Usko vai elämä? VAI: Usko ja elämä.
Ensin lämmin kiitos uskonveljelleni Jouni Turtiaiselle. Hän vastasi viime perjantaina kotimaa24:ssä pohdiskeluuni uskosta, hyvistä teoista ja britti Pelagiuksesta (Kotimaa 11/20) ja sai yhden viikonlopun aikana blogikirjoitukseensa pitkälti toistasataa keskustelupuheenvuoroa. Se osoittaa, että vanha kysymys on yhä relevantti ja ajankohtainen.
Ei ollut ihan helppoa käydä läpi kekustelun koko ketjua, mutta runsaudenpulan korvasivat monet helmet eri ihmisten puheissa. Vähän kertaan.
Jouni Turtiainen irtisanoutuu ensin pelagiolaisuudesta ja kertoo yhteydestään anglosaksiseen herätyskristillisyyteen. Siis liikkeeseen, jonka korostamaa ihmisen omaa uskon ratkaisua kritisoin. Sitten hän pyöräyttää koko kysymyksen toisinpäin: Pelagiolaisepäily kohdistuukin omaan kirkkoomme ja sen lähetysjärjestöihin. Lainaus:
”Oletteko kuulleet tämän koronavirusepidemian aikana kirkon johdon puheissa kehoitusta kääntyä Jumalan puoleen ja kutsua Jeesuksen seuraamiseen? Ei se mitään, en minäkään. Liekö pelagiolaisuuden pelkoa? Sen sijaan olen kuullut (ja tekin olette kuulleet) kuinka tällaisessa kriisissä on tärkeää, että tuemme toisiamme ja esim. autamme karanteenissa olevia vanhuksia ja muita riskiryhmään kuuluvia. Toki sitä kaikki jo teemme, mutta tämä ei ole uskomme syy, vaan seuraus.”
Sitä tekemistä rohkenen epäillä, mutta itse asia. Mikä on uskon ja tekojen suhde ja järjestys? Onko pelagiolaisuutta, että kirkko nyt kehottaa auttamaan apua tarvitsevia?
Uskosta ja teoista on puhuttu ja kirjoitettu paljon. Jeesus, Paavali, Jaakob, Augustinus, Luther, Calvin ja niin edelleen. ”Usko ilman tekoja on kuollut”. Ja vielä tutumpi: ”Yksin uskosta, ilman lain tekoja.”
Jouni Turtiainen sanoo, että Raamatusta epäilemättä löytyy tukea Pelagiuksen opille ja olen ihan samaa mieltä. Tässä kohdassa lähestymme asian ydintä. Kirkon peruskysymys on raamattukysymys, Raamatun tulkinta. Raamatusta löytyy tukea melkein mille vain, jos käytämme sitä irrallisina jakeina ja valitettavan paljon sitä juuri näin käytetään. Otetaan Raamatusta irrallisia kohtia, jotka tukevat omia mieltymyksiä.
Pari ajankohtaista esimerkkiä. Kiihkomielisesti ajetaan ”kristillistä avioliittoa” perustellen se luomiskertomuksen Aatamilla ja Eevalla, vaikka avioliittokäytäntö on VT:n ja UT:n historian aikana monet kerrat perusteellisesti muuttunut. Kiihkomielisesti vaaditaan myös sukupuolisen vähemmistön torjumista, vaikka Jeesus ei edes mainitse asiaa, mutta puhuu väkevästi naisten ja lasten ja muiden heikkojen ja syrjittyjen puolesta. Avioliiton pysyvyydestä hän sanoo jotakin, mitä kirkkomme ei noudata. Raamattua tulisi mielestäni lukea ja tulkita ja ymmärtää kokonaisuuksina, ei irtojakeina, joita poimitaan oman kulloisenkin tarpeen mukaan.
On puhuttu uskosta ja hyvistä töistä. Puhuisin mieluummin uskosta ja elämästä. Eikö ole mieletöntä asettaa vastakkain usko ja elämä? Usko vai elämä? Tietenkin molemmat. Tietenkin ne kuuluvat yhteen. Jeesuksen ehkä tärkein tiivistelmä molemmista oli, kun hän opetti meitä rukoilemaan Isä meidän-rukousta. Jeesus opetti rukoilemaan, että Jumalan tahto tapahtuisi myös maan päällä. Kai se tarkoitti, että se tapahtuisi myös meidän elämässämme?
117 kommenttia
JARI, Hyvä Veli, en pidä esittämääsi vihapuheena. Me vain olemme asiasta eri mieltä. Se mitä mieltä sanot minun olevan, ei pidä paikkaansa.
