Raamattu lupaa melkoisesti sellaiselle, joka uskoo Jeesukseen Kristukseen. Pienoisevankeliumiksi kutsuttu Joh3: 16 sanoo asian näin: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.”
Iankaikkinen elämä on mahdollista niille, jotka ”uskovat häneen”, eli siis Vapahtajaamme. Erimielisyyttä taitaa olla kuitenkin siitä, mitä Raamatussa tarkoitetaan sanalla ”usko”. Ilmeisesti kukaan ei ymmärrä uskoa Jeesukseen pelkästään uskona hänen historiallisuuteensa. Se, että uskoo nasaretilaisen puusepän kulkeneen kerran maapallolla, ei takaa ikuista elämää kai kenenkään tulkinnoissa? Toisaalta: taitavat harvassa olla nekin, jotka edellyttävät uskolta täydellisyyttä ja uskojalta synnittömyyttä ja virheettömyyttä.
Mitä Raamattu sitten opettaa tuosta oikeasta uskosta Lunastajaamme?
Jo tuossa Johanneksen 3. luvussa esitetään pelastavaa laatua olevalle uskolle liitännäinen: ”Sillä, joka uskoo Poikaan, on ikuinen elämä, mutta joka ei tottele Poikaa, se ei pääse näkemään elämää, vaan Jumalan viha pysyy hänen yllään.”(jae 36) Ajatus on pitkälti se sama kuin mitä Jaakobin kirje opettaa: ”Veljet, mitä hyötyä siitä on, jos joku sanoo uskovansa mutta häneltä puuttuvat teot? Ei kai usko silloin voi pelastaa häntä?”(Jaak2:14)
Meitä kaikkia Raamattuun luottavia puhuttelee voimakkaasti Matteuksen kirjaaman Vuorisaarnan lopussa oleva Jeesuksen tulevaisuusvisio. Herramme luo tulee ”sinä päivänä” sellaisia, joilla usko Jumalan Poikaan on ollut mitä ilmeisintä, ainakin omasta mielestään: ”Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja”. (Mat7:21.22)
Jeesus ei kommentissaan kiistä hänen nimessään tehtyjä sinänsä. Niiden laatu ei tunnu Vapahtajaamme kiehtovan: ”En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!” (”laittomuuden tekijät”/KR38)
Englanninkieliset käännökset (KR38 tavoin) käyttävät tässä ilmausta ”I never knew you”. Jeesuksen nimessä tehdyt ”uskon teot” eivät siis aina tuo mukanaan ikuista elämää vaan saavat aikaan repliikin: ”Menkää pois minun luotani”. Mikähän tuossa uskossa meni pieleen?
Toisaalla Kristus osoittaa, mitä hänen seuraajiensa usko saa heidät toimimaan: ”Totisesti, totisesti: joka uskoo minuun, on tekevä sellaisia tekoja kuin minä teen, ja vielä suurempiakin.”(Joh14:12)
Kristus herätti jopa kuolleita, siihen suuntaan ei ilmeisesti voi enää mennä ”suuremmaksi”. Viittaisikohan tuo Jeesuksen maapallolta poistumisrepliikkiin ”Olette todistajiani maan ääriin saakka”?(Apt1:8) Jeesus saarnasi vain Lähi-Idän pienellä alueella, Paavalista eteenpäin on sitten edetty kohti globaalia ”hyvän uutisen” kaiuttamista Kristuksesta ja hänen kuninkuutensa siunauksista.
Usko Jeesukseen Kristukseen on siis ikuisen elämän avain, mutta mistä tuo usko tulee? ”Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana,” vastaa Raamattu tuohon kysymykseen. Itse asiassa kenelläkään ei Ison Kirjan mukaan voi olla uskoa ilman opetusta. Pari esimerkkiä ensimmäisten kristittyjen ajoilta.
