Olen viettänyt nyt muutaman kiireisen päivän Länsirannan/Juudean kaupungissa nimeltä Yatta. Kaupunki on tyypillinen palestiinalaiskaupunki, noin 80 000 asukasta, rakennettu pitkin Hebronin eteläpuolisia kukkuloita. Yatta on täysin palestiinalaishallinnossa alueella A. On keskeisen tärkeää ymmärtää Oslon sopimuksessa 1993 päätetty Palestiinan jako A, B ja C-alueeseen. Näiden alueiden selkeät rajat voi nähdä vain kartalla, ei maastossa. Jako säätelee kuitenkin kaikkea elämää ja elämän suunnittelua. Alue A koostuu suurimmista palestiinalaisten kaupunkimaisista asutuskeskuksista ja muodostaa 18% alueesta. Palestiinalaishallinnolla (PA=Palestinian Authority) on täysi hallintavalta tällä alueella. Alue C (60% alueesta) kuuluu Israelin täyteen hallintaan ja järjestystä sekä kaikkea lainkäyttöä valvoo Israelin armeija . Palestiinalaiset tuomitaan alueella C sotilastuomioistuimissa sotilaslain mukaan ja Israelin kansalaiset, kuten siirtokuntien asukkaat, Israelin siviililain mukaan. Näin tapahtuu, vaikka kyse olisi samasta rikoksesta. Alue B (22% aleesta) on PA:n hallinnassa mutta järjestystä valvovat PA ja Israel yhdessä.
Kuvassa mainitun ohjeistuksen mukaan (kylttejä näkee kaikkialla) ”hengenvaarallisesta” Yattan kaupungista löytyy kolmio, jossa tulemme asumaan: hyvä keittiö, kaksi vessaa, suihku (vesi on ankaran kierrätyksen kohteena eli suihkuvesi kerätään vessan huuhteluvedeksi. Eikä ihmisen muuten tarvitse itseään koko ajan kuurata).Lisäksi meillä on pääsy katolle, josta on näkymä yli kaupungin. Meitä on neljä: Arve Norjasta, Birgitta Ruotsista, Sally Australiasta ja minä. Jaamme tämän kolmen kuukauden ajan elämämme ja yhteisen tehtävämme kristittyinä. Emme ole mitään elämän ajopuuta: Birgitta on on kansainvälisen terveydenhuollon professori, Arve väitöskirjaansa tekevä opettaja ja Sally viiden aikuisen lapsen sairaanhoitajaäiti.
Mikä on tehtävämme? Tärkein tehtävämme on tarjota suojaavaa läsnäoloa niissä paikoissa,missä israelilaisten siirtokuntien tietyt asukkaat katsovat oikeudekseen, velvollisuudekseen ja huvikseen hyökätä siirtokuntien lähellä liikkuvien kimppuun.Terve palestiinalainen ei hyökkää siirtokuntalaisen kimppuun edes suojellakseen itseään tai karjaansa. Seurauksena olisi Israelin armeijan välitön väliintulo, palestiinalaisten pidätys epämääräiseksi ajaksi, käsittely sotilastuomioistuimessa ja karjan takavarikointi eli toimeentulon menetys. Kysymys on pelosta, turvattomuudesta ja epävarmuudesta. Ihmisen perusoikeuksiin kuuluu saada elää ilman näitä kolmea. Meidän tehtävämme on olla paikalla, nähdä ja raportoida ”facts on the ground”: kenen tahansa todennettavissa olevat tosiasiat. Siirtokuntalaisten pohjasakan väkivalta on tosiasia, ei mielipide. Fakta on myös se, että halutessaan siirtokuntien rauhallisempi aines tai viimeistään Israelin armeija voisi estää hyökkäykset. Jostain syystä ne eivät halua aina tehdä sitä.
Kun teimme ensimmäisen paimenten ”saattokeikkamme” Umm-al-Ammadin pienessä yhteisössä, mitään ei tapahtunut. Mutta viereisen siirtokunnan vartija teki aamuraportointinsa. Kiikarikivärin tähtäimen läpi oli hyvä tarkkailla uusia kasvoja. Tähtäilemisen hän teki täysin avoimesti ja näkyvästi: tämä on pelin henki. Tietäkää se, uudet kasvot. Armeijan aamupartioauton vartija toki kutsui myös paikalle varmistamaan, että sanoma meni uusille kasvoille varmasti perille.Sanaakaan ei tarvinnut vaihtaa.
Israelin turvallisuutta uhkaavien paimenten kanssa käyty keskustelumme keskittyi siihen, olenko Real Madrid- vai Barcelona-fani. Ahmed oli järkyttynyt kuullessaan olevani Barcan miehiä. Alkeellisella arabiallanikin ymmärsin ”Ana Ronaldo, ante Messi”-lauseen tarkoittavan, että vihamielisyytemme jalkapalloasioissa ei ylitä uutiskynnystä. Siirtokunnan vartijan mielipidettä emme valitettavasti saaneet. Hän ei nimittäin Israelin lain mukaan voinut liittyä seuraamme. Olimmehan hengenvaarallisella A-alueella.