En halua romuttaa avioliittoa, en tässä enkä muualla. Arvostamani arkkipiispa Mikko Juva sanoi haastattelussa kerran, että elämän mittainen avioliitto on hänestä paras muoto parisuhteelle. Olen samaa mieltä. (Olen itsekin ollut jo yli 50 vuotta avioliitossa.)
Jos avioliiton perustaksi katsotaan luomiskertomus 1. Mooseksenkirjasta, on se mielestäni aika villi tulkinta. Ensin oli Aatami ja hänestä tehtiin Eeva. Kenen muun kanssa Aatami olisi voinut mennä naimisiin ja kuka heidät vihki. Aikamme vanhauskoiset puhuvat 2000 vuotta vanhasta avioliitosta. Kirkkoisä Augustinuksella (354 jKr. – 430 jKr.) oli ainakin kaksi vaimoa ja samanaikaisesti. Toinen lihallisia tarpeita varten ja voisiko toista sitten sanoa edustus- tai viralliseksi vaimoksi. Ortodoksinen kirkko on historiansa aikana hyväksynyt myös kahden miehen liiton. Minusta on häpeä, jos me heteroliittoiset kaiken aikaa painaisimme ja nöyryyttäisimme toisenlaiseen parisuhteeseen päätyneitä uskonveljiämme ja sisariamme. Haluaisitko sinä kieltää heidän parisuhteeltaan Jumalan siunauksen?
JOS kaiken aikaa tekisin parannusta synneistä, joita minulla ei ole, ajatteletko, että suhtautumisellani olisi siunaus Vapahtajaltamme ja Mestariltamme?
Mielestäni on hieman syytä selventää noita Augustinuksen elämän käännekohtia. Kopioin tämän seuraavan suoraan Wikipediasta
”32-vuotiaana, Augustinus kävi läpi henkilökohtaisen kriisin luettuaan Pyhän Antonioksen elämäkertaa. Seurauksena hän päätti lopulta kääntyä katoliseen kristinuskoon, hylätä uransa reetorina, lopettaa opettajan virkansa Milanossa, luopua avioliitosta – äitinsä suureksi pettymykseksi – ja omistaa elämänsä Jumalan palvelemiselle ja pappeudelle, mihin kuului selibaatti”
Väitteesi siis koskee Augustinuksen elämää ennen kristinuskoon kääntymistään, jota ei käy kiistäminen. Enempää en jaksa kaivaa esille kirjoista tuota asiaa.
Minulla on näistä Augustinuksen parisuhteista asiantuntijan kirjoitus varmassa tallessa ja voin kyllä ryhtyä sitä kaivamaankin. Wikipediassa voi olla luotettavaa tietoa, ja voi olla muutakin. Sen joka tapauksessa heti muistan, ettei Augustinus kahden naisen systeemissään ollut mitenkään poikkeuksellinen, vaan tämä käyttäytyminen jatkui kymmeniä ellei satoja vuosia.
Selibaatin historia on sitten taas vähän toinen. Kuka sen selvittäisi?
Niin tuossa kahden naisen systeemissä ei ollut mitään ihmeellistä manikealaisessa elämäntyylissä. Timo Nisula toteaa, että Augustinuksen suhde avopuolisoon purkautui, vaikka heillä olikin poika nimeltään Adeodatus. Suhde purkautui, sillä Augustinuksen äiti on järjestellyt pojalleen suotuisaa naimakauppaa. ”Adeodatuksen äiti lähti Italiasta Afrikkaan Adeodatuksen jäädessä isänsä luokse.
Koska Monican avioliittoehdokas oli alaikäinen Augustinus hankki ”yhden toisen” väliaikaiseksi petikumppaniksi, mutta tämä vain lisäsi Augustinuksen tuskaa. Augustinuksen etsintä päättyy sinne, mistä se lähtikin Monican kristilliseen uskoon.” Augustinuksen uskoontulemisen kätilönä toimi vanheneva pappi Simplicianus. Kun suhde avopuolisoon oli päättynyt, poika oli jäänyt Italiaan ja siellä hänet kastettiin kristilliseen uskoon isänsä kanssa.
Tämän kaiken jälkeen mikään ei viittaa siihen, että Augustinuksella olisi ollut kaksi vaimoa, ei edes yhtä. Voit toki esittää oman tulkintasi asiasta. Tätä ei kuitenkaan jätetä keskeneräiseksi oli lopputulos mikä tahansa.
”Kiihkomielisesti vaaditaan myös sukupuolisen vähemmistön torjumista, vaikka Jeesus ei edes mainitse asiaa, mutta puhuu väkevästi naisten ja lasten ja muiden heikkojen ja syrjittyjen puolesta.” Keskustelumme kannalta lienee yhdentekevää, millaiset perhesuhteet jollakin kirkkoisällä oli. Tärkeämpää on muistaa, että Jeesus ei torjunut vaan puolusti. Jos Hän hyökkäsi puheissaan joitakin vastaan, niin uskoakseni torjujia vastaan, niitä vastaan, joille oli tärkeää karkottaa eri tavalla vääränlaiset ihmiset Jumalan kansan joukosta sivummalle.
