Kohtaaminen on merkittävää. Todella kohtaaminen. Toinen toisensa huomioiminen. Yhteyden luomionen. Ei vain muodollisesti, vaan niin että todella nähdään toinen toisensa, ystävinä, kanssaihmisinä, todellisena lähimmäisenä.
Kuvassa olemme prinssi Roger Serafinin kanssa, kun hän tuli meitä Coletten kanssa tapaamaan. Olimme lähetysmatkalla Doualassa, Kamerunin talouden keskuksessa, miljoonakaupungissa.
Ihminen on luotu yhteisölliseksi. Tarvitsemme sitä, että voimme kokoontua yhteen. Yhteisöön sisään pääsy on tärkeää. Aivan erityisesti tämä koskettaa elämämme perustavia tarpeita. Sielumme on rauhaton, kunnes se löytää yhteyden Jumalan kasvojen edessä, yhteisönä, joka sydämestään saa riemuita Vapahtajamme suuresta rakkaudesta meitä kohtaan. Jumalan rakkauden säteily luo valoaan, avaa mielet ja vapauttaa toinen toisensa kohtaamisen avoimin mielin.
Siksi saamme pyytää Jumalamme tuloa luoksemme. Kun hän yhdistää ihmisiä, niin silloin myös ihmiset voivat kohdata toisiaan todellisina, aitoina ihmisiä, Jumalan luomina ja Vapahtajamme lunastamina. Pyhä Henki yhdistää meitä Kristuksessa Jeesuksessa.
Siksi saamme myös alati pyytää, että Vapahtajamme itse tulee luoksemme, meidän keskellemme, kanssamme elämään jokaisena päivänä, jokaisena hetkenä.
Tule Herra Jeesus on kristikunnan syvältä sydämestä nouseva rukous. ”Tulkoon sinun valtakuntasi”, rukoilemme Isä meidän rukouksessa.
SUNNUNTAI 5.12.2021 2. adventtisunnuntai Kuninkaasi tulee kunniassa Psalmiteksti: Ps. 80:15–20
Psalmissa 80 kertaantuu Jumalan avuksitulon pyyntö kolmesti.
Jakeessa 4
Jumala, auta meidät ennallemme,
anna meidän nähdä kasvojesi valo,
niin me pelastumme.
Jakeessa 8
Jumala, Sebaot, auta meidät ennallemme,
anna meidän nähdä kasvojesi valo,
niin me pelastumme.
Ja jakeessa 20
Jumala, Herra Sebaot, auta meidät ennallemme,
anna meidän nähdä kasvojesi valo,
niin me pelastumme.
Jumalan kasvojen kirkkaus on sanoin kuvaamaton. Rakkauden säteily on koko olemuksemme täyttävä. Kerran taivaassa hänen kasvonsa loistavat niin kirkkaina, että sen rinnalla aurinkokin vaikuttaa kuin pimeydeltä. Kun pyydämme Jumalan kasvojen kääntymistä meidän puoleemme, niin silloin anomme hänen rakkautensa tuloa meidän luoksemme. Pyydämme hänen mielisuosiotaan. Hänen hyvyytensä kosketusta elämäämme ja toivomme täyttymystä.
Kristikunnan harras odotus on, että Jeesus jo pian voisi tulla omiensa luo, meidän elämämme keskelle.
Adventti tarkoittaa Herran tuloa. Tätä voimme tarkastella kolmella tasolla.
Ensimmäisen kerran Kristus tuli luoksemme. Silloin hän ikuinen Jumala oli ottanut omaan olemukseensa ihmisyyden. Näin hän Jumala yhdisti ihmiskunnan itsessään ja näin Jumalana ja ihmisenä yhdessä persoonassa hän täytti sovituksen työn Golgatan ristillä ja ylösnousemuksensa voimasta.
