Väärä käännös, vai ymmärtämättömyys paljastunut!
On kysymys paavi Fransiskuksesta ja hänen lausunnostaan 6. joulukuuta, Italiassa, alunperin katolisella Tv2000 kanavalla. Mainitun ohjelman selostus on lehdissä alkuperäisessä muodossa:
Papa Francesco corregge il Padre Nostro. "La traduzione è sbagliata"
Paavi iImoittaa Isämeidän rukouksen kohdan “äläkä saata meitä kiusaukseen” olevan väärä käännös, ja perustelu on se, että eihän kukaan maallinenkaan isä johdata lastaan kiusaukseen vaan estää lankeamasta.
Tässä paavin ideassa on karkea virhe, joka selittyy Hebr. 4:2:
“Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niinkuin heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat.”
Jumala ei johdata ketään kiusauksiin, vaan niihin johdattaa ihmisen oma halu, kuten Jaak. 1:
13 Älköön kukaan, kiusauksessa ollessaan, sanoko: "Jumala minua kiusaa"; sillä Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän ketään kiusaa.
14 Vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee;
Siksi Daavidkin rukoilee, Ps. 139:
23 Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni.
24 Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle.
Isämeidän rukous rukoillaan ennenkuin kiusaus on läsnä. Rukoillaan, ettei meidän omat halumme ja himomme kehittelisi tilanteita, joissa ikäänkuin halutaan “nähdä mihin se pallo pyörii”. Kiusaukset eivät tule kuin “kuhmu otsaan”, vaan niitä edeltää sisäinen hengellinen lankeemus. Siksi Jeesus opetti rukoilemaan “äläkä saata meitä kiusaukseen”.
Sen sijaan, että rukoiltaisiin, että varjeltuisimme kiusauksilta, asetutaan näennäisen passiivisesti lihaa miellyttäviin tilanteisiin ja ikäänkuin siirretään kiusaus “kaitselmuksen” tulokseksi, joka johdattaa lankeamiseen, ellei isä toimi vastoin meidän halujamme ja estä sitä.
84 kommenttia
Matias,
Kansankirkko ei missään ole kasvamassa, vaikka se olisi helpoin tie taivaaseen. Mm. UK, Ruotsi, Norja, Saksa jne ei ole vuosikausiin vastannut mihinkään ihmisen syvimpään tarpeeseen, vaikka lapsia kastavatkin.
Minä en ole halukas jatkamaan tätä kansankirkko-juttua, en ainakaan tässä omassa blogissani. Avaa sinä blogi aiheesta, niin saat siellä kirkkaammin kantasi ja kirkon kannan esille. Uskon, että se tulee saamaan suosiota ja sopii tänne luterilaiselle foorumille.
Reijo
Koko kansan sisällyttäminen evankeliumin sanomalle on koko evankeliumin perussanoma. Kirkko on yhteisö. Uskoon tulo on tuon yhteisön pariin tulemista kasteen kautta. Kaikenlainen erillisiin pikku ryhmiin vetäminen yhteisen kirkon sijaan hajottaa konkreettista Kristuksen ruumiin olemusta.
Erilleen vetäminen on Raamatun vastaista. Ajattele esim. “eksynyt lammas”, “oksan on pysyttävä viinipuussa”, “olemme jäseniä ruumiissa” jne.
Jumalan siunausta sinun raamatuntutkisteluusi
Poistin tästä Martti Pentin kommentin, mennee muuten pakkomielteiseksi jämpytykseksi.
Martti, kohdataan toisaalla ja yritetään, josko menisi paremmin.
Kirjoittaja
Reijo Mänttäri
Jo lapsena, aito usko ja sen ilmiöt, saivat minut viihtymään helluntalaisten kokouksissa. Otollisesta tilasta, omakohtaisen uskonlahjan sain vastaanottaa jo 10-vuotiaana. 4 vuotta myöhemmin halusin, että minut kastetaan vedessä, koska Jeesuksellekin se oli vanhurskautuksen täydellistyminen. Nyt lähes "koko maailman" kiertäneinä paluumuuttajina vaimoni kanssa, voimme todeta, että helluntalaisuudessa halutaan noudattaa Alkuperäisiä Ohjeita, vaikka yhtä puutteellisina kuin Alkuseurakunnassa.
Kautta Kristillisen Kirkon ajan, on tapahtunut niin, että eräät ovat alkaneet muodostamaan näkyvää Kristuksen ruumista maanpäälle, jossa on vain tietyt kriteerit täyttäviä uskovia ja näin on tapahtunut aina Apostolien ajoista. Näistä touhuamisista Apostolit puhuvat lihallisina tekoina. Oikealla Kirkolla on kuitenkin aina Juuri, jota ilman ihmiset touhuaa vain omiaan ja se mikä ei ole Jumalasta kuolee pian pois.
Kun Yhteinen Kirkko tunnustaa yhteisen uskovansa, niin tunnustuksessa ei sanota, ”me näemme yhteisen seurakunnan”, vaan sanotaan: ”me uskomme yhteisen seurakunnan” ja näin sen tulisi myös olla, koska Kirkolla on myös näkymätön ja Hengellinen funktio. Ymmärrän inhimillisen kiusauksen ajatella, että olisi jokin nimetty porukka, joka varmasti edustaisi Jumalan perhekuntaa maailmassa, niin että voisimme inhimillisin keinoin rajata seurakunnan vain tietyllä ja näkyvällä tavalla ajatteleviin ja uskoviin. Kuitenkin meille on annettu vain muutama hyvä merkki, siitä missä Jeesuksen seuraajat vaikuttavat maailmassa ja yksi niistä on se hedelmä, jonka Jumalasta tuleva Rakkaus synnyttää.
Kristityissä on olemassa ”puolueita”, mutta kaikille niille on yhteistä pitää omaa porukkaansa oikeana ja siksi onkin hyvä nöyrtyä ajattelemaan, että lopulta vain Jumala saa ja osaa erottaa jyvät akanoista. Olkoon kaikki siis Kristittyjä ja Herran Rakkaita lapsia. Näin meidän tulisi laajasti ajatella.
Uskon, että meistä kaikki kirjoittajat ymmärtävät tämän todellisuuden ja joudumme toteamaan, että lopulta vain Jumala näkee ihmisen sydämmeen ja sen tähden meidän tulisi kunnioittaa ja rakastaa toisiamme, jotka Herran nimeä mainitsemme.
Ilmoita asiaton kommentti