Beroiassa asuneista juutalaisista sanotaan, että he ”olivat avarakatseisempia kuin Tessalonikassa. He ottivat sanan halukkaasti vastaan ja tutkivat päivittäin kirjoituksista, pitikö kaikki paikkansa.” Ja niinpä: ”Monet heistä tulivatkin uskoon, samoin useat arvossa pidetyt kreikkalaiset naiset ja miehet.”(Apt17:11,12)
Raamatun edellisessä luvussa kerrotaan vanginvartijasta, jolle Paavali ja Silas lupasivat Jeesuksen sanojen mukaisesti: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut, sinä ja sinun perhekuntasi.”(Apt16:31) Tarvitsiko vanginvartijan hänelle erittäin kriittisessä tilanteessa nyt vain todeta: ”Uskonhan minä”? Jatko kertoo, että opetusta tarvittiin: ”He puhuivat sitten Herran sanaa hänelle ja koko talonväelle”… ja hänet ja hänen perhekuntansa kastettiin heti.”(Apt16:32,33)
Mutta puhuttaessa uskosta Jeesukseen, on otettava vielä huomioon eräs miljardiluokan näkökulma: Entä ne, jotka ovat kuolleet ilman minkäänlaista informaatiota maapallolla vierailleesta Kaikkivaltiaan Pojasta? Raamatun Roomalaiskirjekin kysyy: ”Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista”(Ro10:14) Ja jos ei ole uskoa Jeesukseen, miten on pelastumisen laita? Mitä sinä ajattelet?
Jeesus kohtasi maanpäällisen elämänsä loppumetreillä miehen, joka oli tehnyt ilmeisen paljon pahaa elämänsä aikana. Hän sai Jeesukselta lupauksen: ”olet kanssani paratiisissa”. Vaikka nyt ei suoranaisesti ikuista elämää luvattukaan, ryövärin katumus ja usko Jeesukseen oli ilmeinen. Uskoa edeltävät oppitunnit Jeesus piti varsin vaikeissa olosuhteissa Golgatalla, kovin syvällisiin asioihin siinä ei ehtinyt pureutua.
Olisiko paras pakoilla Raamatussa esitettyä uskon tuomaa vastuuta, jos kerran Kristuksen kuolintoverin tavoin voi saada tulevaisuuslupauksen vain hiukan ennen nykyelämän päättymistä?
Niin, ja mikä on niiden miljardien kohtalo, jotka ovat eläneet ja elävät tänäkin päivänä ilman, että kukaan heille Jeesuksen askelmerkkejä neuvoo? Kadotukseen vai ikuiseen elämään nämä tietämättömät? Oletko sinä löytänyt Raamatusta vastausta?
Rauli jatkan vielä tuosta Pietarin kirjeen kohdasta 1 Piet 4:6.
LAINAUS ON PROF. JUKKA THURENIN KOMMENTAARISTA ( Kirkon aarteita) KUTEN AIKAISEMMATKIN KOHDAT ( A, B, C). Jukka Thuren selittää oivallisesti Pietarin kirjettä.
” 6 Sitä varten niillekin, jotka ovat kuolleet, on julistettu evankeliumi Kr. liittää tämän lauseen edelliseen konjunktiolla gar ’sillä’, mutta suomentaja ei ilmeisesti ole nähnyt väitteiden välillä mitään riippuvuutta. Kuinka tämä tieto voisi selittää edellistä?
Kr. nekrois ’kuolleille’ on käännetty lauseella: ”niillekin, jotka ovat kuolleet.” Ketkä ovat näitä ”vainajia”? Poimin tähän kolme tehtyä ehdotusta:1) Ne, jotka ovat kuolleet kuultuaan apostolien julistaman evankeliumin. Seurakuntalaiset ovat ahdistuneita samasta syystä kuin alkuaikojen Tessalonikassa, 1. Tess. 4:13s: monet uskovat ovat kuolleet ennen Kristuksen tulemusta. Surevia omaisia on lohdutettava. 2) VT:n ajan hurskaat, jotka uskoivat lupauksiin ja jotka Kristus kävi vapauttamassa tuonelasta (Matt. 27:52s)? Sanoohan Jeesus, että Abraham iloitsi jo etukäteen nähdessään Messiaan päivät, Joh. 8:56. Kai hänelle sitten ajan tulleen ilmoitettiin, että ne päivät ovat tulleet. 3) Evankeliumi on julistettu kaikille tuonelassa oleville, myös jumalattomille. Tätä vaihtoehtoa tukee se, että lause näyttää toimivan inkluusiona 1. Piet. 3:19 alkaneelle jaksolle, jonka alussa puhuttiin Kristuksen laskeutumisesta tuonelan vankilaan ja siellä julistamasta sanomasta, evankeliumista.
