Suomi vuonna 2047?

Ennakointi on osa vastuullista varautumista tulevaan – niin perhe- kuin yrityselämässä ja ennen kaikkea valtion tasolla.

Hesarin pääkirjoitustoimittaja kirjoitti Suomen linjasta, joka on ollut EU-asioissa reaktiivinen (HS 29.11.). Eteen tulevat, pieniltä vaikuttavat asiat on ratkaistu yksi kerrallaan. ”Mutta kun katsoo taaksepäin, näkee minne päätöksistä syntyvien murusten jono vie.”  Pääkirjoitus huomauttaa, että nyt edessä on suuria murusia, kuten Brexitin vaikutus EU:n suuntaan, Trumpin tuleva Venäjän politiikka tai Marie Le Penin mahdollisen valinnan vaikutus Ranskan EU-jäsenyydelle. Siksi tulisi pohtia tulevaisuuden varalle vaihtoehtoisia malleja ja etenemissuuntia.

_ _ _

Kun en ole päättämässä valtion linjasta, voin melko huolettomasti kuvitella yhden tulevaisuuden vision: Suomi 2047 –  sen todennäköisyys lienee 10-20% luokkaa?

”P-791NG ankkuroitui Vesivehmaan lentokentälle. 150-metrisen ilmalaivan rahtiramppia pitkin astui ulos noin 100 kiintiöpakolaisen joukko tavaroineen. Heidät oli poimittu Etelä-Euroopan leireiltä ammattitaidon ja perhesiteiden vuoksi. Ydinperheen yhdistäminen oli määritelty yhdeksi perusteeksi päästä pohjoiseen.

EU ja valuuttaunioni olivat hajonneet populistipuolueiden päästyä valtaan eri maissa. Tämä tapahtui noin viiden vuoden ajanjaksolla, jolloin 40 miljoonaa pakolaista tuli Pohjois-Afrikasta Espanjaan, Etelä-Ranskaan ja -Italiaan. Lämpötilan nousu ja keinokasteluun tarvittavan veden hupeneminen olivat työntäneet eteläisen asutuksen Alppien juurelle. Alpit muodostivat Saksa-johtoisen Pohjois-Euroopan Liiton etelärajan.

_  _ _

Humanitaarisista ja väestöllisistä syistä eteläeurooppalaisia haettiin pohjoiseen ilmalaivoilla. Luonnon heliumin loputtua ilmalaivojen turvallisiksi suunnitellut kaasukennot täytettiin vedyllä. Alukset oli päällystetty pinnoitteella, jonka tuottama aurinkoenergia käytti sähkömoottoreita. Siten ilmalaivat olivat pilvien yläpuolella purjehduskorkeudessa energiaomavaraisia ja päästöttömiä.

Ne kuljettivat neljän säiliöautollisen verran Päijänteen vettä etelään ja toivat paluulennolla pakolaisia. Yksi ilmalaiva teki viikossa kolme matkaa 250 km/h purjehdusnopeudella.

_ _ _

Suomen makean veden varat olivat nousseet tärkeäksi vientituotteeksi. Myös kaikki viljelykelpoinen maa oli otettu käyttöön. Mineraalisen fosfaatin loputtua peltoja lannoitettiin yksinomaan eloperäisellä lannoitella, kuten kompostoidulla karjan ja ihmisten ulosteella. Sallituiksi määriteltiin vain biohajoavat lääkkeet, jotta lannasta tai juomavedestä ei siirtyisi haitallisia lääkejäämiä ihmisiin. Kaikki lanta käsiteltiin tiloilla mädättämällä siitä biokaasua polttoaineeksi.

Antibiooteille resistentit bakteerikannat olivat synnyttäneet pandemioita, mikä entisestään rajoitti ihmisten liikkuvuutta. Suomalainen lääkekeksintö – alun perin Suomen rehun pihkaöljystä jalostama eläinrehun lisäaine Progress – oli ihmisravintoon lisättynä auttanut voittamaan useimmat haitalliset bakteerit ja vähentämään tautiriskiä.

_ _ _

Sähkö ja lämmin vesi tuotettiin rakennusten katoilla auringon energialla. Kotitalouksien ja teollisuuden sähkön kulutus oli laskenut kolmannekseen. Lupia autojen hankintaan ja käyttöön myönnettiin vain painavista syistä. Autokanta olikin supistunut neljäsosaan aiemmasta. Kaikki autot liikkuivat uusiutuvalla energialla. Suosittuja olivat sähköautot, sekä myöspuukaasulla kulkevat autot, koska niiden polttoainehuolto oli hoidettavissa omavaraisesti.  Junat ja ilmalaivat hoitivat pitkän matkan joukkoliikenteen sekä raskaan rahtiliikenteen.

Ns. kulutustavaroiden määrä oli kuitenkin supistunut 30 vuoden takaisesta. Jatkuvan kasvun ajatus oli hylätty mahdottomana. Aineellinen elintaso oli laskenut huomattavasti, mutta samalla onnellisuus ja elämänlaatu olivat parantuneet. Kiire oli vähentynyt ja aikaa  tullut lisää ihmissuhteille ja kulttuurille.

_ _ _

30 vuoden takainen nautinto- ja kulutusyhteiskunta oli tuottanut paitsi massiivista luonnon tuhoa myös ihmisten eriarvoisuutta, levottomuutta ja syrjäytymistä. Sitä pahensi entisestään 20-luvulla äärimmäisyyksiin viety digitalisaatio, jolloin työttömyys kohosi jopa 40%:iin. Aiempien sukupolvien 150 mrd euron velan maksu 10% korkoineen ja Euroopan keskuspankin kontrolliin joutunut valtion talous eivät mahdollistaneet perusturvan maksamista kaikille työttömille ja vanhuksille.

