Viime aikoina on useassa eri yhteydessä kannettu huolta uskonnonvapauden, perustavan ihmisoikeuden, kaventumisesta Suomessa. Maailmanlaajastihan uskonnollinen syrjintä on selvästi lisääntynyt ja kristityt suurimpana uskontona ovat kansainvälisesti syrjityin joukko. Näin ovat esimerkiksi arvostetun PEW-tutkimuslaitoksen tutkimukset ovat osoittaneet. ISIS:n voiman päivien aikaan puhuttiin jopa kristittyjen etnisestä puhdistuksesta Lähi-idässä; tilanne on edelleen hälyttävä. Kristittyjen määrä on romahtanut Lähi-idässä paikoin dramaattisesti, ja esimerkiksi Nigeriasta ja Egyptistä on tullut jatkuvasti uutisia hyökkäyksistä. Eivät vain toiset kristityt vaan esimerkiksi muslimit ja juutalaiset ovat kantaneet tästä syvää huolta. Myös kristityt ovat toki syyllistyneet väkivaltaisuuksiin ja ylläpitäneet siten koston vihanpidon kierrettä, missä on katumuksen ja parannuksenteon paikka.
Näyttää siltä, että myös Euroopassa sekularistinen, uskonnon sen olemuksen vastaisesti julkisesta tilasta siivoamaan pyrkivä, ei-dialoginen ajattelu näyttää olevan kasvussa. Yllättävän usein kohteena näyttää paradoksaalisesti olevan eurooppalaisen kulttuurin ja arvoperustan syntyyn keskeisesti vaikuttanut kristillinen perinne. Tähän kristianofobiaan liittyvät kasvava antisemitismi, islamofobia ja yleinen ksenofobia, muukalaiskammo. Näin siitä huolimatta, että on huomautettu ja viisaasti nähty (J. Habermas), että yhteiskunnan uhanalaisia merkitysresursseja ja toivon lähteitä elämässä tulisi aikamme polarisoituneissa yhteiskunnissa suojella eikä pyrkiä estämään niiden ilmenemismuotojen esiin tuloa julkisessa keskustelussa ja kommunikaatiossa, kunhan kaikkien yhtäläisiä oikeuksia kunnioitetaan. Mistä tahansa ei pidä loukkaantua ja uhriutua. Ei-dialogisen kulttuurin suosiminen ei rakenna demokratiaa eikä hyvinvointia.
Euroopan ihmisoikeussopimuksen 9. artikla sitoutuu kansainväliseen standardiin ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapaudesta seuraavasti
”1. Jokaisella on oikeus ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen. Tämä oikeus sisältää vapauden vaihtaa uskontoa tai uskoa ja vapauden tunnustaa uskontoaan tai uskoaan joko yksin tai yhdessä muiden kanssa julkisesti tai yksityisesti jumalanpalveluksissa, opettamalla, hartaudenharjoituksissa ja uskonnollisin menoin.
2. Henkilön vapaudelle tunnustaa uskontoaan tai uskoaan voidaan asettaa vain sellaisia rajoituksia, joista on säädetty laissa ja jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa yleisen turvallisuuden vuoksi, yleisen järjestyksen, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.”
Näitä oikeuksia, jotka suojelevat paitsi yksilön uskonnonvapautta myös yhteisöjen uskonnonvapautta ja samalla yleisiä ihmisoikeuksia, kuten ilmaisunvapaus, kokoontumisen vapaus ja yhdistymisvapaus sekä oikeus syrjimättömyyteen. Vapautta ilmaista uskontoa tai uskomusta voidaan rajoittaa vain, jos seuraavat kriteerit täyttyvät:
A. Rajoitus on määrätty laissa.
B. Rajoituksen tarkoitus on suojella yleistä turvallisuutta, yleistä järjestystä, terveyttä tai moraalia tai toisten perusoikeuksia ja vapauksia.
C. Rajoitus on välttämätön yhden näistä tarkoituksista saavuttamiseksi ja kohtuullinen tarkoitukseen nähden sekä
D. Rajoitusta ei ole määrätty diskriminoivaa tarkoitusta varten tai sovellettu diskriminoivalla tavalla.
Näitä rajoituksia ei saa soveltaa niin, että uskonnon- tai uskomuksenvapautta vahingoitetaan. Kun rajoituksia sovelletaan, tulisi ottaa lähtökohdaksi oikeudet, jotka kansainväliset instrumentit takaavat.
