Uushenkisyyttä kesäjuhlassa - uhka vai mahdollisuus?

Suomessa on vuosikausia ollut valtava hengellinen etsintä päällä mutta se ei ole kanavoitunut kristillisyyteen. Näyttää jopa siltä, että kristittyjen parissa olla tästä hengellisyyden buumista lähes tietämättömiä vaikka se tulee vastaan kaikkialla: taiteessa, televisiossa, naistenlehdissä, ystäväpiirissä, verkossa...kaikkialla puhutaan henkisyydestä ja yliluonnollisista kokemuksista. Eikä vain puhuta vaan jo noin 15 prosenttia suomalaisista identifioi itsensä uushenkisyyden johonkin muotoon. Luku saattaa olla jopa tätä suurempi ilmiön moninaisuuden vuoksi - sitä on vaikea määritellä tarkasti. Joka tapauksessa on kyse valtavasta ilmiöstä!

On hämmästyttävää, miten toimettomana kirkko ja ylipäätään kristityt suhtautuvat ilmiöön. Kirkon puolella vastaukset ovat olleet lähinnä akateemisia. Onneksi jotkut rohkeat pioneerit ovat sentään lähteneet liikkeelle. Aktiivikristittyjen reaktio taas on ollut pelko. Uushenkisiä pidetään jopa paholaisen palvojina ja heistä arvellaan tarttuvan pahoja henkiä.  Lievimmillään eri tavalla uskovaan suhtaudutaan kummeksuen mutta humaanisti suvaiten eli välinpitämättömästi. Kaikenkaikkiaan kristittyjen reaktio on ollut vähintään keinoton.

Näin ei voi jatkua! Emme voi vain toimettomina ja lamaantuneina katsella kuinka kansa valuu takaisin pakanuuteen.

Siksi olemme Hengen uudistuksessa käynnistäneet uushenkisyyden ja krisinuskon suhdetta luotaavan prosessin. Meillä ei ole vielä juurikaan vastauksia mutta olemme lähteneet liikkeelle. Ensivaiheessa olemme koonneet joitakin kirkon asiantuntijoita sekä uushenkisyyden parista kristityksi kääntyneitä ihmisiä keskustelemaan yhdessä. Tavoitteenamme on ymmärtää, mikä henkisyydessä viehättää ja millä tavoin tällaisille ihmisille voisi välittää evankeliumia. Opitun pohjalta olemme ryhtyneet kokeilemaan. Tarkoituksemme on yrityksen ja erehdyksen metodilla parantaa osumatarkkuutta ja vähitellen löytää uusia tapoja kohdata henkisiä etsijöitä. Yhtenä hypoteesinämme on, että karismaattinen kristillisyys saattaa olla kirkon paras vastaus aikamme etsintään. Uushenkisiä ja karismaatikkoja yhdistää nimittäin kokemuksellisuus. Uushenkinen ihminenhän ei niinkään kysy onko jokin totta vaan toimiiko se. Luultavaa kuitenkin on, että myös karismaattisuuden pitää etsiä uusia uomia; perinteinen kädet pystyssä meuhkaaminen ei välttämättä ole se paras tyylilaji!

Yksi tutkimusmatkamme etappi on KesäSpirit-tapahtumassa (30.7.-1.8. Ideaparkissa) kokeiltava Hengen talo -konsepti. Kyseessä on lähtökohtaisesti kristillinen rukoushuone, johon voi tulla hiljentymään kauppakeskuksen hälinästä. Tyylillisesti ja joiden teemojen osalta tilan toivotaan olevan sellainen, että myös uushenkinen ihminen voisi siellä viihtyä ja kohdata Jumalaa.

Kokeilun pohjalta opettelemme, millä tavalla kristillinen kesäjuhla voisi olla kiinnostava vaihtoehto myös uushenkisille ihmisille. Yhtä lailla opettelemme sitä, miten me kristityt voisimme oppia kohtaamaan näitä ihmisiä ja ilmiöitä vailla pelkoa: "Se joka on teissä on suurempi kuin se joka on maailmassa".

