Yle Uutiset Suora linja on huolissaan vapaasta uskonnonharjoittamisesta koulujen ja oppilaitosten arjessa.
Ylen mukaan monet opettajat ja koulutyöntekijät kokevat, että työyhteisön jäsenen oman uskonnollisen vakaumuksen ja arvomaailman tunnustaminen aiheuttavat ongelmia muille työyhteisössä. Heidän mukaansa uskonnon harjoittaminen kouluissa koetaan joissakin tilanteissa perustuslain ja ihmisoikeuksien vastaisena. Kyse on ihmisistä, joita uskonnon harjoittaminen rakenteellisena osana julkista palvelua loukkaa .
Kyse ei siis ole tällä kertaa siitä onko koulussa uskonnonopetus tunnustuksellista vai ei. Ylen uutisen mukan monet uskonnottomat kokevat ongelmaksi juuri sen, että tunnustuksellisuus näkyy käytännössä koulujen arjessa. Esimerkiksi jotkut koulupsykologit kokevat ongelmalliseksi, jos kriisitilanteisiin mennään niin sanotusti ”Jeesus edellä.”.
Asialla on kuitenkin myös toinen puoli:Vaatiiko ”neutraali koulukärjestelmä” uskonnon kätkemistä ”kaappiin”?
Siinä missä uskonnotomalla on oltava oikeus olla vapaasti sitä mitä hän on tämä oikeus kuuluu myös kristityille ja muslimeille. Antaako uskonnioton koulu lapsille mahdollisuuden esimerkiksi ruokarukoukseen? Siis nimen omaan kouluruokailussa, kouluajalla. Koulussahan nämä lapset syövät. Kuuluuko tämä mahdollisuus myös lasten ruokailua valvovalle henkilökunnan edustajalle?
Uskonnollisen vakaumuksen esille nostamisen kieltäminen erityisesti krisitilanteissa loukkaa syvästi uskonnonvapautta. Tällöinhän ihmiseltä kielletään juuri hädän hetkellä julkinen rukoileminen. Siis tilanteessa jossa uskonto ehkä kaikkein herkimmion nousee pintaan.
Jos kerran tarkoitat vain itsekseen rukoilua niin miksi nämä uhkakuvat?Sitähän on mahdoton kieltää eikä kukaan ole aikonut edes yrittää. Tämä kirjoituksesi on oppikirjaesimerkki olkinukesta.
”Ja ei se, että kirkko ei puhu Saatanasta, ole käsittääkseni poistanut tätä päähenkilöiden joukosta, vai onko?” Kyllähän kirkko Saatanastakin puhuu, mutta ei ’vanhana vihtahousuna’. Ei kirkko Jumalastakaan puhu ’yläkerran ukkona’. Yksittäiset kristityt saavat toki käyttää näitä kansanomaisia nimityksiäkin, mutta niiden ohi pitäisi kuulla, mitä he todella haluavat sanoa.
”Halveksutko sinä Martti nyt niiden tietämystä, jotka eivät usko kuten sinä?” Mistä minä tiedän, uskooko kukaan kuin minä? Opettajana tiedän, että voi käydä läpi yhdeksänvuotisen peruskoulunkin ja selvitä tyydyttävästi kaikista kokeista omaksumatta suurinta osaa siellä opetetuista asioista.
Antero Kangasluoma
En tarkoittanut vain itsekseen rukoilemista. Tarkoitin sydänmen asennetta joka ei kytkeydy koulupäivän ajaksi pois. Kussakin tilanteessa toimitaan tilanteen edellyttämällä tavalla, niin koulussa kuin työelämässäkin, mutta sydänmen asenne on koko ajan mukana, sitä ei jätetä ulkotakin mukana pukukaappiin.
Jokaisessa uskonnossa on omat riittinsä, mutta uskossa olossa ei varsinaisesti ole kyse riiteistä, jotka pitäisi eri tilanteissa jotenkin suorittaa.
Vaikka ukso on ensisijassa sydänmen asennetta, ei koulupäivää tule erityisesti järjestää ”riittivapaaksi”. Koulu on julkinen laitos ja sen rakenteiden tulee omalta osaltaan tukea uskovan ihmisen sydämen asennetta olla uskossa. Riitit tukevat uskoa.
Toki koulun rakenteisen tulee tukea myös tietoisuutta siihen, että osa läsnäolevista lähimmäisistä ehkä uskoo eri tavalla kuin itse. Moniuskonnollisessa oppimisympäristössä eri uskontojen läsnäolo ei ole toisiaan poissulkevaa, eikä se sulje pois myöskään yksilätasoista uskonottomuuta.
Yhteisötasolla moniuskontoinen oppimisympäristö poissulkee mielikuvan yksiuskontoisuudesta tai uskonnottomuudesta. Kupmikaan ei vastaa nykysuomen totuutta.
Jukka, teet nyt ymmärtämisestä todella hankalaa. Mikä rakenteellinen ratkaisu mahdollisesti estäisi ”sydämen asenteen päällä säilymistä” kouluissa? Meneekö se pois päältä, jos siellä ei ole pappi muistuttamassa sen päällä pysymisestä?
