Yle Uutiset Suora linja on huolissaan vapaasta uskonnonharjoittamisesta koulujen ja oppilaitosten arjessa.
Ylen mukaan monet opettajat ja koulutyöntekijät kokevat, että työyhteisön jäsenen oman uskonnollisen vakaumuksen ja arvomaailman tunnustaminen aiheuttavat ongelmia muille työyhteisössä. Heidän mukaansa uskonnon harjoittaminen kouluissa koetaan joissakin tilanteissa perustuslain ja ihmisoikeuksien vastaisena. Kyse on ihmisistä, joita uskonnon harjoittaminen rakenteellisena osana julkista palvelua loukkaa .
Kyse ei siis ole tällä kertaa siitä onko koulussa uskonnonopetus tunnustuksellista vai ei. Ylen uutisen mukan monet uskonnottomat kokevat ongelmaksi juuri sen, että tunnustuksellisuus näkyy käytännössä koulujen arjessa. Esimerkiksi jotkut koulupsykologit kokevat ongelmalliseksi, jos kriisitilanteisiin mennään niin sanotusti ”Jeesus edellä.”.
Asialla on kuitenkin myös toinen puoli:Vaatiiko ”neutraali koulukärjestelmä” uskonnon kätkemistä ”kaappiin”?
Siinä missä uskonnotomalla on oltava oikeus olla vapaasti sitä mitä hän on tämä oikeus kuuluu myös kristityille ja muslimeille. Antaako uskonnioton koulu lapsille mahdollisuuden esimerkiksi ruokarukoukseen? Siis nimen omaan kouluruokailussa, kouluajalla. Koulussahan nämä lapset syövät. Kuuluuko tämä mahdollisuus myös lasten ruokailua valvovalle henkilökunnan edustajalle?
Uskonnollisen vakaumuksen esille nostamisen kieltäminen erityisesti krisitilanteissa loukkaa syvästi uskonnonvapautta. Tällöinhän ihmiseltä kielletään juuri hädän hetkellä julkinen rukoileminen. Siis tilanteessa jossa uskonto ehkä kaikkein herkimmion nousee pintaan.
Vain jos olisi jokin looginen tapa ratkaista nuo ristiriidat tai edes purkaa niitä mutta kysehän ainoista oikeista totuuksista, jotka on saatu yliluonnolliselta tahdolta ihmisten tulkitsemana. Ei ole siis lähtökohtaisesti mitään mahdollisuutta ratkaista niitä ristiriitoja, ellei joku ole valmis luopumaan uskostaan. Kyse olisi siis jokseenkin vaarallisesta ajan hukasta.
Osuit naulan kantaan Martti. Juuri tästä uutinen kertoi ja tällaista tilannetta meidän pitäisi koulussa pyrkiä välttämään. Enemmistön vakaumuksesta on tullut koko yhteisön järjestelmällinen tapa. Hienoa, että hoksasit ja nyt kun vielä Jukkakin lukisi kommenttisi ja tämän seuraavan pätkän linkkaamastaan uutisesta.
”Enemmistön vakaumuksesta on tullut koko yhteisön järjestelmällinen tapa.” Kokovoltti kaksoiskierteellä! Juurihan olet selittänyt, että vakaumus on 27% vähemmistön.
”Kyse olisi siis jokseenkin vaarallisesta ajan hukasta.” Olisiko se sen vaarallisempaa kuin tämä meidän ajanhukkamme tässä?
Ei millään tavalla volttia vaan kritiikkini koko pointti. Tämähän alleviivaa sitä, että järjestelmän tavaksi se muuttui aikoinaan ja nyt se on vain näennäisen enemmistön tapa. Se on siis vielä kurjempi tilanne. Ihmiset vetoavat ev. lut. kirkon jäsenyysmääriin puhuessaan enemmistöstä uskojia vaikkei enemmistö enää usko edes sen opetuksiin Jumalasta. Jäsenmäärä on 76,4% mutta vain 27% ilmoittaa enää uskovansa oppiin.
