Riitta Sistonen kertoi edellä yhden uskoon tulon. (harmi, ettei siinä ollut kommetoimiseen mahdollisuutta)
Tuo kohta: ”Jumala antaa voiman tulla Jumalan lapseksi” käsitetään usein silti ratkaisukeskeiseksi, vaikka minusta siinä lukee selvästi että Jumala antaa voiman sen ratkaisun tekoonkin. Pappien julistusta ja kehoitusta kuunnellessaan joku avaa sydämensä Pyhä Hengen kutsulle ja saa voiman tulla ja omistaa Jumalan lapseuden. Ei kukaan silti voi itse ratkaista sitä, että ryhtyy tästä päivästä lähtien uskovaiseksi.
Se vain ei kertakaikkiaan onnistu, koska Jumalan voima ei sitä saa aikaan. Yritin sitä lapsena, ja huomasin miten vähän aikaa se uskovaisuus kesti.
Jeesus sanoi Nikodemukselle että jokaisen on synnyttävä uudesti ylhäältä. Käsitä uudestisyntymisen niin että kun koin Jumalan kutsun ja vastasin siihen myöntävästi, niin Jumala antoi minulle voiman tulla Jumalan lapseksi. Sain uskoa syntini anteeksi ja halun elää Jumalan tahdon mukaan. SEllaista halua ei minulla sitä ennen ollut. Joten jotakin ainakin oli muuttunut.
Nyt käsitän uudestisytymisen syvällisemmin, mutta vain vähän. Ajattelen ,että se on yksi salatun Jumalan yksi salattu työ. Voin johtaa jonkun uskoon , mutta en voi aikaansaada uskoa kenessäkään. Sen saa aikaan Pyhä Henkin. Uskova kokee uskossa olon samoin kuin Jeesus vertaisi sitä tuuleen, joka tulee jostakin ja menee jonnekkin, mutta ihminen ei tiedä mistä ja minne.
Marko. Viittaan Jeesulsen sanoihin: ”jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan.”
(Johannes 3:5). Hän ei oikeastaan edes voi nähdä Jumalan valtakuntaa (Johannes 3:3). Voiko ihminen sitten olla syntynyt uudesti niin, että hän ei sitä missään vaiheessa tiedosta? Minä ainakaan ei löydä tällaiselle ajatukselle tukea Raamatusta. Jos enemmistö kansankirkkomme jäsenistä ei ymmärrä tätä Jeesuksen keskeistä sanomaa, on sen opetuksessa ilmeisesti vakavia puutteita, vai onko kyse enemmänkin kuullun vastaanottamisesta?
Jeesus jatkaa: ”me puhumme mitä tiedämme ja todistamme siitä mitä olemme nähneet, mutta te ette ota vastaan meidän todistustamme.” (Joh. 3:11 FB92).
”Voiko ihminen sitten olla syntynyt uudesti niin, että hän ei sitä missään vaiheessa tiedosta?” Kuinka moni ihminen ’tiedostaa’ luonnollisen syntymänsä. Luulenpa, että se vain otetaan itsestäänselvyytenä, kun kerran ollaan elossa. Ehkä useimmat kristitytkin vain yksinkertaisesti elävät Jumalan lapsina sen kummemmin pohtimatta, miten ovat siihen lapseuteen syntyneet.
Jarmo H. Vastaus kysymykseesi: kyllä voi olla uudestisyntynyt sitä tiedostamatta. Olen samaa mieltä kuin Martti Pentti: monet elävät yksinkertaisesti Jumalan lapsina asiaa syvemmin pohtimatta.
Jos ajatellaan, kuten luterilaisuus siis ei ajattele, että uudestisyntyminen aina on ”tietoinen” tapahtuma (anglosaksinen herätyskristillisyys), on tietysti luonnollista, että pohtii sitä kysymyksenasettelua, jonka nostat esiin. Tietenkin tavoitteena on ”kristittynä
kasvaminen” ja tietoinen tai pikemminkin tunnustavana kristittynä eläminen. Tästähän Luther puhuu erinomaisen selkeästi Isossa Katekismuksessa.
Vielä Jarnolle. Olen samaa mieltä siitä, että ongelma on pitkälti kirkon epäselvässä julistuksessa. En muista, milloin olisin kohdannut saarnaa, jossa kehotetaan vastaanottanaan Jumalan armo niin, ettei se jää turhaksi. Paitsi vanhoillislestadiolaisissa seurapuheissa ja silloinkin asetelma on lähinnä se, että ”jos koet, että et kuulu tähän joukkoon, niin sinun pitää tehdä parannus” tai ”jos sydämesi on rauhaton, niin…”.
