Vanhurskaat appelsiinit puhuttavat
Lukijani.
Päättymässä oleva kirkolliskokous keskusteluineen herättää tunteita. Voimakkaitakin. Puolesta ja vastaan. Riittävän yksimielisyyden löytäminen on joissakin asioissa yhtä työlästä kuin tulen ja veden sovittaminen yhteen. On vaikea ymmärtää toista, jos kuulee tämän sanat omien opinnäkemystensä historiasidonnaisten suotimien kautta.
Kokoukset loppuvat aikanaan. Oppi jää. Siitä voi sentään puhua aina aiheen ilmaantuessa.
Vanhurskaudella on rasitteita
Sana "vanhurskas" on oppimme ytimessä. Se on historiasidonnainen mitä suurimmassa määrin. Sen merkitysalueesta ja mahdollisesta korvaamisesta on hiljan käyty keskustelua myös Kotimaa24:n Lukijablogeissa. Ensimmäisen puheenvuoron käytti TT Jukka Palola eri kirjoittajia -sarjaan liitetyssä blogissaan Vanhurskaus pitäisi korvata yhdellä uudissanalla.
Blogin verran on kantaa ottanut myös rovasti Toivo Loikkanen. Teemaa Raamatun kääntämisestä on lisäksi sivunnut ainakin kenttäpiispa Pekka Särkiö.
Vanhan sanan korvaaminen uudella saattaa olla viisaampi tie kuin käytössä olevan sanan merkityskentän avartaminen. Sen opin yli 30 vuotta sitten kun käytin arvovaltaisessa kirkollisessa kokouksessa puheenvuoron vanhurskaiden appelsiinien puolesta. Sanojani seuranneet kommentit olivat tukahduttavan yksimielisiä siitä, että itsepalvelualtaasta hedelmiä poimivan ostajan valinta "kelpaa / ei kelpaa" ei vähimmässäkään määrin sovi kuvaamaan sitä vanhurskauteen perustuvaa päätöstä, jonka Jumala tekee ihmisen kohdalla.
On aika esittää uudissana
Jukka Palolan havainnon mukaan monissa meille tutuissa kielissä (ruotsi, englanti, saksa, ranska, latina ja viro) Vanhan testamentin 'tsedek' ["oikea"] on käännetty sanalla, jonka voi vaivatta yhdistää ko. kielen 'oikeaa' tarkoittavaan sanaan.
Läntisen ja eteläisen ilmansuunnan oheen lisättäköön, että itäisessä naapurissamme puhuttu venäjän kieli ei tee poikkeusta. Oikea 'pravyj' -> vanhurskas 'pravednyj'.
Myös sanan kreikankielinen vastine 'dikaios' juontaa juurensa oikeaan ja oikeuteen. Sana johdoksineen esiintyy usein myös Septuagintassa, Vanhan testamentin kreikankielisessä käännöksessä, johon mm. Paavali mielellään kirjeissään viittasi.
Kannatan vihdoin liki 500 vuoden jälkeen irtautumista Agricolan omaperäisestä oivalluksesta ja siirtymistä yleiseurooppalaiselle linjalle. Ehdotan uudeksi käännösvastineeksi sanaa 'oikoisa'. Sana on muodostettu laadun paljoutta ilmaisevalla johdoksella -isa. Se sisältää siis mielleyhtymän jostakin, missä on paljon oikeaa. Mikä tärkeää, uudissanaa ei tietääkseni rasita mikään epäsuotuisaan asiayhteyteen viittaava painolasti.
Oikoisa taipuu moneksi
Uudissanasta 'oikoisa' voidaan edelleen johtaa muitakin tarvittavia käännösvastineita. Raamattuviitteet on valittu vuosien 1933/1938 käännöksestä, koska siinä Psalmien kirjan sanaston "vanhurskautuminen" on Jukka Palolan mukaan ollut huipussaan.
