Yle Uutiset Suora linja on huolissaan vapaasta uskonnonharjoittamisesta koulujen ja oppilaitosten arjessa.
Ylen mukaan monet opettajat ja koulutyöntekijät kokevat, että työyhteisön jäsenen oman uskonnollisen vakaumuksen ja arvomaailman tunnustaminen aiheuttavat ongelmia muille työyhteisössä. Heidän mukaansa uskonnon harjoittaminen kouluissa koetaan joissakin tilanteissa perustuslain ja ihmisoikeuksien vastaisena. Kyse on ihmisistä, joita uskonnon harjoittaminen rakenteellisena osana julkista palvelua loukkaa .
Kyse ei siis ole tällä kertaa siitä onko koulussa uskonnonopetus tunnustuksellista vai ei. Ylen uutisen mukan monet uskonnottomat kokevat ongelmaksi juuri sen, että tunnustuksellisuus näkyy käytännössä koulujen arjessa. Esimerkiksi jotkut koulupsykologit kokevat ongelmalliseksi, jos kriisitilanteisiin mennään niin sanotusti ”Jeesus edellä.”.
Asialla on kuitenkin myös toinen puoli:Vaatiiko ”neutraali koulukärjestelmä” uskonnon kätkemistä ”kaappiin”?
Siinä missä uskonnotomalla on oltava oikeus olla vapaasti sitä mitä hän on tämä oikeus kuuluu myös kristityille ja muslimeille. Antaako uskonnioton koulu lapsille mahdollisuuden esimerkiksi ruokarukoukseen? Siis nimen omaan kouluruokailussa, kouluajalla. Koulussahan nämä lapset syövät. Kuuluuko tämä mahdollisuus myös lasten ruokailua valvovalle henkilökunnan edustajalle?
Uskonnollisen vakaumuksen esille nostamisen kieltäminen erityisesti krisitilanteissa loukkaa syvästi uskonnonvapautta. Tällöinhän ihmiseltä kielletään juuri hädän hetkellä julkinen rukoileminen. Siis tilanteessa jossa uskonto ehkä kaikkein herkimmion nousee pintaan.
Mitenkä se, että koulussa vierailee luterilainen pappi esimerkiksi aamunavausta pitämässä, tarkoittaisi sitä että jonkun pitäisi tahtomattaan osallistua luterilaisen uskon harjoittamiseen? Mitenkä se että kuolussa vierailee imaami tarkoittaisi, että jonkun pitäisi tahtomattaan harjoittaa islamia?
Onko se että lukuvuoden avajaisissa paikallisen seurakunnan oppilaitostyötä tekevä pastori esittäytyy jotenkin pois paikalla olevilta uskonnottomilta? Entä se jos koulun lukuvuoden yhteisen päätösjuhlan jälkeen oppilailla on mahdollisuus osallistua yhteiseen hartaustilaisuuteen kirkossa?
Avoimen moniuskointoinen työyhteisö ei koskaan ole uskontoneutraali, eikä sen tarvitsekkaan olla. Uskonteneuraalius merkitsee uskonnollisten erojen kätkemistä kaappiin.
Lue nyt kunnolla se uutinen niin saat vastauksen, en jaksa sitä sinulle referoida jatkuvasti. Siellä kuvataan tarkasti se, minkä esimerkiksi opettajat kokevat ahdistavaksi. Vastaat siis oikeastaan omaan kysymykseesi. Huomaatko kuinka pitkä lista uskonnollisista vieraista kertyy yhteisöön, joka on lähtökohtaisesti mitään uskoa tunnustamaton? Siksi näitä lukuisia vierailuja, johdettuja rukouksia tai uskonnollisia lauluja ei pitäisi sisällyttää koulupäiviin.
Ei eroja tarvitse kätkeä kaappiin edelleenkään mutta niitä ei vahvisteta kutsumalla jatkuvasti ristiriitaisten yliluonnollisten tahtojen tulkitsijoita koulun henkilökunnan toimesta puhumaan ja harjoittamaan uskontoa.
Nyt tämä väistely alkaa jo hieman ärsyttämään. Sinä esität uhkia mutta et vastaa kun kysytään. Voisitko viimeinkin vastata selkeään kysymykseen, jota olen kysynyt useasti: Voitko nyt sanoa, että mikä estäisi sydämen äänen päällä pysymisen ja miten se uhka saattaisi toteutua?
Jatkoa vielä Jukalle. Palaan nyt vielä siihen alkuperäiseen kritiikkiini kirjoitustasi kohtaan. Sinä esität siinä seuraavat kysymykset:
On mahdotonta nähdä suomalaista koulua, joissa näitä haluttaisiin tai pystyttäsiin kieltämään, joten kysymys tuntuu järjettömältä. Sinä jatkoit tuota vielä käsitykselläsi ”sydämen äänen päällä pysymisen varmistamisesta”. Voisitko siis vihdoin vastata tähän alkuperäiseen kysymykseen, että miten mikään näistä asioista on uhattuina kouluissa? Ihan konkreettisesti.
Näin saisimme mahdollisesti jotain yhteenvetoa tähän keskusteluun.
Antero
Omassa tuttavapiirissäni on inkerinsuomalaisia joilla on kokemusta ”uskonnottomasta koulusta”. Uskonnollisia opettajia saatettiin laittaa pois viralta. Tuolloi uskonto oli todellakin laitettava kaappiin.