Toinen näkökulma on kirkon elämä tässä maailmanajassa. Kristus tulee luokssemme jokaisessa messussa, jokaisessa hartaudessa, jokaisessa ihmisten kohtaamisessa Vapahtajamme nimeen. Hän, ylösnoussut, on keskellämme aina, kun hänen nimessään toimimme. Hänessä me ihmiset liitymme yhteiseen toivoon, yhteen uskoon, yhteytemme on koko ihmisen kohtaaminen elämän yhteydessä, Vapahtajassamme Jeesuksessa Kristuksessa.
Kolmas tarkastelutapa on katsoa täyttymyksen aikaa: Kristuksen takaisin tuloa. Nyt hän istuu Isän oikealla puolella taivaan kirkkaudessa, Jumala ja ihminen yhdessä persoonassa. Kerran hän saapuu luoksemme. Silloin hänen valtansa näkyy kaikessa loistossaan. Silloin toteutuu täydessä voimassaan se, mitä päivittäin rukoilemme Isä meidän rukouksessamme: ”Tulkoon sinun valtakuntasi!”
Rakastaan odottaa innolla ja hartaasti. Näin mekin saamme tämän maailman keskellä suunnata katseemme eteepäin, Kristuksen takaisin tuloa kohti. Silloin lupaus saa täyttymyksensä, toivo muuttuu toteutumaksi, usko näkemiseksi ja Jumalan Pojan taivaallisen siunauksen aika johtaa meidät iki-iloon, taivaan onneen.
Näin adventin aika, joulun odotuksen aika, valmistaa meitä Vapahtajamme kaikinpuoliseen odotukseen, hänen syntymänsä juhlimiseen, hänen kirkkonsa elämässä yhteyden löytämiseen ja iankaikkisuuden odotukseen. Kristuksen näkemisen odottamiseen. Sydämemme saa sopertaa toivon täyteisen kaipauksen vallassa ja Pyhän Hengen voimassa Jumalamme korviin huokaisten: ”Maranata! Herramme, tule!”. 1.Kor. 16:22.
Toisen adventtisunnuntain Psalmi:
Jumala, Sebaot, katso jälleen meihin taivaastasi,
käänny puoleemme ja katso meitä!
Ota hoitoosi tämä viiniköynnös,
taimi, jonka oikealla kädelläsi olet istuttanut itseäsi varten,
lapsi, jolle sinä olet antanut voiman.
Menehtykööt ne uhkaavan katseesi alla,
jotka ovat sen polttaneet ja pirstoneet!
Mutta suojatkoon sinun kätesi palvelijaasi,
joka on oikealla puolellasi,
ihmislasta, jolle sinä olet antanut voiman.
Me emme käänny sinun luotasi pois. Anna meidän elää,
me huudamme sinun nimeäsi.
Jumala, Herra Sebaot, auta meidät ennallemme,
anna meidän nähdä kasvojesi valo, niin me pelastumme.
Ps. 80:15–20
Toisen adventtisunnuntain aihetta selostetaan ja tekstit näytetään täällä
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-5-12-2021/
Kohtaaminen: Simon ( Pietari) ja Jeesus.
Pietari: ” Quo vadis, Domine? ” Minne menet, Herra?
Jeesus: ” Eo Romam iterum crusifigi ” Menen Roomaan uudelleen ristiinnaulittavaksi.
Kohtaamispaikalle on rakennettu kirkko, jonka lattialla on marmorilaatta, johon on painautunut Jeesuksen jalanjäljet. Jeesus ei mennyt taivaaseen, vaan Roomaan ja kuoli.
Tarja
Kiitos kommentista
Kiitos tuosta Pietarin ja ylösnousseen Jeesuksen kohtaamisen paikan kuvauksesta.
Jeesus meni taivaaseen jo eli siirtyi tästä aikaan ja paikkaan rajatusta elämän todellisuudesta uudenlaiseen olotilaan, jota voidaan kuvata taivaalla ja jossa hänen asemaansa kaikkivaltiaana Jumalana ja ihmisenä Pyhän Kolminaisuuden salatussa yhteydessä sanoin: ”Istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella.”
