Kännykän kautta ei enää avaudu toinen maailma. Raja oman mielen ja ruudun maailman välillä näyttää kokonaan häipyvän. Millaisessa maailmassa riparin 15- vuotiaat nuoret elävät?
Aamukahvilla palautui mieleen Haloo Helsinki! -yhtyeen sanoitus: ”Kiitos ei ole kirosana!” Siksikö kiitosta on niin vähän, kun huudetaan vain kirosanoja. En ole yhtyettä tavannut, kuullut kylläkin radiosta. Vaimo kertoi heidän konsertistaan ja sanoituksistaan. Onhan niissä itua: ”Ei kasvatus löydy Googlesta”.
Tänään piti ärähtää. Kännykän kaiuttimesta tulvi koko majoitustilan täydeltä sukupuolielinten nimiä ja kirosanoja. Otin asian koko ryhmä kanssa puheeksi. Sanoin, etten koske tavaroihinne. En puutu siihen mitä itse kuuntelette. Seuraavasta yleisestä häiriöstä soitan kotiin ja pyydän hakemaan kaiuttimen pois.
Samalla palautui mieleen ensimmäinen rippikoululeirini. Tytöllä oli eväinään kaksi pulloa viiniä. Vein hänet pulloineen kotiin. Sain isältä haukut. ”Mitä tämä nyt oikein on? Minähän ne tytölle laitoin mukaan, että se jotenkin leirillä viihtyisi!”
Istuintyynyillä istuen mutta tiukalla linjalla jatkettiin. Päivän aiheena olivat käskyt. Sanoin, että käskyjen ulkoa oppiminen on välttämätöntä. Yritämme kuitenkin päästä sisältä oppimiseen. Enimmäkseenhän käskyt puhuvat kokemuksen kieltä siitä, miten me ihmiset pärjäisimme keskenämme paremmin.
Mooseksen kymmenen käskyä ovat vanha juttu, sen totesimme yhdessä. Ilmastonmuutos ja Donald Trump ovat tehneet niistä ajankohtaisia. ”Ympäristön turmeleminen ja luonnon tasapainon järkyttäminen on varastamista tulevilta sukupolvilta.” Näinhän katekismuksemme 7. käskyn selittää.
”Julkisuuteen kuuluu oikeuden ja totuuden vaatimus ja siihen liittyvä avoimuus.” Kahdeksannessa käskyssä ja sen selityksessä olisi Donald Trumpilla miettimistä – jos kohta itse kullakin. Päivän nettilehdessä populismin tutkija sanoo, että Trump on tehnyt loukkaavasta ja valheellisesta puheesta sallittua. Valheesta ja sen vaikutuksista omaan mieleen puhumme tänään. Olemme keskellä maailman henkeä. Tästä on löydettävä se kaunis ja oikea, jonka eteen toimimme.
Iltapäivällä harmistuin. Leirille tuli kaksi vierasta, joille nuorisotyönohjaaja oli antanut luvan tulla käymään. Sitten kävi niin, että vieraat auttoivat laulu- ja soittotaidollaan meitä nuorten veisujen alkuun. Hieno ja leiriä rakentanut vierailu!
Illalla olin poikien kanssa saunassa. Pojat olivat keksineet löylyn heittoon teknisen ratkaisun. He olivat vetäneet puutarhaletkun saunaan. Koko sauna oli litimärkä.
Saunan jälkeen tuli väsymys. Jaksanko lähteä iltahartauteen? Jumismuisto palautti voimat. Muutaman minuutin hiljaisuus on kokemisen arvoinen. Yhdessä.
——–
Tässä rippikoululeirin päiväkirjassa on mietteitä Rääkkylän ja Kesälahden kappeliseurakuntien yhteisestä leiristä. Toiset opettajat, isoset, emännät ja leiriläiset ovat tietenkin kokeneet samat asiat omalla tavallaan. Kerron vain omista tuntemuksistani.
———
Matti Perälä :”Jumismuisto palautti voimat.”
Kiitos vaativien jumisten vetämisestä nuorille. Tv:stä tullut aamun konfirmaatiomessu sai ajattelemaan kuinka vaikeaa evankeliumin sisältävien asioiden selvittäminen on nuorille, joilla ei saata olla edes sellaista kotia, joissa heitä kuunneltaisiin ja joissa he ”elämää suurempiin” kysymyksiinsä ovat kenties vain saaneet kuulla vastauksen ”en minä tiedä. Mitä sinä minulta tuollaista kysyt” kuten monille meidän ”hiekkalaatikollamme” viihtyneille ja ”valonsa tietä” etsineille nuorille oli tapahtunut.
Tässä lisäyksenä yksi vastaus 90-luvun laman jalkoihin jätetyiltä nuorilta, joista tein haastattelun seurakunnan lehteen, kun vapaaehtoistyönä lomitin o.t.o seurakunnan tiedottajaa, joka oli joutunut saisrauslomalle työpaikkakiusaamisen seurauksena:
– Yhteiskunnassa toimii vahvimman laki. Kun itsetuntosi on heikko, syrjäytymisesi alkaa siitä, kun heräät aamulla. Syrjäytyminen on mielentila, johon joutumista edesauttaa se, että kyseenalaistaessasi asioita, sinut leimataan tuhmaksi, häiriköksi, passiiviseksi tai syrjäytyväksi. Katsotaan pahan olon ilmennystä, ei sitä mistä paha olo johtuu. Tämä kaikki painuu alitajuntaan ja vaikuttaa nuoren käsitykseen omasta itsestään. Alitajuntaan jää tunne huonommuudesta.
Kiitos kommenteista. Nuortenkin maailma on aikuisten tapaan aika ristiriitainen. Huonommuuden tunnetta paikataan kovalla äänellä. Nuorissakin kyllä näkee myös jo omaan maailmaansa käpertyviä, jotka eivät tahdo saada kontaktia toisiin ihmisiin.