Oikeus harjoittaa ja opettaa uskontoa ja uskomusta pitää sisällään sen, että esimerkiksi vanhemmilla on oikeus varmistaa, että lasten uskonnollinen ja moraalinen kasvatus on sopusoinnussa heidän uskonnollisten ja moraalisten näkemystensä kanssa. Koska tällöin näyttäisi olevan kyse hyväksytyn uskonnollisen yhdyskunnan jäsenyydestä ja yhteisön opetussisältöjen välittämisestä ja pohdinnasta, mitä ilmeisimmin tarkoitetaan jäsenyyden ilmentämää uskonnollista ja moraalista sitoutumista, ei satunnaisia ja mielivaltaisia yksilön näkemyksiä. Uskonyhteisöillä on sisäisen autonomiansa perusteella oikeus määritellä se, mikä on sen tunnustuksen mukaan oikeaa oppia ja esimerkiksi sitovaa raamatuntulkintaa. Asiaan perehtymättömien viranomaisten ei siihen tule harrastelijapohjalta sotkeutua.
Tässä valossa näyttää varsin oudolta ja tarkoitukseen nähden kohtuuttomalta esimerkiksi se, että kirkossa ei mahdollisesti pienen paikkakunnan sopivimpina kokoontumistilana voisi järjestää tavanomaista koulun joulujuhlaa, jossa esimerkiksi lauletaan Enkeli taivaan ja luetaan jouluevankeliumi. Tätähän ei kaiketi tule pitää uskonnonharjoituksena vaan perinteiseen suomalaiseen ja myös globaaliin kulttuuriin tutustumisena. Maailmanlaajuisestihan uskonnot kasvavat ja ateismi sekä uskonnottomuus taantuvat. Näin varsinkin, kun vakaumuksellisista syistä on mahdollisuus osallistua korvaavaan tilaisuuteen. Ei voida lähteä siitä, että uskonnottomilla olisi aina veto-oikeus, kun siltä tuntuu. Tällainen on selvästi kristillisten kirkkojen jäsenten ja yhteisöjen perusoikeuksien loukkaamista. Vastavuoroisen kunnioituksen periaate vie jo pitkälle.
Sitäkin oudommaksi kirkkotilan hylkiminen tulee, kun siellä ei voida järjestää neutraaleja tilaisuuksia, joita ei voi tulkita uskonnonharjoitukseksi. Tällöin kirkkotila saa lähes maagisen roolin, mikä on sitäkin oudompaa, jos kriitikon lähtökohta on uskonnoton. Uskomuksen vapautta sovelletaan siis epäjohdonmukaisesti. Kuten Jürgen Habermas on todennut, myös uskonnottomien tulisi opetella olemaan dialogissa avoimesti uskonnollisten ihmisten kanssa ja antaa tilaa heidän argumentaatiolleen, jota perustellaan toisinaan myös uskonnollisesti. Perusoikeuksia tulee kunnioittaa, mutta niiden tulkinnan suhteessa toisten vastaaviin oikeuksiin ei tule perustua kapeakatseiseen nollasummapeliin vaan hyvänsuopuuden ja dialogin periaatteille, niin että tuetaan koko yhteisön ja yhteisöjen keskinäistä vuorovaikutusta ja hyvinvointia eikä kuplautumista ja marginalisointia.
Kyllähän uskonnonvapaus on uhanalainen, kun oikeusviranomaiset eivät näytä kunnioittavan ylläsiteerattua Euroopan ihmisoikeussopimuksen pykälää ainakaan sikäli kuin on kyse luterilaisesta kirkosta. Mahtaisiko suhtautuminen muuttua, jos luterilainen kirkko kutistuisi vähemmistökirkoksi, siis alle 50 % väestöstä käsittäväksi? Näinhän on jo Helsingin itäisen kantakaupungin alueella.
Ihmisoikeussäännöksiä ei sovelleta kirkkoon, vaan ihmisiin. Millaisia ”ihmisoikeusongelmia” luterilaisella kirkolla muuten mielestäsi on? Tietääkseni ainakin Suomessa kirkolla on asiat loistavasti, ja erilaisia etuoikeuksia on pilvin pimein.