Poistuessamme piipahdamme Ahmedin kotona. Ilman teetä ja iloisten ja avointen lasten kiinnostusta Palestiinasaa ei jää kukaan. Vaikka yhteinen kieli pätkii vakavasti, meitä yhdistää tunne kylmyyden maailman karkottumisesta hetkeksi pois.
Et sitten kovasti väkivallan uhkaa korostavassa jutussasi maininnut, että kuvassa näkyvä kaupungin kyltti julistaa juutalaiselle olevan hengenvaarallista astua alueelle.
Väkivaltaa ja sen uhkaa näyttää siis olevan tasapuolisesti.
Vastasitko edellisessä kirjoituksessasi esittämiini kysymyksiin, että mitä järjestöä EAPPI:ssa edustat, kuka sinut on lähettänyt ja millä varoilla?
Oletko valvomassa ja raportoimassa kenties maksamillamme kirkollisverorahoilla?
Tarkkailetko tasapuolisesti molempien osapuolten tekoja, kunnon rauhanturvaajan tavalla? Vai onko lähtöasenteesi, että juutalaiset ovat väärässä, ja sinä paljastat tämän maailmalle, kyttäämällä ja kertomalla havainnoistasi siltä suunnalta?
Onko Kirkon Ulkomaanavulla (KUA) rahaa (kirkollisvero-?) lähettää tällaisia tarkkailijoita oleskelemaan Israeliin, muttei rahaa auttaa pystyyn kompastelevaa kirkkoa itärajamme takana?
Kunpa saisi korvamerkitä maksamansa kirkollisverorahan. Itse auttaisin maksamallani kirkollisverolla ennemmin lähialueen kristittyjä, kuin menisin politisoimaan juutalaisten ja muslimien rajariitoja.
Mutta kai se on mediaseksikkäämpää. Ja kun siellä itärajan takana kirkko ei ihan allekirjoita kaikkea mitä Helsingin piispa.
Eappi-ohjelman sivuilla lukee seuraavasti: ”olemme puolueeton toimija, joka ei asetu kiistassa kummankaan osapuolen riveihin.”
Hyrskyn blogia lukiessa voisi varovaisesti sanoa, että ”puolueeton” ei ehkä ole kaikkein ensimmäisin adjektiivi joka tätä ”ihmisoikeustarkkailua” lukiessa tulee mieleen.
Olisi kiva täsmällisesti tietää kuka tämän ”puolueettoman” ihmisoikeustarkkailun maksaa?
Maksaja saattaa löytyä lähempää kuin arvaatkaan!
Ari, pahoin pelkään, että olet oikeassa.
…..mutta tämä kaikki tulee ilmi kun valkeus sen paljastaa…
Ef 5.
Joidenkin mielestä on nähtävästi puolueellista kulkea silmät ja korvat auki sekä uskoa omiin hoksottimiinsa. Jos sen lisäksi vielä kertoo julkisuudessa havainnoistaan, on selvästi osallisena jostain salaliitosta.
”Itse auttaisin maksamallani kirkollisverolla ennemmin lähialueen kristittyjä, kuin menisin politisoimaan juutalaisten ja muslimien rajariitoja.” Oliko tässä mitään viittausta uskontoihin? ’Juutalaisella’ tarkoitettiin kai kansallisuutta. Kristittyjä on rajariitojen molemmilla puolilla.
EAPPI-ohjelma on tietenkin ohjelmansa mukaisesti ja kykyjensä mukaan ihmisoikeuksien puolella. Seuraamme varmasti myös kaikkia palestiinalaisten tekemiä ihmisoikeusloukkauksia israelilaisia kohtaan kykyjemme mukaan. Toivomme,että israelilaiset ottaisivat meihin yhteyttä silloin, kun palestiinalaistaho rikkoo näitä oikeuksia. Olemme yhteistyössä lukuisien israelilaisten järjestöjen ja yksilöiden kanssa, joten ongelmaa ei luulisi olevan.
Et sitten kovasti väkivallan uhkaa korostavassa jutussasi maininnut, että kuvassa näkyvä kaupungin kyltti julistaa juutalaiselle olevan hengenvaarallista astua alueelle.
Ari Lahtinen: En tainnut todeta, että kyltin ovat pystyttäneet ISRAELIN VIRANOMAISET, ei Palestiinalaishallinto. Kyltti on paikalla vakuutussyistä: jos israelilaisen autoa naarmutetaan, vakuutus ei korvaa. Muuten kyltti heijastaa sitä täysin turhaa pelkoa, jota tavalliseeen israelilaiseen iskostetaan palestiinalaisia kohtaan. Pelon istuttamisen jälkeen turvallisuuteen vetoaminen on helppoa.
Arvasin, että tuo blogi keräisi vastalauseita Suomessa tietyiltä tahoilta… Kyse on kuitenkin kansainvälisestä ihmisoikeusryhmästä, jolla on oikeus olla olemassa ja reportoida.