Lue lisää Kotimaan uutisesta.

51 kommenttia

  • Jokaisella on oikeus kuulla evankeliumi, vaikka ei sitä tunnustaisikaan. Ilmeisesti kuitenkin on niin, että nämä asetelmat eivät rakenna kumpaakaan puolta. Ongelma on siis siinä, että luonnollisinta olisi palata lakulähteille eli aitoon kristilliseen uskoon eikä tarvitsisi hakea korvikkeita. Jokainen tarvitsee jonkinlaisen maailmanselityksen selkärangaksi elämäänsä.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Jokaisella on oikeus olla kuulematta olevansa niin paha ihminen että joutuu helvettiin ellei ala uskoa ja myös maksaa jollekin eetterikerjäläisyhteisölle moderneja anemaksuja.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Roos sanoo:

      Millaista se aito kristillinen, alkuperäinen usko mielestäsi olisi?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Lahtinen: ”Jokaisella on oikeus kuulla evankeliumi, vaikka ei sitä tunnustaisikaan.”

      Jokainen on ihan taatusti tässä maassa kuullut evankeliumin, ainakin minun ikäluokkaani kuuluva jo alakoulusta lähtien koko kouluajan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Roos sanoo:

      Pitää varmaan paikkansa, paitsi ehkä rippikoulua käymättömät nuoret…

      Eri asia on se, että miten sen on kuullut.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Marko Sjöblom sanoo:

    Timo Pöyhönen. Ikävää, että herättelevä vaikka hiukan provokatiivinen ja tapahtumaanne mainostava kirjoituksesi saa aikaan tällaista lapsellista eipäs – juupas -kinastelua. Vaikka kirkkomme kaipaisi sen omista perusteista lähtevää, mutta samalla ennakkoluulotonta ja asiallista pohdintaa uushenkisyyden kohtaamisesta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Marko Sjöblom sanoo:

    Seppo Heinola. Huomaatko ollenkaan sitä, että puhut itsesi pussiin tyypillisesti uushenkisyydelle luonteenomaisella argumentaatiolla? Teosofia on uskonnollinen oppirakennelma, vaikka kuinka muuta väitettäisiin, koska sen keskeiset opit ovat uskonnollisia. Sama kritiikki, jota ateistit kohdistavat kristinuskoon, sopii sellaisenaan myös teosofiaan.

    Korostat myös teosofian ylevyyttä ja vertaat sitä kristillisen uskon ja kirkon (omissa silmissäsi) synkimpiin opinkohtiin. Voi muuten kysyä, kuinka rakkaudellinen on se teosofian käsitys, jonka mukaan erilaiset rankat elämän tapahtumat kuten vastoinkäymiset, sairaudet ja vammautumiset, ovat karman lain mukaista seurausta ihmisen edellisissä elämissään tekemistä virheistä ja pahoista teoista. Varmasti jollakin tavalla looginen selitys, mutta armoton. Olen muutamaan kertaan sattunut kuulemaan sivusta teosofien keskusteluja. Niissä on puhuttu hyvinkin varmasti hengistä ja jumalien tahdosta sekä selitetty edellä mainitsemani vastoinkäymiset läksyiksi edellisistä elämistä.

    Kristillinen kirkko uskoo ”syntien anteeksiantamuksen, ruumiin ylösnousemuksen ja iankaikkisen elämän” Jeesuksen Kristuksen tähden, ei jälleensyntymiseen. Kyllä antiikinkin uskontohistoriasta löytyy jälleensyntymisoppeja, mutta Raamattuun ja Jeesuksen sanoihin ne pitää erikseen pakottaa. Me emme siihen usko emmekä sitä tarvitse, koska meillä on parempi toivo kuin sielujemme itse suorittama sovitustyö elämien ketjussa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Petteri Maunu sanoo:

