"Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut"

Raamattu lupaa melkoisesti sellaiselle, joka uskoo Jeesukseen Kristukseen. Pienoisevankeliumiksi kutsuttu Joh3: 16 sanoo asian näin: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.”

Iankaikkinen elämä on mahdollista niille, jotka ”uskovat häneen”, eli siis Vapahtajaamme. Erimielisyyttä taitaa olla kuitenkin siitä, mitä Raamatussa tarkoitetaan sanalla ”usko”. Ilmeisesti kukaan ei ymmärrä uskoa Jeesukseen pelkästään uskona hänen historiallisuuteensa. Se, että uskoo nasaretilaisen puusepän kulkeneen kerran maapallolla, ei takaa ikuista elämää kai kenenkään tulkinnoissa? Toisaalta: taitavat harvassa olla nekin, jotka edellyttävät uskolta täydellisyyttä ja uskojalta synnittömyyttä ja virheettömyyttä.

Mitä Raamattu sitten opettaa tuosta oikeasta uskosta Lunastajaamme?

Jo tuossa Johanneksen 3. luvussa esitetään pelastavaa laatua olevalle uskolle liitännäinen: ”Sillä, joka uskoo Poikaan, on ikuinen elämä, mutta joka ei tottele Poikaa, se ei pääse näkemään elämää, vaan Jumalan viha pysyy hänen yllään.”(jae 36) Ajatus on pitkälti se sama kuin mitä Jaakobin kirje opettaa: ”Veljet, mitä hyötyä siitä on, jos joku sanoo uskovansa mutta häneltä puuttuvat teot? Ei kai usko silloin voi pelastaa häntä?”(Jaak2:14)

Meitä kaikkia Raamattuun luottavia puhuttelee voimakkaasti Matteuksen kirjaaman Vuorisaarnan lopussa oleva Jeesuksen tulevaisuusvisio. Herramme luo tulee ”sinä päivänä” sellaisia, joilla usko Jumalan Poikaan on ollut mitä ilmeisintä, ainakin omasta mielestään: ”Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja”. (Mat7:21.22)

Jeesus ei kommentissaan kiistä hänen nimessään tehtyjä sinänsä. Niiden laatu ei tunnu Vapahtajaamme kiehtovan: ”En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!” (”laittomuuden tekijät”/KR38)

Englanninkieliset käännökset (KR38 tavoin) käyttävät tässä ilmausta ”I never knew you”. Jeesuksen nimessä tehdyt ”uskon teot” eivät siis aina tuo mukanaan ikuista elämää vaan saavat aikaan repliikin: ”Menkää pois minun luotani”. Mikähän tuossa uskossa meni pieleen?

Toisaalla Kristus osoittaa, mitä hänen seuraajiensa usko saa heidät toimimaan: "Totisesti, totisesti: joka uskoo minuun, on tekevä sellaisia tekoja kuin minä teen, ja vielä suurempiakin.”(Joh14:12)

Kristus herätti jopa kuolleita, siihen suuntaan ei ilmeisesti voi enää mennä ”suuremmaksi”. Viittaisikohan tuo Jeesuksen maapallolta poistumisrepliikkiin ”Olette todistajiani maan ääriin saakka”?(Apt1:8) Jeesus saarnasi vain Lähi-Idän pienellä alueella, Paavalista eteenpäin on sitten edetty kohti globaalia ”hyvän uutisen” kaiuttamista Kristuksesta ja hänen kuninkuutensa siunauksista.

Usko Jeesukseen Kristukseen on siis ikuisen elämän avain, mutta mistä tuo usko tulee? ”Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana,” vastaa Raamattu tuohon kysymykseen. Itse asiassa kenelläkään ei Ison Kirjan mukaan voi olla uskoa ilman opetusta. Pari esimerkkiä ensimmäisten kristittyjen ajoilta.

Beroiassa asuneista juutalaisista sanotaan, että he ”olivat avarakatseisempia kuin Tessalonikassa. He ottivat sanan halukkaasti vastaan ja tutkivat päivittäin kirjoituksista, pitikö kaikki paikkansa.” Ja niinpä: ”Monet heistä tulivatkin uskoon, samoin useat arvossa pidetyt kreikkalaiset naiset ja miehet.”(Apt17:11,12)

Raamatun edellisessä luvussa kerrotaan vanginvartijasta, jolle Paavali ja Silas lupasivat Jeesuksen sanojen mukaisesti: "Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut, sinä ja sinun perhekuntasi."(Apt16:31) Tarvitsiko vanginvartijan hänelle erittäin kriittisessä tilanteessa nyt vain todeta: ”Uskonhan minä”? Jatko kertoo, että opetusta tarvittiin: ”He puhuivat sitten Herran sanaa hänelle ja koko talonväelle”... ja hänet ja hänen perhekuntansa kastettiin heti.”(Apt16:32,33)

Mutta puhuttaessa uskosta Jeesukseen, on otettava vielä huomioon eräs miljardiluokan näkökulma: Entä ne, jotka ovat kuolleet ilman minkäänlaista informaatiota maapallolla vierailleesta Kaikkivaltiaan Pojasta? Raamatun Roomalaiskirjekin kysyy: ”Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista”(Ro10:14) Ja jos ei ole uskoa Jeesukseen, miten on pelastumisen laita? Mitä sinä ajattelet?

Jeesus kohtasi maanpäällisen elämänsä loppumetreillä miehen, joka oli tehnyt ilmeisen paljon pahaa elämänsä aikana. Hän sai Jeesukselta lupauksen: ”olet kanssani paratiisissa”. Vaikka nyt ei suoranaisesti ikuista elämää luvattukaan, ryövärin katumus ja usko Jeesukseen oli ilmeinen. Uskoa edeltävät oppitunnit Jeesus piti varsin vaikeissa olosuhteissa Golgatalla, kovin syvällisiin asioihin siinä ei ehtinyt pureutua.

Olisiko paras pakoilla Raamatussa esitettyä uskon tuomaa vastuuta, jos kerran Kristuksen kuolintoverin tavoin voi saada tulevaisuuslupauksen vain hiukan ennen nykyelämän päättymistä?

Niin, ja mikä on niiden miljardien kohtalo, jotka ovat eläneet ja elävät tänäkin päivänä ilman, että kukaan heille Jeesuksen askelmerkkejä neuvoo? Kadotukseen vai ikuiseen elämään nämä tietämättömät? Oletko sinä löytänyt Raamatusta vastausta?

 

 

385 kommenttia

  • Sami Paajanen sanoo:

    Rauli, laitetaanpa sitten vaihdetta silmään.

    A-osa

    1. Piet. 3:18-22 Kristuksen kärsimys ja korotus

    1. Piet. 3:18-4:6 muistuttaa monin kohdin liturgista tekstiä. Sitä on sanottu hymniksi, mutta yhtä hyvin se voi olla muistuma tehokeinoin kaunistetusta juhlasaarnasta. Sen aineksia käytetään sittemmin uskontunnustuksissa, sellaisissa kuin Apostolicum ja Nicaeno- Constantinopolitanum.

    1. Piet. 3:18 Kärsihän Kristuskin ainutkertaisen kuoleman syntien tähden Teksti horjuu. Valitun tekstimuodon GNT varustaa suurinta epävarmuutta osoittavalla merkillä D. Monissa vanhoissa lähteissä (mm. p72,Sin,A) on predikaattina apethanen ’kuoli’, mutta enemmistön epathen lienee alkuperäinen, kun kerran puheena on ollut kärsiminen. Verbiä paskhein tekijä käyttää muutoinkin tavan takaa, apothneiskein ei kertaakaan. Jäljentäjät ovat vaihtaneet sen verbiksi ’kuolla’ samasta syystä kuin KR-92 on lisännyt ”kuoleman”: niin on tehty selväksi, että aoristimuoto (tällä kertaa vielä vahvistettuna sanalla hapax ’kerta kaikkiaan’) tarkoittaa kärsimystä kuolemaan päättyneenä. ”Ainutkertaisen” on tällöin tarpeeton, sillä lisäys ”kuoleman” ilmaisee kuolinkärsimyksen kertakaikkisuuden.