Kirjoittajat puhuvat avioliitosta ja niin minäkin. Pentti sekoilee jostain muusta liitosta, joka ei mitenkään liity asiaan.v
Kiitos, Heikki, ystävällisestä kommentoinnista! Sanot blogissasi, että ”Kirkon peruskysymys on raamattukysymys, Raamatun tulkinta”.
Tämä on avainasia. Kun viittaat tämän jälkeen raamatuntulkinnassa avioliittokysymykseen ja toteat, että luomiskertomus on tässä liian kaukaa haettu perustelu kirkon avioliittonäkemykselle, lienet huomannut kuitenkin, että se on kirkkomme avioliitto-opetuksen lähtökohta: ”mieheksi ja naiseksi Hän loi heidät”?
Juutalaisuudessa tuo ensimmäiseen (ns. P-lähteen, Gen 1) luomiskertomukseen sisältyy vahvasti temppelikeskeinen teologia, vaikka kertomuksen kirjoittamisen aikoihin elettiinkin eksiilissä.
Jumala luo universumin niin, että se huipentuu sapatin pyhittämiseen ja sen myötä temppelissä vietettävän jumalanpalveluksen toimittamiseen (vaikka sitä ei tässä kerrota, vaan vasta P-lähteen kertomuksessa Nooan uhrista ja tarkemmin Leviticuksessa). Seuraavassa Genesiksen luomiskertomuksessa (ns. J-lähde, Gen 2) temppeliä edustaa Paratiisissa oleva Elämän puu (en mene nyt siihen).
Temppelipalvelusta edeltää (P-lähteessä) ihmisen luominen mieheksi ja naiseksi (6. päivä) ja heidän pyhittämisensä hedelmällisyyteen ja suvun jatkamiseen. Juutalaisuudessa ei näet ole olemassa mitään sapattia eikä temppelipalvelusta ilman miestä ja naista ja heidän luomisessa toisilleen annettua erityistä yhteyttään. Jumalan kuvana mies ja nainen yhdessä muodostavat pienoistemppelin (perheen).
Sapattina juutalaiskoti onkin pienoistemppeli, jossa vaimo / perheen äiti sytyttää kynttilät (temppelin valon / uhrialttarin) ja mies / isä siunaa leivän ja viinin (Jumalalle annettavan uhrin). Juuri sapatti-ilta (pe-ilta) on juutalaisuudessa myös perinteinen sukupuolisen kanssakäymisen ilta, koska silloin ihminen Jumalan luomana ja Hänen kuvanaan täydellistyy miehen ja naisen välisessä sukupuoliyhteydessä. Siitä on mahdollista seurata myös avioliiton siunaus: suvun lisääntyminen, mitä juutalaiuudessa on pidetty myös osana sapatin siunausta.
Näin siis VT:n juutalaisuuden logiikka (P-lähteessä) etenee. Kirkkomme on ottanut tästä mallia puhuessaan miehen ja naisen erityisestä suhteesta jo luomisessa, vaikka tuo juutalainen ajatuksenjuoksu olisikin ollut vielä satoja vuosia sitten kirkon avioliitto-opetuksen kannalta hämärän peitossa.
Mies ja nainen ovat Jumalan pienoistemppeli. Paavali puhuu yksittäisestä kristitystä Pyhän Hengen temppelinä, mutta logiikka lähtee luomisesta (erit. J-lähde), jossa Jumala myös puhalsi Henkensä ihmiseen. Sen tähden apostoli varoittaa kristittyjä miehiä (miksei naisiakin!) liittymästä porton ruumiiseen, koska se ei muodosta oikeaa temppeliä, vaan epäjumalanpalvelukseen verrattavan vieraan temppelin.
Samaan logiikkaan liittyen Paavali torjuu samaa sukupuolta olevien seksuaalisen kanssakäymisen: oikeaan temppeliin tarvitaan mies ja nainen.
Avioliitto ei siis ole mikä tahansa maallinen sopimus, vaan se on Jumalan suunnittelema pienoistemppeli, jonka tarkoitus on toteuttaa Hänen luomissunnitelmaansa ja maailman pyhittämistä (hepr. ”qiddush ha-olam”).
Tästä syystä Jeesus karsasti avioeroa, koska se tuhosi tuon Jumalan suunnitteleman ja pyhittämän alkuperäisen temppelin (oma keskustelunsa on sitten se, että Jeesus salli avioeron juuri siitä syystä, että jos tuo temppeli oli mennyt rikki aviorikoksen vuoksi – mutta en mene nyt siihen).
