Olen viettänyt nyt muutaman kiireisen päivän Länsirannan/Juudean kaupungissa nimeltä Yatta. Kaupunki on tyypillinen palestiinalaiskaupunki, noin 80 000 asukasta, rakennettu pitkin Hebronin eteläpuolisia kukkuloita. Yatta on täysin palestiinalaishallinnossa alueella A. On keskeisen tärkeää ymmärtää Oslon sopimuksessa 1993 päätetty Palestiinan jako A, B ja C-alueeseen. Näiden alueiden selkeät rajat voi nähdä vain kartalla, ei maastossa. Jako säätelee kuitenkin kaikkea elämää ja elämän suunnittelua. Alue A koostuu suurimmista palestiinalaisten kaupunkimaisista asutuskeskuksista ja muodostaa 18% alueesta. Palestiinalaishallinnolla (PA=Palestinian Authority) on täysi hallintavalta tällä alueella. Alue C (60% alueesta) kuuluu Israelin täyteen hallintaan ja järjestystä sekä kaikkea lainkäyttöä valvoo Israelin armeija . Palestiinalaiset tuomitaan alueella C sotilastuomioistuimissa sotilaslain mukaan ja Israelin kansalaiset, kuten siirtokuntien asukkaat, Israelin siviililain mukaan. Näin tapahtuu, vaikka kyse olisi samasta rikoksesta. Alue B (22% aleesta) on PA:n hallinnassa mutta järjestystä valvovat PA ja Israel yhdessä.
Kuvassa mainitun ohjeistuksen mukaan (kylttejä näkee kaikkialla) ”hengenvaarallisesta” Yattan kaupungista löytyy kolmio, jossa tulemme asumaan: hyvä keittiö, kaksi vessaa, suihku (vesi on ankaran kierrätyksen kohteena eli suihkuvesi kerätään vessan huuhteluvedeksi. Eikä ihmisen muuten tarvitse itseään koko ajan kuurata).Lisäksi meillä on pääsy katolle, josta on näkymä yli kaupungin. Meitä on neljä: Arve Norjasta, Birgitta Ruotsista, Sally Australiasta ja minä. Jaamme tämän kolmen kuukauden ajan elämämme ja yhteisen tehtävämme kristittyinä. Emme ole mitään elämän ajopuuta: Birgitta on on kansainvälisen terveydenhuollon professori, Arve väitöskirjaansa tekevä opettaja ja Sally viiden aikuisen lapsen sairaanhoitajaäiti.
Mikä on tehtävämme? Tärkein tehtävämme on tarjota suojaavaa läsnäoloa niissä paikoissa,missä israelilaisten siirtokuntien tietyt asukkaat katsovat oikeudekseen, velvollisuudekseen ja huvikseen hyökätä siirtokuntien lähellä liikkuvien kimppuun.Terve palestiinalainen ei hyökkää siirtokuntalaisen kimppuun edes suojellakseen itseään tai karjaansa. Seurauksena olisi Israelin armeijan välitön väliintulo, palestiinalaisten pidätys epämääräiseksi ajaksi, käsittely sotilastuomioistuimessa ja karjan takavarikointi eli toimeentulon menetys. Kysymys on pelosta, turvattomuudesta ja epävarmuudesta. Ihmisen perusoikeuksiin kuuluu saada elää ilman näitä kolmea. Meidän tehtävämme on olla paikalla, nähdä ja raportoida ”facts on the ground”: kenen tahansa todennettavissa olevat tosiasiat. Siirtokuntalaisten pohjasakan väkivalta on tosiasia, ei mielipide. Fakta on myös se, että halutessaan siirtokuntien rauhallisempi aines tai viimeistään Israelin armeija voisi estää hyökkäykset. Jostain syystä ne eivät halua aina tehdä sitä.
Kun teimme ensimmäisen paimenten ”saattokeikkamme” Umm-al-Ammadin pienessä yhteisössä, mitään ei tapahtunut. Mutta viereisen siirtokunnan vartija teki aamuraportointinsa. Kiikarikivärin tähtäimen läpi oli hyvä tarkkailla uusia kasvoja. Tähtäilemisen hän teki täysin avoimesti ja näkyvästi: tämä on pelin henki. Tietäkää se, uudet kasvot. Armeijan aamupartioauton vartija toki kutsui myös paikalle varmistamaan, että sanoma meni uusille kasvoille varmasti perille.Sanaakaan ei tarvinnut vaihtaa.
Israelin turvallisuutta uhkaavien paimenten kanssa käyty keskustelumme keskittyi siihen, olenko Real Madrid- vai Barcelona-fani. Ahmed oli järkyttynyt kuullessaan olevani Barcan miehiä. Alkeellisella arabiallanikin ymmärsin ”Ana Ronaldo, ante Messi”-lauseen tarkoittavan, että vihamielisyytemme jalkapalloasioissa ei ylitä uutiskynnystä. Siirtokunnan vartijan mielipidettä emme valitettavasti saaneet. Hän ei nimittäin Israelin lain mukaan voinut liittyä seuraamme. Olimmehan hengenvaarallisella A-alueella.