    Verbiin epathen liittyy ilmaus peri/hyper hamartiôn ”syntien tähden”. Varianttiin apethanen on liitetty muitakin selvennyksiä: ”syntien tähden, teidän tähtenne”, ”syntien tähden, meidän tähtemme”, ”teidän tähtenne, syntien tähden”, ”meidän syntiemme tähden”. ”Synnin/syntien tähden” on LXX:ssa uhrilajin nimi. Hepr. (esim. 1. Piet. 5:3; 1. Piet. 10:26) ja 1. Joh. (2:2) ilmaisevat sanoilla peri hamartiôn, että Kristuksen kuolema oli uhri (thysia) ja synnin sovitus (hilasmos). Vrt. ikivanhaa julistuskaavaa 1. Kor. 15:3, missä prepositiona on hyper. – epathen on otettu nikealais-konstantinopolilaiseen symboliinkin. Suomen ev.lut. kirkon käännöksessä on ”kärsi kuoleman” tämän jakeen mukaisesti (ruots. ”led döden”), mutta ortodoksit ovat pitäneet selvennystä tarpeettomana.

    syytön syyllisten puolesta eli ”vanhurskas epävanhurskaiden puolesta”. Virheetön eläin uhrattiin syntisten ihmisten asemesta, ja viaton Kristus on uhrattu syyllisten ihmisten sijaisena, vanhurskas on kuollut väärien puolesta. Mutta toisin kuin uhrieläimet Kristus on kärsinyt kuoleman Isän tahtoon yhtyen vapaaehtoisesti, sillä hän rakastaa syntisiä ja tahtoo pelastaa heidät Vihan alta.

    johdattaakseen teidät Jumalan luo. Myös ”meidät” olisi mahdollinen objekti (JerB). Verbiä prosagein ’viedä luokse’ käytetään mm. kuninkaan eteen johdattamisesta, uskonnollisista vihkimyksistä sekä Iisakin viemisestä uhrattavaksi (1 Clem 31:3). VKR käänsi: ”että hän meitä Jumalalle uhrais.” Kristuksen kuolemalla onkin kaksi yhteen kuuluvaa tarkoitusta:1) Syntiuhrina hän on puhdistanut meidät synneistä, niin että meidän sallitaan ja me uskallamme astua pää pystyssä Jumalan eteen. 2) Juhlakulkueen kärjessä kulkien hän johdattaa kansansa Isän eteen. Johdattaja on jo ehtinyt perille, mutta pitkän kulkueen loppupää on vielä liikkeellä.

    Hänen ruumiinsa surmattiin, mutta hengessä hänet tehtiin eläväksi Kr. thanatotheis men sarki / zoopoietheis de pneumati on antiteesi: ”kuoletettu lihan kannalta / tehty eläväksi hengen kannalta” tai ”surmattu lihan valtapiirissä / tehty eläväksi hengen valtapiirissä” (näin lakonisen lausahduksen voi ymmärtää eri tavoin). Kääntäjä on hieman selventänyt ajatusta muodon iskevyyden kustannuksella, mutta lukija jää silti aprikoimaan. Lause käykin ymmärrettäväksi vasta kun huomataan, että se on tarkoitettu jakson 1. Piet. 3:19-4:6 johdannoksi.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jaakko Ahvenainen sanoo:

      Sami, olisi ollut varsin korrektia mainita siteeraamasi lähde. Se on sanasta sanaan suoraan Jukka ja Lauri Thurénin kommentaarista Katoliset Kirjeet, 2007, ss. 153-154.

      Nyt ei tämä hämäys onnistunut. Teksti sinänsä on aivan lukemisen arvoinen, mutta herää kysymys, ymmärrätkö itsekään lainaamaasi tekstiä. Hyi.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Sami Paajanen sanoo:

    B -OSA

    Parissa muussakin UT:n kohdassa antiteesiä ”liha – henki” sovelletaan kristologiaan. Room. 1:3s kr. ”lihan kannalta / pyhyyden hengen kannalta”. 1. Tim. 3:16 kr. ”ilmestyi lihassa / vanhurskautettiin hengessä”. Kumpaakin KR-92 on koettanut selventää täysin onnistumatta. Liha edustaa aineellista, näkyvää maailmaa. Kristus ”ilmestyi lihassa”, kun hän tuli ihmiseksi ihmisten joukkoon. Hän oli Daavidin jälkeläinen ”lihan mukaan” eli Daavidin saamien lupausten perijänä. Hänet surmattiin ”lihassa” niin kuin ihminen kuolee. Mutta ”pyhyyden hengen kannalta” hänet herätettiin kuolleista eli ”tehtiin eläväksi hengessä”. Juuri sillä keinoin hänet ”julistettiin vanhurskaaksi hengessä”, että hänen osoitettiin olleen oikeassa siinä, mitä oli puhunut. Nyt hän on ”Jumalan Poika voimassa”, kun hän istuu Voiman oikealla puolella. Se, mikä on hänelle tapahtunut ”hengessä”, on jäänyt ihmiskunnan ”lihan vallassa olevalta” enemmistöltä piiloon. Se kuuluu Jumalan näkymättömään maailmaan, johon vain valitut todistajat, profeetat ja apostolit ovat saaneet kurkistaa; meidän muiden uskovaisten tieto perustuu heidän todistukseensa.

    Mainitut UT:n kohdat eivät kiinnitä ainakaan päähuomiota Kristuksen kahteen luontoon, vaan ”liha ja henki” edustavat kahta maailmaa, kahta valtapiiriä, aistien ulottuvilla ja aistien saavuttamattomissa olevaa. Kristuksen eläväksitekemistä ei kukaan ihminen ole nähnyt, eikä hänen vielä nähdä istuvan Jumalan istuimella.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Sami Paajanen sanoo:

    C-OSA

    C-osan keskeinen sanoma on tästä alkavassa jaksossa, jonka kehyksenä on julistus kuolleille, 1. Piet. 3:19 ja 1. Piet. 4:6. Alku, 1. Piet. 3:20, kuvaa muinaisajan syntisiä, loppu, 1. Piet. 4:3-5, nykyajan jumalattomia. Kaksiosainen keskus kuvaa ensin kasteen merkitystä VT:n typoksen avulla (1. Piet. 3:20-22) ja kehottaa sitten tekemään siitä johtopäätökset UT:n antitypoksen piirissä, (1. Piet. 4:1s). J.21 ilmoittaa teknistä termiä käyttämällä, että jakso on typologinen: kun kerran kaste on to antitypon, on vedenpaisumus sen typos. VT:n ajan typos on aina jotakin meille vähemmän tärkeää ja ajankohtaista kuin sen antitypos, joka koskee suoranaisesti meitä. Koetamme ensin ottaa selvää yksityisistä lauseista.

    19 Ja niin hän myös meni ja saarnasi vankeudessa oleville hengille Kr. en hôi ”jossa” näyttää viittaavan sanaan pneuma, siis: ”Hengessä hän myös meni …” (JerB: ”in the spirit”). Mutta 1. Piet. 1:6 on käyttänyt samaa ilmausta viittaamassa kaikkeen vastikään sanottuun (KR-92 ”siksi”, ”ja niin”, vrt. esim. B-2000, TOB).

