UNIVERSUMIN IKÄ
Luomisen kesto muka 6 x 24 t. ja maailmankaikkeuden ikä ikä n. 6000 v. ovat nähdäkseni biblisistien ns. märkää unta. Kun Uuden testamentin gnostikotkin ovat luultavimmin tienneet esim. ns. Niiniven vakiona tunnetun aikakauden:
Niiniven vakiossa (löydetty muinaisesta Niinivestä) on meidän desimaalijärjestelmässämme 15 numeroa ja näin N = 195 955 200 000 000. Avaruusinsinööri Maurice Chatelaine selvitti, että tämä N luku vastasi hyvin tarkalleen 2268 miljoonaa päivää ja 86400 sekuntia: 24 x 60 x 60 = 84600. Joten N = 2 268 000 000 x 86400.
Tämä avaruusinsinööri Maurice Chatelaine koki shokin oivaltaessaan myös, että 2268 miljoonaa päivää ovat täsmälleen 240 prekessiojaksoa (25920 v) jossa kussakin on juuri 9 450 000 päivää ja 84600 sekuntia. N = 240 x 9 450 000 x 86 400.
Maurice Chatelaine havaitsi myös, että N = 671 x 3 380 000 x 86 400. Mutta 3 380 000 päivää edustavat 19 Pluto-Neptunus konjunktiota ja, 54 konj. Neptunus-Uranus, 204 konj. Uranus-Neptunus, 466 konj. Saturnus-Jupiter, 4140 Jupiter-Mars, 10122 Mars-Venus, 23382 Venus-Merkurius.
Lisäksi on havaittu, että 2268 miljoonaa päivää vastaavat 25000 Pluton sideeristä sykliä .
Niiniven astronomisen vakion tekijät esiintyvä myös Uudessa testamentissa. Alla olevaan kätkeytyy yksi yo Niiniven vakion tekijä, kuuluisa intialainen luku 1134:
JOB 8: 3-7
4 Missä sinä olit silloin kun minä laskin maan
perustukset?
Kerro, miten se tapahtui, jos osaat!
5 Kuka määräsi maan mitat? Tiedätkö sen?
Kuka veti mittanuoran sen yli?
6 Mihin laskettiin sen peruspylväät?
Kuka pani paikoilleen sen kulmakiven,
7 kun aamun tähdet riemuiten karkeloivat ja Jumalan pojat huusivat ääneen iloaan?
Jakeen 7 lukuarvo on juuri 1134 (2x1134=2268 Niiniven vakion vuosimiljoonat) Noissa Jobin kirjan 8 luvun jakeissa on kyse nimenomaan astronomisista mitoista. Kulmakivi on Kheopsin pyramidi, jossa on paljon tähtitieteellisiä mittoja.
Niiniven vakio osoittaa siis vääjäämättä että ihmiskunta oli laskenut avaruudellisia aikoja jo mahdollisesti kymmeniä tuhansia vuosia, joten kreationistien 6 x 24 luomisen tuntia ja maan 6000 v:n ikä on hölynpölyä.
58 kommenttia
Seppo. Olet tässäkin keskustelussa löytänyt hämmästyttävää ”numerokieltä” Raamatusta. Laskut näyttävät pitävän kutinsa, vaikka likiarvoihinkin on täytynyt toisinaan turvautua. Mutta voisiko noita Raamatun lukusanoja ymmärtää vähän suoraviivaisemmin, sellaisella maalaisjärjellä? Uskon Raamatun olevan kirjallinen yhteydenotto Jumalalta ja siksi en voi kuvitella, että se olisi suunnattu vain harvoille kryptisten numerosarjojen osaajille.
Esimerkiksi: Kun Jeesus antoi seuraajilleen määräyksen saarnata evankeliumia, hyvää uutista siis, niin edellyttikö hän valtavaa perehtyneisyyttä Raamatussa olevien sanojen lukuarvoihin ja niiden äärimmäisen syvälliseen informaatioon? Vai tunnetaanko tuollainen numeroiden salakieli ”kaikkialla maailmassa”. Millaisen uskon se rakentaa tulevaisuuteen tai auttaa arkisessa aherruksessamme?