Hannu V on aikaisemmin puhunut siitä, että lakia (joka herättää ja tuomitsee) ja evankeliumia (joka lahjoittaa armon ja nostaa tuomiosta) ei juuri kuule. On helppo moittia ”kirkkoa”, ”piispoja” tai ”liberaaleja” sen asemesta että saarnattaisiin itsekkyydestä, avosuhteessa elämisestä, lasten kastamatta jättämisestä ja epäuskosta. Tai ulkomaalaistaustaisten työntekijöiden riistosta. Ehkä kyse on siitä, että emme oikein luota Jumalan sanan voimaan ja Hänen johdatukseensa. Varmasti voisi saarnata myös raakkutuhoista ja luvattomista susijahdeista, mutta todennäköisesti ei Tampereen tai Helsingin keskustassa.
Jarmo H.
Ilmeisesti pystyt lukemaan sen mikä on luettavissa, eli todistetaan. Sillä tarkoitetaan, että on tiedettävä mitä on nähnyt ja mitä on kuullut. Tämä on todistajana olemista. Jeesus sanoo juuri ennen taivaaseen nousemistaan, että te tulette olemaan minun todistajiani kahdesta syystä, koska saatte Voiman siihen tehtävään ja koska olette itse sen kokenut, sisällisesti ja aisteilla.
On täysin vastoin koko Raamatun ilmoitusta, että tällainen Jeesuksen todistajana oleminen voi olla mahdollista ilman kokemusta, Voimaa ja tiedostamista, tietoisuutta, että on tullut uskoon kr. metanoia. Kohtuus kaikessa!
Ähkiessään Wittenbergin linnan tornikäymälässä Luther pohti teologisia arvoituksia, istunto kun kesti kauan. Äkkiä hän tajusi pelastuksen idean uudella tavalla: minä en puserra sitä itsestäni, vaan Jumala tekee sen minussa. Se vapautti ahdistuneen munkin ja teki hänestä kirkon uudistajan. Syntyi jalo sanoma. Mutta tuliko Luther uskoon tajuten oman lapsen-oikeutensa? En enää elä minä vaan Kristus elää minussa.
”Ehkä useimmat kristitytkin vain yksinkertaisesti elävät Jumalan lapsina sen kummemmin pohtimatta, miten ovat siihen lapseuteen syntyneet.” Kyllä he jossain vaiheessa varmasti huomaavat, että heillä on vastustajana Perkele.
Uudestisyntymisen merkitys tässä hetkessä minulle on Rom. 12:12 mukaan sitä että saan kasvaa Jumalan armossa ja tunetemisessa ja olla siinä palava. Minun ei tarvitse jäädä oman tyhjänpäiväiusyyteni varaan, vaan saan olla toivossa iloinen. Minullahan on runsas toivo Pyhä Hengen kautta. Saan olla ahdistuksissani kärsivällinen. Saan valita kärsivällisyyden ja samalla säilyttää ilon siitä, että Jumala minua rakastaa, vaikka kärsimystä joudunkin kokemaan.
Rukousessa voin kasvaa kestävyyteen ja oppia iloisemaan siitä hienosta mahdollisuudesta, että saaan milloin tahansa olla rakkaan Jeesuksen seurassa. Lapsikin joka tietää vanhempiensa rakastavan häntä voi luottaa siihen, että saa pyytää apua aina kun sitä tarvisee ja tietää saavansa sen.
Pentti. En esittänyt, että ihminen välttämättä tiedostaisi uudestisyntymisensä tapahtuman. Sen sijaan esitin että jokainen, joka on uudestisyntynyt tiedostaa ja jossain vaiheessa ymmärtää olevansa elossa – uudessa elämässä. Lapsi ei aluksi ymmärrä syntymästään mitään, mutta jos aikuinen ei ymmärrä olevansa syntynyt ja elossa, niin jotain on vialla, eikö niin?
Tässä on myös hyvä tehdä vissi ero asian ja sen sanoituksen välillä. Se kun vaihtelee eri kristillisissä traditioissa. Esimerkiksi maallistumisen paine ja sen seuraukset ovat kuitenkin samanlaiset konservatiivisille luterilaisille, ortodokseille, katolisille ja vapaakirkollisille: uskon sisältöä ja merkitystä sekä sanoitusta ei tunneta ja ovi käy.