Inkluusio 1. Piet. 3:19-4:6 (tuonelassa olevat henget – vainajat) rajaa jaksoa, jonka keskuksena on kastetypologia. Vanha maailma oli siveellisen kaaoksen eli turmeluksen vallassa. Kaaosvedet tuhosivat sen mutta säästivät Jumalan kutsumat, arkkiin menneet. Maailma on jälleen turmeluksen vallassa, kaaoksessa. Tälläkin kertaa vedenpaisumuksen antitypos, kastevesi, erottaa pelastuvat tuhon omista. Paavali esittää hyvin samanlaisen kastetypologian, 1. Kor. 10:1s: Kulkiessaan meren poikki Israel sai kasteen ”Moosekseen” eli Mooseksen seuraajiksi. Tuhotulvana palaava vesi erotti Jumalan kansan turmeltuneista ja orjuuttavista egyptiläisistä ja yhdisti sen Mooseksen johdolla Luvattuun maahan matkaavaksi seurakunnaksi. Room. 6:4 kuvaa kastetta yksilön kannalta mutta analogisesti: vanha ihminen hukutetaan, jotta uusi luomus alkaisi elää uutta elämää. Nooan sukupolven ja egyptiläisten kaltainen turmeluksen levittäjä on näet myös ihmisessä itsessään. Siihen uudestisyntynyt tekee pesäeron, mutta jo Room. 7:14ss osoittaa, ettei ero ole vielä lopullinen. Kol. 2:12 säilyttänee apostolin varhaisemman, varomattomaksi osoittautuneen julistustavan: ”Kasteessa teidät yhdessä hänen kanssaan haudattiin ja herätettiin eloon, kun uskoitte Jumalaan, joka voimallaan herätti Kristuksen kuolleista” (ks. komm.).
Hukkuneen pelastumisen kuvakieltä on jo psalmeissa, esim. Ps. 18:5,17, Joon. 2:3-7. Kristuksen kuolema ja meno tuonelaan vastaa toisaalta kaaosveteen hukkumista, toisaalta kristillistä kastetta. Kristus on ottanut syntimme taakakseen ja sitten ”kuollut pois synnistä” – eroon synnin turmelemasta maailmasta ja niistä meidän synneistämme, jotka oli ottanut kantaakseen. Evankeliumeissa (Mark. 10:38 ja Luuk. 12:50) Jeesus käyttää kuolemastaan metaforaa baptisma ’kaste’. Kastettava ja kastettu seuraa Herransa kuoleman kautta uuteen elämään.
että he eläisivät hengessä, niin kuin Jumala elää, vaikka ruumiissaan ovat saaneet saman tuomion kuin kaikki ihmiset. Jo tutuksi tullut antiteesi sarx – pneuma ’liha – henki’ tarkoittaa tässä samaa kuin ”tämä maailma – tuonpuoleinen maailma”. ”Lihan puolesta” (dat. limitat.) nuo ihmiset ovat kärsineet ansaitsemansa kuolemantuomion, niin kuin me kaikki sen kärsimme (esim. Room. 5:12;8:10). Mutta julistus Kristuksen sijaiskuolemasta on heille ollut elämää luova sana. Uskossa nukkuneet kristityt ”elävät hengessä” Kristuksen luona, se on varmaa. Ongelmallista on, antoiko Kristuksen julistus myös tuonelassa oleville muinaisajan ihmisille mahdollisuuden uskoa ja elää ”hengessä Jumalan mukaan”.
Sanan nekrois kohdalla esitetyistä vaihtoehdoista 1 on selvä, mutta myös 2 on teologisesti ongelmaton. ”Hengessä eläväksi tehtynä” Kristus saarnasi ristin evankeliumin vainajille, jolloin hurskaat ilahtuivat, mutta pahat henkivallat ja paatuneet ihmiset kauhistuivat. Sekä VT:n että UT:n aikaan uskovatkin kuolevat synnin tähden ruumiillisesti, mutta Jumalan uskollisuuden tähden he ”elävät hengessä”, koska heillä on elävä Jumala, jolle ”kaikki elävät” (Mark. 12:18-27). Jos tämän lauseen katsotaan tarkoittavan 3. vaihtoehdon mukaisesti tuonelassa tapahtuvaa evankeliumin julistusta ja uskoontuloa, joudutaan vaikeisiin pohdintoihin, mutta tiettyä johdonmukaisuutta siinäkin voi olla.