Käytät suomalaisesta koulusta termiä ” lähtökohtaisesti mitään uskoa tunnustamaton”. Tämän ilmaisun voi ymmärtää kahdella eri tavalla, joko niin että koulu on lähtökohtaisesti monisukontoinen eikä tunnusta mitään tiettyä uskontoa tai sitten niin että koulu olisi lähtökohtaisesti uskonnoton, kuten sinä vaikutat asiaan suhtautuvan.
Moniuskontoinen koulu ei suhtaudu uskontoihin ”mielikuvitusolentojen” palvontana, niin kuin sinä vaikutat tekevän. Moniuskontoinen koulu suhtautuu vakavasti yhteisön jäsenten uskontoihin. Moniuskontoisessa koulussa uskontoja ei ole suljettu kaappiin kuten entisessä neuvostoliitossa.
”a) luterilaiselta
b) herännäiseltä
c) lestadiolaiselta
d) evankeliselta
e) rukoilevaiselta
f) viidesläiseltä”
Korjattu versio:
1. luterilaiselta
1.1. rukoilevaiselta
1.2. heränneeltä
1.3. evankeliselta
1.4. lestadiolaiselta
1.4.1. vanhoillislestadiolaiselta
1.4.2. esikoislestadiolaiselta
1.4.3. uusheräyksen lestadiolaiselta
1.5. viidesläiseltä
1.6. karismaatikolta
1.7. fundamentalistilta
Opin lisäksi kannattaa kysyä myös uskosta Jumalaan, rakkaudesta lähimmäiseen ja iäisyyden toivosta. Ryhmien erot saattavat pienentyä ja yksilöiden erot kasvaa. Totuuskin saattaa pilkottaa.
Uskonvakaumustaan ei opettajaa voi vaatia piilottamaan opettajainhuoneessa, mutta luokkaan ei omaa uskoa yleensä pidä viedä. Poikkeuksena tästä näkisin kyllä mahdolliseksi, että uskonnonopettaja, joka itsekin uskoo kirkon tunnustuksen mukaisesti, voi kirkon oppia esitellessään todeta: ”Näin minäkin uskon”. Muuuten on opettajan uskontotunnillakin pitäydyttävä totuudenmukaisesti selittämään, miten kirkko uskoo, samoin kuin myös vieraiden uskontojen opit on esitettävä asiallisesti, vaikka piäisikin niitä huuhaana.
Ja minun tutullani on edelleenkin koto-Suomesta katkeria kokemuksia kyläkoulusta, jossa suurin osa oppilaista ja opettajista oli uskovia, jotka kiusasivat häntä. Edelleenkin kaikenlainen kiusa ja vaino vakaumuksen suhteen on väärin kaikkien mielestä ja selkeästi kielletty laissa. Uskotko sinä oikeasti, että tämä on muuttumassa? Miksi sinulla on syytä uskoa, että näin on käymässä? Oletko siis ihan vakavissasi, että olemme menossa kohti neuvostojärjestelmää? Aika naurettavaa.
Ei voi ymmärtää. Koulu ei ole moniuskontoinen vaan sen oppilaat ovat. Luulin, että sinä oikeasti tietäisit näistä asioista. Mikään kunnallinen koulu ei yhteisönä millään tavalla tunnusta mitään uskontoa, joten ei koulua itsessään voi mitenkään sanoa moniuskoiseksi, joten argumenttisi moniuskontoisesta koulusta ovat täysin perusteettomia.
Martti, käsittääkseni ainakin vanhoillislestadiolaiset uskovat muiden joutuvan kadotukseen, joten en usko, että ero vähenee siinä kyselyssä. Ja mitä uskoon tulee niin se vaihtelee jokaisen yksilön välillä sillä usko on täysin subjektiivinen käsite.
Ja kyllä minun puolestani saa nimenomaan omasta uskostaan kertoa vapaasti mutta ei koulun aikaa pitäisi käyttää ristiriitaisten oppien taistoon aamunavauksissa. Mitä siitäkin tulisi jos viikon jokaisena päivänä eri uskon edustaja kävisi toteamassa, että ”hei, me ollaan ihan oikeesti miimit ja kundit se usko, joka johtaa pelastukseen. Noi muut on vääräs.”
Lähtökohta on, että kyseessä on huikea määrä vakaumuksia, jotka perustuvat keskenään ristiriitaisiin yliluonnollisien tahtojen tulkintoihin. Koulunkäynti on tarpeeksi hämmentävää ilman niiden jatkuvaa läsnäoloa.
”Minun tutullani on edelleenkin koto-Suomesta katkeria kokemuksia kyläkoulusta, jossa suurin osa oppilaista ja opettajista oli uskovia, jotka kiusasivat häntä.” Eihän tuo ole uskonnon vika vaan minkä tahansa valta-asemaansa kangistuneen enemmistön. Jollakin toisella paikkakunnalla saman tilanteen olisi voinut synnyttää työväenliike tai oikeistolainen isänmaallisuus.
”Mitä siitäkin tulisi jos viikon jokaisena päivänä eri uskon edustaja kävisi toteamassa, että ’hei, me ollaan ihan oikeesti miimit ja kundit se usko, joka johtaa pelastukseen. Noi muut on vääräs’?” Siitä voisi seurata hedelmällinen keskustelu ja rakentava oppimistilanne.