Kirkko muodostuu niistä ihmisistä, jotka ovat sen jäseniä.
Siltikään ihmisoikeussäännöksiä ei sovelleta kirkkoon.
Ihmisoikeussäännökset koskevat sekä yksittäisiä ihmisiä että heidän muodostamiaan organisaatioita. Uskonnonvapaus merkitsee sekä ihmisten oikeutta valita katsomuksensa ja tuoda se myös julki että uskonnollisten (ja uskonnonvastaisten) organisaatioiden oikeutta toimia tavoitteidensa hyväksi.
https://www.oikeusasiamies.fi/fi/ratkaisut/-/eoar/2186/2018
Tuosta olisi hyvä aloittaa. Monille on helpompaa ja mukavampaa lukea raflaavia otsikoita ja juttuja mediasta, mutta niistä ei saa oikeaa kuvaa tapahtumista.
Blogisti esittää hyvän ohjeen: ”Mistä tahansa ei pidä loukkaantua ja uhriutua. Ei-dialogisen kulttuurin suosiminen ei rakenna demokratiaa eikä hyvinvointia.” Jospa koitettaisiin noudattaa sitä, kirjoittaja mukaanlukien;)
Tässä olisi viellä Opetushallituksen tuoretta tietoa koulujen nykymeiningistä:
https://www.oph.fi/fi/uutiset/2019/kouluvuosi-paattyy-kaikille-yhteiseen-juhlaan-tutustu-opetushallituksen-ohjeistuksiin
Kannattaa tutustua.
Uskonnonvapauden uhkia on selkeästi ilmassa. Historia opettaa sen, että aina kun lailliset esteet kristittyjen uhkailemiseen on poistettu, niin löytyy tahoja, jotka käyttävät mahollisuuden hyväkseen. Eikä ne koskaan ole jääneet pelkikiksi uhkailuiksi. Joten kristittyjen on hyvä tiedostaa, että ikäviä asioita on edessä. Lait eivät enää suojele uskonnonvapautta.
Kuten jo toisaalla sinulle kommentoin, epämääräiset heitot ja mustamaalaaminen on keskustelulle haitaksi. Monissa paikoissa todellakin vainotaan ihmisiä, niin kristittyjä kuin muitakin. On hyvä, että heistä kannetaan huolta, mutta tässä keskustelussa voitaisiin pysyä Suomen asioissa, kun blogikin koski niitä. Suomessa kun vainotaan varsin harvoja (liikaa toki sekin), eikä kristittyjä lainkaan.
Minusta on kovin surullista, että monet kristittynä esiintyvät pitävät vapautena sitä, mikä itse asiassa on toisten pakottamista heidän tahtoonsa. Osa lienee aidosti ymmärtänyt käsitteet ja oikeudet väärin. Valitettavasti suurella osalla kyse tuntuu olevan vallankäytöstä ja -himosta.
Tämän bloginkin käsittelemä keskustelu on onneksi merkki siitä, että suomalainen yhteiskunta on aika hyvin rokotettu ainakin räikeitä väärinkäytöksiä vastaan.
Pesosen kommentin ongelma on se, että siinä maalaillaan epämääräisiä uhkakuvia mutta ei anneta ensimmäistäkään konkreettista esimerkkiä. Tässä asiassa päästäisiin helpommin eteenpäin faktoilla kuin tyhjällä retoriikalla.
Perusopetusasetuksen mukaan kouluopetus on Suomessa uskonnollisesti tunnustamatonta ja poliittisesti sitoutumatonta.
Olen blogistin kanssa eri mieltä siitä, että kieltoa järjestää koulun yhteinen tilaisuus kirkossa voisi pitää uskonnonvapauden vastaisena. Meidän lainsäädäntömmehän lähtee nimenomaan siitä, että koulutyöhön ei sisälly uskonnon harjoittamista. Miten voi rikkoa uskonnonvapautta asiassa, johon uskonnonharjoittamista ei pidä sisältyä? Tämä logiikka ei ehkä ollut kirjoituksessa ihan loppuun asti harkittua.