Tämän uuden olotilan mukaisesti hän voi olla yhtä aikaa läsnä kaikkialla maailmassa kaikkina aikoina ilman pienintäkään estettä. Näin hänen läsnäolonsa esimerkiksi Herran Pyhässä Ehtoollisssa reaalisesti ehtoollisaineissa ei ole mikään ongelma.
Vapahtajamme kohtaaminen Pietarin kanssa ei suinkaan vähentänyt hänen kaikkivaltiuttaan eikä ikuisuuttaan, vaan oli vain Pietarin kokema kohtaaminen. Tuon kohtaamisen seuraukset näkyivät sitten siinä että hänen esimerkkinsä on rohkaissut tuhansia sellaisia, jotka ovat joutuneet kuoleman vaaraan oman uskonsa tunnustamisen vuoksi, ovat uskaltanet tuoda uskonsa julki myös silloin, kun siihen sisältyy suuria riskejä.
Olihan Pietari tuolloin läntisen Välimeren alueen johtavan kirkollisen aseman omaava Rooman kaupungin ensimmäinen piispa. Hänen uskn rohkeutensa johti hänet marttyyrin kohtaloon. Näin hänen kohtalokseen tuli Rooman ensimmäisenä paavina sama, mitä egyptiläisten paavi Markus piispa sai kokea Egyptissä ja Matteus piispa Etiopiassa.
Kirkkovuosi tarkoittanee sitä, mitä vuoden aikana kirkossa tapahtuu ja milloin uusi vuosi alkaa. Vuosi alkaa adventista.
Juliaaninen kalenteri on nimetty Julius Caesarin mukaan. Caesar määräsi sen otettavaksi käyttöön Rooman tasavallan ajanlaskukaaoksen vuoksi. Kalenterin kehitti aleksandrialainen tähtitielijä Sosigenes vuoden 46 eKr. aikoihin. Sen sanotaan muistuttavan, jotakin Egyptiläistä kalenteria, Vuosi alkaa 1. tammikuuta.
Bysantissa ja ortodoksisessa kirkossa vuoden alkuna on pidetty Augustuksen syntymäkuukautta, eli elokuuta. Vladimir Suuren otettua juliaanisen kalenterin käyttöön vuonna 988 hän määräsi vuoden aluksi 1. maaliskuuta. Gregoriaaninen kalenteri jonka otti käyttöön paavi Gregorius XIII, uusi vuosi alkaa 1. päivä tammikuuta.
”Gregoriaanista kalenteria käyttävissä maissa vuoden ensimmäinen päivä on yleensä tammikuun 1. päivä. Kuitenkin esimerkiksi kirkkovuosi alkaa ensimmäisestä adventtisunnuntaista. Roomalaisten taruaikaisessa kalenterissa oli vain kymmenen kuukautta: vuosi loppui joulukuun lopussa ja seuraava alkoi vasta maaliskuun alussa. Tammikuun 1. päivä vakiintui 152 eaa. mennessä, konsulien virkavuoden vaihteeksi. ”
Vuosilukuja ei aluksi käytetty. Eräissä roomalaisissa dokumenteissa vuodet on lueteltu kaupungin perusamisesta lähtien. Sitä on käytetty ajanlaskun alkuna.
Egyptin kopteilla, joita pidetään myös kristittyinä, vuosien laskeminen alkoi keisari Dioclektiaanuksen hallituskaudesta, eli 200-300 vaihteessa. Munkki Dionysius Exiquus 500-luvulla oli sitä mieltä, että ajanlaskua ei voi aloittaa kyseisestä keisarista, joka on tullut tunnetuksi kristittyjen vainoajana, siihen asti vuodet oli laskettu hänestä. Munkki ryhtyi tekemään laskelmia, ja tuli siihen tulokseen , että Kistus on syntynyt 754 vuotta, ab urbe condita, eli Rooman kaupungin perustamisesta. Ja päätyi nykyiseen, kristillisen ajanlaskun alkuun.
Ennen 500-lukua kaleterikiistat ja kinastelut liittyivät lähinnä kevätpäivän tasauksen ja karkauspäivän kysymyksiin, sen jälkeen on tähtiä, tietäjiä ja neitsyitä nähty juuri Jeesuksen syntymisen tallitarinssa ja sen todistelussa.
