Vaihtelevaa pilvisyyttä

Laiva purjehtii Välimerellä ja komentava päällikkö on tietysti kiinnostunut säästä. Hän oli jotenkin tyytymätön sääpalveluun, joka määrätyin väliajoin toimitettiin hänelle sieltä radiohytistä. Erään kerran ilmoittaja liitti paikalliseen sääraporttiin: Kuopion läänissä kulovaroitus. Kaikki oli paremmin ennen. Säätä viittilöi meille uutisissa mustavalkoinen piipunvarsi ja se oli jämptiä hommaa, koska se kartta rakennettiin siinä silmiemme edessä. Laitettiin taululle pilviä ja aurinkoa sopivasti. Nykyisin ruutuun tulee valmis kartta ja kädellä viittilöiden kerrotaan lähes savolaisittain: Voihan se ollaa niinnii, mutta voi se olla muutennii. Meille esitellään valmis tuote, jonka joku on jossain ohjelmoinut. Voiko sääkartan piirtäjä välttyä siltä, ettei kaunistelisi karttaa? Ehkä nykyisin täytyy olla realisteja, muuten voi saada moitteita, kun ei kerrottu, että minun pihastani voi ensi yönä kaatua puu.

On se vasepuukki jännä vehje. Siinä voi seurata ihmisten liikkeitä kuin planeettojen ratoja pitkällä silmällä. Onse elämä tullut kiireiseksi. On Kaustista ja muuta kansanjuhlaa. Joskus tulee epäilys, että suhteellinen elämän kiihkeyden muutos johtuukin siitä, että itse hidastun. Viime kesä meni niin , ettei tullut tehtyä mitään. Syksyllä tehtiin päätöksiä, että ensikesän emme anna mennä ohi, mutta pahoin pelkään , että päädymme samaan johtopäätökseen kesän lopulla.
Hengellisiä kesäjuhliakin suloisessa Suomessamme on ihan kiitettävästi. Mieli olisi mielellään mukana vähän useammassakin, mutta ruppi ei sinne ole kerinnyt, kun mikään niistä ei ole rollaattorin kantaman päässä. En tosin vielä sellaista omista, mutta se tuntuisi hyvältä, että ne kaikki tulisivat niin lähelle. Auton omistamme ja sen mittaria olen nyt seurannut ahkerasti. Kun viikon annos on noin 50 kilometriä, niin ymmärrän, ettei se vie meitä kovin kauas säde saattaa olla se viiden kilometrin luokkaa.

Ennen oli vaihtelevaa pilvisyyttä, nyt on pilvilauttoja, jotka repeilevät. Etelämanner myös repeilee, onkohan siellä mannerta lainkaan? Uutisankkurit repeilevät lähetyksissä ja muutkin ihmiset repeilevät, ennen sentään vain naurettiin, se oli niin viatonta. Tänään näyttäs paistavan aurinko, mutta huomenna kumminkin taas sataa, joten taidan pysyä sisällä tänäänkin vain varmuuden vuoksi. Jaa taitaa olla joku, jossa pittää käyvvä. Kun sitten joskus saan mentyä hengelliseen tilaisuuteen, niin menen odottaen jotain isoa, mutta joskus käy sellainen asia, että pitkästyn. Ylistys on harvoin sopiva, useasti liian pitkä. Kun joku soittaa kitaraa ja siinä samalla harjoittaa lyrikkaa niin, ettei kukaan pysty arvaamaan mikä seuraava sana on. Tai kokouksen johtaja sanoo tai olisiko juontaja, että paikalle kutsuttu julistaja sitten päättää kokouksen. Hän on tullut satojen kilometrien päästä päättämään jonkin kokouksen, jossa pääosassa on joku muu tai jotkut muut. Olisiko taaskin minun vikani, etten osaa arvostaa sitä osiota, joka tapahtuu sananjulistuksen ulkopuolella. Itse olen sanan ihminen ja aina odotan kiihkeästi, että saan kuulla jotain tuoretta, sellaista vuosikertaa, jota ei ole uusittu montaa kertaa. Ihan viimeaikoina Jumala on yllättänyt useastikin. Olen kuullut sanan helmiä sellaisista suista, joita en ole osannut arvostaa juurikaan. Parannuksen tekemistä näyttäisi riittävän vielä täksikin vuodeksi.

  1. ” Kirkkohallituksen yksimielinen päätös: ”Kirkko kannattaa historiallisista, kulttuurisista ja teologisista syistä avioliittolain säilyttämistä nykyisellään. Kirkon omien perustelujen osalta viitataan Kirkolliskokouksen 11.11.2010 hyväksymään perustevaliokunnan mietintöön, jossa kirkon näkemys avioliitosta on ilmaistu kootusti. Rekisteröidyn parisuhteen oikeudellisen aseman mahdolliset parantamistarpeet tulisi hoitaa rekisteröityä parisuhdetta koskevaa lakia täsmentämällä.”

    Tuossa on voimassa oleva kirkon virallinen kanta ilmaistu.