Itse koen, että asetelma saataisiin selkeytettyä sillä, että purettaisiin koplaus koulun ja uskonnon harjoittamisen väliltä. Koulun tehtävä on järjestää lapsille perusopetus. Kotien ja kirkon tehtävä on huolehtia uskonnon harjoittamisesta kunkin yksilön vakaumuksen mukaisesti. Tällöin loppuisi rutina siitä, että uskonnonvapautta rajoitetaan, koska mielestäni todellistä ongelmaa Suomessa ei tässä asiassa ole.
Vertauksena voisi todeta, että eihän meillä poliittiset puolueetkaan ole vaatimassa lapsia puoluetoimistoille kuulemaan poliittista julistusta emmekä käy keskustelua siitä, että järjestäytymisvapaus tai oikeus kuulua poliittisiin puolueisiin olisi uhattuna.
Toivoisin hieman malttia ja perspektiiviä tähän keskusteluun.
Demokraattinen yhteiskunta suojaa suurimmilta älyttömyyksiltä, esimerkiksi puolueiden aatteiden iskostamiselta kouluissa. Kirkon monopoliasema on meillä vielä niin vahva, että käsitys perusoikeuksista usein hämärtyy eivätkä demokratian opit kunnolla toimi uskonnon ja koulun suhteissa.
Kehitystä jarruttaa esimerkiksi se, että monet koulujen ja kuntien johtajat ja työntekijät ovat sidoksissa kirkkoon. Aika korjanne ongelman, ehkä piankin. Suomalaisten uskonnollisuus on ylipäätään vähäistä, ja kirkkoon kuuluvien osuus väheneekin hyvää vauhtia. Uudet päättäjä- ja opettajasukupolvet oppivat luontevasti siihen, että koulu on uskonnoton laitos. Samalla uskontojen kirjo kasvaa, eikä yhden kirkkokunnan nostaminen kouluissa toisten yläpuolelle enää onnistu yhtä helposti.
”Uudet päättäjä- ja opettajasukupolvet oppivat luontevasti siihen, että koulu on uskonnoton laitos.” Uskonnonvapaus merkitsee sitä, että koulusta annetaan tulla moniuskontoinen laitos.
Kun ei merkitse. Koulu on uskontojen suhteen neutraali laitos, jonka kristityillä oppilailla ja työntekijöillä on Suomessa täydellinen ja muillakin melko suuri uskonnonvapaus.
Usein näissä keskusteluissa näytetään unohdettavan se todellisuus, että kirkko on julkisoikeudellinen laitos. Tämä merkitsee sitä että kirkolla pitää olla luonnolliset toimintayhteydet kaikkien yhteiskuntamme muiden laitosten kanssa. Tämän mukaisesti myös kirkon sanoma pitää olla vapaasti esillä pidettävissä myös kouluissa niin kuin muidenkin laitosten kanssa yhteistyötä tehtäessä.
Siksi on mielestäni erittäin valitettavaa että yhden julkisoikeudellisen laitoksen edustaja pienen yksityisen yhdistyksen talutusnuoraan suostuen on antanut julkisoikeudellisesti mielettömän lausunnon siitä, ettei koulujen joulujuhlaa muka saisi viettää kirkoissa. Yhden julkisoikeudellisen laitoksen edustaja sotii julkisoikeuden perusperiaatteita, laitosten yhteistyötä, vastaan.
Vapaa-ajattelijain liiton näivettymisestä kertoo mm se että vuonna 2018 heidän jäsenmääränsä oli 1364 henkeä, maksavia oli 1341 henkilöjäsentä. Vuonna 2010 heitä oli vähän vaille pari tuhatta. Pudotus on lähes yksi kolmannes heidän jäsenistään.
Yhdistyksen talous on niin kuralla, että ellei se saisi valtionapua, niin sen toiminta olisi lähes olematonta. Miksi tällaiselle yhdistykselle muuten annetaan valtionapua, kun on paljon isompiakin yhdistyksiä joiden apu on pienempi.
Roto: ”Vapaa-ajattelijain liiton näivettymisestä kertoo mm se että vuonna 2018 heidän jäsenmääränsä oli 1364 henkeä, maksavia oli 1341 henkilöjäsentä.”
