Tutkimuksesta yllättävää tukea kiroilevalle kirkkoherralle!

Helsinkiläinen kirkkoherra oli tänään (ma 19.2.18) poliisilaitoksella ns. kirkkoturvan saaneen turvapaikanhakijan kanssa ilmoittautumassa. Yllättäen kyseinen henkilö otettiinkin kiinni, laitettiin turvasäilöön  ja aiotaan karkottaa maasta  jo heti tiistaina.  Kuitenkin piti olla 21 päivää aikaa valittaa. Kirkkoherran mukaan seurakunta on koko ajan pyrkinyt toimimaan yhteistyössä poliisin kanssa. Ja tämä on tulos. ”Helvetti!” päräytti pappi poliisille.  Johon poliisi: ”Oho, pappi, joka kiroilee!  Enpä ole ennen nähnyt.” Viimeisen sanan saa kirkkoturvan antaja: ”Enkä minä poliisia, joka valehtelee!”

Tapauksesta kertoi ensin tuohtunut kirkkoherra itse sosiaalisessa mediassa ja sen jälkeen mm.  verkkolehti Demari ja Kirkko ja kaupunki https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/poliisi-otti-kiinni-ja-aikoo-karkottaa-kirkkoturvan-piirissa-olleen-miehen-kirkkoherra-kanala-en-ole-ennen-nahnyt-poliisia-joka-valehtelee- , joten bloggaaja tyytyy tässä vain ottaman tapauksesta pelkät rusinat pakkopullasta eli kiinnittää huomionsa vain tuohon mainittuun outoon sananvaihtoon virkamiesten kesken. Siinä ei käytetä virkavallalle tyypillistä kapulakieltä, vaan sanotaan suoraan niin kuin asiat ovat. Tai ainakin se, miltä ne tuntuvat, hitto vie!

Uuden tutkimuksen mukaan kiroilu auttaa aitojen tunteitten sanoittamista. Tutkija David Stilwell Cambridgen yliopistosta kertoo Independent-lehdelle, että sellaiset ihmiset,  jotka suodattavat tarkasti kaiken sanomansa, ajattelevat hyvin tarkasti sitä, mitä muut ihmiset tästä sanomastani ajattelevat ja mitä muut mahdollisesti haluavat kuulla. Sen sijaan hanakasti kiroilevat sanoa tärskäyttävät ilmoille juuri sen, mitä oikeasti ajattelevat ja tulevat siten olleeksi melkoisen rehellisiä.

Kirkkoherra olisi saanut vielä lisää tehoa helvetilleen, jos olisi samaan aikaan lyönyt nyrkkiä pöytään niin että pamahtaa! Vaan hyvinhän tuo näytti pelkkä kirosanakin hengenmiehen suusta käsin päin ilmaistuna   ilman demonstraatiotakin  saattaneen perinteisen väkivaltaorganisaation (miekka hihamerkissä) edustajan pois tolaltaan. Sen verran regressiivinen on hänen reaktionsa: Kiroileva pappi, voi kauhistus!

Toivotaan, että kirkkoherra ei saa rangaistusta virkavallan vastustamisesta tai siitä, että sätti poliisia valehtelijaksi. Jatkossa annan kirkonmiehelle ohjeeksi, että jos sanojen painoarvoa pitää vahvistaa ja tunteita voimallisemmin julkituoda, niin paree käyttää muotoa Helvetin kuustoista. Se sopii kuin nyrkki silmään tähän sisällissodan kauheuksia muistelevaan maailmanmenoomme. Sanonnalla on näetsen seuraavanlainen etymologia:

Toukokuun 16. päivänä v. 1918 sotamarsalkka Mannerheim ratsasti valkokaartin kärjessä Helsinkiin nykyistä Mannerheimintietä pitkin. Tästä ratsastuspäivästä tuli ensiksi  armeijan lippupäivä ja vähitellen yleinen palkaton vapaapäivä. Tuntipalkkainen työväki menetti näin yhden päivän liksan, joten päivää alettiin kirota, manata ja noitua julmetulla voimasanalla Voi helevetin 16!

Kokonaan toinen kysymys on se, mitä lisäarvoa pappi kiroilemalla voisi saada puheilleen. Tästä tuomiokapitulikin voisi pappejaan ohjeistaa: Käännytään ensin oman työnantajan puoleen, ei sen Vanhan vihtahousun, jonka loppusijoituspaikka helvetti on. Älkäämme toivottako itseämme sen paremmin kuin muitakaan ihmisiä  sinne kuumaan paikkaan. Sauno mieluusti jo täällä maan päällä, sillä kyseistä hikihuonetta tuskin taivaasta löytyy.

Mens sana in corpore sano. Mene saunaan, kun kroppasi sanoo.

 

 

  1. Sitä tässä vaan kovasti ihmettelen, että jotta koska kun kukaan ei ole kiinnittänyt huomiota varsin vapaamuotoiseen latinalaisen lentävän lauseen suomennokseeni! Se on näetsen melkoisen korvasyyhyinen tai tarkoitushakuinen, ettenkö sanoisi…

    korvasyyhy

    (Raamattu, kuvaannollisesti) se että halutaan kuulla jotakin sanottavan oman mielen mukaisesti (sen sijasta mitä olisi oikein sanoa)
    Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia. (2. Tim. 4. / 1933/38)

Hannu Kiuru
Hannu Kiuruhttp://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121
Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (67 v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121