Vanhurskaus-sanalle korvaava sana tai korvaavat sanat?
Jukka Palola kirjoitti ansiokkaan blogikirjoituksen vanhurskaus-sanaan liittyen. Kirjoituksessa tuotiin esille verrokkimaiden ilmauksia ja myös tsedek-sanueen esiintymistä Vanhassa testamentissa.
Palolan keskeinen pointti tähtää siihen, että vanhurkaus-sanalle tulisi keksiä uusi uudissana. Visio on melko rohkea ja minusta myös vakavan mietinnän arvoinen. Samalla kyse on koko kristillisen uskomme keskeisen kielen muuttamisesta. Onhan vanhurkaus ja syntisen ihmisen vanhurskauttaminen luterilaisen uskomme keskeisimpiä asioita ellei jopa keskeisin.
Kun asiaan liittyviä nykyisiä kielemme sanoja on usein "maisteltu" vanhurskaus-sanan vaihtoehtoina, ei niistä mikään ole oikein kolahtanut eli saanut laajaa hyväksyntää. Siten ajatus uudisanasta on hyvä ja tarpeellinen. Samalla siihen liittyy mielenkiintoinen tehtävä: Kuka osaa sellaisen keksiä? Harmi, ettei vaikkapa Anna-Maija Raittila ole enää keskellämme.
Tiedän myös, että asia saa vastustusta. Yksi peruste voi olla tarkoituksenmukaisuus. Kun olemme tottuneet käyttämään tuota tiettyä sanaa, onko tarvetta keksiä uusi? Ja siihen liittynee toinen vastustava argumentti: Jos sana muutetaan, voi asiakin muuttua. Uuden sanan keksimisen motiivi on kuitenkin juuri päinvastainen: Sen keksimisen idea on siinä, että itse asia ymmärrettäisiin myös nykyaikana ja että uskon keskeinen asia avautuisi entistä useammalle.
Uusi sana pitäisi kehitellä ainakin näistä uskomme keskeisistä sisällöistä ja sanoista: Jumalan armo, hyväksyntä, anteeksianto, pelastus, uusi elämä, ikuinen elämä. Kuka keksii? Ehdotuksia?
Toivo Loikkanen, puolivallaton rovasti jolle sanat ja niiden viesti ovat mielenkiintoisia
27 kommenttia
Paljon mieluummin huomioin mitä Vanha kirkko ja sen perilliset opettavat Jumalan ja ihmisen yhteistyöstä, synergiasta ja jumallistumisesta, kuin jonkun luterikunnan yksipuolista ja kristinuskoa vääristävää opetusta ” uskonvanhurskaudesta” , joka on saksalaisen ( entisen) munkin keksintö ja jota apostoliset kirkot eivät sellaisenaan allekirjoita!
Te näette, että ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta. (Jaak.2:24)
Jos kerran Agrikola onnistui keksimään sanan ”vanhurskaus” ja se on toiminut muutama sata vuotta aika mainiosti, niin eiköhän me kyetä löytämään sille uusi vastine. Pekka Särkiö blogissaan toi esiin yhden keskeisen asian. Hän kirjoittaa :” oleellista on , se millä perusteella saamme syntimme anteeksi.” Eli kyse on syntien anteeksisaamisen uskomisesta vain Kristuksen tähden. Eiköhän tuo lause on mahdollista sanoa toisin ja parilla tutulla sanalla.
Jos keskeisiä sanoja aletaan muuttaa, on auttamatta vaarana se, että myös usko/uskonoppi ja sen ymmärrys muuttuvat. Minun käsittääkseni termit ”vanhurskaus” ja ”vanhurskauttaminen”/”vanhurskaaksi lukeminen ja julistaminen” olivat haastavia jo Paavalin kirjeiden alkuperäisille lukijoille, koska ne olivat uudissanoja siinä merkityksessä, jossa hän niitä käytti. Joskus on parempi säilyttää perinteinen ja vakiintunut terminologia sekä huolehtia sen oikeasta selittämisestä/ymmärtämisestä. Minä en lähtisi vaihtamaan termiä ”vanhurskas” liitännäisineen uuteen. Meillä on jo ihan riittävästi ongelmia kristillisen uskon ”tämänpuoleistamisesta”.
Jos on yksimielisyys, eihän se sitä merkitse, että se olisi oikein ja totta, noin niinkuin suhteessa Raamattuun. Tämä ehdotus esitettiin vanhoillislestadiolaisuuden piiristä. On hyvä avata niitä taustoja, josta tämä ” huoli” kumpuaa.
Liikkeessä itsessään oikeamielisyys ja -sydämisyys ovat joskus hyvin kaukana siitä, mitä ovat Raamatun kirjoitusten ideat tästä. Minä osaltani tulen kyllä aina ottamaan tämän uskonliikkeen asioihin, sananvapauden puitteissa! Ottavathan hekin kantaa hanakasti toisten ihmisten sieluntiloihin ja heidän näkemiinsä opillisiin asioihin.
Ilmoita asiaton kommentti