Ei näytä herra Roto tajuavan, että uskonnottomuus ja ateismi eivät tarvitse tuekseen minkään sorttisia liittoja, yhdistyksiä, yrityksiä, kuppikuntia, kerhoja tai muita jäsenmaksuja kerääviä puljuja toisin kuin uskovaiset kirkkonsa tarjoamastaan ”pelastuksesta” maksua keräävänä putiikkina. Tosiasia on joka tapauksessa se, että suurin osa kirkon jäsenistäkin on täysin maallistuneita, vauvana kirkkoon liitettyjä ns. tapauskovaisia tai kulttuurikristittyjä, joille kirkko ei merkitse mitään ja jotka ovat jättäneet osaltaan kirkossakäynnin tapahtuvaksi sakramentteineen ja rituaaleineen korkeintaan tuttavien häihin ja hautajaisiin.
Uskonnoton, vapaa-ajattelija tai ateisti voi olla ihan ilmaiseksi, mutta kirkon kauppaamasta taivasosasta pitää maksaa vuosien kuluessa kymmeniä tuhansia euroja.
Kun raha kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa.
Kimmo
Kirkko on nimenomaan pelastuksen yhteisö. Kirkko on Kristuksen ruumis ja vain Kristuksessa meillä on pelastus.
Varojen keroo yhteisen toiminnan rahoittamiseen on tarpeen siksi että yhteiskunnasamme määrättyjen hommien hoitoon tarvitaan varoja.
Pelastus on lahja, täysin Kristuksen työhön perustuva luottamus Jumalaan.
Rahojen käyttö liittyy siihen että yhteinen toiminta saadaan rahoitetuksi.
Roto: ”Rahojen käyttö liittyy siihen että yhteinen toiminta saadaan rahoitetuksi.”
Niinkuin mikä toiminta? Pappien palkat ja kirkon seinien pystyssäpitäminen?
Uskonnottomuus ei maksa mitään. Ja jos se ”pelastus” on lahja, ei senkään pitäisi mitään maksaa, joten jos sellainen joskus eteen tulee, niin otetaan lahja sitten vastaan ja se siitä.
Tomi Karttunen: ”Maailmanlaajuisestihan uskonnot kasvavat ja ateismi sekä uskonnottomuus taantuvat.”
Olisiko sinulla antaa tälle esitykselle perustuvaa tilastoa? Olisi mielenkiintoista hieman analysoida sitä.
Tomi Karttunen: ”Sitäkin oudommaksi kirkkotilan hylkiminen tulee, kun siellä ei voida järjestää neutraaleja tilaisuuksia, joita ei voi tulkita uskonnonharjoitukseksi.”
Eli jos paikkakunnan ainoa tarkoituksenmukainen tila olisi iso saatananpalvojien kirkko, sinusta olisi ihan ok järjestää siellä koulun päättäjäiset tai jokin muu yleinen neutraali tilaisuus, koska tilaisuutta ei tulkita saatananpalvonnaksi? Ja ihan vain ettei tule ikävää kuplaantumista ja marginalisointia.
Lukumääräisesti kristittyjen määrä kasvaa mutta suhteellisesti sen ennustetaan pysyvän nykyisellään tulevien 30 vuoden aikana. Islaminusko on ainoa suuri uskonto, joka kasvaa prosentuaalisesti mikäli ennusteisiin on uskominen.
Uskonnottomien määrä jatkaa kasvuaan Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Kärjistetysti voisi sanoa, että kehittyneet maat jatkavat maallistumista ja kehittyvät maat uskonnollistumista.
https://yle.fi/uutiset/3-7909291
Ja yksi mielenkiintoinen seikka on se, että vuosisadan loppuun mennessä yli puolet kristityistä asuu ennusteen mukaan Saharan etäläpuolisessa Afrikassa.
Jotain tuollaista löysin myös äkkiseltään haettuna. Tämän aiheen tilastojen suorassa lukemisessa on siinä mielessä virhe, että eikö useissa maissa tehdä vauvoista ja lapsista kristittyjä (ja muidenkin uskontojen jäseniä) tilastoihin heiltä sen kummemmin kysymättä? Jos kaikissa maissa ihmiset olisivat lähtökohtaisesti uskonnottomia ja saisivat päättää vasta aikuisena siirtyvätkö jonkin uskonnon tilastoihin, meillä olisi suhteellisen toisenlaiset tilastot luettavana.
