Maistraatin vahvistamat sitoumukset voisi virastopäivystystä tekevä pappi siunata ehtiessään pöydällä olevien todistusten mukaan. Hetkeen parin suostuessa voisi ilmaantua kun muuten sopisi.
Ei tästä mitään tule näillä ratakierroksilla. Ei ehkä ole tarkoituskaan mutta tulleehan palkka.
Ilman kirkon päätöksiä keplottelumahdollisuutta löytyy itse vihkimisessä, mikä ei ole kirkollinen vihkiminen, samoin kuin siunauksen asiassa, jolloin status menee substanssissa sinne minne pappi katsoo hyvän parhaaksi. Näin siunaus ei olisi kirkon eikä sen alttarin siunaus.
Omantunnonvapaus asiaan on myös haasteellinen katsoa pienemmissä seurakunnissa.
Kun nyt on jo vaikeutta kuuluttaa samansukupuolisesta tahtomisesta voi hyvin katsoa asian haastetta.
Kirkon siunaus kirkollisessa vihkimisessä on myös esirukous. Esirukous rinnastuu näin myös maalliseen menettelyyn konsensuksen vahvistamisen asiassa, eikä esirukous katso ovatko asianosaiset itse paikalla. Käytäntöhän on kirkkovieraille tuttu ennestään Jumalanpalveluksen yhteydestä.
Avionvahvistamisesta luopuminen katsoisi tulevia kasteita, onko kuitenkin tärkeämpää toimia mallilla mikä on selvä ja rehti, vaikko turvautua kirkkopolitiikan mahdollisuuksiin sumplia itse asialla, ja nimenomaan kirkon jäsenten kiusaksi.