    Vankilassa oleville vainajien hengille kykenee saarnaamaan sellainen, joka on näiden lailla ruumiillisesti kuollut (niin että hän pääsee kuolleiden vankilaan) mutta näistä poiketen hengessä elävä, niin että hän kykenee julistamaan siellä voitonsanomansa. B-2000 tulkitseekin: ”… så kunde han stiga ner.” Muinaisajan pahimpien syntisten henget viruvat edelleen vankikuopassa (sitä ei sanota, olivatko ”perille päässeiden vanhurskaiden henget” jo silloin nousseet Siionin vuorelle, Hepr. 12:23). poreutheis ’mentyään’ edellyttää, että vankila on paikka, jossa Kristus ei ole läsnä vaan jonne mennäkseen hänen oli kuoltava. Vainajien olinpaikasta evankeliumi käyttää kreikkalaista nimeä haides ’tuonela’. Matt. 11:23 sanoo, että sinne ”mennään alas, laskeudutaan” (katabainein). Henkien vankila on osa tuonelaa, mitä ei yleensäkään pidä kuvitella Vuohenkalman emännän tuutulaulun mukaiseksi.

    Milloin Kristus meni alas tuonelaan? Sen jälkeen kun hänet oli surmattu lihassa mutta tehty eläväksi hengessä. Tuonelassa hän ei ollut sen vakinaisten asukkaiden kaltainen aave eikä haamu (niin kuin En- Dorin noidan esiin manaama Samuel), vaan elävä ja voimallinen Herra. Mitä Kristus tuonelassa saarnasi eli kuulutti? Ainakin sen, mikä äsken lausuttiin (j.18): Kristus on kärsinyt kuoleman syyttömänä syyllisten puolesta johdattaakseen kaikki Jumalan luo.

    Apostolicum tunnustaa kirkkoisien käsityksen mukaisesti Kristuksen menneen kuoltuaan alas tuonelaan. Käynti tuonelassa kuuluu kuoleman ja ylösnousemuksen väliseen aikaan: jo ennen ylösnousemustaan Kristus oli elävä Herra, joka marssi kuoleman valtakuntaan voimallisena sankarina, kuoleman voittajana, tuonelan portit murskaavana ja uuden elämän tuojana hurskaille vainajille. Mutta siitä ei nyt puhu nyt Pietari, vaan ainoastaan saarnasta Nooan ajan vainajille.

    20 jotka muinoin eivät totelleet Jumalaa, kun hän Nooan päivinä kärsivällisesti odotti sen ajan, kun arkkia rakennettiin. Ensin otetaan puheeksi ne tuonelan rikollisimmat vangit. Nämä olivat sitä turmeltunutta sukupolvea, joka oli pakko hävittää tuhotulvalla niin perusteellisesti, että lähes koko vanha luomakunta tuhoutui heidän mukanaan. Vanhurskas Nooa oli siinä sukupolvessa poikkeus, uskon ja vanhurskauden edustaja, kuin valkoinen naakka mustien parvessa. Samanlainen poikkeus oli sittemmin Loot Sodoman asukkaiden joukossa.

    2. Piet. 2:5 sanoo Nooaa vanhurskauden saarnaajaksi: Nooa saarnasi saarnaamistaan, ja Jumala odotti kärsivällisesti arkin rakentamisen ajan, että se julistus johtaisi kääntymykseen. Sekä sanoin että profeetallisella tunnusteollaan Nooa varoitti synnistä ja tulevasta tuhosta. Arkin rakentamiseen sai kulua toista sataa vuotta, koska Jumala oli kärsivällinen ja antoi syntisille runsaasti aikaa parannuksen tekoon. Pietarinkin saarnatessa Jumala odottaa sen ajan, mikä kuluu Kristuksen kirkon rakentamiseen.

    Esikristilliset juutalaiset kirjoitukset (mm. 1 Hen, Jub. ja monet muut Qumranissakin luetut tekstit) tiesivät kertoa, että vedenpaisumuksen aikoihin kuolleiden henget odottavat tukalassa vankilassaan lopullisen tuomion päivää. Emme tiedä, kuinka paljon Pietari tunsi niitä legendoja, kuinka todesta hän otti myytit ja ajatteliko hän myös langenneita enkeleitä, joiden kohtaloista 1. Hen. 6ss kertoo vuolaasti.

    Tärkeämpää olisi mutta vielä vaikeampaa on saada selville, missä tarkoituksessa Kristus kävi julistamalla muinaisajan vainajille sanomaansa ja mitä varten Pietari nyt mainitsee siitä. Sen siis tiedämme, että Nooan sukupolvea pidettiin syyllisistä syyllisimpänä. Kontekstin perusteella lienee lupa päätellä, että sillekin on julistettu Kristuksen sijaiskuolema voittona synnistä ja kuolemasta. Evankeliumi koskee kaikkia niin menneen, nykyisen kuin tulevankin ajan syntisiä. Nooan saarnatessa nuo ihmiset eivät olleet kuuliaisia, mutta siitä Pietari ei puhu, olivatko heidän henkensä nyt kuuliaisempia, kun saivat kuulla ilosanoman Kristukselta. Pietari ei pyri vastaamaan uteliaiden kysymyksiin, mutta Kristuksen kuoleman rajatonta merkitystä hän kyllä julistaa: kaikkien on se kuultava. Vainajien vankikuoppaan tiedon vei Kristus itse, elävien juutalaisten ja pakanoiden maailmaan sitä vievät kaiken aikaa apostolit ja heidän seuraajansa. Kristus itse on julistanut uhrikuolemaansa muinaiselle sukupolvelle, joka täällä eläessään kuuli kyllä Nooan parannussaarnan mutta ei Kristuksen evankeliumia. Apostolien on julistettava evankeliumi niille, jotka eivät ole totelleet tai kuulleetkaan Johannes Kastajan parannussaarnaa. 1 Piet: n lukijoille riittää selvä tieto: meidät on pelastettu niin kuin Nooa!

    Vain muutama ihminen, kaikkiaan kahdeksan, pelastui sana sanalta: ”johon/jossa (so. arkkiin/arkissa) vain muutama, se on kahdeksan sielua, pelastui.” Nooan julistusta uskoi ja totteli piskuinen osa silloista ihmiskuntaa, ainoastaan hänen oma perheensä. Uskoon tulleet ”hajallaan asuvat muukalaiset” ovat toki runsaslukuisempia, mutta älkööt ihmetelkö sitä, että hekin elävät muukalaisina tässä maailmassa. Maailman tuhoutuessa he jäävät eloon niin kuin Nooan perhe eli arkissaan keskellä ulappaa, jolla ajelehtivat muun ihmiskunnan ruumiit. Koska Jumala on kerran ennenkin tuominnut tuhoon kokonaisen sukupolven, kun se ei totellut hänen sanaansa, tulee niin käymään jälleen. Paraikaa Jumala kärsivällisenä julistuttaa pelastavaa evankeliumia, mutta hän ei tälläkään kertaa odota niin pitkään että koko ihmiskunta tulee arkkiin eli liittyy kirkkoon.

    veden kantamina Kr. di’ hydatos ”veden kautta” voidaan ymmärtää paikaksi tai välineeksi. Hukkumasta niitä kahdeksaa ei ainakaan pelastanut vesi vaan arkki, joka piti heidät tulvan pinnalla! Tulva päinvastoin tuhosi koko turmeltuneen maailman, ja juuri sillä keinoin se pelasti Nooan turmeluksesta – siis erottamalla hänet tottelemattomasta ihmismassasta ja antamalla hänen asuttavakseen uuden, turmeltumattoman luomakunnan. Vedenpaisumus pelasti turmeltuneesta maailmasta jäännöksen, josta oli määrä kasvaa uusi ihmiskunta uuteen maailmaan. Saman saa nyt aikaan kaste.

