Uushenkisyyttä kesäjuhlassa - uhka vai mahdollisuus?
Suomessa on vuosikausia ollut valtava hengellinen etsintä päällä mutta se ei ole kanavoitunut kristillisyyteen. Näyttää jopa siltä, että kristittyjen parissa olla tästä hengellisyyden buumista lähes tietämättömiä vaikka se tulee vastaan kaikkialla: taiteessa, televisiossa, naistenlehdissä, ystäväpiirissä, verkossa...kaikkialla puhutaan henkisyydestä ja yliluonnollisista kokemuksista. Eikä vain puhuta vaan jo noin 15 prosenttia suomalaisista identifioi itsensä uushenkisyyden johonkin muotoon. Luku saattaa olla jopa tätä suurempi ilmiön moninaisuuden vuoksi - sitä on vaikea määritellä tarkasti. Joka tapauksessa on kyse valtavasta ilmiöstä!
On hämmästyttävää, miten toimettomana kirkko ja ylipäätään kristityt suhtautuvat ilmiöön. Kirkon puolella vastaukset ovat olleet lähinnä akateemisia. Onneksi jotkut rohkeat pioneerit ovat sentään lähteneet liikkeelle. Aktiivikristittyjen reaktio taas on ollut pelko. Uushenkisiä pidetään jopa paholaisen palvojina ja heistä arvellaan tarttuvan pahoja henkiä. Lievimmillään eri tavalla uskovaan suhtaudutaan kummeksuen mutta humaanisti suvaiten eli välinpitämättömästi. Kaikenkaikkiaan kristittyjen reaktio on ollut vähintään keinoton.
Näin ei voi jatkua! Emme voi vain toimettomina ja lamaantuneina katsella kuinka kansa valuu takaisin pakanuuteen.
Siksi olemme Hengen uudistuksessa käynnistäneet uushenkisyyden ja krisinuskon suhdetta luotaavan prosessin. Meillä ei ole vielä juurikaan vastauksia mutta olemme lähteneet liikkeelle. Ensivaiheessa olemme koonneet joitakin kirkon asiantuntijoita sekä uushenkisyyden parista kristityksi kääntyneitä ihmisiä keskustelemaan yhdessä. Tavoitteenamme on ymmärtää, mikä henkisyydessä viehättää ja millä tavoin tällaisille ihmisille voisi välittää evankeliumia. Opitun pohjalta olemme ryhtyneet kokeilemaan. Tarkoituksemme on yrityksen ja erehdyksen metodilla parantaa osumatarkkuutta ja vähitellen löytää uusia tapoja kohdata henkisiä etsijöitä. Yhtenä hypoteesinämme on, että karismaattinen kristillisyys saattaa olla kirkon paras vastaus aikamme etsintään. Uushenkisiä ja karismaatikkoja yhdistää nimittäin kokemuksellisuus. Uushenkinen ihminenhän ei niinkään kysy onko jokin totta vaan toimiiko se. Luultavaa kuitenkin on, että myös karismaattisuuden pitää etsiä uusia uomia; perinteinen kädet pystyssä meuhkaaminen ei välttämättä ole se paras tyylilaji!
Yksi tutkimusmatkamme etappi on KesäSpirit-tapahtumassa (30.7.-1.8. Ideaparkissa) kokeiltava Hengen talo -konsepti. Kyseessä on lähtökohtaisesti kristillinen rukoushuone, johon voi tulla hiljentymään kauppakeskuksen hälinästä. Tyylillisesti ja joiden teemojen osalta tilan toivotaan olevan sellainen, että myös uushenkinen ihminen voisi siellä viihtyä ja kohdata Jumalaa.
Kokeilun pohjalta opettelemme, millä tavalla kristillinen kesäjuhla voisi olla kiinnostava vaihtoehto myös uushenkisille ihmisille. Yhtä lailla opettelemme sitä, miten me kristityt voisimme oppia kohtaamaan näitä ihmisiä ja ilmiöitä vailla pelkoa: "Se joka on teissä on suurempi kuin se joka on maailmassa".
Lue lisää Kotimaan uutisesta.
51 kommenttia
Osmo Tiililä edusti viimeistä uudistusliikettä Suomen evlut kirkossa. Hän ei yrittänyt saada uskomattomia kirkkoon vaan uskovat muodostamaan kirkon. Siis hänellä oli käsitys mikä on profeettojen ja apostolien opin pohjalle perustettu Seurakunta. Mielestäni evlut kirkossa on jo riittävän hyvin edustettuna uuhenkisyys ja vaikka mikä.
Hyvä, kun kirjoitit tämän blogin. Se hieman selvensi. Pakko myöntää, että kun ensimmäisen kerran kuulin tästä, meinasi päiväkahvi mennä väärään kurkkuun. Olen ollut pari kertaa hengen ja tiedon messuilla evankeliumin asialla. Raskaita päiviä olivat. Uushenkisille ihmisille saattaa Jeesus kelvata yhdeksi muiden ”valon tuojien” joukkoon.
