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte.” Gal.5:17

Pekka Pesonen
Pekka Pesonen
En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.