    21 Tuon esikuvan mukaan teidät pelastaa nyt kaste Tuhotulva on kasteen esikuva. Muinainen vedenpaisumus on typos, kaste sen antitypos. Yhteinen piirre on vesi, mutta erokin näyttää olevan suuri: silloinhan tulvaveteen upposivat ja hukkuivat syylliset, nyt kastevesi pelastaa uskovat. Ristiriitaa ei silti ole, sillä kummassakin tapauksessa vesi on se kaaoksen ja tuhon elementti, joka erottaa pelastuvat hukkuvista. Katekismus opettaa tästä eteenpäin: kasteveteen hukutetaan joka päivä vanha ihminen, jotta uusi nousisi kuolleista ja pelastuisi. Hukkuminen ja pelastuminen toteutuvat myös ihmisen sisällä.

    ei siksi, että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä 1 Piet:n tapana on ensin torjua väärä käsitys ja sitten ilmoittaa oikea. Virheellinen on tällä kertaa se ajatus, että kasteessa pääasia olisi sarkos apothesis rypou ”lihan saastan poispaneminen”. Mitä se merkitsee? Ja kenellä on sellainen väärä oppi? B-2000 katsoo, että Pietari torjuu pilkkaajien naiivia väärinkäsitystä: ”att kroppen görs ren från smuts”. Kyrillos Jerusalemilainen kertookin, että kasteoppilaat vielä hänen päivinään joutuivat kuulemaan pilkkaa: ”Eikö kaupungissa muka ole muita kylpylöitä kuin kirkot?” Onhan kastekin toki puhdistava kylpy, mutta kovin erilainen kuin suihkussa käynti.

    Mutta jos torjuttu käsitys ei olekaan pilkkaa vaan on otettava vakavasti, silloin sen esittäjä tietää aivan oikein, että kasteen vaikutus ulottuu koko elämään. Koska vastikään sanaa sarx ’liha’ on käytetty siitä, että Kristus surmattiin ”lihassa”, voisi liha tarkoittaa tässäkin ajallista, ruumiillista elämää. Tooran määräämillä ja sen ajan juutalaisten kastajaliikkeiden tähdentämillä pesuilla ja kylvyillä oli symbolis-rituaalinen tarkoitus: yksityisen ihmisen ja joskus koko kansan oli pestävä itsensä, vaatteensa ja saastuneita esineitä voidakseen ottaa osaa pyhiin toimituksiin. Pietarin traditioon kuuluva Mark. 7 väittää vastaan: ulkoinen ”saastaisuus” ei ole yhtä paha saastuttaja kuin ihmisestä itsestään lähtöisin olevat puheet ja teot. ”Lihan saasta” voisi tarkoittaa rituaalista epäpuhtautta, joka saastutti kyllä Mooseksen aikaan mutta ei saastuta enää Jeesuksen opetuslapsia. Kaste ei ole rituaalisen epäpuhtauden poistamista vaan omantunnon puhdistamista siitä synnin saastasta, joka lähtee sydämestä. Jaak. 1:21 kehottaa tekemään totta tästä: ”Pankaa pois kaikki saasta ja pahuus.” Ja apothesis ’poispaneminen’ palauttaa 1 Piet:n lukijan mieleen kehotuksen 2:1, sana sanalta: ”Pantuanne siis pois (apothemenoi) kaiken pahuuden ja vilpin …” Sitä saastaa, josta on luovuttava, on turmeltuneen ihmisluonnon pahuus ja sen tuottamat synnit. Synnistä luopumaan velvoittaa kastettuja myös välitön jatko, 4:1s. Niin teki myös kaste, jonka toimitti Johannes Kastaja.

    Mutta kristillisen kasteen syvin merkitys ei ole sama kuin Johanneksen kasteen: se, että ihminen tahtoo luopua synnistä ja eristäytyä turmeltuneiden syntisten laumasta. Kärjistävää ilmaisua ”ei – vaan” ei pidä ymmärtää väärin; sehän on seemiläisperäinen tapa painottaa pääasiaa. Totta kai kastettu lupaa lakata elämästä synnissä, mutta kasteessa tapahtuu ensin jotain vielä suurempaa: vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton. Ilmausta alla syneideseos agathes eperotema eis theon on aikojen kuluessa tulkittu vaikka kuinka monin tavoin. Esimerkkejä uudemmista käännöksistä: Luther-B: ”… wir bitten Gott um ein gutes Gewissen”; B-2000: ”att man med gott uppsåt vänder sig till Gud”. Etymologian perusteella eperotema merkitsee ’kysymys’ (ei siis ’pyyntö’). Mutta papyrustekstien engl. sanakirjat kääntävät sen ’contract’, siis ’kontrahti, välipuhe, sitoumus’. Se vastaa roomalaisen oikeuden käsitettä stipulatio, missä vahvempi osapuoli, esim. velan antaja, kysyy esim. lainan tarvitsijalta: ”Suostutko tähän?” ja toinen vastaa myöntävästi sanomalla: ”Suostun.” Sellaisessa ”kontrahdissa” köyhä saa jotakin ja suostuu rikkaamman antajan määräämiin ehtoihin. ”Hyvän omantunnon välipuheessa” armosta rikas Jumala antaa syntivelalliselle hyvän omantunnon ja kastettava lupaa elää Jumalan tahdon mukaisesti. Toki kastettava luopuu syntisestä elämästään, mutta eperotema ei ole varsinaisesti syntisen kysymys, pyyntö eikä vetoomus vaan Jumalan tarjous ja syntisen suostumus. Kasteessa Jumala lahjoittaa avuttomalle syntiselle hyvän omantunnon, jonka tämä lupaa koettaa säilyttää. Määre eis theon ”Jumalaan päin” ilmaisee, että sitoumus annetaan hänelle, joka yksin voi lahjoittaa hyvän omantunnon. Koineekreikan kielenkäyttöön perustuva käännös ’liitto’ oli – kumma kyllä – jo Lutherin omassa käännöksessä ja meillä VKR:ssa!

    eperotema ei ole tasaveroisten osapuolien liittosopimus, eivätkä sellaisia olleet myöskään VT:n ”liitot” (hepr. berit; esim. Jahven liitot Nooan, patriarkkojen, Daavidin ja koko kansan kanssa). Aloite tulee aina Jumalalta, joka lupaa antaa jotakin suurta. Isät ovat suostuneet liittoon uskomalla Jumalan lupaukset ja sitoutumalla noudattamaan liiton ehtoja. LXX ja UT käyttävät raamatullisesta ”liitosta” tavallisesti sanaa diatheke ’säädös’, mutta Silvanus valitsee tässä termin eperotema. Koska vanhurskas Kristus on kärsinyt kuoleman syntisten sijaisena, syntisille tarjotaan tällaista liittoa: Jumala lupaa antaa synnit anteeksi ja hyvän omantunnon – kastettava ottaa anteeksiannon uskolla vastaan ja tahtoo elää Jumalan omana.

    Ehtoollisen asetussanat, 2. Kor. ja Hepr. puhuvat Jer. 34:31-34:n ennustamasta ”uudesta liitosta”. Siinä Jumala lupaa: ”Minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejään.” Liittoon otettava ihminen ottaa vastaan anteeksiannon ja sen myötä hyvän omantunnon. Siksi uuden liiton kaltaista ”välipuhetta” voi sanoa ”hyvän omantunnon liitoksi”. Hepr. 10:22 kehottaa uuden liiton kansaa (josta on vastikään puhunut jakso 1. Piet. 9:11-10:18) astumaan Jumalan eteen ”sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä.” Myös 1. Piet. 1:2:n mukaan omantunnon vihmominen toimitetaan sovitusuhrin verellä, ja tämän kohdan mukaan ruumiin peseminen toimitetaan kastevedellä.