Tarja
Kiitos kommentistasi
Kiitos kalenterien esittelystä
Huomasin että wikipediassa on tammi- ja helmikuun historian kohdalla epätarkkuutta. Tammikuu oli Janus jumalan, kaksikasvoisen jumalolennon mukaan nimetty latinaksi iānuārius eli siis Januksen kuukausi. Helmikuuta puolestaan käytettiin eräänlaisena täydennyskuukautena, jonka avulla voitiin aurinkokalenteri ja kuukalenteri tahdittaa panemalla tähän tasoitukseen tarvittavvva määrä lisäpäiviä. Tästä perintönä on vielä meidänkin kalenterissamme se, että helmikuu on lyhyempi kuin muut ja se että tarvittavat karkauspäivät sijoitetaan juuri tähän kuuhun.
Oivallus
Sanonta ’Kristus oli jo aikojen alusta’ , voi tarkoittaakin roomalaisen ajan alkua, eli kaupungin perustamista, 754- vuotta ennen Jeesuksen syntymää.
Ja koska profettta Jesaja vaikutti 700-vuotta ennen Jeesuksen syntymää, on tältä pohjalta lähdetty väittämään, että Jesaja puhuu Jeesuksesta kun sanoo: ’Lapsi on meille syntynyt.’
Se oli kuitenkin Romulus, Roomalaisten aikojen alussa, joka silloin uhrasi Rooman kaupungin perustamiseksi veljensä Remuksen, saadakseen tuon vallan. Hän hallitsi tarinan mukaan 38- vuotta, ”sen jälkeen hän katosi myrskyssä ja hänen julistettiin varjevan Roomaa taivaasta käsin Quirinius jumalana.”
Tarja
Kiitos kommentista
Kiitos tuosta Rooman syntyä ja kalenterin alun tarinan kuvauksesta.
Juutalainen kalenteri on seurannut aivan muita perinteitä. Pääosin ne seurasivat kulloisenkin ympäröivän kulttuurin mukaisia ratkaisuja. Vanhoilla paimentolaisilla oli omansa, kiinteän maatalouden ajan ihmisillä omansa, sitten vaikutteita saatiin kansainvälisen kaupan mukana jne.
Merkittävä kalenterin muutos tapahtui ”Baabelin vankeuden” oli pakkosiirtolaisuuden aikana. Siitä lähtien juutalaisen kalenterin kuukausien nimet ja niiden määrittely ovat seuranneet Kaksoisvirranmaan kalenteria.
Erittäin merkittävä taistelu juutalaisten oman kalenterin ja hellenistisen kulttuurikauden kalenterin välillä käytiin syyrialaisten ollessa Juudean yliherrana. Makkabealaisten kapinoitsijoiden saatua Juudea itsenäiseksi juutalaiset pystyivät säilyttämään oman kalenteriperinteensä hellenistien aikaisemmasta painostuksesta huolimatta. Roomalaisten tultua valtaan tuli käyttöön vielä uusi kalenteri roomalaisen virkavallan yhteydessä, mutta kansan keskuudessa milloin syyrialainen ja milloin juutalaisten oma kalenteri.
Kuvaava seuraus näistä eri kalenterien yhteensovittamisesta on esimerkiksi Johannes Kastajan julkisen toiminnan alkamisvuosi.
Luukkaan evankeliumi:
3:1 Viidentenätoista keisari Tiberiuksen hallitusvuotena,
Kun sitten tässä huomioidaan siirtymät roomalaisen, syyrialaisen ja vanhan juutalaisen kalenterin välillä, eikä mennä tekemään oikosulkua suoraan juliaanisesta kalenterista meidän kalenteriimme, nin tuolla Luukkaan evankeliumin ilmauksella ”15. vuosi” voidaan meidän nykyiseen kalenteriimme sijoitettuna tarkoittaa mitä tahansa vuotta 27, 28 tai 29 jKr.