Kun kerran evankeliumi kuuluttaa, mitä Kristus on tehnyt kaikkien puolesta, siis kaikkien eri aikoina ja eri maissa eläneiden ihmisten hyväksi, on kai kaikkien myös saatava kuulla sanoma siitä. Eikö Jumala olekin viimeistä myöten tasapuolinen? Koska Kristus on kuollut myös Nooan sukupolven puolesta, sanoma siitä on julistettava noille vaikeimmin tavoitettaville ihmisille. Elossa oleville evankeliumin julistavat apostolit ja heidän seuraajansa, mutta vainajat, joihin Kirkko ei ulotu, se jättää Herran huomaan. Pietari näyttää tarjoavan ikuista elämää kaikille menneiden aikojen ihmisille. Niistä, jotka tämän elämän aikana kuulevat evankeliumin, ovat vain harvat ja valitut tulleet uskoon ja saamassa ikuisen perintöosan. Tässä maailmassa Kristus ja hänen evankeliuminsa osoittautuvat kompastuskiveksi, jonka jotkut harvat tunnistavat kallisarvoiseksi kulmakiveksi. Mutta olisiko ajateltavissa, että vainajista yksikään torjuisi ikuisen elämän lupauksen? Eikö pilkkaajankin ole pakko kumartua kuolleista herätetyn Kristuksen edessä? Vrt. kertomusta Lasaruksesta ja rikkaasta miehestä! Johdonmukaista, joskin omituista, on ajatella: kun kerran uskovaiset ovat tässä maailmassa vieraita ja muukalaisia epäuskoisen valtaväestön keskellä, ottavat myös tuonelan asukkaista aniharvat evankeliumin uskolla vastaan. Uskon syntyminen on ihme niin tässä maailmassa kuin tuonpuoleisessa.” ( Jukka Thuren 1 Pierin kirjeen kommentaari)
”Jos tämän lauseen katsotaan tarkoittavan 3. vaihtoehdon mukaisesti tuonelassa tapahtuvaa evankeliumin julistusta ja uskoontuloa, joudutaan vaikeisiin pohdintoihin, mutta tiettyä johdonmukaisuutta siinäkin voi olla.”
Tai sitten sitä johdonmukaisuutta ei kertakaikkiaan ole?
Rauli, ” Tai sitten sitä johdonmukaisuutta ei kertakaikkiaan ole?”
Thureni lopettaa tekstin kuitenkin hyvin; ”Uskon syntyminen on ihme niin tässä maailmassa kuin tuonpuoleisessa.” ( Jukka Thuren 1 Pierin kirjeen kommentaari)”
Näinhän se menee, Rauli.
Jehovan todistajien ongelma on kuolema. Kuolema on heille loppu. Mitä tapahtuu ihmiselle joka kuolee?
Onko hän tietoisessa tilassa/välitilassa lähellä Jumalaa vai kaukana Hänestä. JW organisaatio ajattelee, että ihminen ei ole enään kuoleman jälkeen tietoinen mistään sillä hän on haudassa.
Siksi Jeesuksen saarna tuonelassa on jotakin kummallista. Raamattu siitä kuitenkin puhuu, sitä vastaan on vaikea väittää.
Mitä itse ajattelet Rauli tästä? Mitä sinulle kuolema tarkoittaa. Onko sinun mielestä ihminen vielä olemassa ja onko hänellä tietoista ajatusta toimintaa?
Kannatan ehdottomasti lähteiden ja lainausten käyttöä keskustelussa, mutta joku raja siinäkin. Samin lainaukset olivat auttamattomasti liian pitkiä, ja niitä oli aivan liian monta. Tuollainen kopioiminen haittaa merkittävästi keskustelua.
Marjaana Järvinen, olen kanssasi samaa mieltä. Nämä olivatkin ainoat pitkä lainaukset. Minulta niitä ei enään tule. Keskustelun kannalta tiivistäminen on parempi vaihtoehto. Näin jää kaikille keskustelijoille tilaa tulla kuulluksi.
Näyttää siltä, että on aika kiittää keskustelijoita vilkkaasta osallistumisesta: kommentteja on 375 ja lukukertoja 6696 tällä hetkellä.