    Sen perustuksena on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus. Kr. lyhyesti: di’ anastaseos Iesou Khristou. Kuinka ”Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta” on liitettävissä vasta sanottuun? – 1 Piet:n ”lihassa – hengessä” -kaava liittyy, kuten sanottu, traditioon, jonka mukaan Kristus on tehty eläväksi ja vanhurskautettu hengessä, niin että hän on nyt ”Jumalan Poika voimassa”. Tuonelassa käynti jää paljolti salaisuudeksi, mutta se, että syntimme kantaakseen ottanut Kristus on herätetty kuolleista ja niin julistettu vanhurskaaksi, osoittaa meille, että hänen meidän puolestamme uhraamansa sovitusuhri on otettu vastaan ja Jer. 34:34:n ennussana toteutuu: hyvän omantunnon uusi liitto on todellisuutta. Anteeksiannon vaikuttava syy on kyllä uhrikuolema, mutta herättäminen todistaa, että uhri on hyväksytty. Kristuksen ylösnousemus on siis sen julistuksen peruste, että hänen syntiuhriinsa turvautuva saa elää hyvällä omallatunnolla. 1:3:n mukaan Kristuksen ylösnousemukseen perustuu ”uudestisyntyminen”, mikä on aivan samaa asiaa kuvaava metafora kuin ”hyvän omantunnon liitto”. Uudestisyntyminen ja uusi liitto ovat kasteen tulokset: kasteessa vanha ihminen on hukutettu ja uusi luomus on astunut esiin.

    22 hänen, joka on mennyt taivaaseen ja istuu Jumalan oikealla puolella Idullaan nämä tunnustuslauseet ovat jo Room. 1:4:n sitaatissa Jerusalemin tunnustuskaavasta: ”Jumalan Poika voimassa”. Niiden kaikkien pääjuuri on Ps. 110:1, johon Jeesus itsekin on pariin kertaan viitannut. Vaikka vain Luukas kuvaa Ylösnousseen taivaaseen menemistä, edellyttää jo alkuseurakunnan arameankielinen huudahdus marana ta ”Herramme, tule!” sen psalmin alkusanojen mukaisen mielikuvan: meidän Herramme istuu Isän oikealla puolella kunnes tulee kirkkaudessa takaisin.

    ja jolle on alistettu enkelit, vallat ja voimat. Myös 1. Tim. 3:16:n lause ”enkelit saivat hänet nähdä” jatkaa hengen maailman tapahtumien kuvailua. Kol, Ef. ja Hepr. ylistävät Kristusta enkelivaltojen hallitsijana. Ja Fil. 2:10 laulaa kaikkeuden valtiaasta, jonka edessä tuonelan ja taivaankin mahdit osoittavat alamaisuuttaan. Hepr. 2:8ss muistuttaa, että enkelivallat on alistettu juuri sen ihmisen alaisuuteen, joka ensin oli maistanut kuoleman kaikkien puolesta. Kirkkoisät (ja heidän teksteistään Tunnustuskirjojen liitteeksi koottu ”Todisteiden luettelo”) pitävät tarpeellisena tavan takaa huomauttaa, että Kristukselle on ylösnousemuksen jälkeen ihmisenä annettu se valta, mikä hänelle Jumalana kuului ennen maailman luomista.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Jaakko Ahvenainen sanoo:

      Sami! Nyt minua alkaa todella harmittaa. Lainaat edelleen sanasta sanaan Jukka ja Lauri Thurénin kommetaaria Katoliset Kirjeet, 2007, nyt sivut 144-159 ikään kuin omana tekstinäsi mainitsematta lähdettä. Tämä ei ole oikein kommentaarin tekijöitä kohtaan, eikä myöskään mitään keskustelua.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Jaakko Ahvenainen,

      Olet oikeassa. Harmituksesi on oikeutettu. Mietin laitanko tuon vai en. En tiennyt miten Rauli suhtautuu. Tosin hän käsittääkseni lainaa kyllä eri lähteistä. En tuosta itse tietenkkän mitään kunniaa ota. Ei tullut sellainen mieleen. Harva osaa noita kreikan kielen sanoja saatikaa ammattikirjallisuuteen ja tutkimustuloksiin viittaavaa lähdemateriaalia. En aikanaa minä.

      Jukka lainasin kokonaan, en Lauria. Lähde olisi siis näin jälkikäteen pitänyt ilmoittaa heti. Se on taitaa olla normaalitapa. Kirja versio minulla kyllä on, mutta lainasin Kirkon aarteita kokoelmalta. Pahoittelen tätä, ja mainitsen, että kohdat A,B,C ovat suoraa lainausta Kirkon aarteista Jukka Thurenin 1 Pietarin kirjeen kommentaarista.

      Lainaa vielä Jukkaa koska hän on itse ollut kääntämässä aikoinaan nykyistä Raamatun käännöstä. Hän on myös suurimpia opettajia mitä Suomen maassa on ollut. Loppuun laitan sitten lähteen. Pahoittelen aikaisempaa ratkaisua, se oli väärä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Rauli Toivonen sanoo:

      Kiitos Jaakko. Vaikutat rehdiltä kansalaiselta.

      Samilla varmasti oli ihan hyvä tarkoitus pitkille pastauksilleen, ja joiltakin toisilta teologeilta saisi toisenlaiset kommentit. Varsinkin jos kielenkin vaihtaisi toiseksi.

      Sitaateilla on oma paikkansa, ne eivät kuitenkaan ole varsinaista keskustelua. Itse olen yrittänyt aina merkitä lainaukset sellaisia käyttäessäni. Harvoin sellaisia tarvitsen, kun haluan puhua ihmisenä toisille ihmisille.

      Raamattua siteeraan kyllä toistuvasti. On se sen verran hyvä kirja.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Rauli, Kiitos Jaakko. Vaikutat rehdiltä kansalaiselta.

      Rauli ei kai tarkoituksesi ole luoda vastainasettelua. Jukka Thurenin teksti ovat sikäli relevantteja, että hän on kansainvälisesti erittäin arvostettu. Hän on kääntänyt suurimmat osat Ut teksteistä.

      Kirkon piirissä on laajaa Raamatun tutkimista ja opiskelua. Kompetenssia ja asiantuntijuutta on tarjolla paljon. Historia ja kristiilisen opinkehitys tunnetaan laajasti. Alkukirkon tekstejä käännetään edelleen suomeksi ( kaanonin ulkopuolisia) joissa heijastuu kirkon elämä.

      Raamatun tulkikinnan kenttä/ ongelma kenttä ei myöskään ole virasta, vaan tulkinnan moninaisuus tiedostetaan. Traditio on laajassa arvossa ja kristillinen elämä.

      Jukka Thurenin asiantuntijuus ei ole ohitettavissa.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Aila Ruoho sanoo:

      Sami, kysyit: ”Rauli ei kai tarkoituksesi ole luoda vastainasettelua. ”

      Väittäisin, että se kuuluu todistajuuden keskustelutyyliin. Pyritään noukkimaan keskustelijoiden vastauksista aiheita, joiden kautta heidät voisi saada väittelemään keskenään oppikysymyksistä. Sen jälkeen voi kerrata taas uudelleen, kuinka yksimielinen (yksimielisyyteen pakottamalla, kiristämällä ja pelottelemalla saatu) oppi todistajuus on.