Viittasit tuossa aiemmin tunnettuun Ilmestyksen numerokolmikkoon ja herätit kysymyksen , että “oliko Jeesus huuhari kun hän antoi ymmärtäväisille tehtäväksi laskea luvun 666, joka on muuten tieteellinen luku sekin…”
Voi olla hyvin tieteellinen tuo 666 , nimittäin sopivasti valitussa asiayhteydessä, mutta eikö toinen näkökulma olisi olennaisempi Raamattua vakavissaan tutkivalle: Miten Raamatun muun sisällön perusteella kolmesti toistuva kuutonen voidaan ymmärtää?(Ilm13:18) Onko tärkeämpää analysoida numeroiden monimutkainen symboliikka vai ymmärtää, mikä tai kuka tuo peto on?
Varsin samankaltainen lukema löytyy Danielin kirjan 3. luvun alusta: “Kuningas Nebukadnessar teetti kultaisen kuvapatsaan. Sen korkeus oli kuusikymmentä kyynärää ja leveys kuusi kyynärää.” Ilmestyksen lukua luonnehditaan: “se on ihmisen luku” ja toisaalta myös “pedon luku”. Nebukadnessar edusti ihmishallitsijaa, jolla oli petomaisia piirteitä, kuten kautta Danielin kirjan ihmishallintoja luonnehditaan. Ja onhan niitä petomaisia ihmishallintoja ollut ihan meidän aikakaudellamme, raatoja ovat paljon tuottaneet.
On myös huomattava, että lukua 7 käytetään Raamatussa hyvin usein. Ei ole sattumaa, että Jeesus käski antaa anteeksi juuri “seitsemänkymmentä kertaa seitsemän” kertaa(Mat18:22). Jo varsin pikaisella tarkastelulla voi havaita, että seitsemän viittaa hyvin usein täydelliseen lukumäärään, Ilmestyksessä pelkästään sellaisia esiintymiä näyttää olevan reilusti yli kymmenen kappaletta. Myös tuolla 13. luvun pedollakin on “seitsemän päätä” ja jokaisessa “pilkkaavia nimiä”. Sopiva kuvaus jostakin täydellisesti pahasta, jonka Kaikkivaltias Raamatun lopussa sitten tulee tuhoamaan jopa varsin brutaalilla tavalla.
Muun Raamatun kanssa harmoniassa on luvussa 666 myös kooste tasan kolmesta kuutosesta. Kolmesti toistuminen esiintyy usein Raamatussa, myös muualla kuin Pietarin perusteellisessa Mestarin kolmesti kieltämisessä. Esimerkiksi Ilmestyksen 8:13 kertoo kolminkertaisesta voi-huudosta, ja luvun 4 jakeessa 8 sitten juuri kolme kertaa korostetaan Jumalan pyhyyttä.
Luku 666 kuvailee siis erinomaisesti ihmishallinnon vajavuutta, petomaisuutta ja sitä, että Jumala asettaa parempaa tilalle ihmiskunnan iloksi ja siunaukseksi. Sen isompaa merkitystä ei liene tarpeen etsiä.
Juha Heinilä. Tästä on nyt turha kiistellä. Omassa Bibliassani kun on tuo kolminkertainen aikataulukko osana rekisteriä ja jumaliselle lukijalle tarkoitettua esipuhetta… Jos maailmankaikkeuden ikä lasketaan miljardeissa vuosissa, kuten nykyinen tieteellinen näkemys on, koko kysymys siitä, mikä noista noin 6000 vuoden aikataulukoista on oikea, kuuluu joka tapauksessa teologian ja ajan mittaamisen historiaan. Tiedän hyvin, että nuoren maan kreationistit ovat kehitelleet mitä erilaisimpia selityksiä ja jopa vaihtoehtoisia maailmanhistorian kronologioita. Konservatiivistenkin raamatuntutkijoiden parissa ollaan kyllä aika yhtä mieltä siitä, että kaikki Raamatusta laskettavat kronologiat ovat likiarvoja ja monet ajoitukset muutenkin arvioita. Esimerkiksi siitä syystä, että Raamatussa on nykyisen tekstin esihistoriaan palautuvia sisäisiä eroja, erilaisia aikamääriä ja puhtaasti kulttuurisidonnaisia tapoja esittää jopa kirjoittajien omasta näkökulmasta esihistoriallisia vuosimääriä. Minua se ei häiritse: Raamattu on Jumalan sanaa, jossa näkyy aidosti myös sen kirjoittamisajankohta.
Kyllä Raamatusta löytyy lukusymboliikkaakin moneen lähtöön. Se, mitä johtopäätöksiä siitä tai vaikkapa kirjainten lukuarvoista kulloinkin tehdään, on sitten eri asia ja vaatii nimenomaan tekstin kulttuurista ja teologisesti perusteltua tulkintaa. En lähde vääntämään aiheesta enempää.