Palastava usko siis kiinnostaa, ja seuraavissa plogeissanikin se on aina mukana.
Keskustelemisiin.
Rauli
Jotain oleellista jäi edelliseltä sivulta kommentoimatta. Laitan sen tähän jatkoksi, saattaa tulla aiheelliseksi kysymykseksi seuraavissakin blogeissasi, joten jos et vastaa tähän, kannattaa miettiä vastausta takataskuun valmiiksi.
Toinen kysymys jota voisit miettiä on se, miksi välttelet keskustelua uskonnollisen yhteisösi opetuksesta koskien Jerusalemin tuhon väärää ajankohtaa (607 eaa.). Koko uskontonne kiteytyy siitä johdettuun oppiin vuodesta 1914, jolloin ei ole kyse mistään vähäpätöisestä asiasta.
Marjaana -> “Paljonko Totuus saa mielestäsi sisältää virheitä ja vääriä opetuksia, että se on vielä Totuus?”
Rauli -> “Ja tähänkin siis pitäisi joku numeroarvo antaa? Parempi taitaa olla vastakysymys: Montako kertaa kristitty saa erehtyä, että vielä ansaitsee tulla kutsutuksi nimellä krititty?”
Niin, montako kertaa muut kristityt kuin Jehovan todistajat saavat erehtyä, että ansaitsevat vielä tulla kutsutuksi nimellä kristitty? Jehovan todistajien mukaan kaikki muut uskonnot ovat vääriä, koska ne opettavat Jehovan todistajien näkemysten mukaan Raamattua väärin. Kun voidaan osoittaa varsin helposti, että Jehovan todistajilla on ihan sama väärien opetusten luuranko kaapissa, se ei jostain syystä ole merkittävää. Miksi?
Miksi vain Jehovan todistajilla on oikeus erehtyä ja ylläpitää vääriä uskonnollisia käsityksiä, ilman että heidät voi laskea väärän uskonnon edustajiksi?
Sami Paajanen:
”Kyllä monet ovat tämän huomanneet, miten Rauli toimii. Minua lähinnä se ärsyttää ja tuntuu surulliselta, että keskustelijoita pidetään jotenkin tyhminä. ”
Ei Rauli keskustele, vaikka hän sellaisesta toiminnasta puhuu. Rauli hömpöttää!
Kuten ehkä tarkkasilmäisimmät ovat havainneet, minä ”päätoimittajana” päätin keskustelun jo viikko sitten tämän plogiotsikkoni alla.
Ymmärrän kyllä, että kaikki eivät malttaisi millään lopettaa, ja annoinkin tilaisuuden päällimmäisten harmien purkamiseen. Erityisesti heille, jotka arvioivat minua ja keskustelutaitojani.
Nyt kuitenkin on niin, etttä kaikki linkitykset ja muunkin hyvin löyhästi aiheeseemme liittyvään ”iltalypsyn” tulen poistamaan myös jatkossa säänöllisesti. En haluaisi asiasta mitään ”kissa ja hiiri”- leikkiä, joten lähden siitä, että päätöstäni kunioitetaan.
Tulevassa plogissa sitten toisesta aiheesta.
Rauli, niin kuin ehkä huomasitkin, kyseinen viestini ja linkki oli tarkoitettu sinulle. Useimpia blogisteja kiinnostaa, jos heidän tekstinsä nousee puheenaiheeksi jossain muualla netissä. Sinun kohdallasiko näin ei ole?
Minulla on oma blogi toisaalla. Olen pitänyt sitä jo useamman vuoden. Sinne saa vapaasti kommentoida myös vanhoihin keskusteluketjuihin, ja muistelen etten ole joutunut vielä yhtään tekstiä poistamaan.
On aika erikoista, että sinun blogillasi on ”parasta ennen päivä”. Nostat jonkun itseäsi kiinnostavan aiheen keskusteluun, mutta lopetat aiheen käsittelyn, vaikka lukijoillasi olisi vielä asiaa ja keskustelu muiden osalta kesken. Se on hieman ikävää.
Siis vielä kerran: keskustelu tämän plogin alla on päättynyt.
Tulen poistamaan jokaisen uuden tästä lähtien. Uuden plogin alla tavataan.