Todettakoon, että katsottaviksi poimitut esimerkkini eivät suinkaan ole edustavimpia saati kata sanan kaikkia tulkintavaihtoehtoja. Niiden avulla voi silti kurkistaa siihen, miten käännökset ovat vuosien mittaan kehittyneet.
1. vanhurskas -> oikoisa (ks. Ps. 9:5)
2. vanhurskaampi -> oikoisampi (ks. Job 32:2)
3. vanhurskaasti -> oikoisasti (ks. Sananl. 8:15)
4. vanhurskaus -> oikoisuus (ks. Ps. 85:11)
5. vanhurskauttaa -> oikoisuttaa (ks. Jes. 53:11)
Ainoastaan Uudessa testamentissa esiintyvät johdokset:
6. vanhurskauttaminen -> oikoisuttaminen (ks. Room. 5:16)
7. vanhurskautua -> oikoistua (ks. Room. 6:7)
8. vanhurskautus -> oikoistus (ks. Ilm. 19:8)
Uudissana ei takaa sadetta
Jokainen kieli on kokonaisuus. Käännettynä sen sanoma muuttuu milloin enemmän milloin vähemmän. Edes uudissana ei voi poistaa ongelmaa kokonaan. Vaatimusta kääntäjältä vaadittavasta hyvästä kielitajusta ei koskaan voi tyystin unohtaa.
Asiayhteydestä piittaamaton kääntäjä saattaa päätyä sellaisiin ratkaisuihin, joita me normaalikoulujen oppilaat viisi vuosikymmentä sitten kutsuimme hyväntahtoisesti lyseolaiskäännöksiksi. Virke "Voi äiti, joulukuusi palaa!" kuului jonkun lyseolaisen koepaperissa kääntyneen ruotsiksi muotoon: "Smör mamma, julsex kommer tillbaka!"
Koepallo on uskaliaasti liikkeellä, vaikka riskejä riittää kosolti kuin kylvömaavertauksessa. Menikö metsään, putosiko bunkkeriin, vajosiko veteen vai osuiko kerralla koloon?
Odotan mielenkiinnolla näkemystäsi.
Sinun
Harmaa rovasti
18 kommenttia
Vanhurskas sanan tilalle tulisi saada, jotain jonka merkitystä ei tarvitsisi selittää. ”Oikoisa” sana ei muuttaisi tilannetta miksikää. Sekin vaatisi yhtälailla selittämistä.
Kiitos näkemyksestä. Arvelen kuitenkin, että sama selittämisen ongelma on tosiasia muissakin kielissä. Mutta uudissana voi parhaimmillaan helpottaa selittämistä.
Tapion Tuomaalaa tekee liian kauskantoisia päätelmiä. Aivan kuin vanhurskas sano kaataisi koko kirkon tai kirkkojen opin. Näin ei ole. Vanhoilla kirkoilla lisäksi suullinen traditio on kirjallisen tradition rinnalla.
Lisäksi Tuomaalaan omaa Raamatun käännöstä ei kukaan ole tarkistanut, joten emme voi arvioida sen luotettavuutta. Kukaan Raamatun kääntäjä ei sivuutta kirkkoa ja sen muodostaa oppia, ekumeenisia konsiileja. Tämä on suuri ongelma Tapion teksteissä ja teologisissa mielipiteissä. Yhtenäiskirkon opin mukaan monet anateemat olisivat saavuttaneet hänet.
Tapion teologisista linjoista ei kannata huolestua vaikka hän niitä vihan voimalla esittää. Kirkko tunnetaan kärsivällisyydestä, sävyisyydestä ja rakkaudesta. Taivas ja kadotus, ovat totta. Ikuinen tuli jossa ihmistä vaivataan ruumiineen iankaikkisesti on totta. Tämän mainitsen siksi koska Tapion kirjoituksissa tämä kielletään toistuvasti.