”Jos kaikissa maissa ihmiset olisivat lähtökohtaisesti uskonnottomia ja saisivat päättää vasta aikuisena siirtyvätkö jonkin uskonnon tilastoihin, meillä olisi suhteellisen toisenlaiset tilastot luettavana.” Mitä kaikkia tilastoja mahdat tarkoittaa? MInulle tulee mieleen, että esimerkiksi rikostilastot ja mielenterveystilastot voisivat myös olla ’suhteellisen toisenlaiset’.
Tarkoitatko sanoa, että nimellinen jäsenyys jossain uskonnossa estää ihmisiä tekemästä rikoksia siinä määrin että se näkyy tilastoissa?
Spekulaation tueksi vähän faktaa. Kirkkohan on tämänkin tutkinut: http://tiny.cc/806mgz
Kirkkoon kuuluminen ja Jumalaan uskominen ei ainakaan näytä erityisesti pitävän kaidalla tiellä;)
Risto
Aikoinaan 1970 -luvulla tein vierailuja vankiloihin hartauksia pitämään. Erään laitoksen johtaja kertoi että heidän ”asiakkaistaan” vain 2 % oli käynyt pyhäkoulua. Tämä pitää suhteuttaa 1950 – 60 lukujen pyhäkoulutilastoihin, jolloin suuri osa lapsista kävi pyhäkoulua.
Ero oli tilastollisesti merkittävä.
Terävä huomio. Moni asia on tilastollisesti merkittävästi muuttunut 1970-luvulta 2010-luvulle. Tilastoilla voi tiedottaa, mutta myös hämätä, kute Roto yrittää.
Risto
Olosuhteet muuttuvat, mutta myös toiminta vaikuttaa muutokseen. Niinpä viittaamassasi raportissa kerrotaan miten vankien suhtautuminen uskonkysymyksiin on kehittynyt myönteisempään suuntaan vankilassa olon aikana.
Mikko
Annat osoitteen yhteen uskontotilastoja antaneen tutkimuslaitoksen tilastoihin. Näitä tilastoja tekeviä laitoksia on useampia ja pieniä heittoja on niiden tuloksissa.
Aika monet ovat samoilla linjoilla siinä että Neuvostoliiton ateistisen valtionuskonnon pakkoaseman murtuminen Venäjän uskonnonvapauteen muutti kerralla koko maailman tilastot, kun aivan hetkessä noin 55 % väestöstä ilmoitti uskonnokseen ortodoksisen uskon.
Noiden murrosten jälkeen kristittyjen asema on noin laajasti todettu kasvaneen noin 31 % kieppeillä olleista tilastoista noin 33 % kieppeillä olevaksi. Ateismi menetti noin 2,5 % asemistaan noin 1,9% tienoille ja uskonnottomien osuus noin 12 % sta noin 10% iin.
Tämä kehityksen yleislinja on ollut sellainen että kristinusko on mennet suunnilleen saman verran kuin koko maailmassa on ateisteja.
Islam on kaikissa merkittävissä tutkimuksissa pantu aina nousevien uskontojen kärkeen. Niin nopeasti heidän osuutensa on kasvanut. Yleisin heidän käännytysmenetelmänsä on se että nuoria miehiä kehotetaan menemään naimisiin kristittyjen neitosten kansa ja sitten käännyttää nämä ja kasvattaa kaikki lapsensa islamiin. Tällä menetelmällä heidän maailmantilastonsa ovat nousseet korkeimmiksi kaikkien suurten uskontojen keskuudessa.
Toinen asiaan vaikuttanut on se että teoreettisen tietämyksen alueella uskonto, filosofia, politiikka ja muu sellainen on perusteissaan yksi ainoa oppi. Niinpä islamilaisen valtion perusteisiin kuuluu valtioiden varojen käyttö islamin lähetystyöhön. (Seikka jota sokeat länsimaiset toimittajat eivät ole huomanneet islamivaltioiden tapahtumia arvioidessaan.)
Hyvä Tomi K,
Kiitos erinomaisesta erittelystä.
Itse en odota sekulaareilta ateisteilta ”reilua peliä” tai toisin uskovien kunnioitusta. Näyttää siltä, että he päin vastoin pyrkivät kaikin keinoin ajamaan toisin uskovat julkisesta tilasta ja valjastaa koko yhteiskunnan valtakoneiston (poliisi, oikeuslaitos, koulut jne.) julistamaan omaa uskoaan (sekulaari ateismi).