    • Pitääisi varmaan Mäkisen (ja toistenkin päättjien) käydä tuota peukkuaan tarkastuttamassa suuren Jumalan tutkittavana. Eikä vain peukkuaan, vaan polvistumaan Hänen eteensä tekemään parannusta elämästään ja synneistään. He ovat johtaneet kansaa irti Jumala Sanasta. Jeesus kutsuu sellaisia ’paimenia’ vääriksi. He joutuvat kuitenkin sen tekemään viimeisellä tuomiolla. Luulenpa, ettei hetki ole kovin heppoinen ja helppo sillä hetkellä, jos tuo parannus jää tekemättä. Jeesuksen takaisintulon askeleet kuuluvat jo esim. maailman tapahtumissa!
      https://www.youtube.com/watch?v=qFmUZB_OH0g

    • Kuten Koponenkin lähes enteellisesti toteaa: ”Ei Jumala auta !”, silloin kun häntä yrittää valjastaa Jeesuksenkin sanoman vastaisesti tuomitsemaan lähimmäisiä ja erottelemaan heitä toisen tai kolmannen luokan kansalaisiin , varsinkin kun kaikki ihmiset ovat syntisiä, kukin omalla tavallaan.

      Piispa Jolkkonenkin totesi että klassista avioliittokäsitystä ei ole suunnattu ketään vastaan. ”Se ei myöskään ole riippuvainen uskonnollisista perusteluista”, piispa Jolkkonen kertoo K24 uutisessa. Tämä on tärkeää todeta varsinkin kun avioliittolain muutosehdotus koskee kaikkia suomen kansalaisia, kaikkia uskontosuuntia ja myös näihin uskontokuntiin kuulumattomia.

      On todella hienoa että meidän kirkossa on näin rohkea ja oikeudenmukainen arkkipiispa Mäkinen joka Jeesuksen syvimmän sanoman pohjalta uskaltaa kannustaa meitä hyväksymään ja rakastamaan toinen toistamme kaikista erilaisuuksista ja synneistäkin huolimatta !

      Syvä kiitos siitä hänelle !

  2. Kysymykseni on, kenelle kuuluu rakas luterilainen kirkkomme?

    Kuuluuko se vuosisatojen perintönä Jumalaa pelkäävälle ja kunnioittavalle kristikansalle. Vai Korhosen ja Askolan masinoimille yltiöliberaaleille?

    Sanoisin, että tämän hetken vaarallisin uhka luterilaiselle kirkollemme ovat nuoret naispapit. Varsinkin isojen kaupunkien pappisvirat tulevat tuottamaan tulevaisuudessa ongelmia meille konservatiiveille uskoville.

    Liberaalius on ajatuksena hyvä, mutta ideologina ja äärimmäisenä toteutuksena koko luterilaisuuden murskaava.

    • Moni ajattelee todennäköisesti samoin siitäkin, että kun naispapit hyväksyttiin kirkkoon, niin tuosta tilanteesta lähtien on kirkossa menty alaspäin kuin ’lehmänhäntä’. Vauhtikierroksia on tullut lisää nykyisen kirkkomme ylimmän johtoportaan myötä. Miksi tätä pitäisi enää edes suvaita ja kierrellä totuutta? Ketä me Jumalaa ja Hänen Sanaansa kunnioittavat ja rakastavat oikein pelkäämme? Raamatussahan sanotaan mm., että ’Jumalaa tulee totella enemmän kuin ihmisiä’! Itse asiassa on järkyttävää, mihin tilannetta johdataan. Ovella oikeastaan kolkuttelee jo 3. maailmansota (monen mielestä ja monien tapahtumien johdosta) ja kirkossa suurinpiirtein vedetään kirjaimellisesti ns. ’hirsiä’….krooh…! Hätkähdyttääkö maailmantilanne nukkuvaa seurakuntaa? Haloo: h e r ä t y s !

  3. Valtakunnassa kaikki hyvin?

    1. Mikä on sen ajan henki,
    isännäksi päässyt renki,
    jonka suuren pillin mukaan
    täällä tanssittava on?
    Ajan henki meille määrää,
    mikä oikein on ja väärää,
    eikä epäillä saa kukaan,
    se on vastustamaton…

    ”Valta kunnassa kaikki hyvin!”
    vanha vartija huutaa silmin hämärtyvin
    näkemättä, mistä hyökkää vihollinen armoton.
    Minne joutuu se valtakunta,
    jonka paimenetkin nukkuu syvää unta
    näkemättäm, huomaamatta, mikä hetki yöstä on!
    (P. Simojoki)

Lahtinen Lauri
Lahtinen Laurihttps://laurileevi.wordpress.com/,%20Lauri%20Leevi%20Mikael%20Lahtinen%20youtube.com
Olen eläkkeellä sotilasammatista. Vanhemmiten ovat hengelliset asiat tulleet tärkeiksi. Olen tuottanut päivänsanakirjan: Muruja Herran pöydästä. Agape-kodin pastorina tuotan joka torstai klo 12.00 noin puolentunnin live-lähetyksen, Kun corona esti kokoontumisen...Olen jatkanut torstai juttuja otsikolla. Torstaihartaus.