Maata ravisteli perusteellinen muutos – kuten koko Eurooppaa. Kulutuksen ja yltäkylläisyyden tilalle oli tullut yllättäen haasteeksi väestön ruokkiminen. 40-luvun yhteiskuntaa kutsuttiinkin selviytymisyhteiskunnaksi. Koulussa opittiin – perinteisten kouluaineiden lisäksi, joissa taitoaineilla oli aiempaa suurempi paino – puutarhaviljelyä, lampaiden, kanojen ja mehiläisten hoitoa, puu- kangas ja metallitöitä, ekologiaa ja energiataloutta sekä luonnonsuojelua. Työrauha oli palannut kouluihin, kun oppilaat sisäistivät, että opituilla asioilla oli suora yhteys heidän ja heidän lähipiirinsä selviämiseen.

Oli selvää, että selviytymisyhteiskunnassa ei ollut työttömyyttä.

Hedelmällisyysluku oli pudonnut alle 1,5. Lasten saaminen epävarmaan maailmaan tuntui monista riskiltä. Syntyvyys olikin pääasiassa perinteisten uskonnollisten ryhmien varassa. Huoltosuhde oli raskaasti vinoutunut. Yhdellä työssäkäyvällä oli tilastollisesti kahdeksan huollettavaa. Tosin yhteiskunnan hoivapalvelut olivat romahtaneet kustannuskriisiin. Perheet ja seurakunnat täydensivät  yhteiskunnan ja yrittäjien tarjoamaa hoitoa vanhuksille ja sairaille. 20-luvulla hyväksytystä eutanasiasta oli tullut käytetty hoitomuoto väestöpyramidin leveän yläosan kaventamisessa.

_ _ _

Uskonto oli keskeisessä asemassa jokapäiväisessä elämässä. Tietoisuus luonnon ja ihmisen kohtalonyhteydestä oli kirkastanut myös ihmisen tekojen – hyvän ja pahan – merkitystä kokonaisuudelle. Syntiä ei tarvinnut erikseen keksiä. Sen seuraukset, varsinkin edellisten sukupolvien jäljiltä, olivat traagisesti kaikkien nähtävillä. Ihmisen vastuu Luojalle ja armahduksen etsiminen rukouksessa ja jumalanpalveluksessa puhdistivat mieltä.  Ilo ja ylistys Jumalan hyvyydestä antoivat kiitosmieltä ja halua auttaa muita selviämään.

20-luvulla kirkko oli etääntynyt hengellisestä perustastaan ja kamppaili raskaan hallinnon sekä talousongelmien parissa. Sanoma oli suuntautunut yhä enemmän sosiaalieettisiin kysymyksiin ja yksilöiden oikeuksien ajamiseen. Huomaamatta oli jäänyt ympäristön syvällinen muutos, joka uhkasi koko yhteiskunnan olemassaoloa ja haastoi etsimään yhteisöjen selviämistä läpi murroksen.

Kirkko löysi uudelleen hengellisen ytimensä 30-luvulla jäsenistöltään, työntekijäkunnaltaan ja omaisuudeltaan kovasti keventyneenä. Seurakunnat olivat ottaneet maa-alueensa viljelyskäyttöön ja perustaneet irrallisille ihmisille yhteisöjä, joissa tarjottiin työskentelyä yhteisön hyväksi ja elantoa sekä vanhuksille ja orvoille ihmisarvoinen hoito. Seurakuntien voiman lähteenä ja keskuksena olivat jumalanpalvelukset sekä rukoushetket.

_ _ _

Jätän turvallisuuspolitiikan kokonaan tämän tulevaisuusvision ulkopuolelle. On kuitenkin selvää, että sen merkitys on ollut oleellinen ja dramaattinen edellisissä kehityskuluissa.

  1. Islam on kyllä erilainen, kuin moni muu uskonto. Varsinkin kristillinen usko. Kristitty voi vaihtaa uskontoaan. Muslimille se ei ole luvallista. Yleensä uskonto valitaan. Islamiin synnytään. Kristitty voi maallistua ja hukata kristillisen identiteetin. Muslimikin voi maallistua, mutta ei silti lakkaa olemasta muslimi. Näitä eroavuuksia ei moni täällä tajua ja ne juuri ovat koko asian ydintä.

    • ”Muslimille se ei ole luvallista.” Muslimeja kuitenkin kääntyy kristityiksi. Islamin näkökulmasta he toki toimivat ilman lupaa. Joissakin tapauksissa nimitys ’messiaaninen muslimi’ voisi olla jotenkin osuva, mutta tuskin useimmissa. ”Yleensä uskonto valitaan.” Tämä taitaa olla länsimaisen yksilöajattelun luoma harha. Ovatko suomalaiset vapaa-ajattelijat valinneet sitä uskontoa, josta ovat irtautuneet? Ovatko he oikeastaan valinneet aivan itsenäisesti sitä irtautumistaankaan?

Kirjoittaja

Pekka Särkiö
Pekka Särkiö
Kenttäpiispa evp. ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti. Keski-Lahden seurakunnan vs. kirkkoherra 4.3.2024-30.8.2024. Harrastan mehiläistarhausta ja maatiaiskanojen kasvatusta, esteratsastusta ja nykyaikaista viisiottelua. Minulle tärkeitä asioita ovat luonto ja sen elinvoiman turvaaminen, ekologinen elämäntapa, historian tuntemus sekä kestävän yhteiskunnan puolustaminen.