Jaroslav Hasekin luoma hahmo kunnon sotamies Svejk aloitti usein puheensa sanoilla ”Ilmoitan nöyrimmästi” (Ich melde gehorsam).
Minä ilmoitan enkä mitenkään nöyrimmästi, että vietän hartaudella pyhäinpäivää enkä mitään halloweenia. Sille sanon Hello waan.
Pyhäinpäivässä on monta kaunista ja kristillistä sisältöä. Muistelemme kristikunnan pyhiä, iloitsemme pyhistä ihmisistä keskellämme ja muistamme, miten apostolin kirjeet saatetiin osoittaa siellä ja siellä asuville Jumalan pyhille, siis seurakuntaan.
Lutherin sanotaan rojauttaneen pyhät maan päälle, siis rohkaisseen huomaamaan oman ajan pyhät ja pyrkimään itsekin parempaan elämään – ei ns. lihaa pyhittäen, vaan eläen yhteydessä pyhään Jumalaan.
Liittyy pyhäinpäivään myös vainajien muistelu, mutta ei makaaberilla tavalla kuolemateemalla leikkien. Minusta rukous- ja muistohetket kirkossa ja kynttilän sytytys ovat paljon parempia tapoja.
Itse ajattelen, että pieni määrä karnevaalia vuoden pimeimmällä ja synkimmällä hetkellä ei voi olla läpeensä paha.
En minäkään vietä halloweenia. Ärsyttävää tuontitavaraa, jolla ihmiset saadaan kaiken lisäksi ostamaan kaikenlaista täysin turhaa roinaa. Pyhäinpäivä on aivan eri juttu, jolloin on hyvä edes yrittää hiljentyä.
He, ikäänkuin esim. joulu ja pääsiäinen eivät olisi itämaista tuontiotavaraa….
Aikoinaan näihin vuodenaikoihin ajoittui ja asettui Kekri ja sen viettäminen,
Linkissä Kekristä lisää, siinä on vähän halloweenin piirteitäkin.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kekri
Ennen ns. tabuja (vaikkapa kuolema) käsiteltiin karnevalisoimalla ne. Enää kuolemakaan ei ole tabu, joten sitä voi käsitellä muistamalla omia kuolleitaan. Ja kuvittelemalla itsensä kuolleeksi. Ketkä jäävät kaipaamaan, vai jääkö ketään. Elossa olllessa voi siihen vielä vaikuttaa, jos pitää sitä tärkeänä.
Marja-Siskon kanssa ihan samoissa ajatuksissa.