Eräs ajankuva Rääkkylästä 1820-luvulla. Heränneet olivat lähettäneet tuomiokapituliin kirjeen, jossa ihmiset heidän mukaansa elävät julki jumalatomuudessa niin arkipäivän kuin Sabatti-päivänäkin epäjumalan palveluksixa taikausten ja loihtimisen kautta. Kiroillen ja vannoen, juopotellen ja muissa kelvottomissa menoissa. Vaan he eivät kokoonnu lukemaan, veisaaman ja pitämään rukouksia, eikä kappalainen Kiljander ole pyrkinyt korjamaan tilannetta. (Anuleena Kimanen – Herätys kylissä ja tuvissa – 2008)
Mitä kasteeseen tulee, niin sen merkitys näyttää siis vähenneen heränneiden silmissä. Se ei näytä olleen enää samanlainen pelastava riitti kuin ennen. Sen sijaan palastavan merkityksen sai toinen tapahtuma, nimittäin herätys. Miksiköhän kaste oli muuttunut lähinnä riitiksi? Nykyään kasteella näyttää olevan hieman samanlainen merkitys kuin mitä edellä tuomiokapituliin lähetetyssä kirjeessä annetaan ymmärtää. Mikäli sitten kastetaan ollenkaan kirkollisin menoin. Olen samaa mieltä kuten Jarmo. Jossain vaiheessa tiedostaminen on tarpeellista. Ollaanko – uudessa elämässä – mitä kaste edellyttää.
9 artikla Uskosta
Uskon määritelmänä on luottamus Jumalaan. Luottamus Jumalaan merkitsee rakkautta myös Jumalan sanomaan ja sen välittäjiin. Usko on Jumalan tahdon mukaista hyvää elämää. Uskoa ei tarvitse pitää Jumalan tekona, vaan ihmisen oman vapaan tahdon mukaisena valintana.
Usko sisältää tietoa uskomisen kohteesta (kognitiivinen usko). Siihen kuuluu myös tunteita, elämyksiä, tahtomista. asenteita ja vuorovaikutusta muihin ihmisiin (emotionaalinen ja sosiaalinen usko) sekä toimintaa ja tekoja Jumalan tahdon toteuttamisena (fyysinen tai motorinen usko).
Usko Jumalaan vie ihmisen ikuisuuteen Jumalan edessä. Hyvät teot ovat keskeinen osa uskoa. Usko näkyy elämässä pyrkimyksenä hyvään ja rakkauteen. Ihminen pääsee ikuisuuteen yksin Jumalan armosta.
Usko avaa ihmiselle uuden näkymän elämään ja antaa uutta motivaatiota myönteisyyteen ja hyvän toteuttamiseen. Uskoon kuuluu tehtyjen syntien katuminen ja tunnustaminen Jumalalle sekä pyrkimys anteeksiantamisen jälkeen kohti parempaa elämää.
Kristitty voi syventää ymmärrystään ja tietojaan kristillisestä sanomasta, vahvistaa tahtoaan hyvän toteuttamiseen ja iloita eettisestä kasvustaan. Eettistä kehitystä voisi kutsua ihmisen sisäiseksi uudistumiseksi. Ihminen voi Jumalan armon avulla kehittää itseään.
Pasi,
Jos puhutaan ja tarkoitat sitä usko, minkä Jumala lahjoittaa, niin siitä on tiivistys, mikä ei täydenny tai murene, Hebr. 11:1 KK38, Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.
1 KJV, Now faith is the substance of things hoped for, the evidence of things not seen.
Laitoin KJV, koska määritelmä ”substanssi” eli Itse Asia, eli Aines tulee jotenkin paremmin esille. Myös italiaksi, Nuova Diodati tuo esille uskon todellisuuden ja sen kokemisen uskovassa siis uudestisyntyneessä, kr. Christianos/Jeesuksen seuraajassa, joita suomeksi uskoviksi kutsutaanm 1 Diodati, Or la fede è certezza di cose che si sperano, dimostrazione di cose che non si vedono.
Usko, Jumalan ojan usko on niin tärkeä, että ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa. Siksi vain Raamattu todistaa siitä ja uskovaiset.
”Ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa.” Olenkin ymmärtänyt, että mielelläsi rajaat niiden joukon, joille Jumalan armo kuuluu, mahdollisimman pieneksi, Reijo Mänttäri. Luulenpa, että tulet yllättymään, kun ajan rajan tuolla puolen näet, keitä kaikkia on kanssasi ylittämässä Herraa. Toivottavasti osaat pitää yllätystä iloisena!