Tapiola näyttää puuttuvan kirkollinen yhteys joka on omiaan lisäämään hänen erikoisia käsityksiä kristinuskosta. Sen sijaan jatkuva kirkon mollaaminen saa uusia muotoja nyt ja tulevaisuudessa. Moni asia on sekaisin hänen ajattelutavassa. Kenenkään lukijan ei tarvitse tästä huolestua, lukiessaan hänen teologisia ilmaisuja, jotka ovat vain yhden ihmisen kehittämiä ajatuksia, vailla yhteyttä kirkkoon ja sen elämään.
Tapio. Olet tehnyt jo niin monia kysymyksiä, että edes mielenkiintoisimpiin niistä on vaikea ehtiä pohtimaan vastausta. Niinpä tämä kommentti koskee erästä kysymystä, jonka esitit 14.8. klo 9:55
Kysyit puheenvuorosi 10. kappaleessa: ”Miksi muissa tekstiyhteyksissä -92 käännös käyttää dikaiosyne’stä muotoa vanhurskaus?”
Tarkistin mielenkiinnon vuoksi, pitääkö kysymykseen sisältyvä väite paikkansa. Sana dikaiosynē näyttäisi esiintyvän UT:ssa 85 tai 86 kertaa riippuen käännettäväksi valitusta tekstilaitoksesta.
Tekstiyhteyksiä, joissa vuoden 1992 käännös käyttää Room. 3:5 lisäksi vastineena muuta sanaa kuin vanhurskaus löytyi ainakin 23 tai 24 kertaa. Kieltämättä mielenkiintoinen lopputulos.
1. Matt. 5:20 ”noudattaa Jumalan tahtoa” 2. Apt. 10:35 ”noudattaa hänen [Jumalan] tahtoaan” 3. Apt. 13:10 ”hyvä ja oikea” 4. Apt. 17:31 ”oikeudenmukaisesti” 5. Apt. 24:25 ”Jumalan tahdon mukainen elämä” 6. Room. 6:16 ”vapauttava tuomio” 7. Room. 6:19 ”Jumalan tahto” 8. 2. Kor. 6:14 ”oikeus” 9. 2. Kor. 9:9 ”hyvyys” 10. 2. Kor. 9:10. ”hyvyys” 11. 2. Kor. 11:15 ”asia” 12. Ef. 4:24 ”oikeus” 13. Ef. 5:9 ”oikeus” 14. Fil. 1:11 ”hyvä” 15. 1. Tim. 6:11 ”nuhteeton elämä” 16. 2. Tim. 2:22 ”tasapuolisuus” 17. 2. Tim. 3:16 ”Jumalan tahdon mukainen elämä” 18. Tit. 3:5 ”hurskas” 19. Hepr. 1:9 ”oikeus” 20. Hepr. 5:13 ”syvällinen opetus” 21. Hepr. 11:33 ”oikeus” 22. Jaak. 1:20 ”oikeudenmukaisuus” 23. 1. Joh. 3:10 ”Jumalan tahto”
Pohjatekstistä riippuen kyseeseen voi tulla myös:
24. Matt. 6:1 ”hurskas teko”
Erikoistapaus on Room. 9:28. Osa käsikirjoituksista nimittäin sisältää sanan ’dikaiosynē’. KR92 on valinnut lukutavan, josta ko. sana puuttuu.
Tapio
Suosittelen, että ennen kuin alat nimittelemään kirkkomme virallisia käännöksiä väännöksiksi ottaisit asioista selvää ihan oikeasti etkä vain kouristuksenomaisesti tarttuisi muutamaan erithyistapaukseen sopivaa merkitystä ikään kuin se olisi lähes ainoa oikea tapa tulkita jokaikisen tekstin yhteydessä.
Ota huomioon että käännöstyössä mukana ollut Aarne Toivanen on tehnyt väitöskirjansa juuri vanhurskauttamiskäsityksestä ja sen eri ulottuvuuksista alkukielessä.
Toivanen, Aarne. Dikaiosyne-sanue Paavalin kielenkäytössä : eksegeettis-semanttinen tutkimus. Helsinki: 1975 Suomen Eksegeettisen Seuran julkaisuja; v. 27.