Koulussa siis mielestäsi pitäisi olla kaikkien katsomuksien riittejä, jotta jokainen uskova ja ei-uskova pysyisivät sydämen asenteessaan? Ymmärrätkö mitä tämä tarkoittaisi koulun arjen kannalta? Aivan järjetön ajatus. Sinä nyt liidät pilvissä noiden ajatusten ja vertausten kanssa, eikä tässä ole mitään mitä voisi soveltaa koulun arkeen.
Sekö on siis mielestäsi syy. Ihmiset eivät tiedä tarpeeksi? Eikö se ole ihmisten väheksymistä. Tiedän, että noin voi olla mutta onko mielestäsi tärkein syy kansamme maallistumiseen se, että he eivät tiedä tarpeeksi? Minulle ainakin Raamattuun sekä kirkon ja uskovaisten toimintaan tutustuminen on juuri se syy miksi ateismini vahvistuu.
Ja kun sanoin vanha vihtahousu niin en tarkoittanut, että juuri tuota termiä käytettäisiin. Tiedän kyllä miten näistä asioista puhutaan ja sanoisin, että se osaltaan vieraannuttaa ihmiset, koska ympäripyöreistä sanomista ei saa kiinni. Monet tuttavani ilahtuivat kun kuulivat sen konkreettiseen haureuteen ja pahuuteen viitanneen kohusaarnan, koska se oli helppo ymmärtää ja suhteuttaa ihmisen elämään.
”Onko mielestäsi tärkein syy kansamme maallistumiseen se, että he eivät tiedä tarpeeksi?” Ei. Se voi olla yksi syy käsitykseen, että ei usko ’niin kuin kirkko opettaa’. Jumalaan uskova ihminen saattaa luulla kirkon opetusta toisenlaiseksi kuin mitä se oikeastaan on.
Teet nyt Antero asioista jonkinlaista suorittamista ja monimutkaisempia kuin ne ovat.
Eletään vain todeksi sitä tietoisuutta että meillä on täällä joukko luterilaisia kristittyjä ja muita kristittyjä sekä lähimmäisiämme jotka vilpittömästi uskovat toisin. Seikka että uskontokuntamme pappi vierailee keskuudessamme on hyvä asia, kuten myös se on hyvä asia, että toisin uskovien pappi, rabbi, imaami tms. vierailee näiden lähimmäisiemme keskuudessa. Vielä parempi on, että osaamme kohdata näitä ihmisiä yhdessä.
Koska suvaitsemme toisiamme ja hyväksymme toisillemme uskonnon harjoittamisen, kenenkään meistä ei tarvitse laittaa omaa uskontoamme koulu tai työpäivän ajaksi kaappiin. Kenenkään ei myöskään tarvitse laittaa omaa uskonnottomuuttaan kaappiin, sillä hyväksymme myös sen erilaisuuden ettei kaikilla ole uskontoa lainkaan.
Minäkö olen tehnyt tästä monimutkaisen keskustelun? Nyt pääsi pieni nauru. Sinä väistelet koko ajan kun kysyn selkeitä kysymyksiä. Kun kysyin uskonnonharjoittamisesta niin sinä aloit puhumaan sydämen äänen päällä pysymisestä.
Jukka, minä olen töissä koulussa, joten keskityn mielelläni ihan käytännön asioihin. Siksi tuo oletus, ettei oppilas voisi jostain rakenteellisesta syystä pitää koko päivää sydämen ääntään päällä kiinnostaa minua. Sinä kirjoitat jostain uskonnonharjoittamiseen kohdistuvasta uhasta mutta vieläkään en tajua mitä tarkoitat. Voitko nyt sanoa, että mikä estäisi sydämen äänen päällä pysymisen ja miten se uhka saattaisi toteutua?
Etkö enää muista uutista, jonka linkitit vai etkö lukenut sitä? Lue nyt ihmeessä edes ingressi:
Eihän tilanne nyt vastaa ollenkaan tuota sinun ruusuista kuvaa kouluista. Oletan, että koska olet kristitty niin koet, että nykyinen tilanne on hyvä sillä se on, maamme maallisuuden huomioon ottaen, korostuneen luterilanen. Ihmiset kuitenkin kokevat, että heidän pitää osallistua sellaisen uskonnon harjoittamiseen, johon eivät usko. Tämän tilanteen pitäisi muuttua.
Martti, jos ei se mielestäsi ole tärkein syy niin minkä veikkaisit olevan? Niin, ja keneltä minun kannattaisi kysyä, jos haluan tietää mikä kirkon oppi tarkalleen on?
a) luterilaiselta
b) herännäiseltä
c) lestadiolaiselta
d) evankeliselta
e) rukoilevaiselta
f) viidesläiseltä
Jos et hoksannut, niin tämä oli retorinen kysymys ja sen tarkoituksena on osoittaa, että ristiriitaiset käsitykset niinkin pienen yhteisön kuin Suomen ev. lut. kirkon sisällä vaikuttaa varmasti siihen miten ihmiset näkevät uskonnot yleensä. Se on vain ihmisten tapa projisoida omat halunsa Jumalan sanan tulkinnaksi ja sitten riidellä siitä kuka olisi eniten oikeassa. Ei sillä ole mitään tekemistä minkään totuuden kanssa.