Kirkon yhteistä strategiaa päivittävä työryhmä on laatinut ensimmäisen luonnoksensa painopisteistä. Työtä ovat ohjanneet mm. kirkon missio, huomiot nykyisen strategian toteutumisesta sekä toimintaympäristössä tapahtuneet ja todennäköisesti tapahtuvat muutokset. Tässä näistä joitakin:
Kirkon jäsenet kaipaavat entistä voimakkaampaa osallisuutta ja kokemusta tasavertaisuudesta sekä muutosta työntekijäkeskeiseen toimintakulttuuriin. Henkilökohtaiset yhteydet ovat tärkeitä jäsenyydelle.
Hengellisten syiden asema jäsenyyden perusteiden joukossa on heikentynyt. Jumalanpalveluskäyntien, kasteiden ja kirkollisten vihkimisten määrät ovat pienentyneet. Toisaalta jumalanpalveluselämän määrätietoinen kehittäminen on elävöittänyt koko seurakuntaelämää siellä, missä siihen on ryhdytty, ja toimitukset ovat yhä erittäin merkityksellisiä monille.
Vapaaehtoinen toiminta tärkeiksi koettujen asioiden puolesta koetaan yleisesti mielekkääksi. Seurakuntien vapaaehtoistoiminnan kehittämisestä on saatu hyviä kokemuksia mm. asiaan keskittyneessä hankkeessa.
Suomi on katsomuksellisesti yhä monimuotoisempi. Kirkon sanoma on monelle ihmiselle vieras, ja sitä välitetään tavoilla, joita monet vierastavat. Kirkon tulee suuntautua yhä vahvemmin ulospäin tavoittaakseen ihmiset. Kutsuvan otteen oheen tarvitaan valmiutta olla läsnä ja kuulolla siellä, missä ihmiset muutenkin ovat.
Vastaukseksi haasteisiin työryhmä esittää seuraavia painopisteitä:
1. Nostamme sanoman esiin
- Puhumme armollisesta Jumalasta rohkeasti ihmisten omalla kielellä.
- Monipuoliselle hengellisyydelle ja rikkaalle jumalanpalveluselämälle on tilaa.
- Osallistumme ihmisten elämään sen kaikissa vaiheissa ja tavoitamme kirkosta vieraantuneet.
- Jäsenten lapset kastetaan, ja kristillistä kasvua tuetaan kaikissa elämänvaiheissa.
2. Keskitymme jäseneen
- Jäsenen elämä, näkemykset ja odotukset ohjaavat seurakunnan elämää.
- Jäsenet osallistuvat kaiken toiminnan suunnitteluun ja toteuttamiseen.
- Tavoitamme jokaisen jäsenemme laadukkaasti vähintään kolme kertaa vuodessa hänelle sopivalla tavalla.
- Jäsen kokee seurakuntaan kuulumisenarvokkaaksi. Käännämme jäsenmäärän nousuun.
3. Rakastamme lähimmäistä
- Seurakunta yhdistää avunsaajat ja -tarjoajat.
- Toimimme heikoimmassa asemassa olevien puolesta teoilla ja sanoilla.
- Viestimme auttamistyöstä.
- Jätämme tuleville sukupolville paremman maailman.
4. Kohtaamme ihmisen
- Seurakunnassa toteutuu Jumalan, lähimmäisen ja itsen kohtaaminen.
- Lisäämme vuorovaikutusta seurakuntalaisten kanssa ja kesken.
- Kohtaamme ihmisen siellä, missä mahdollisuudet siihen ovat parhaat.
- Asetumme ihmisen rinnalle ja kuulemme hänen tarinansa.
Yhteinen työ on kesken
Painopisteet ovat osa kokonaisuutta, jonka muita osia esitellään, kun työ etenee. Painopisteet eivät siis ole koko strategia. Strategiassa tullaan ottamaan kantaa myös mm. viestintään (joka on myös painopisteissä mukana ne läpäisevänä tekijänä) ja talouteen.
Teemme tulevaisuutta yhdessä. Työryhmä on kiitollinen kaikesta palautteesta painopisteisiin liittyen. Mitä ajatuksia ne herättävät? Miten ne sopivat omiin käsityksiisi tästä päivästä ja tulevaisuudesta? Millainen on painopisteiden suhde seurakuntasi / muun yhteisön strategiseen suunnitteluun? Onko painopisteissä kiinnitetty huomiota keskeisiin haasteisiin? Onko ilmaisu selkeää? Millaisia toimenpide-ehdotuksia painopisteiden pohjalta syntyy? Mitä muuta haluat kertoa?