PS. Termi ”uskonnoton” on hieman ongelmallinen, koska ateistitkin uskovat moniin omasta mielestään hyviin asioihin kuten rajattomaan yksilön oikeuteen toteuttaa halujaan tai muihin vastaaviin melko abstrakteihin asioihin kuten ”oikeudenmukaisuus”, ”tasavertaisuus” jne. He määrittelevät nämä uskonsa kohteet siten, että ne näennäisesti ovat neutraaleja. Mutta kun raaputtelee pintaa syvemmälle, niin huomaa että ne käytännössä voivat johtaa aika ikävään yhden totuuden yhteiskuntaan, jossa palvonnan kohteena on ihmisjumala ja mammona.
Oi tätä virheellisten väitteiden kavalkaadia.
1. Termi ”uskonnoton” ei ole ongelmallinen siinä merkityksessä kuin sen esität, sillä se kuvaa ainoastaan ihmistä, jolla ei ole uskonnollisia uskomuksia. Oikeudenmukaisuus ja tasavertaisuus eivät ole uskonnollisia uskomuksia.
2. Uskonnottomat eivät usko ”rajattomaan yksilön oikeuteen toteuttaa halujaan”. Rajojen tulee mennä esimerkiksi siinä, jos toiminnasta on vahinkoa muille tai itselleen.
3. Oikeudenmukaisuus ja tasavertaisuus eivät ole uskon kohteita, vaan hyveitä tai tavoitteita.
4. Oikeudenmukaisuus ja tasavertaisuus eivät lähtökohtaisesti johda kuin oikeudenmukaisuuteen ja tasavertaisuuteen. Ne eivät johda yhden totuuden yhteiskuntaan eivätkä yhteiskuntiin, joiden kohteina on ihmisjumala ja mammona.
5. Ylipäätään se, että jokin _voi_ johtaa johonkin tiettyyn lopputulemaan, ei tarkoita, että niin väistämättä käy tai että kokonaiset kansakunnat luisuisivat väistämättä tiettyyn suuntaan tietyissä olosuhteissa.
6. Uskonnottomat eivät ole kenellekään mikään uhka. He eivät tavoittele kokonaan uskonnottomia yhteiskuntia tai ole ajamassa uskovia tiehensä. Uskovilla on täysi oikeus toteuttaa uskontojaan niille varatuissa paikoissa. Sellaiset paikat jotka ovat kaikille, ovat kaikille yhtä neutraaleja, eikä niitä voi saada käyttää jonkin tietyn uskonnon tunnustukselliseen toimintaan.
7. Uskonnottomuus ei ole yhtä kuin sekulaari ateismi. Uskonnottomuutta on kokonainen kirjo eivätkä kaikki uskonnottomat suinkaan ole ateisteja.
Kohtaan 6 lisäisin vielä sen, että siitä huolimatta meillä on täysin sallittua julistaa omaa uskontoaan julkisesti, julkisilla paikoilla.
8. käsky kuuluu luterilaisilla : ”Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi.” Kirkon selityksen mukaan tuo kieltää myös valehtelun yleensä.
Ortodokseilla saattaa olla erilaiset käskyt, en jaksa tarkistaa.
Ilman mitään uskontoakin on useimmille selvää, että valehteleminen ei ole hyve, vaan paheksuttava ja vältettävä tapa.
Hyvä lista Anterolta. Voisi ehkä vielä korostaa, että koulussa kiellettyä on VAIN kaikille yhteisenä ja pakollisena järjestetty uskonnollinen toiminta. Koulussa saa järjestää uskonnollisia tilaisuuksia. Koululaiset ja koulun työntekijät myös saavat vapaasti harjoittaa uskontoaan omatoimisesti koulussa.
Minun on mahdotonta nähdä, että tällainen tilanne jotenkin rajoittaisi kenenkään oikeutta uskontoon ja sen harjoittamiseen. Sen sijaan tässäkin tapauksessa on erittäin selvästi osoitettu, että monien uskonnottomaan toimintaan haluttomien oppilaiden oikeudet eivät kouluissa toteudu lain edellyttämällä tavalla.
Hyvä täsmennys, kiitos. 🙂
Hyvä Antero ym.
En kommentoi kaikkia kohtia, vain yhtä olennaisinta.
” Oikeudenmukaisuus ja tasavertaisuus eivät ole uskon kohteita, vaan hyveitä tai tavoitteita.”