Uuden testamentin ajanlaskussa alku viittaa maailman luomiseen ja siinä yhteydessä tapahtuneisiin luomistekoihinn:
2.Pietarin kirje:
3:4 ja sanovat: ”Missä on lupaus hänen tulemuksestansa? Sillä onhan siitä asti, kuin isät nukkuivat pois, kaikki pysynyt, niinkuin se on ollut luomakunnan alusta.”
Markuksen evankeliumi:
10:6 Mutta luomakunnan alusta Jumala ’on luonut heidät mieheksi ja naiseksi.
Nämä viittaavat Jumalan luomistyön alkuun
1. Moos 1:1
Alussa Jumala loi taivaan ja maan.
Matias
”Tämän uuden olotilan mukaisesti hän voi olla yhtä aikaa läsnä kaikkialla maailmassa kaikkina aikoina ilman pienintäkään estettä. ”
Tässä uudessa ajassa, minä kyllä uskon, että Mossad on se, joka on kaikkialla läsnä, tietää kaiken ja suojelee meitäkin, koska pystyy ennaltaehkäisemään terrori-iskuja Mutta ei tee siitä numeroa. Kukaan ei edes tiedä keitä siihen kuuluu.
Voinemme sanoa heitä arkkienkeleiksi, tai Daavidin pojiksi.
Tarja
Kiitos että muotoiluni kiinnostavat
Jeesuksen ylösnousemusruumiin ilmiöihin kuului paitsi niin konkreettinen ruumiillisuus, että hän saattoi kosketella ja jopa syödä oppilailleen ilmestyessään.
Ylösnousseena hän myös antoi lupauksen, joka koskettaa koko kristikuntaa yhtenä yhteisönä meidänkin aikanamme. Tämän lupauksen hän liitti lähetyskäskyyn. Siinä hän lupasi olevansa meidän kaikkien kanssa jokaisena päivänä aina täyttymyksen aikaan asti jolloin usko vaihtuu näkemiseksi ja jolloin saamme uskon uskalluksen vaihtaa näkemisen riemuksi.
Matteuksen evankeliumi:
28:20 ” — Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.”
Mooseksesta puolestaan kerrotaan, että kukaan ei ole löytänyt hänen kuolinpaikkaansa. Hän on siirtynyt tulevan maailman elämään.
Jeesuksen joka paikassa yhtä aikaa läsnä olo koskee vain häntä. Muut eivät siihen pysty.
Juutalaisessa perinteessä Raamatun tekstejä kopioitiin erittäin tarkasti. Kun niitä oli kirjoitettu, niin sen jälkeen saatettiin jopa laskea kirjainten määrät, että laadittu kopio vastasi täsmällisesti alkuperäistä.
Käsikirjoituksiin saatettiin myös merkitä kokoelman keskimmäisen merkki. Erään laskennan tuloksena on syntynyt perinne, että Psalmien kirjan heprealaisen tekstin keskimmäisin kirjain ( tarkoittaa konsonantti) on juuri Psalmissa 80.
Se on kirjain ע , ’ajin , sanassaa מִיָּ֑עַר , mî-jā-‘ar, ”puu”, ”runko” jne.
Suomeksi jakeessa 80:14 vuoden 1992 käännöksen mukaan:
”Villisika kaluaa sen runkoa,
kaikki metsän eläimet syövät sitä.
Tuohan on Matias kabbalismia alkuperäisimmillään…
Matias
Mossad ei tarkoita Moosesta, vaan Israelin tiedustelupalvelua, eläviä ihmisiä, jotka eivät tee numeroa itsestään ja avustaan.
Me puhumme kirkkovuodesta ja sen kalenterista, emme juutalaisesta kalenterista. Minä luulen, että juutalaisessa kalenterissa vuosi vaihtuu syksyllä, koska silloin on sadonkorjuu, ja silloin uusi vuosi alkaa aina neitsyen tähtimerkissä, joka onkin hyvin johdonmukainen ajattelu myös ikuiselle neitsyydelle.