Summa: totta puhut. Raamattunäkemys on kaiken a ja o.
JOUNI,
kiitos paljon osallistumisesta tämän blogin keskusteluun. Virikkeenä Sinun ja minun viimeiseen blogiin on ollut sama Kotimaan essee Pelagiuksesta ja hänen teologiastaan. Painopiste näissä ei ole ollut avioliitossa, vaan ihmisen vapaassa tai sidotussa tahdossa eli ihmisen omassa osuudessa uskon asiassa, ihmisen ja Jumalan suhteessa. Tavallaan oma vikani on siirtymä avioliittoon, kun käytin sitä yhtenä esimerkkinä ajankohtaisista kysymyksistä kirkossa. Sanon nyt vielä jotakin siitä, mutta kun myös pelagiolaisuuden läsnä- tai poissaolo kirkossamme on herättänyt laajempaa kiinnostusta, on toki lupa siitäkin vielä jatkaa, jos jotakin on jäänyt sanomatta. kotimaa24:n Ylläpito antaa blogistille joitakin editointioikeuksia oman kirjoituksensa herättämään keskusteluun. Itse en ole koskaan näitä ”sensurointi”-oikeuksia käyttänyt. Minun puolestani keskustelu voi myös rönsyillä, vähän niin kuin se Paavalin kirjeissä UT:ss rönsyilee.
Jouni, se mitä kerrot luomiskertomuksien tulkinnasta, niiden liittymisestä juutalaiseen avioliiton ymmärtämiseen on minulle suurelta osalta ennen tuntematonta. Hieno teologinen rakennelma, vaikuttava ja koskettava. En lähde sitä vastaan puhumaan. Se mitä vastustan, on jonkinlainen simppeli, vulgääri väite ”Aatamin ja Eevan avioliitosta” perusteluna kristilliselle avioliitolle.
Toinen kysymys sitten on, onko kertomasi todellisuutta tämän päivän juutalaisuudessa. Ja eikö ilmeistä ole, että se vielä vähemmän on totta kristittyjen vihkipareille.
Sain osallistua Berliinissä hyvän ystäväni tyttären vihkitilaisuuteen, jossa sulhanen oli juutalainen ja morsian evankeelinen kristitty. Upea, vaikuttava tilaisuus. Mutta mitä oman kirkkomme avioliitto-historiaan tulee, eikö se tähän asti aina ole ollut Jumalan siunauksen pyytämistä liitolle, jonka laillisen pohjan on rakentanut yhteiskunta, valtio? Näin siitä huolimatta, että poikkeuksellisesti meillä pappi ja kirkko on ollut laillinen viranomainen – toisin kuin esimerkiksi Saksassa, jossa avioliitto on selkeästi maallisen viranomaisen suorittama toimitus, jonka kirkko sitten voi siunata.
Ihme vääntämistä Pentiltä. Siitä, että emme tiedä jotain, ei voida päätellä, että sitä olisi ollut. Koko tämän häröilyn tarkoituksena on antaa ymmärtää Daavidista, että homo se oli.
Kirjoittaja
Heikki Palmu
Uusi, neljästoista kirjani "Jeesus vai Paavali? Pohdintoja uskonasioista. (Väyläkirjat 2022) on poleeminen, se haastaa keskustelemaan Raamatusta, uskosta ja kirkosta. Koska sitä ei ole kaikissa hyvinvarustetuissakaan kirjakaupoissa, kannattaa se tilata verkkokaupasta osoitteella vaylakirjat.fi. (23 e) Sillä hinnalla se tulee postin kautta - mukaan tarvitaan postiosoite ja puhelinnumero. Älä anna kristillisen kirjan kuihtua! Tue sitä aktiivisesti! Pysy mukana!
Heikki P,
Miksi tässä(kin) kirjoituksessa haluat romuttaa avioliiton? Kirkko on alusta lähtien pitänyt miehen ja naisen välistä avioliittoa pyhänä. Kun aatetovereinesi hylkäät sen, hylkäät samalla meitä ennen eläneiden kristittyjen todistajien, marttyyrin ja kirkon opettajien todistuksen.
Avioliiton pysyvyydestä: ortodoksinen (eli oikein opettava) kirkko sallii kolme avioliittoa, joista toki myöhemmät solmitaan hyvin eri käytäntöä noudattaen. Ihminen on erehtyväinen ja siksi uusinnat hyväksytään.
Korostan tässäkin, että Sinulla on täysi oikeus kaikkiin mielipiteisiisi enkä halua tuomita niitä.[ Tämä lisäys ettei kukaan lähettäisi poliisi perääni tutkimaan vihapuhetta.]
Ilmoita asiaton kommentti