Ja me olemme oppimme saaneet niin tästä ajanhukasta ei meille ole vaaraa. Jos tunnet lukion arkea niin se on kiireinen ja sinne ei toivo ajanhukkaa.
”Jos tunnet lukion arkea niin se on kiireinen ja sinne ei toivo ajanhukkaa.” Edustan kuvataiteen opettajana juuri sitä ’ajanhukkaa’ ja tiedän, että se on hyvinkin tarpeellinen vaihtoehto yo-kirjoitusten luomalle stressille.
Maamme koululaitoksen vertaaminen tiukkapipoisten uskovaisten kiusaamaan syrjäkylään ei oikein onnistunutta.
Jos seurasit minun ja Jukan välistä keskustelua niin yritin sillä esimerkillä osoittaa, että Jukan vertaus Neuvostoliitossa tapahtuneeseen uskovaisten kiusaamiseen ja vainoon ei ole oikein onnistunut. Joten, tarkoituskin oli, ettei tuollaista esimerkkiä voi soveltaa maamme koululaitokseen, sillä kiusaaminen ja vaino ei ole missään hyväksyttyä.
Kuvaamataidon tunnit eivät missään nimessä ole ajanhukkaa vaan yksi tärkeimpiä taitojen harjoittajia. Kuvaamataidon opetus kaikilla tasoilla on kansainvälisesti poikkeuksellista ja sanoisin, että se on omalta osaltaan auttanut luomaan Suomen talouden pohjaa edistämällä luovan suunnittelun, muotoilun ja graafisten alojen kehittymistä.
”…auttanut luomaan Suomen talouden pohjaa…” Joko päästiin puhumaan sinun jumalastasi? Talousko on sinun maailmasi napa?
Ei ollenkaan, ja on mielestäni outoa olettaa, että näin olisi. Jos mainitsen talouden niin yhtäkkiä se on Jumalani? Miten ihmeessä? Jos pidän kieltenopetusta tärkeänä niin voidaanko jotenkin olettaa, että se olisi minun Jumalani?
Jos tuntisit minut niin tietäisit, että en pidä asioiden taloudellista hyötyä läheskään tärkeimpänä ominaisuutena kun suunnittelen mitään. Toivottavast sinä et nyt vain siirry etsimään sopivia henkilökohtaisia tapoja loukata minua? Silloin keskustelu menisi pahasti pieleen.
Talouskasvu tuntuu olevan monelle se luovuttamaton periaate, jota kaikki muu palvelee. Tästä näkökulmasta saatetaan sanoa: ”Kuvaamataidon opetus kaikilla tasoilla on kansainvälisesti poikkeuksellista ja sanoisin, että se on omalta osaltaan auttanut luomaan Suomen talouden pohjaa edistämällä luovan suunnittelun, muotoilun ja graafisten alojen kehittymistä.” Olen iloinen, jos arvasin kohdallasi pieleen, Antero Kangasluoma. Talouskasvu on nähdäkseni usein luonnonvarojen kiihtyvää tuhlaamista.
Tuo on aika yksinkertainen näkemys talouskasvusta. Et sinäkään varmaan sitä vastaan ole. Suomessa on muutaman vuosikymmenen ollut helppo sanoa, ettei talouskasvu olisi tärkeää mutta muutaman negatiivisen vuoden jälkeen saattaa tuntua toiselta. Voihan sitä toki aina teoreettisesti pohtia, että olisihan se mukavaa kun ei tarvitsisi aina ajatella talouskasvua.
Maailmantaloudelliset realiteetit eivät kuitenkaan aseta taloudenpitoa Jumalan asemaan. Se on itseasiassa lähinnä surkuhupaisaa kun joku Paavi, joka ympäröi itsensä kullalla ja kaikella kalliilla, kritisoi ihmisiä materialismista. Olen myös nähnyt kotimaisen piispan karauttavan pihaan Volkswagen Phaetonilla ja puhuvan nöyryydestä ja kritisoivan rahan ja materian asettamista ihmisyyden edelle.
Ei siis kannata lähteä kritisoimaan muita, jos he puhuvat taloudesta ja talouskasvusta, ennen kuin ajattelee mitä se tarkoittaa.