Jumalan sanaksi kirkko sanoo raamatun sanaa siksi, että se on miesten kirjoittamaa sanaa. Raamatunsana herättää tunteita, aina raivosta utopistiseen hyvistelyyn. Me naiset emme ole koskaan saaneet sanoa mitä mieltä me siitä olemme, ja vaikeaa se on vieläkin. Koko ajan pitää miettiä, uskaltaako näin sanoa.
Me naiset olemme kuitenkin puolet ihmiskunnasta, eikä teitä edes olisi ilman meitä. Joten tavallaan se on meidän syy, että mies korotti miehen jumalaksi, koska me olemme antaneet teille Elämän. Me olemme Elämän antaja, joten meidän kuuluu myös korjata se asia.
Apokryfeissä on varoitus tällaisesta sisarten yhteisöstä, joka nousee esiin ja on se nejäs ulottuvuus, siis kolmen jälkeen. Voisi sanoa, että Kallis kulmakivi, koska mikään temppeli ei seiso kolmella kulmalla.
Pyramidin pohja on neliö. Seinät neljä kolmiota jotka yhdistyvät ylhäällä.
Elämän henki on femi, Chavah ja ” henki se on joka eläväksi tekee.” Elämän henki ei ole mikään aate, se on ilma jota hengitetään. Se tekee eläväksi. Kun hminen menettää kyvyn hengittää, hän kuolee ja hajoaa. Ihmisessä ei siis ole henkeä, hänellä on kyky hengittää. Mieli, sekin muotoutuu sen kautta mitä ulkopuolelta tulee, tietoa ja muuta huuhaata, ja opettajia riittää.
Raamattu puhuu myös tyttäristä, ” Tuo minun poikani kaukaa ja minun tyttäreni hamasta maan äärestä. ” Niin että varokaa kaikki veljet, me olemme tulossa. Jumala kutsuu meitä.
Kirjoittamista on aikoinaan pidetty maagisena taitona, yliluonnollisena siksi, että se koostui kummallisista merkeistä, joita eivät ymmärtäneet muut kuin jotenkin ylemmät ja niin sanotut vihkiytyneet, jotka olivat opiskelleet taidon ja vannonneet salaisuuksien valoja. Kaikille ei suinkaan paljastettu mitä merkit tarkoittivat, miksi olisi, sisältyihän taitoon maaginen voima, ja kunnioitus.
Erityisesti olen usein miettinyt näitä essealaisia, jotka asuivat syrjässä ja suuressa askeesissa, mutta heillä oli luku ja kirjoitustaito, koska he kirjoittivat niin paljon. Ei ihme, että heitä on pidetty salaisen tiedon ja viisauden hallussa pitäjinä, kun heillä oli vielä valalla sidottuna se, että he eivät saaneet paljastaa mitään heidän sisäisistä asioistaan. Heillä ei ollut myöskään nimiä, siksi me puhumme heistä vain yhteisönä essealaiset, vaikka se ei ole heidän itsensä käyttämä sana.
Kun vertaa esselaisisia vaikka suomalaisiin ja kuinka vähän aikaa meillä on lukutaito ollut, niin onhan siinä suuri ero.
Heinolalle
Sen verran Adonikamista, että siihen sisältyy sana ’Nika,’ eli voittoisa, joka löytyy myös Kristsus monogrammista ICXC-Nika. Löytyy myös Adon, joka on herraa tarkoittava sana. Adonis, Adonai.., miten nämä selitetaan liittyneenä numeroon 666. ?
Eikö 666 ole kristillinen petojuttu ja pelote, eli viitannee antikristukseen, jonka on kerrottu tulevan aikojen lopussa. Miksi tällainen pelote olisi pitänyt keksiä, ellei olisi ollut tiedossa, että tämä juttu ei tule kestämään kun ihmiset oppivat lukemaan. En kiellä evankeliumin hyviä opetuksia vaan ainoastaan sen, että meni ihmispalvonnaksi ja juutalaisherjaksi ja hävitysvimmaksi, kun voitosta tuli päätavoite.
Heinola
”Niiniven astronomisen vakion tekijät esiintyvä myös Uudessa testamentissa. Alla olevaan kätkeytyy yksi yo Niiniven vakion tekijä, kuuluisa intialainen luku 1134: ”
Alla oleva on sitten kappale Jobin kirjasta. Mutta eikö Jobin kirja sisällykkin Vanhaan testamenttiin, joka näinollen ei suinkaan ole vanhentunut, jos siellä on kätkettynä astronomisia vakioita.
Tällainen näkökulma tässä.
