K
57 kommenttia
Onko Juha Lehtinen helluntalainen tai ei (?), niin hän on ymmärtänyt jotain oleellista Paavali teologiasta. Tuo synnin orjuudesta vapauttaminen on Paavalin teologian ytimessa. Se on Hengelistä Vapautta. tappaja on tappanut, mutta veriruskeat synnit otetaan pois, vaikka teko on olemassa. Syyllisyys on otettu pois ja ihminen vapautettu. Jeesus on Vapahtaja.
Ihmisen syntisyys poistuu siis Hengellisesti ja syntinen ihminen puetaan Kristuksen vanhurskauteen. Näin on myös totta, että Kristitty on samaan aikaan syntinen ja Armahdettu.
Ihminen, jolla on Kristuksen mieli, tietää omat syntinsä, (hän ei voi kerskua mistään) sillä synnit ovat aina hänen edessään, mutta hän ei katso enää niihin vaan Kristukseen. Vanhurskas on elävä uskosta. Armoa on Kristus meissä, Kirkkauden toivo.
Kun ihmisen sydän muuttuu, niin muuttuu myös hänen tekonsa, vaikka ne olivat veri ruskeat, ne tulevat lumivalkeiksi. Näin on jokaisen, jonka Kristuksen Veri on puhdistanut synneistä. Ei tarvita enää toista uhria, eikä lain täyttämistä (legalismia)
“Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siinä on vapaus. Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki.” 2.Kor.3:17-18
Tuomaala: //”Varmasti näke eron, mutta […]”//
Nyt uhohdat, mistä Paavali kirjeissään kertoo. Legalisti on aina lain alla, ei armon alla. Seuraavissa jakeissa on kyse legalististisesta yrityksestä tulla vanhurskaaksi.
” mutta Israel, joka tavoitteli vanhurskauden lakia, ei ole sitä lakia saavuttanut.” (Ks. Room 9:30-32)
tai
“Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi; te olette langenneet pois armosta.” (Ks. Gal. 5:1+)
Ilmoita asiaton kommentti