      Tämä oli niin hyvä kiteytys, että oksat pois.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Tesofia ei ole uskonto, siinä ei ole jumalia eikä mitään uskontunnustusta, johon jäsenien edellytetään sitoutuvan. Teosofisen seuran kolmessa ohjelmakohdassa, jotka kertovat seuran pyrkimyksistä, ei ole niin mitään uskonnollista. Teosofia ei myöskään täytä uskontotieteen uskonnoille antamia kriteereitä. Seuran jäsenet yksityishenkilöinä saavat uskoa mihin tykkäävät ja mitä tykkäävät kunhan eivät loukkaa uskomusten esilletuomisessa ja käytänteissä muista jäseniä. Minä en ole puhunut ylevyydestä mitään, se on omaa liioitteluasi, fakta nyt vaan on se, että teosofeilla oli esim. antirasistinen asenne lähes 100 vuotta ennen kristittyjä, joilla ei kaikilla ole sitä vieläkään. Intian veretön vallankumous oi paljolti teosofiasta vaikuttuneen Gandhin ansiota. Syyn ja seurauksen laki on vain oikeudenmukainen, luonnossakin oleva tosiasia, siinä Hitler ei saa tekojaan anteeksi jos vaikka tulisi viimesekunneillaan uskoon. Jos lyöt nyrkillä kiviseinään, käteesi sattuu, yksinkertaista eikö? Tämä laki on myös Raamatussa muodossa: ”Mitä ihminen kylvää sitä hän myös niittää.”

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      ”Raamattuun ja Jeesuksen sanoihin ne pitää erikseen pakottaa.”

      No ei tarvitse, juutalaiset rabbit löysivät gilgulim-.ajatuksen varisin helposti Vt:stä kuten myös kirkkoisä Origenes ja Filon Aleksandrialainen. Lue vaikka Sami Ylikarjanmaan asiaa koskeva väitöskirja. ”Yli-Karjanmaa käsittelee neljää tekstikohtaa suorana todistusaineistona (Somn. 1.137-139, Cher. 114, QE 2.40 ja fragmentti 7.3 Harrisin kokoelmassa), ja kunkin kohdalla päätelmänä on, että Filon puhuu jälleensyntymisestä ja tekee sen opin hyväksyen. Täten epäsuoraa ja suoraa näyttöä koskevat tutkimustulokset osuvat yksiin ja johtavat päätelmään, että Filon hyväksyi ajatuksen jälleensyntymisestä.”

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      ORIGENES: De Principiis (III: 1,23): ”On toki mahdollista, että joku, joka aiempien hyvien tekojensa kautta tulee nyt kunnian astiaksi, mutta ei toimikaan kuten kunnian astian tulee ja sopii, tulee seuraavassa elämässään kunniattomuuden astiaksi. Samoin on vastaavasti mahdollista, että joku on täällä tämän elämänsä perusteilla kunniattomuuden astia, mutta tulee, parannuksen tehtyään, uutena luomuksena. Herralle pyhitetyksi ja kelpaavaksi ja kaikkiin hyviin töihin valmistetuksi Kunnian astiaksi.” . Ja edelleen samassa jaksossa: ”Olemme usein sanoneet, että niinä rajattomina ja loppumattomina aikakausina, joina sielut ovat olemassa ja elävät, vajoavat jotkut niistä niin kelvottomiksi, että astuvat pahuuden alimpaan paikkaan, mutta muutamat edistyvät niin, että pahuuden alimmalta portaalta pääsevät loppuun saatettuun ja täydelliseen hyveeseen. . .” Ja sama De Principiis IV, 3: 10/26: ”Sen tähden jokainen, joka laskeutuu maahan, määrätään kohtalonsa mukaan syntymään tähän maailmaan joko eri paikkoihin tai erilaisiin vaikeuksiin tai hänet määrätään syntymään uskonnollisista tai ainakin hurskaista vanhemmista.. .”