Timo Pöyhönen, olette mielestäni oikealla ja tärkeällä asialla, vaikka yhtälö on vaikea. Kohdata aivan toisella tavalla uskovat ennakkoluulottomasti ja vailla pelkoa.
Kaksi ajatusta ottamatta kantaa puolesta tai vastaan. Ensinnäkin kirkkomme piirissä on monia ja keskenään täysin vastakkaisia reaktioita sekä new age -tyyppiseen uushenkisyyteen että karismaattisuuteen (!). Toiseksi juuri karismaatikoilla on kokemukseni mukaan vahva nollatoleranssi sellaisia hengellisen elämän muotoja kohtaan, joista etsitään uusia keinoja elää todeksi hengellisyyttä. Mustalla listalla ovat mm. rukoushelmet joogasta puhumattakaan.
Tanskalainen uskontotieteilijä Olav Hammer on erinomaisessa kirjassaan ”På spaning efter helheten. New age – en ny folktro” (luin aikoinani 2. painoksen, uudempiakin taitaa olla) eritellyt erinomaisella tavalla uushenkisyyttä ja sen taustoja. Yksi Hammerin monista huomioista oli, että uushenkisyyden tärkein yksittäinen lähde on teosofia. Toinen oli, että new agella ja karismaattisella liikkeellä on yhteinen esi-isä: nykyään lähes unohdettu suuntaus nimeltä Kristillinen tiede.
Luin juuri, että krkkoisä Augustinus muistutti, että väärätkin profeetat voivat tehdä oikeita ihmeitä. Kokemuksellisuus tai ihmeet eivät siis korvaa selvää oppia Kristuksesta ja Hänen seuraamistaan. Tulevan sunnuntain tekstit, totuus ja harha, nostavat myös kirkkaasti esille tätä näkökulmaa. Itse kyselen myös, onko sittenkään niin, että uushenkiset ihmiset kysyvät, toimiiko jokin. Yhtä lailla voi olla kysymys jonkin kiinteän ja selkeän etsimisestä omaan, kaoottiseen elämään.
Kysymys on totuuden etsimisestä, ainakin minun kohdalla, siis mikä on totta evankeliumissa, Jeesuksessa. Tässä taikauskoisessa opissa. Se ei ole edes Jeesus vastaista, koska hän sanoi, että teille on parempi, että hän menee pois, ja aikoi lähettää pyhän hengen, viisauden hengen, joka ohjaa totuuteen.
Jeesuksessa on paljon myös negatiivisia piirteitä, ja niiden paljastaminen ei ole koskaan kuulunut kirkon esityksiin, ja ne jotka uskovat vain kuulemaansa , eivät edes tiedä niistä. Ne on hyvä tuoda esille totuuden nimessä ja miettiä uusiksi koko kristillinen harha. Se on Jeesuksen kirkastamista, hän oli vain ihmislapsi.
Totuudella ei tunnetusti ole koskaan ollut kovin suurta menestystä valheessa elävien keskuudessa, koska pitäisi herätä ja jokainen tietää, että kellon pirinä ei useinkaan aamulla ole se mukavin sointi. Aika kuitenkin pakottaa meitä siihen, koska nyt puhutaan vihapuheesta ja rasismsta, ja esim. apostolien tekojen syytökset , että juutalaiset tappoivat jeesuksen, ovat aina motivoineet antisemitistisiin hyökkäyksiin. Siihen on paavikin kiinnittänyt huomionsa.
Koko elämä on matka itseen, ja toiset pitävät musiikista, toiset runoudesta, tarinoista ja saduista, kuten myös jumaltarustoista joita todella riittää. Meidän ei tarvitse maksaa veroja omasta henkisestä etsinnästä, eikä olla kirkollisessa stalinismissa jossa kytätään mitä itsekukin etsii, ja onko se mahdollisesti kirkolle haitallista, me olemme nyt oikeasti vapaita. Emme ole vapaita vain olemaan kirkossa ja sen opissa, vaan siellä missä sydän on kotonaan. ” Oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus kuin ehtymätön puro.”
Seppo Heinola. 1800-luvun teosofian keskeisiä piirteitä olivat Hammerin mukaan myös oppi jälleensyntymisestä ja ihmisen vähittäisestä ”jumalallistumisesta”, keskeisten oppi-isien ankara kristillisen sovitusopin vastustus, ajatus siitä, että juuri teosofia luo synteesin tieteen, filosofian ja uskontojen välille sekä usko meitä opastavaan henkimaailmaan. Totta kai taustalla oli myös tuonaikainen tietämys gnostilaisuudesta ja eri salatieteellisistä kirjoituksista. Kaikki nämä uskomukset ja praktiikat ovat vankan opillisia ja uskonnollisia sekä yhteensopimattomia kristillisen uskon kanssa. Hammer huomautti, että moni new Agesta kiinnostunut ajattelisi naiivisti siihen tapaan, että kun lujasti väittää, että kaikella tällä ei ole tekemistä uskonnon kanssa, niin kyse ei ole uskonnosta…
Hammer on muuten omalta vakaumukseltaan ateisti, joten hänen pitäisi olla hyvinkin neutraali asiantuntija. Meillä kristityillä on toki erilainen ja kristinuskon totuudellisuuteen sitoutunut lähtökohta. Mutta se ei sulje pois empatiaa ja välittämistä eikä aitoa ymmärtämistä.