Nimenomaan asiantuntemus on päässyt vaikuttamaan raamatunkäännösthyötä ja sen toteutumista.
Oletko lukenut Palolan väitöskirjan?
Aikoinaan tyttäreni tutki Åbo Academissa Jumalan vanhurskaus -käsitettä gradutyössään. Seurasin sen valmistumista mitä suurimmalla mielenkiinnolla.
Jotenkin minulle on jäänyt sellainen käsitys sinun tavastasi keskustella, että sinulle on valitettavasti muutamin paikoin äänilevyn neula juuttunut uralleen, niin ettet pääse eteenpäin.
Tällainen uralleen juuttuminen pitäisi ensiksi hoitaa, ennen kuin on mahdollista päästä kehityksessä eteenpäin.
Olet käytttänyt aikaa ja vaivaa paneutuaksesi muutamiin kysymyksiin raamatunkäännöksissä. Nyt sinun olisi aika avautua näkemään alkukielten ilmausten maailma avarammin, jotta pääsisit eteenpäin omassa raamattutyöskentelyssäsi.
Muista että viisaskin tarvitsee opastusta, saatikka sitten sellainen, joka on vasta matkalla viisautta kohti. Vain hullu halveksii opetusta.
Sananlaskut 1 luku
5 Viisaskin viisastuu, kun kuulee niitä,
järkeväkin saa opastusta,
6 oppii —, tajuaa viisaiden sanat, — . 7 Herran pelko on tiedon perusta,
vain hullu halveksii viisautta ja opetusta.
Täydennettäköön blogia vielä muutamalla vanhurskas-sanan vastineella eri ilmansuunnissa.
Pohjoisessa Suomessa puhutaan kolmea saamen kieltä. Näyttää siltä, että pohjoissaamen ’vanhurskkis’ ja inarinsaamen ’vanhurskes’ on mukautettu kieltensä kirkolliseen sanastoon lähtökohtanaan suomenkielinen sana ’vanhurskas’.
Koltansaamelaista kirjallisuutta minulla ei ole kirjastossani juuri lainkaan. Mutta ortodoksisen jumalanpalveluksen rukous Autuudenlauseet sentään löytyvät. Rukous on muodostettu Matt. 5:3-12 pohjalta. Sana ’vanhurskaus’ esiintyy jakeissa 6 ja 10. ’Vanhurskaus’ on rukouksen perusteella koltansaameksi ’pâssadvuõd’. Kieltä erityisesti osaamatta oletan, että kun sanasta poistetaan johdin -vuõd, päädyttäneen ’vanhurskasta’ merkitsevään sanarunkoon ’pâssad’. Sen etymologiasta minulla ei ole tietoa.
Virosta etelään on Latvia. Kirjastoni latviankielisen raamatunkäännöksen perusteella jakeessa 1. Joh. 3:7 esiintyvät sanan ’vanhurskas’ molemmat esiintymät on käännetty sanalla ’taisns’, sanakirjamerkitykseltään ’suora’. ’Vanhurskaus’ on vastaavasti ’taisnība’, sanakirjamerkitykseltään ’totuus’, ’tosi’; ’oikea’.
Vieläkö maailmasta löytyy muita kieliä, jotka puoltaisivat sanan ’vanhurskas’ korvaamista esimerkiksi esiin nostamallani uudissanalla ’oikoisa’.
Miten ’oikoisa’ välttää saman ongelman kuin mikä liittyy vanhurskauteen, joka on könttäkäännös kahdesta kreikan sanasta, joilla on selkeä merkitysero: dikaiosyne, oikeamielisyys, oikeudenmukaisuus sekä dikaioō, julistaa syyttömäksi?
Kaikenlaista kikkakolmosta koetetaan kilvan keksiä, jottei kirkon teologiaa tarvitsisi ryhtyä päivittämään Ut:n uskonopin mukaiseksi.
https://www.kotimaa.fi/blogit/vanhurskaiden-opillinen-sumutus-ja-vanhoillislestadiolaisuus/
Ilmoita asiaton kommentti