      Kannattaa huomata myös kiitokset. Jos vastaaja vastaa yhtään siihen suuntaan, miten todistajat asian ajattelevat, todistajan repliikki alkaa jopa ylenpalttisilla kiitoksilla. Otan tästä esimerkkinä muutamia Raulin kommentteja aiemmista ketjuista:

      ”Olet Ismo hyvin lukenut Raamattusi, kun pohdiskelet, että . . . ” ”Olet Sami hyvin oikeassa siinä, että . . . ” ”Puhuit Ismo monta viisasta sanaa aiheestamme Raamattu ja väkivalta. Varsinkin lauseesi . . . ”

      Kun ihminen kiinnostuu todistajuudesta ja hänet yritetään käännyttää todistajaksi, hän saa paljon positiivista huomiota. Kaikki mitä hän sanoo, on ihmeellistä ja hienoa. Jokaista ”oikeaa” oivallusta seuraa kiitos > samanlainen riemu, kun taaperosta joka ottaa ensimmäisiä askeliaan.

      Tätä toimintaa kutsutaan nimellä rakkauspommitus ja pienimuotoisesti se näkyy aina kun ulkopuolinen henkilö keskustelee todistajan kanssa, mikäli keskustelukumppani myötäilee todistajan oppia edes puolella lauseella.

      Rauli on omaksunut erittäin hyvin tämän tekniikan. Siitä pisteet hänelle. Erinomaista Rauli.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jaakko Ahvenainen sanoo:

      Rauli kirjoitti: ”Kiitos Jaakko. Vaikutat rehdiltä kansalaiselta.”

      Juu, en ole Jehovan todistaja. 😉

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Aila Ruoho, ” Tätä toimintaa kutsutaan nimellä rakkauspommitus ja pienimuotoisesti se näkyy aina kun ulkopuolinen henkilö keskustelee todistajan kanssa, mikäli keskustelukumppani myötäilee todistajan oppia edes puolella lauseella.

      Rauli on omaksunut erittäin hyvin tämän tekniikan. Siitä pisteet hänelle. Erinomaista Rauli.

      Kyllä monet ovat tämän huomanneet, miten Rauli toimii. Minua lähinnä se ärsyttää ja tuntuu surulliselta, että keskustelijoita pidetään jotenkin tyhminä. ¨

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Reijo Mänttäri sanoo:

    Vt. Raulin kommentti minulle 6/12, 18:25

    Rauli,

    Ei ole uudestisyntymispakkoa. Joh. 3:3 “.. Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synnyt uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa”.

    Uudestisyntyminen tapahtuu vain niille, jotka siihen alistuvat. Tämä Jeesuksen käyttämä syntymis-allegoria tuo kaksi syntymää: luonnollinen (vedestä) ja Hengestä. Hengestä syntyminen on profetoitu jo Hes. 36: 26, “… Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen”.

    Sen jälkeen vielä vahvistus,Joh.3: 6. jae: “Mikä lihasta on syntynyt, on liha ja mikä Hengestä on syntynyt on henki.”

    Lihallinen syntymä on syntyvästä riippumaton tapahtuma. Hengellinen syntymä on ihmisen halu “hypätä” synnytyskanavaan. Ajalliseen pääsee omalla tahdolla mutta iankaikkisuuteen pääsee Armosta, joka saa sijan (uskon lahjana) uskovassa ja alkaa vaikuttamaan halua totella Jeesusta ja noudattaa Hänen käskyjään

    Nikodeemukselle tämä asia selveni ja hänestä tuli Jeesuksen seuraaja.

    Sanot, ettei uskoontulosta puhuta mitään. Uskoontulosta puhutaan tuon Jeesuksen julkilausuman jälkeen kymmeniä kertoja. Raamatun keskeisin ilmoitus on Jeesuksen ristillä hankkima pelastus kaikille ihmisille. Pelastua, syntyä uudesti, vanhurskauttua, tulla uskoon, kuvataan oven avaamisesta Jeesuksen tulla sydämeen asumaan, mennä ahtaasta portista sisälle, antaa pelastaa itsensä.

    Uudestisyntyminen on dramaattisin kuvaus siitä, kun kuollut henki tulee eläväksi. Vain uudestisyntymällä elävään uskoon voidaan puhua muusta Raamatusta. Joka ei ole tullut uskoon, on jumalaton, ja hänelle Jumala sanoo:

    Ps. 50:6 Mutta jumalattomalle Jumala sanoo: ”Mikä sinä olet puhumaan minun käskyistäni ja ottamaan minun liittoni suuhusi?

    Seurakunnassani on ollut lukuisia uskoontulleita, jotka ovat uudestisyntyneet vain Raamattua lukemalla. Tällainen “buumi” alkoi esim. Italiassa, kun katoliset saivat mahdollisuuden lukea Raamattua. Yleensä uskoon on tultu, kun on kuultu julistusta niinkuin Pietariltakin. He saivat piston sydämeensä ja kysyivät mitä nyt pitää tehdä. Sen jälkeen oli kysymys vain minuuteista, kun Pyhä Henki synnytti nämä herätyksen kokeneet uudesti. Joskus selitetään mitä ja kuka Jeesus on (etiopialainen hoviherra, Nikodeemus) tai Jeesus Pyhän Hengen kautta ilmestyy ja uudestisyntymisen ihme tapahtuu (Korneliuksen talossa olevat).

    Berean juutalaiset totesivat Kirjoituksista, että Paavalin ja Siilaan julistus oli oikeaa ja sen vastaanottaminen uudestisynnytti heidät. Tämä kesti muutaman päivän kauemmin, kuin Jerusalemissa v.33 tai Korneliuksen talossa.

    Aina täytyy ottaa vastaan tarjottu pelastus. Joskus Pyhän Hengen työlle ihminen alistuu heti, joskus menee kauemmin.

    Vartiotorni-seuran opit eivät ole Raamatusta. Raamatun oppi on tänään sama kuin se oli kun ne kirjattiin luettavaan muotoon. Seurakunnassani ja miljoonat helluntalaiset ympäri maailman ymmärtävät nämä alkuperäiset ohjeet ja opit samalla tavalla kuin n. 2000 vuotta sitten.

    Raamattu on elävä, voimallinen ja muuttumaton. Sen ymmärtää tyhmäkin ilman jehovalaisten lisäyksiä ja niihin kurssitusta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Seppo Heinola sanoo:

    ”Huomasivat Jumalan pojat ihmisten tyttäret ihaniksi ja ottivat vaimoikseen kaikki, jotka he parhaiksi katsoivat…Siihen aikaan eli maan päällä jättiläisiä, ja myöhemminkin, kun Jumalan pojat yhtyivät ihmisten tyttäriin ja nämä synnyttivät heille lapsia; nämä olivat noita muinaisajan kuuluisia sankareita.”(1.Mo7:1-4)”