Kristinusko on yritys yhdistää monia uskontoja ja filosofioita tarkoituksena, että et tarvitse enää mitään muuta. Nuo muut kuolkoot kerettiläisyytenä ja pakanuutena vaikka niissä olisi kuinka hyviä ajatuksia. Muutetaan niitä vähän ja otetaan itselle.
Sellaista on yritetty aikaisemminkin, kuten islamin ja hindulaisuuden yhdistämistä, mutta aina ne ovat supistuneet henkilöpalvonnaksia, ja niin myös kristinuskossa.
Ihmisen henki on rajaton ja jos sen suunta on, en sano hyvän, vaan oikeudenmukaisen puoleen, se ei koskaan ole väärin, väärin on ihmispalvonta, se on väärää henkisyyttä. Ihminen on lihaa ja verta oleva kuolevainen , ja vielä takertuminen kuolleen nimeen on yhtä kuin uskominen vainajiin ja heidän apuunsa.
Lisäksi kristinopin mukaan poikakin luovuttaa vallan sille, jonka vallan on hänelle antanut, että Jumala olisi kaikki kaikissa. Paavali. Tätä ei useinkaan tuoda esille, että loppu siitä tulee, vaikka sekin lause sieltä opista löytyy: ’ Sitten tulee loppu.’
Jakeita voi tietysti aina muuttaa, ja väittää sitten, että jumala lähetti, jos nimittäin ei mene ihan oman mielen mukaan.
Mikä ihme siinä on, että kristittyjen uskovaisten pitää väkisin olla tyrkyttämässä sitä omaa uskoaan muille, jotka uskovat toisin, tai ovat uskomatta mihinkään henkiolentoihin tai tonttuihin? Mikseivät ihmiset vapaassa maassa saisi olla rauhassa ja uskoa mihin tuntevat tarvetta tai olla uskomatta mihinkään, jos ja kun eivät tarvetta tunne.
Kas kun ette ota vanhoja kunnon konsteja ja aloita ristiretkien malliin vanhaa kunnon miekkalähetystä.
Olen vahvasti sitä mieltä, että uskonasiat ovat jokaisen ihan ikiomaan yksityisyyteen kuuluvia asioita, jotka eivät muille kuulu. Jokainen tehköön uskonsa suhteen niin kuin parhaaksi näkee kunhan ei aiheuta muille vahinkoa tai muutakaan pahaa.
Blogi: ” Uushenkisiä pidetään jopa paholaisen palvojina ja heistä arvellaan tarttuvan pahoja henkiä.”
Umpipöhköä.
Ihmettelen sitä miten moni jaksaa tämmöisellä kirkollisten asioiden kanavalla jatkuvasti tuputtaa omia kielteisiä näkemyksiään uskon mielekkyydestä. Tietääkseni tämä keskustelukanava on luotu kirkollisia keskusteluja varten. Hyvä tietenkin on että saamme tänne myös täysin vastakkaistakin näköalaa, mutta sitä en käsitä miksi meidän kirkollisten pitäisi juuri täällä olla hiljaa.
Olen tuota minäkin ihmetellyt. Jos en uskoisi, niin ei varmaan tulisi mieleenkään pyöriä täällä. En vain viitsisi pelkästään vastustaakseni…
Kirjoittaja
Timo Pöyhönen
Pastori. Erikoistunut yhteisön rakentamisen saloihin. Toimii Hengen uudistus kirkossamme ry:n toiminnanjohtajana.
2.Korinttolaiskirje 11: 3-4 ”Mutta minä pelkään, että niinkuin käärme kavaluudellaan petti Eevan, niin teidän mielenne ehkä turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka teissä on Kristusta kohtaan. Sillä jos joku tulee ja saarnaa jotakin toista Jeesusta kuin sitä, jota me olemme saarnanneet, tai jos te saatte toisen hengen, kuin minkä olette saaneet, tai toisen evankeliumin, kuin minkä olette vastaanottaneet, niin sen te hyvin kärsitte. ” Toisin sanoen, ei mitään uutta taaskaan-uushenkisyys on maailmaan mukautumista valkopaperisessa, suloisessa paketissa. Eksytys, mikä eksytys. Ja ”Laajasalon uudistus” kirkossa laittaa kaikki ”yhteisöt” piispan alle, ja kun kyse on Ev.Lut.piispoista-kaikkien tulee ”hiekkalaatikolla” ajatella samoin, eli Ev.lut. srk:n mukaan. Esim. hyväksyä Pride, naispapit yms. yms. jotka ei vain ole Raamatun mukaisia asioita. Ja mukisematta olla hiljaa sanktioiden pelossa. Ovelaa kyllä, mutta unohdatte kuka on Kaikkivaltias Jumala. Kommentoin nyt nämä asiat samaan syssyyn, ja samaa harhautusta ne ovatkin. Raamattu tulee aina vain rakkaamaksi näinä aikoina. Toivon, että meille kaikille.
Ilmoita asiaton kommentti