Turun piispanvaalin valmistelu on tapahtunut tällä kertaa rauhallisesti. Kaksi naista ja kaksi miestä, kokemusta ja uusia ajatuksia, kaikkea on. Oma kriteerini on alusta asti ollut, että nyt on aika valita piispaksi pätevä nainen. Piispakuntamme miehinen hegemonia ei enää vastaa kuvaa Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta, sen todellisuutta.

Edellisen kerran sekaannuin Turun piispanvaaleihin vuonna 1998, jolloin asemapaikkani oli Etelä-Saksan suomalaisen papin työ Münchenissä, Baijerin maakirkossa. Piispanvaalin kuumimmassa vaiheessa olin uupumislomalla Suomessa, lämmittämässä mökin saunaa Luvialla. Kirjoitin Turun Sanomiin Jaakko Eleniuksen puolesta.

Osallistuin myös isoon tilaisuuteen Turussa, sen Vatikaanin juhlasalissa.Paikalla oli toistasataa pappia ja muuta valitsijaa. Olen kuvannut koko vaalin yksityiskohtaisesti kirjassani ”Panssariniitty. Ulkosuomalaisen päiväkirja, (Suomen Lähetysseuran Kustannus 2008, 374 s,). Minun annettiin tilaisuudessa ymmärtää, että vaaleihin sekaantumiseni oli sopimatonta ja ennen kuulumatonta. Sopivaa oli puhua oman ehdokkaansa puolesta, mutta puhua toista ehdokasta vastaan – sitä ei saanut tehdä.

Kantaani tässä asiassa en ole muuttanut. Milloin sitten puhutaan ehdokkaitten vahvuuksista JA heikkouksista, jos ei ENNEN vaalia? Eikö kirkollisiin vaaleihin kuulu rehellinen ja avoin puhe? Saako arvostelua esittää vain takanapäin, omassa kuplassa?

Kerron pienenpienen detaljin nyt käytävään vaaliin liittyen. Minulla on 11 vuoden työkokemus Turun seurakuntayhtymässä. Luottamushenkilöissä oli tuona aikana avoimesti ja aktiivisesti mukana kolme puoluetta, kokoomus vahvimpana, sitten sosialidemokraatit ja sitten keskusta. Puolueleima oli vahvasti mukana myös työntekijöissä ja työntekijävalinnoissa. Esimieheni, kasvatusasioiden keskuksen johtaja, rovasti Hannu Hurme oli samalla aktiivinen kokoomuspoliitikko. Hänen aikanaan valittiin useamman kerran hänen alaisuuteensa kokoomuslaisia viranhaltijoita. Yksi heistä oli Heikki Arikka.

Miten tämä liittyisi piispanvaaliin? Onhan mukana nyt myös kaksi keskustaan liitettyä ehdokasta, neljännen puoluekantaa en tunne. Mutta eikö yhteiskunnallinen aktiivisuus ole plussaa eikä miinusta? On kyllä, ainakin minun mielestäni. Saksan evankeelinen kirkko eli Lutherin kirkko on olennaisesti omaa kirkkoamme aktiivisempi yhteiskunnallisissa kysymyksissä. Sitä kehitystä toivon meillekin. Esimerkiksi: Että kaikki seurakunnat, joilla kaikilla on paljon tiloja ennen vaaleja tarjoaisivat puolueettoman foorumin vaalikeskusteluille. Niin että kaikki halukkaat puolueet ja ryhmät saisivat tulla yhdessä kertomaan ajatuksiaan ja suunnitelmiaan. Tietenkin seurakuntavaaleissa, mutta myös kunnallisissa ja valtakunnan vaaleissa. Näin ne täyttäisivät Raamatun kehotusta edistää paikkakunnan yhteistä etua ja aktivoida sen asukkaita osallisuuteen ja vaikuttamiseen.

Kerron nyt kuitenkin tuon detaljin, pienen tapahtuman näissä piispanvaaleissa. Olen ollut viime aikoina aktiivinen naamakirjassa, Face Bookissa. Luin pitkän kertomuksen Heikki Arikan sopivuudesta Turun piispaksi. Esitin keskutelussa kysymysksen, miksi kokonaan vaiettiin Arikan poliittisesta aktiivisuudesta? Siitä, että hän Turun Vatikaanissa toimiessaan samalla toimi Varsinais-Suomen kokoomuksen puheenjohtajana?

Lähtikö siitä keskustelua? En tiedä. Huomasin alta aikayksikön kadonneeni keskustelusta. Joku oli sulkenut minut ulos. Se siitä avoimuudesta, läpinäkyvyydestä ja erilaisuuden hyväksymisestä.