Kiitos erinomaisista pointeista! Hienoa, että annatte aikaanne tähän prosessiin. Kysymys siitä, mitä ”me” tarkoittaa on äärimmäisen keskeinen – ja keskeinen osa strategiaprosessia. Laaja osallisuus edellyttää muutosta työyhteisöissä. Monessa muutoksessa työyhteisö on ”me”. Toisaalta muutoksen tavoitteena on koko seurakunnan näkyvä osallisuus ja subjektius kohteellistamisen ja työyhteisökeskeisyyden sijaan.
Vielä kommentteihin rukouksesta: voinko pyytää teitä paitsi kommentoimaan työtämme myös rukoilemaan sen puolesta?
Varmaan silloin 1500-luvulla jossain saksalaisessa kirkollispäättäjien neuvottelussa joku muotoili puheenvuoroansa, että ”Joo-o, onhan se Luther periaatteessa oikeassa, mutta toisaalta anekauppa on osoittautunut niin hyväksi perinteeksi ja käytännöksi, jolla on selkeä kansan tuki, että turha sitä on kai lähteä muuttelemaan…”
”Asiakaslähtöisyys on sitä, että Kristus kohdataan toisessa ihmisessä ja Kristus jaetaan toisen ihmisen kanssa, ilman hintaa.” Asiakas maksaa aina hinnan. Kirkon toiminnan pitäisi olla lähimmäislähtöistä.
Rukouksin Timo-Matti ehdottomasti mukana. Tänä aamuna kirkolla Raamattu-piirissä rukoilimmekin tämän niin tärkeän työn puolesta. Jatkamme
Rukoilu taitaisi vaatia uskoa kirkkoon. Ihan piti pysähtyä tuon pyynnön äärelle. En tiedä, onko minulla edes kuuluisan sinapinsiemenen verran tuota uskoa, ehkä juuri sen verran kun kerran kirjoitan.
Laitan nyt sitten vielä tähän mielestäni tärkeimmän palasen keskustelua tästä teemasta Blogimetsästä.
Alla oleva sitaatti on Tauno J. Jokiselta. Eka kommentti tässä blogissa. Aikalailla olimme siellä yhtä mieltä tästä hänen sanomastaan.
Jos tämän ottaa vakavasti, niin pitäisikö kysyä mitä kirkko voi tehdä, että uskovaisten keskinäinen ja muiden kohtaaminen olisi laadukkaampaa?
Niin, ja minustakin sen Jeesuksen voisi mainita jossain.
Martti Pentti :”Asiakas maksaa aina hinnan. Kirkon toiminnan pitäisi olla lähimmäislähtöistä.”
Eikö kirkon työntekijöiden sitten pitäisi saada työstään lainkaan palkkaa?
Palkka on eri asia kuin hinta, vaikka samoilla rahoilla maksettu. Asiakas maksaa, kun saa sen, mitä tilaa. Isäntä maksaa sen, mistä on työhön pestattaessa sovittu vaikka halla olisi vienyt koko sadon.
Martti Pentti :”Palkka on eri asia kuin hinta, vaikka samoilla rahoilla maksettu.”
Voi-voi, ilmeisesti koet joutuneesi maksamaan liian korkeaa hintaa siitä, että kirkko on? Kirkon toimintakulut ovat evl.fi –sivustolta löytyvän tiedon mukaan n. 1052 miljoonaa, josta lapsi- ja nuorisotyön osuus on 32%, seurakuntatyön 27%, palvelun 13%, hautaustoimen 11%, musiikin 6%, lähetyksen ja kansainvälisen diakonian 5%, tiedotuksen ja viestinnän 4%, kirkonkirjojen pidon 2%, muun toiminnan 0,1% ja kiinteistötoimen 0,1%. Mistä haluaisit supistaa toimintaa että ”pääsisit vähemmällä”?
Unohtui vielä lisäämättä tieto, että kirkon laskennallinen eläkevastuuvajaus 31.12.2012 oli 3 166 miljoonaa euroa.
Eihän kyse ole lainkaan palkasta vaan siitä viitekehyksestä, missä seurakuntalaiseen suhtaudutaan. Myös vapaaehtoistyötä tekevä seurakuntalainen saattaa sortua vääränlaiseen asiakkuusajatteluun.