    Tuohon: Nykykäännös tekee epäselväksi, tarkoitetaanko kuuluisilla sankareilla jumalien poikien ja ihmisten tyttärien lapsia vai heidän isiään. Raamatun alkuteksti ei estä kuuluisien sankareitten viittaamista nimenomaan isiin eli ’jättiläisiin’. Tätä tulkintaa tukee myös kohdan sananmukainen käännös ja alkutekstin alla oleva 13 sekvenssinen els. eli ns. tasavälikoodi. Kiinnostavia näissä kolmessa jakeessa ovat erityisesti käsitteet nefilim, beni elohjim, gibborim, olam, ha shem. Kun ensimmäiset käsitteet käännetään nimittäin sananmukaisesti sanahistoriallisissa merkityksissään, tulee myös viimeisen sanonnan sananmukainen käännös ymmärrettävämmäksi ja myös jakeiden viimeisestä sanasta nouseva koodi sekvenssilukuineen johdonmukaiseksi. Käsitteet ovat käännettyinä: neflim = alaslaskeutuneet, heprean verbistä nafal: tulla alas, beni elohjim = jumalien pojat, gibborim = ylösnousevat: heprean verbistä gabar: nousta ylös, olam, avaruus, heprean sanasta olma: salaisuus, maailmankaikkeus, ha shem = tulipatsas: sumerin sanasta shum = tulivesi. Nyt jakeen 4 viimeinen lause kääntyy: ”Nämä olivat noita avaruudesta alaslaskeutuneita tulipatsaan miehiä.” Tämä lause päättyy alkutekstissä, kuten yltä nähdään, kirjaimeen mem. Jos nyt otamme tästä kirjaimesta intervallin 13 mukaan ulos kirjaimia, saamme mem`n jälkeen ensin alefin ja sitten daleth`n ja vielä uudelleen mem`n. Intervalli 13 antaa puolestaan anagrammina 31 sanan al, joka on heprean jumala-sanan vanhin perusmuoto, joka sananmukaisesti merkitsee voima. Kun saatu els 13:sta tuottama yhdistelmä madm päättyy vielä jumala eli elohjim sanan loppupäätteeseen -im, voimme ilman suurtakaan tuskaa lukea koodin sanaksi madim, joka nykyhepreassa kuten vanhassakin tarkoittaa – Mars planeettaa ! Muta koodi jatkuu ja tuottaa myös madm sanan jälkeen ha-shemin eli sanonnan Marsin tulipatsas! Kun sana ha-shem eli tulipatsas toistuu siis vielä samoin 13 jakeen intervallein välittömästi koodin edellä, ei kyseessä voine olla sattuma: Jumalien pojat, jotka ihmisten tyttäriin yhtyivät, olivat laskeutuneet tänne avaruudesta

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Sami Paajanen sanoo:

    Rauli jatkan vielä tuosta Pietarin kirjeen kohdasta 1 Piet 4:6.

    LAINAUS ON PROF. JUKKA THURENIN KOMMENTAARISTA ( Kirkon aarteita) KUTEN AIKAISEMMATKIN KOHDAT ( A, B, C). Jukka Thuren selittää oivallisesti Pietarin kirjettä.

    ” 6 Sitä varten niillekin, jotka ovat kuolleet, on julistettu evankeliumi Kr. liittää tämän lauseen edelliseen konjunktiolla gar ’sillä’, mutta suomentaja ei ilmeisesti ole nähnyt väitteiden välillä mitään riippuvuutta. Kuinka tämä tieto voisi selittää edellistä?

    Kr. nekrois ’kuolleille’ on käännetty lauseella: ”niillekin, jotka ovat kuolleet.” Ketkä ovat näitä ”vainajia”? Poimin tähän kolme tehtyä ehdotusta:1) Ne, jotka ovat kuolleet kuultuaan apostolien julistaman evankeliumin. Seurakuntalaiset ovat ahdistuneita samasta syystä kuin alkuaikojen Tessalonikassa, 1. Tess. 4:13s: monet uskovat ovat kuolleet ennen Kristuksen tulemusta. Surevia omaisia on lohdutettava. 2) VT:n ajan hurskaat, jotka uskoivat lupauksiin ja jotka Kristus kävi vapauttamassa tuonelasta (Matt. 27:52s)? Sanoohan Jeesus, että Abraham iloitsi jo etukäteen nähdessään Messiaan päivät, Joh. 8:56. Kai hänelle sitten ajan tulleen ilmoitettiin, että ne päivät ovat tulleet. 3) Evankeliumi on julistettu kaikille tuonelassa oleville, myös jumalattomille. Tätä vaihtoehtoa tukee se, että lause näyttää toimivan inkluusiona 1. Piet. 3:19 alkaneelle jaksolle, jonka alussa puhuttiin Kristuksen laskeutumisesta tuonelan vankilaan ja siellä julistamasta sanomasta, evankeliumista.

    Inkluusio 1. Piet. 3:19-4:6 (tuonelassa olevat henget – vainajat) rajaa jaksoa, jonka keskuksena on kastetypologia. Vanha maailma oli siveellisen kaaoksen eli turmeluksen vallassa. Kaaosvedet tuhosivat sen mutta säästivät Jumalan kutsumat, arkkiin menneet. Maailma on jälleen turmeluksen vallassa, kaaoksessa. Tälläkin kertaa vedenpaisumuksen antitypos, kastevesi, erottaa pelastuvat tuhon omista. Paavali esittää hyvin samanlaisen kastetypologian, 1. Kor. 10:1s: Kulkiessaan meren poikki Israel sai kasteen ”Moosekseen” eli Mooseksen seuraajiksi. Tuhotulvana palaava vesi erotti Jumalan kansan turmeltuneista ja orjuuttavista egyptiläisistä ja yhdisti sen Mooseksen johdolla Luvattuun maahan matkaavaksi seurakunnaksi. Room. 6:4 kuvaa kastetta yksilön kannalta mutta analogisesti: vanha ihminen hukutetaan, jotta uusi luomus alkaisi elää uutta elämää. Nooan sukupolven ja egyptiläisten kaltainen turmeluksen levittäjä on näet myös ihmisessä itsessään. Siihen uudestisyntynyt tekee pesäeron, mutta jo Room. 7:14ss osoittaa, ettei ero ole vielä lopullinen. Kol. 2:12 säilyttänee apostolin varhaisemman, varomattomaksi osoittautuneen julistustavan: ”Kasteessa teidät yhdessä hänen kanssaan haudattiin ja herätettiin eloon, kun uskoitte Jumalaan, joka voimallaan herätti Kristuksen kuolleista” (ks. komm.).

    Hukkuneen pelastumisen kuvakieltä on jo psalmeissa, esim. Ps. 18:5,17, Joon. 2:3-7. Kristuksen kuolema ja meno tuonelaan vastaa toisaalta kaaosveteen hukkumista, toisaalta kristillistä kastetta. Kristus on ottanut syntimme taakakseen ja sitten ”kuollut pois synnistä” – eroon synnin turmelemasta maailmasta ja niistä meidän synneistämme, jotka oli ottanut kantaakseen. Evankeliumeissa (Mark. 10:38 ja Luuk. 12:50) Jeesus käyttää kuolemastaan metaforaa baptisma ’kaste’. Kastettava ja kastettu seuraa Herransa kuoleman kautta uuteen elämään.

    että he eläisivät hengessä, niin kuin Jumala elää, vaikka ruumiissaan ovat saaneet saman tuomion kuin kaikki ihmiset. Jo tutuksi tullut antiteesi sarx – pneuma ’liha – henki’ tarkoittaa tässä samaa kuin ”tämä maailma – tuonpuoleinen maailma”. ”Lihan puolesta” (dat. limitat.) nuo ihmiset ovat kärsineet ansaitsemansa kuolemantuomion, niin kuin me kaikki sen kärsimme (esim. Room. 5:12;8:10). Mutta julistus Kristuksen sijaiskuolemasta on heille ollut elämää luova sana. Uskossa nukkuneet kristityt ”elävät hengessä” Kristuksen luona, se on varmaa. Ongelmallista on, antoiko Kristuksen julistus myös tuonelassa oleville muinaisajan ihmisille mahdollisuuden uskoa ja elää ”hengessä Jumalan mukaan”.

    Sanan nekrois kohdalla esitetyistä vaihtoehdoista 1 on selvä, mutta myös 2 on teologisesti ongelmaton. ”Hengessä eläväksi tehtynä” Kristus saarnasi ristin evankeliumin vainajille, jolloin hurskaat ilahtuivat, mutta pahat henkivallat ja paatuneet ihmiset kauhistuivat. Sekä VT:n että UT:n aikaan uskovatkin kuolevat synnin tähden ruumiillisesti, mutta Jumalan uskollisuuden tähden he ”elävät hengessä”, koska heillä on elävä Jumala, jolle ”kaikki elävät” (Mark. 12:18-27). Jos tämän lauseen katsotaan tarkoittavan 3. vaihtoehdon mukaisesti tuonelassa tapahtuvaa evankeliumin julistusta ja uskoontuloa, joudutaan vaikeisiin pohdintoihin, mutta tiettyä johdonmukaisuutta siinäkin voi olla.