      Sielut ruumiillistuvat siis maahan ja saavat karmallisen palkkansa aikaisemman elämänsä tekojen mukaan. Kristittyjen teologien mukaan tämä aikaisempi elämä tarkoittaisi Origeneella vain sielujen aikaisempaa elämää hengen maailmassa eli taivaassa. Origenes opettaisi siis vain sitä, että ikuiset sielut ovat jo henkinä joko hyviä tai pahoja ja ne määrätään luontonsa mukaan ruumiillistumaan vain kerran maahan. Sitten ne kuolevat ja joutuvat eräänlaiseen kiirastuleen, missä jalostuvat ja ennallistuvat, ja lopulta kaikki pelastuvat.

      Mutta voidaan ihmetellä, jos tämä tulkinta on oikea, miksi Origenes puhuu näistä sieluista kuin aineellisista ihmistä (joku) ja miksi hän seuraavassa luvussa 209 ylipäätään tarvitsee sanaa a i e m p i ennen verbiä t u l e e: ”jos joku aiempien hyvien tekojensa kautta tulee, tulee seuraavassa elämässään.”

      Joku on siis tullut kunnian astiaksi aiempien hyvien tekojensa kautta, mutta langennut ja tullut seuraavassa elämässään kunniattomuuden astiaksi. Mikäli kysymys olisi vain ennalta olevien sielujen taivaansisäisistä toiminnoista, ei Origenes olisi ensinnäkään tarvinnut taivaallisista sieluista puhuessaan metaforaa kunnian astia, sillä astialla tarkoitettiin nimenomaan ruumista, johon henki on asettunut. Aineeton sielu ei tarvitse astiaa. Toiseksi joku tulee joko kunnian tai kunniattomuuden astiaksi eli muuttuu jo prosessin tässä vaiheessa hengestä aineeksi ja seuraavassa elämässään taas joko kunnian tai kunniattomuuden astiaksi.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Veli Pesonen sanoo:

    Timolta rohkea pallonheitto seurakuntatyöhön. Evankeliumin vieminen eteenpäin on Timon tähtäimessä varmasti. Siinä olisi jotain, johon kirkon tulisi tarttua kaksin käsin. Helposti näissä keskusteluissa käy vain niin, että uushenkisyys saa yliotteen. Se, että uushenkisyydestä kiinnostuneille vietäisiin uusin keinon evankeliumia hukkuu täällä lumeen.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • kimmo wallentin sanoo:

      Pekka: ”Siinä olisi jotain, johon kirkon tulisi tarttua kaksin käsin.”

      Tahtovat ne kuulijat vain vähentyä jäsenkadon myötä niin, ettei kohta ole enää kelle saarnata.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Marko Sjöblom sanoo:

    Seppo Heinola. Filon ja Origenes eivät ole sama asia kuin Jeesus Kristus sekä Pyhän Raamatun profeetalliset ja apostoliset kirjoitukset tai edes vanhan Kirkon traditio. Origenes oli vahvasti uusplatonistisen filosofian näkemysten ja allegorisen raamatuntulkinnan ohjaama. En ole origenistisen teologian tuntija, mutta voisin ajatella, että monet häneen vetoavat lukevat teksteihin myöhäisempiä ajatuksiaan, joita Origenes itse tuskin hyväksyisi… Sitä paitsi me kristityt teemme perinteisesti eron Kirkon opin ja opetusten sekä teologien yksityisten ja joskus virheellistenkin näkemysten välillä.

    Väitteesi siitä, että Galatalaiskirjeen lause ”mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää” puhuisi karmasta on teosofinen ja uushenkinen väärintulkinta. Siinä yksittäinen lause irrotetaan tekstiyhteydestään ja Raamatun kokonaissanomasta. Paavali kun puhuu mainitussa jaksossa kristittynä elämisestä ja varoittaa käyttämästä armoa väärin. Ei armo, syntien sovitus ja anteeksianto anna meille lupaa elää kuin siat pellossa.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Kyllä Paavali myös ilmiselvästi vaikka omassa kontekstissaan puhuu syystä ja seurauksesta!!! On naivia ajatella että syillä olisi seuraus vain armon väärinkäytöksissä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Timo Pöyhönen

    Pastori. Erikoistunut yhteisön rakentamisen saloihin. Toimii Hengen uudistus kirkossamme ry:n toiminnanjohtajana.