Tarja
Kiitos kommentistasi
Huomaan että taidan tulla vanhaksi, kun lukaisin Mossadin Moosekseksi. Hyvä että korjasit.
Jokaisessa valtiossa, joka haluaa säilyttää itsenäisyytensä pitää olla jokin vastaava järjestelmä. Jos tuollaista ei olisi niin valtio olisi kuin valmiina lautaselle syötäväksi asetettu mansikkarasia.
Sadonkorjuujuhla juutalaisilla on helluntai. Siellä kylvö tehdään syyssateitten aikaan ja sato korjataan meidän kevään aikaan. Tänä vuonna sitä vietettiin toukokuussa
Toukokuu 17 maanantai Šavuot Virallinen juhlapäivä Israelissa. Se on juutalainen juhlapäivä, joka sijoittuu hebrealaisen sivankuun kuudenteen päivään. Se merkitsi tärkeää vehnänkorjuuta muinaisessa Israelissa ja on sen päivän vuosipäivä, kun Jumala antoi Tooran Israelin kansalle.
Tänä vuonna juutalaisen kalenterin uuden vuoden päivää vietettiin syyskuussa:
Syyskuu 7 tiistai Roš hašana Virallinen juhlapäivä Israelissa Juutalainen uusivuosi
Syyskuu 8 keskiviikko Roš hašana II Virallinen juhlapäivä Israelissa Juutalaisen uudenvuoden 2. päivä
Matias
Lieneekö vanhuuden vikaa sekin, että tuppaa itselläni tulemaan kirjoitusvirheitä yli sen mitä itsekkään jälkikäteen sietää. Voi se toki olla myös yliluonnollista innostusta ja sen tuomaa huolimattomuutta. Jälkitarkistus ennen julkaisemista jää aina puolitiehen.
Sadonkorjuu oli sitten keväällä helluntaina, ja kristityt saivat henkeä helluntaina, josta nousee tietysti esiin kysymys, että miten sitä työaikana sillä tavalla vain hurmostellaan? Eikö heillä ollut peltoja, vai olivatko muuten työtävieroksuvia ?
Vuosi vaihtui syksyllä, sen muistin. Ja uusi vuosi alkaa aina Neitsyen merkissä.
Adventti vuoden alkuna on hyvin vieras, tai ennenkuulumaton, kyllä pitäydyn Tammikuun alussa, vaikka se oliskin Tammuzin muistopäivä. Tammuz oli Sipad, eli paimen. Tammus on tietysti myös kala, ja Tammi on puu.
Tarja
Kiitos kommentista ja persoonallisista mietteistä
Alkuaan sadonkorjuujuhlaa vietettiin heti sen jälkeen kun sato oli saatu korjattua, mutta kalenterien vakiinnuttua kirjoitustaidon ja muutoinkin yhteiskunnan kehittymisen vaikutuksesta sen paikka vakiintui seitsemäksi viikoksi pääsiäisestä.
Englanninkielinen nimitys on peräisin kreikan kielen sanasta viisikymmentä, koska tuohon aikaan nollaa ei vielä tunnettu, niin lähtöpäivä siis oli yksi ja siitä seuraava jo kaksi jne joten nimitys 50 päivää pääsiäisestä on helluntain nimitys muutamissa kielissä.
Koska juhla oli myös Tooran antamisen juhla, niin siitä mudostui hyvinkin suuri juhla, jolloin Jerusalemissa saattoi olla yli miljoona ihmistä. Tämä myös selittää miksi Pietarilla joka oli yksi tuon juhlan juhlasaarnaajista, oli niin paljon kuulijoita.
Hänen saarnansa sai vastakaikua ja näin Jeesuksen seuraajien joukko kasvoi noin kolmellatuhannella ihmisellä. Tämä merkitsi että opetuslasten joukko ei päässyt pienentymään johtajan vaihdoksen mukana, vaan ennemminkin aikaisemmin jo alkanut kuulijoiden määrä sen kun lisääntyi entisestään.