Seppo. Ihan oikein, että otit kertauksena tuon luvun 666 selityksen. Tuskin kukaan meistä oppi sitä ainakaan liian hyvin aiemmilta kerroilta, sen verran lennokas esitys se on. Kun pedon luvusta kertova jae viittaa “ymmärrykseen” ja “viisauteen”, en kylläkään usko luvun merkityksen vaativan ihan noin perusteellista analyysiä.
Käytetäänkö tuossa siis kreikan ja heprean kirjainten numeroinnin ohella myös latinan aakkosten numeroarvoja? Hapen atomimassa kannattaa kyllä tarkistaa, se ei ole 18. Ja siitä, käytetäänkö Jeesuksesta Ilmestyskirjassa nimikettä “alfa ja omega”, voidaan olla muutakin mieltä. Isästä toki käytetään.
Viittasit siihen, että kansantajuinen esitys on maitoruokaa ja vahvempi kuuluu sitten esimerkiksi noiden lukujen kätkemään viisauteen, Ajatus erilaisesta ravitsemuksesta kyllä löytyy Raamatusta: “Te tarvitsette taas maitoa, ette te kestä vahvaa ruokaa.”(Hepr5:12) Korinttilaiskirjeessä vastaava ajatus on “Annoin teille ravinnoksi maitoa, en vahvaa ruokaa, sillä sitä te ette olisi vielä kestäneet.(1.Ko3:2)
Asiayhteys kertoo, että Korinttissa oli pahoja jakaumia ja siksi Paavali puhui heille kuin “vanhan luontonsa vallassa oleville, niille jotka ovat Kristuksen tuntemisessa vielä pikkulapsia.” Seurakunnan orastava hajaannus ei olisi korjaantunut ainakaan tuollaisella numeroihin liitetyllä viisaudella, siitä lienemme yhtä mieltä? Ja kyllähän “Kristuksen tuntemus” on Raamatussa jotakin aivan muuta kuin kirjainten ja numeroiden harmonisointi.
Heprealaiskirjeessä vahva ruoka kiinnittyy samalla tavoin hengelliseen edistymiseen eikä niinkään tiedolliseen viisauteen: “Vahva ruoka on tarkoitettu aikuisille. He ovat totuttaneet aistinsa siihen ja harjaannuttaneet ne erottamaan hyvän ja pahan.”(Hepr5:14) Minusta tuntuu, ettei tälläkään kohden numeroiden syvällistäkään sanomaa voi kutsua Raamatun “vahvaksi ruuaksi”. Tuskin noilla sinun esimerkeilläsi voisi olla jotakin tekemistä “hyvän ja pahan” erottamisen kanssa?
Vahva ruoka Raamatussa on siis sitä, että kaivautuu syvemmälle kirjan esittämään perussanomaan, Esimerkiksi siihen rakkauteen, jota Kaikkivaltias Jumala osoittaa juuri nyt kesäistyvässä ympäristössämme. Ja siinä rakkaudessa, jota Hän osoitti antamalla poikansa kärsiä ja kuolla puolestamme.
Kun katselen juuri kukkaan puhkeavia omenapuita, en voi olla ajattelematta, mitä tuollaisista näkymistä nauttiminen ikuisesti voisi olla. Ainakaan numeroiden avulla sitä en osaisi kuvailla. Kertovatko numerot jotakin noin loistavaa sinulle tulevaisuudesta?
Korjaus, siis 144000:216 antaa osamäärän 666, 6 jne
Raamattua on tarkoitus lukea ensisijaisesti pelastustarkoituksessa. Tuo noin 6000 vuoden aikataulu on ymmärrettävissä, kun otetaan lähtökohdaksi Raamatun sisäinen kronologia ja se Raamatun ulkopuolinen tietämys, mikä vallitsi 1600-luvun alussa. Sekä tietyt uskonopilliset ennakko-oletukset. Bibliakin sisältää muuten kolme hiukan vaihtoehtoista laskelmaa, jos tarkkoja ollaan.: Lutherin, Calvinin ja Abraham Caloviuksen. Nykyaikainen fundamentalismi on sitten ihan oma kysymyksensä. Kannattaa toki pohtia ja ilman ivaa, minkälaiset asiat saavat jopa akateemisesti koulutetut ilmeisen vakavissaan puolustamaan Raamatun kaikinpuoliseen erehtymättömyyteen perustuvia käsityksiä maailmankaikkeuden iästä. Sama huomio voidaan kyllä esittää myös numerologiasta.
Ilmoita asiaton kommentti