10 artikla Vanhurskauttamisesta
Vanhurskauttamisoppi on ollut keskeinen osa kristillistä sanomaa. Kirkko on vuosisatojen ajan saanut turhaan kärsiä tämän opinkappaleen väärinkäsityksistä. Kirkosta on tullut oman menneisyytensä vanki vanhurskauttamisopin hermeneuttisessa tulkinnassa. Kirkossa on juututtu perinteisiin käsitemäärittelyihin.
Luterilainen reformaatio oli osittain valitettavan väärinkäsityksen seurausta. Samoja teologisia käsitteitä voidaan määritellä eri tavoin ja antaa niille erilaisia merkityksiä.
Paavali lainasi vanhurskauttamiskäsitteen juutalaisesta oikeuskäytännöstä, jossa se tarkoitti syyllisen ihmisen julistamista syyttömäksi.
Vanhurskauttaminen määritellään tässä tunnustuskirjassa yksinkertaisesti syntien anteeksiantamiseksi ajallisessa ja maallisessa elämässä sekä kuoleman jälkeen viimeisessä tuomiossa. Kirkon tehtävänä on vanhurskauttaa ihmisiä eli antaa syntejä anteeksi Jumalan puolesta maailmassa.
11 artikla Uudistumisesta
Usko avaa ihmiselle uuden näkymän elämään ja antaa uutta motivaatiota myönteisyyteen ja hyvän toteuttamiseen. Uskoon kuuluu tehtyjen syntien katuminen ja tunnustaminen Jumalalle sekä pyrkimys anteeksisaamisen jälkeen kohti parempaa elämää. Kristitty voi syventää ymmärrystään ja tietojaan kristillisestä sanomasta, vahvistaa tahtoaan hyvän toteuttamiseen ja iloita eettisestä kasvustaan. Eettistä kehitystä voisi kutsua ihmisen sisäiseksi uudistumiseksi. Usko Jumalaan auttaa ihmistä muuttamaan itseään ja elämäänsä. Jumalan armo auttaa ihmistä muuttumaan.
17 artikla Uskon hoitamisesta
Kristillinen sanoma hoitaa uskoa. Sanoma konkretisoituu sakramenteissa. Perehtyminen kristilliseen perimätietoon, Raamatun lukeminen, rukoileminen, oma pohtiminen ja keskusteleminen muiden kristittyjen kanssa sekä osallistuminen kirkon tilaisuuksiin ovat erinomaisia keinoja hoitaa henkilökohtaista uskonelämää.
Kirkko hoitaa uskonelämää huolehtimalla omasta perustehtävästään. Kirkko voi kehittää erilaisia toimintamuotoja eri-ikäisille ihmisille. Kristillinen taide ja musiikki auttavat myös paljon uskonelämän hoitamisessa. Kirkon sosiaalinen työ ihmisten auttamiseksi erilaisissa vaikeuksissa ja ongelmissa hoitaa myös uskoa ja auttaa elämään kristittynä maailmassa.
18 artikla Rukouksesta
Rukous on merkittävä henkilökohtaisen uskon hoitamisen väline. Rukouksessa ihminen puhuu Jumalalle ja kertoo omia ilojaan ja huoliaan. Jumala kuulee kaikki äänettömät tai ääneen lausutut rukouksemme. Rukoilla voi missä vain ja milloin hyvänsä omalla tavallaan.
Pasi,
Artiklat eivät ole Raamatusta. Uskon, että on tärkeää sanoa mistä ne on, vaikka useimmat sen tietäisivät/arvaisivatkin.
Tämä liittyy kommenttiini vähä aikaisemmin. Eli Usko on Jumalan Pojan hankkima Usko, mikä on lahja uskoontullessa, uudestisyntymisessä, kääntymisessä jne., alkuperäiset sanat ja järjestys ”metanoia” ja ”pistis”.
Voi olla, ettet tähän sinä eikä kukaan mitää virka, koska tämä ei tue ihmisviisautta, filosofiaa, teologiaa, psykologiaa jne.
Pasi,
Kaikessa kommentoinnissa pyrit pois Voiman lähteeltä, josta voi päästä nauttimaan uskoontulon kautta. Copipastaamista riittää ja toimii hyvin, kun Jumalan ilmoitusta halutaan sekoittaa. Myös keinoälyn voi valjastaa puhumaan Asian vierestä.
”Voiman lähteeltä, josta voi päästä nauttimaan uskoontulon kautta.” (Reijo M.)