Neuvoja Jumalaa odottaville:
Kirjoitan nyt niille, jotka ovat niin vaikeassa tilanteessa, että sen korjaamiseksi tarvitaan ihmettä. Ehkäpä joku tätä lukeva on parhaillaan äärimmäisen epätoivon vallassa. Kiitos Jumalalle kaikista niistä ihmisistä, jotka saavat tänään nauttia sinisestä taivaasta, hyvästä terveydestä, hyvästä työpaikasta ja antoisasta avioliitosta-
siitä, että kaikki on hyvin. Ylistys Herralle! Kiittäkää Häntä tästä kaikesta.
Useampia tuntemia uskovia kuitenkin koetellaan ja testataan tälläkin hetkellä. Jotkut todella hurskaat ihmiset ovat joutuneet kärsimään ankaria tuskia ja ahdistusta. He ovat toitelleet näitä Jes. 40: 27:stä löytyvät epätoivon sanoja: ”Minun tieni on Herralta salassa, minun oikeuteni on joutua pois minun Jumalani huomasta”.
Tässä on tarvitsemasi raamatunjae:
”Mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat . He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy” (Jes. 40:31).
Kuinka Herraa voi odottaa? Tässä kolme ehdotusta:
1. Lakkaa ajattelemasta omaa tilannettasi ja keskitä ajatuksesi Herraan. ”Katso niinkuin palvelijain silmät katsovat heidän isäntäinsä käsiin, ja niinkuin palvelijattaren silmät katsovat hänen emäntänsä käsiin, niin meidän silmämme katsovat Herran, meidän Jumalamme, puoleen, kunnes Hän armahtaa meitä”(Ps 123:2). Jumalan odottamisen periaatteena on, että teemme Hänestä ajatustemme kohteen.
2. Ole kärsivällinen ja odota, että Jumala vastaa rukoukseen omalla ajallaan ja omalla tavallaan. Kärsivällinen odottaminen on toivoa ja luottamusta kaikkien pettymysten ja ahdistusten keskellä. ”Olkaa kärsivällisiä” (Jaak. 5: 7).
Omasta mielestäsi Jumala saattaa vaikuttaa hitaalta, mutta Hän on kuullut ensimmäisen avunhuutosi- ja kaikki rukouksesi se jälkeen. Usein apu tulee tavalla, jota et kykene ymmärtämään.
3. Rukoile usein- päivittäin- ja odota vastausta. Siellä, missä ei odoteta vastausta, siellä ei voi myöskään olla Jumalan odottamista. Tämä on odottamisen sisin olemus, sen sielu ja sydän. Miksi kukaan rukoilisi odottamatta vastausta?
”Sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy usoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät” ((Hep. 11:6). Mikä sitten on tämä palkinto? Jumala uudistaa voimansa.
DAVID WILKERSON
Erkko
Kiitos kommentistasi
Tuot esille sellaisen puolen Psalmin 80 sanomasta, jonka sivuutin jottei teksti venyisi liian pitkäksi. Nimittäin se että tässä Psalmissa taustalla vaikuttaa melkoisen suurten vastoinkäymisten ja pettymysten kokeminen kansallisella tasolla. Maa oli joutunut suureen hätään. Vihollinen oli repinyt sitä ja moni oli joutunut suureen hätään.
Tuosta tilanteesta nousivat nuo rukoukset, että Jumala jo tulisi auttamaan kansaansa. Suurten ongelmien keskeltä tuo rukous ja Jumalan apuun huutamisen pyyntö nousi. Psalmin suuri uskon uskallus on siinä, että vaikeuksienkin keskellä kaikki huolensa ja hätänsä sai heittää Jumalan haltuun ja rohkeasti heittäytyä häntä vastaanottamaan hänen saapuessaan suuressa kunniassaan.
Tämän uskon rohkeuden halusin kuvata: Jumalan suuren mielisuosion rajatonta armautta tuoda esille.
Paljon kiitoksia Matiakselle ja Tarjalle hyvästä asiasta kommenteissa.
Pekka
Kiitos kiittämästä
Olen iloinen jos keskustelumme on tuottanut mielihyvää.