    Kun kerran evankeliumi kuuluttaa, mitä Kristus on tehnyt kaikkien puolesta, siis kaikkien eri aikoina ja eri maissa eläneiden ihmisten hyväksi, on kai kaikkien myös saatava kuulla sanoma siitä. Eikö Jumala olekin viimeistä myöten tasapuolinen? Koska Kristus on kuollut myös Nooan sukupolven puolesta, sanoma siitä on julistettava noille vaikeimmin tavoitettaville ihmisille. Elossa oleville evankeliumin julistavat apostolit ja heidän seuraajansa, mutta vainajat, joihin Kirkko ei ulotu, se jättää Herran huomaan. Pietari näyttää tarjoavan ikuista elämää kaikille menneiden aikojen ihmisille. Niistä, jotka tämän elämän aikana kuulevat evankeliumin, ovat vain harvat ja valitut tulleet uskoon ja saamassa ikuisen perintöosan. Tässä maailmassa Kristus ja hänen evankeliuminsa osoittautuvat kompastuskiveksi, jonka jotkut harvat tunnistavat kallisarvoiseksi kulmakiveksi. Mutta olisiko ajateltavissa, että vainajista yksikään torjuisi ikuisen elämän lupauksen? Eikö pilkkaajankin ole pakko kumartua kuolleista herätetyn Kristuksen edessä? Vrt. kertomusta Lasaruksesta ja rikkaasta miehestä! Johdonmukaista, joskin omituista, on ajatella: kun kerran uskovaiset ovat tässä maailmassa vieraita ja muukalaisia epäuskoisen valtaväestön keskellä, ottavat myös tuonelan asukkaista aniharvat evankeliumin uskolla vastaan. Uskon syntyminen on ihme niin tässä maailmassa kuin tuonpuoleisessa.” ( Jukka Thuren 1 Pierin kirjeen kommentaari)

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Rauli Toivonen sanoo:

      ”Jos tämän lauseen katsotaan tarkoittavan 3. vaihtoehdon mukaisesti tuonelassa tapahtuvaa evankeliumin julistusta ja uskoontuloa, joudutaan vaikeisiin pohdintoihin, mutta tiettyä johdonmukaisuutta siinäkin voi olla.”

      Tai sitten sitä johdonmukaisuutta ei kertakaikkiaan ole?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Rauli, ” Tai sitten sitä johdonmukaisuutta ei kertakaikkiaan ole?”

      Thureni lopettaa tekstin kuitenkin hyvin; ”Uskon syntyminen on ihme niin tässä maailmassa kuin tuonpuoleisessa.” ( Jukka Thuren 1 Pierin kirjeen kommentaari)”

      Näinhän se menee, Rauli.

      Jehovan todistajien ongelma on kuolema. Kuolema on heille loppu. Mitä tapahtuu ihmiselle joka kuolee?

      Onko hän tietoisessa tilassa/välitilassa lähellä Jumalaa vai kaukana Hänestä. JW organisaatio ajattelee, että ihminen ei ole enään kuoleman jälkeen tietoinen mistään sillä hän on haudassa. Siksi Jeesuksen saarna tuonelassa on jotakin kummallista. Raamattu siitä kuitenkin puhuu, sitä vastaan on vaikea väittää.

      Mitä itse ajattelet Rauli tästä? Mitä sinulle kuolema tarkoittaa. Onko sinun mielestä ihminen vielä olemassa ja onko hänellä tietoista ajatusta toimintaa?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Marjaana Järvinen sanoo:

    Kannatan ehdottomasti lähteiden ja lainausten käyttöä keskustelussa, mutta joku raja siinäkin. Samin lainaukset olivat auttamattomasti liian pitkiä, ja niitä oli aivan liian monta. Tuollainen kopioiminen haittaa merkittävästi keskustelua.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Marjaana Järvinen, olen kanssasi samaa mieltä. Nämä olivatkin ainoat pitkä lainaukset. Minulta niitä ei enään tule. Keskustelun kannalta tiivistäminen on parempi vaihtoehto. Näin jää kaikille keskustelijoille tilaa tulla kuulluksi.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Rauli Toivonen sanoo:

    Näyttää siltä, että on aika kiittää keskustelijoita vilkkaasta osallistumisesta: kommentteja on 375 ja lukukertoja 6696 tällä hetkellä.

    Palastava usko siis kiinnostaa, ja seuraavissa plogeissanikin se on aina mukana.

    Keskustelemisiin.

    Rauli

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Marjaana Järvinen sanoo:

    Jotain oleellista jäi edelliseltä sivulta kommentoimatta. Laitan sen tähän jatkoksi, saattaa tulla aiheelliseksi kysymykseksi seuraavissakin blogeissasi, joten jos et vastaa tähän, kannattaa miettiä vastausta takataskuun valmiiksi.

    Toinen kysymys jota voisit miettiä on se, miksi välttelet keskustelua uskonnollisen yhteisösi opetuksesta koskien Jerusalemin tuhon väärää ajankohtaa (607 eaa.). Koko uskontonne kiteytyy siitä johdettuun oppiin vuodesta 1914, jolloin ei ole kyse mistään vähäpätöisestä asiasta.

    Marjaana -> “Paljonko Totuus saa mielestäsi sisältää virheitä ja vääriä opetuksia, että se on vielä Totuus?”

    Rauli -> “Ja tähänkin siis pitäisi joku numeroarvo antaa? Parempi taitaa olla vastakysymys: Montako kertaa kristitty saa erehtyä, että vielä ansaitsee tulla kutsutuksi nimellä krititty?”

    Niin, montako kertaa muut kristityt kuin Jehovan todistajat saavat erehtyä, että ansaitsevat vielä tulla kutsutuksi nimellä kristitty? Jehovan todistajien mukaan kaikki muut uskonnot ovat vääriä, koska ne opettavat Jehovan todistajien näkemysten mukaan Raamattua väärin. Kun voidaan osoittaa varsin helposti, että Jehovan todistajilla on ihan sama väärien opetusten luuranko kaapissa, se ei jostain syystä ole merkittävää. Miksi?

    Miksi vain Jehovan todistajilla on oikeus erehtyä ja ylläpitää vääriä uskonnollisia käsityksiä, ilman että heidät voi laskea väärän uskonnon edustajiksi?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Reijo Mänttäri sanoo:

    Sami Paajanen:

    ”Kyllä monet ovat tämän huomanneet, miten Rauli toimii. Minua lähinnä se ärsyttää ja tuntuu surulliselta, että keskustelijoita pidetään jotenkin tyhminä. ”

    Ei Rauli keskustele, vaikka hän sellaisesta toiminnasta puhuu. Rauli hömpöttää!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Rauli Toivonen

    Olen Jehovan todistaja Pyhäjärveltä. Leipäni olen ansainnut perheelleni viimeiset 35 vuotta opettamalla kemiaa ja matematiikkaa paikallisessa lukiossa. Lokakuun alusta 2017 siirryin eläkkeelle ja opetan nyt kanssaihmisilleni vain Raamattua. Harrastan liikuntaa varsin tarmokkaasti: pallopelejä, kuntosalia ja lenkkejä kuuluu viikottaiseen ohjelmaani. Olen kolmen lapsen isä ja myös kolmen lapsen isoisä. Vaimon kanssa yhteistä taivalta on tänä vuonna 42 vuotta. Voit kirjoitella minulle myös meiliä osoitteseen raulitoivonen1@gmail.com