Iloisia uutisia on kuulunut sieltä täältä eri puolilta Suomea. Raamatut menevät kaupaksi, kirkoissa on enemmän väkeä kuin pitkään aikaan. Itse en ole havainnut eläväni herätyksen keskellä. Toivottavasti herätys on totta ja ”voima tarttuu”.
Edesmenneet vapaakirkon evankelista Hilja Aaltonen sekä babtistipastori Jouko Neulanen uskoivat lopun ajan herätykseen, joka alkaisi evl kirkosta?
”Voiman lähteeltä, josta voi päästä nauttimaan uskoontulon kautta.” Jäin miettimään tuota ’nauttimista’. Sanaan liittyy vahva mielihyvän sävy, jopa pyrkimyksen saada sitä itselleen. Käytetäänhän päihteistäkin nimitystä ’nautintoaineet’. Onko kristityn vaellus nautinnon värittämää? Raamatussa sitä kuvataan kuitenkin kamppailuna, kilvoitteluna ja taistelunakin. Siinäpä sitä voimaa tarvitaankin. Muistaakseni sitä luvataan vain sen verran kuin kunakin päivänä tarvitaan, ei mielin määrin.
Onhan uskoontulon tuoma elämän muutos valtava Jumalan lahja, josta riittää iloa koko elämän matkalle. Jos siitä ei osaa nauttia, niin ei ole käsittänyt sitä mitä on saanut. Tänä vaikeana aikana on turvallista tietää että koko tulevaisuus on rakastavan Jumalan hyvissä käsissä , eikä siksi mitään tarvitse pelätä. Tietoisuus turvallisuudeta korostuu vielä nyt kun koko maailma alkaa yhä enemmän pelätä tulevaa.
Rukouselämä on asia, jossa tulee esiin selkeästi se kuka on uudestisyntynyt. Se paljastaa henkilökohtaisen suhteen laadun.
”Se paljastaa henkilökohtaisen suhteen laadun.” Kenelle se paljastaa, ihmiselle itselleen vai toisille kristityille? Voisitko selittää ajatustasi vähän laajemmin, Pekka Pesonen?
Martti P.
Uudestisyntyminen merkitsee sitä, että kun on saanut syntisä anteeksi ja omistaa sen pyhyyden ja puhtauden uskonsa kautta, jonka Jumala on hänelle lahjoittanut, niin samalla vapautuu vaatimuksesta, että pitäisi saada elämälleen Jumalan hyväksyntä. Valtavasti voimavaroja vapautuu ja syntyy rakkaus Jumalaan ja kaikkeen mitä Jumala rakastaa ja vihaan asioihin joita Jumala vihaa. On näin synynyt uusi elämä, jossa halu olla yhteydessä Jumalan kanssa rukouksen avulla perustuu rakkauteen ja vapaaehtoisuuteen. Uudestisynynyt kaipaa joka päiväistä rukoushetkeä, joka on hänelle voimanlähde. Samalla se on silti jotain vierasta ja johonkin sellaiseen ryhtymistä jota sisäisesti samalla vastustaa.
Kuka tahansa voi rukoilla ja rukoileekin, mutta päivittäinen viipyminen rukouksessa ja ilo puuttuu. Rukous koetaan usein vaatimuksena ja raskaana taakkana, joka pitää suorittaa.
Uudestisynyneelle rukous on suuri Jumalan lahja.
Tuo taitaa olla pikemminkin pyhittymistä, Pekka Pesonen. Ortodoksit puhuvat kristityn jumalallistumisesta. Uudestisyntynyt on vasta aloittamassa kilvoittelua kohti sitä. Lähtöpiste ei ole vielä pååmåårå.
” Sana : ”paljastaa” oli huono sanan valinta, koska se on monimerkityksinen ja siihen voi sisätyä kielteisiä tuneteita .
Itse asiassa luin Hallesbyyn kirjasta ”Rukouksen maailmasta” tuon ajatuksen.
Näistä rukoukseen liittyvistä asioista on hirmu vaikea kirjoitaa mitään. minä kun vielä olen lukihäiriöinen, enkä osaa lauseita oikein rakentaa, niin se tekee asian vielä hankalammaksi. Väärinkäsitykset ovat usein jopa tuhoisia lukijoiden omalle rukouselämälle. Joku väärinkäsitys voi johtaa siihen että joku lopetaa rukousen, kun uskoo että ei osaa tehdä sitä oikein. Liikumme siinä kaikkein herkimmällä alueella. Siellä ihan sydämen tasolla.
Rukous kun on sydämen avaamista Jeesukselle. Samalla se avataan myös niille joiden kanssa rukoillaan.
Yritän vielä huomenna jatkaa