Poistuessamme piipahdamme Ahmedin kotona. Ilman teetä ja iloisten ja avointen lasten kiinnostusta Palestiinasaa ei jää kukaan. Vaikka yhteinen kieli pätkii vakavasti, meitä yhdistää tunne kylmyyden maailman karkottumisesta hetkeksi pois.
Toisaalta kyllähän blogista aivan avoimesti pystyy lukemaan, että se on kaikkea muuta kuin puolueetonta tarkkailua. Eikä siinä sinänsä mitään pahaa, puolen valitseminen on ihan ok. Sitä ei vain pitäisi väittää puolueettomasti tarkkailuksi.
Sillä puolella ongelmakenttää, jossa ei ole ollut niin paljon näitä HH:n mainitsemia tiettyjä tahoja, olisi varmaan toisenlainenkin keino auttaa ns. palestiinalaisia.
Suomen kansaneduskunnan ulkoasiainvaliokunnan pj. M. Aaltonen kävi aikoinaan Tel Avivissa kertomassa Knessetin edustajille, kuinka Suomen ja Neuvostoliiton välinen ystävyys on hieno esimerkki siitä, kuinka aluekiistoista voidaan päästä myönteiseen ratkaisuun ja riitojen sijasta päästään rakentamaan ystävyyttä.
Jostain syystä sitä ei ole menty kertomaan Länsirannalle tai Gazaan.
Puolueettomuus tarkoittaa sitä, että EA tarkkailee tilannetta ihmisoikeuksien näkökulmasta eikä jätä mainitsematta mitään näkemäänsä. Olemme verkosto, joka tekee tätä näkemänsä rekisteröintiä yhdessä kansainvälisten järjestöjen kanssa. Jokaisella on tietenkin oikeus väittää, että en nähnyt itseäni tarkkailtavan kiikaritähtäimen läpi ja että Israellin viranomaisten pystyttämä varoituskyltti onkin Palestiinalaishallinnon aikaansaannoksia. Sanoilla leikkimisellä saa joskus omalletunnolleen rauhan mutta sen minkä näkee, sen näkee. Kommentoijilta haluaisin kysyä, onko teille tuttu jako A, B ja C-alueeseen ja miten se vaikuttaa Länsirannan elämiseen?
Puolueettomuus ei merkitse symmetrisyyttä, jonka mukaan Antin tekemästä rikoksesta ei voisi kirjoittaa kirjoittamatta samalla Pentin rikoksista.
Mitä pikemmin ihminen oppii tunnustamaan omat virheensä ja ”omiensa” virheet, sitä vapaammaksi hän tulee näkemään epäkohtia, oli niitä millä puolella tahansa.
Saisiko tarkennuksen, kuka on määritellyt paimenet vaarallisiksi. Kuten kuvasta näkyy, Israelin kansalaisella, oli hän sitten juutalainen, arabi tai druusi, ei ole asiaa alueelle.
Suurlähetystön tiedotteen mukaan Israelissa on terrori-iskujen riski ja Gazaan matkustamista on ehdottomasti vältettävä. Myös raja-alueita on vältettävä. Länsirannalla siirtokuntalaisten hyökkäykset saattavat aiheuttaa vaaratilanteita.
Minna: Israelin kansalaiset tulevat ja menevät A-alueella koko ajan. Mutta he ovatkin niitä, jotka eivät usko kaikkialta syötettyyn väitteeseen palestiinalaisten perusvaarallisuudesta. Ketään israelilaista ei rangaista A-alueella käymisestä. Jos kuulet sellaisesta, olen erittäin kiinnostunut saamaan siitä tiedon. Kyltti takaa sen, että vakuutusyhtiöt eivät korvaa naarmua autossa, jos sen saa alueella A. Palestiinalaisen on tietenkin mahdotonta poistua Länsirannalta ilman lupaa.
”Vaaralliset paimenet” oli ilmaus, jolla halusin korostaa palestiinalaisten eristämisen ja kontrolloinnin perustetta. Kuten huomasimme, valvontasysteemi on erittäin tehokas ja se haluttiin myös meille EAPPI-ihmisille kertoa. Meidät on helppo tunnistaa: käytämme aina EAPPI-liiviä ja kontrolloijat ovat nähneet niitämonta kertaa.
Terroristit ovat vaarallisia. Valitettavasti israelilaisilla on heistä paljon kokemusta. Ikävää, jos mustaavat muidenkin mainetta. Islamistien juutalaisvastaiset aatteet sekä terrori-iskut vaikuttavat siihen, että monet ovat epäluuloisia ylipäätään arabemuslimeja kohtaan.
Myös autojen kivitys voi olla erittäin vaarallista, kun osutaan ihmisiin. Näistä on uutisoitu useasti
”Näistä on uutisoitu useasti.” Uutisointi ei kerro aina totuutta. Jotakin uutisoidaan liian usein, jotakin jätetään uutisoimatta. Silti ei kannata pitää uutisia valheena tai propagandana. Kannattaa aina ottaa selvää mieltä kuohuttavien tai muuten kiinnostavien uutisten taustoista.
Kyllä se kivi sopii kenen tahansa käteen. Toukokuussa 1980 olin saada kivestä, mutta se ei osunut, vaan meni vähän ohi. Olimme kävelyllä liian lähellä Mea Shearimia Jerusalemissa. Mieleenjäänyt kokemus.