Kyllä nämä ovat käsityksiä, joiden oikean pitäminen on uskon asia. Niihin pyrkimistä ei voi perustella muuten kuin uskolla niiden hyvyyteen. Käytän käsitettyä ”uskominen” hieman tavanomaista laajemmin, mutta en mielestäni liiaksi.
Jos tavoittelee hyveitä astuu uskon alueelle, pois materialismista. Tervetuloa!
PS. En maalaillut uhkakuvia. ”Uskonnottomienkin” on mielestäni hyvä hieman pohdiskella omia uskomuksiaan ja uskoaan, niiden perusteita ja miten he niitä edistävät.
Minusta näyttää, että käsitteet vapaus ja oikeus ovat monen kristillisesti(?) ajattelevan mielessä saaneet outoja merkityksiä. Vapaus ja oikeus johonkin ei useinkaan tarkoita, että voisi tehdä niin kuin sattuu mieleen juolahtamaan.
Esimerkiksi uskonnonvapaudessa on otettava huomioon, että lähimmäisen uskonnonvapaus on yhtä suuri ja arvokas. Oikeuksia ja vapauksia ei saa (pitäisi saada) enemmän kuin toiset, vaikka oma uskonnollinen ryhmä olisi isompi.
Yleistetty esimerkki. Minulla on oikeus ja vapaus mennä kaupunkini torille seisoskelemaan. Joku seisoskelee siellä jo paikassa, joka minua miellyttäisi. Onko minulla oikeus ja vapaus tönäistä toinen henkilö syrjään, jotta saisin seisoskella juuri haluamallani paikalla? Entä jos mukanani on joukko vahvoja kavereita? Onko minulla ainakin silloin oikeus heittää lähimmäinen syrjään?
Minua kiinnostaa tulevaisuus. Monesti olen osunut oikeaan pohdiskellessani sitä mihin mikin asia tulee johtamaan. En siis hämmästy sitä vastareaktiota jonka taaskin sain. Olen jo elämäni varella tottunut tämmöisiin tilanteisiin. Useimmilla on jalat tukevasti vain tässä ajassa, eivätkä he kykene näkemään sitä kehitystä, jonka merkit ovat jo ilmassa. Vasta tulevaisuus tulee näyttämään kuka on oikeassa. Toivoisin olevani väärässä, mutta se ei auta asiaa.
Hämmentävä yhteensattuma!! Myös minä olen yleensä oikeassa kaikessa siinä mitä kirjoitan. Jos en välittömästi niin ainakin pian tulevaisuudessa.
Kai olet pohdiskellessasi huomannut, että maailma ja Suomi on mennyt viime vuosikymmeninä melko lailla hyvään suuntaan? Millaisia kehityksen merkkejä näet, mitä muut eivät kykene näkemään? Hyviä vai huonoja?
Kristityt laajalla rintamalla ovat huolissaan, kun homoja ei saa vainota ja haukkua saastaisiksi, jumalan hylkäämiksi luonnottomiksi olioiksi. https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/evankelisen-allianssin-ihmisoikeusryhma-vetoaa-sanan-ja-uskonnonvapauden-puolesta#8571e11a
Terve nuoriso ymmärtää onneksi pysyä kaukana näistä porukoista, joiden uskonnonvapaus tarkoittaa tuhmien puhumista. On siinä meillä kristittyjä.
Asia on hyvin yksinkertainen. Kyse on vain Raamatun arvovallasta. Päiviä syytetään nyt siitä, että hän on ilmaissut sen kannan, joka Raamatun kokonaisuuden kannalta on aivan ilmeinen. Kyseessä ole ollut millään tavalla kenenkään ihmisarvon mitätöinti, tai halventaminen. Eikä vihan lietsonta. Kyse on selvästi ollut kirkon toiminnan kritisoimisesta.
Siitä huolimatta, vaikka mitään tuomiota ei tulisikaan, niin kristityt on peloteltu jo nyt vaikenemaan omista todellista mielipiteistään. Näin on samalla vahvistettu kielteistä asenoitumista itse asiaa kohtaan ja samalla kielteinen asenne kristittyjä kohtaan kasvaa. Mielipiteenvapauteen on nyt koskettu ennen näkemättömällä tavalla.